Tsunamin aikaan yksi ihminen päästi suustaan mahtavan lauseen: "Tarvitaanko siihen aina tsunami, jotta saadaan ihmiset toimimaan yhdessä toistensa hyväksi".
Lausehan ei tietty ihan sanasta sanaan noin mennyt, mutta samaa tarkottaen. Ja itse olen ihan samaa mieltä.
Lausehan ei tietty ihan sanasta sanaan noin mennyt, mutta samaa tarkottaen. Ja itse olen ihan samaa mieltä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
... on se, että tuommoinen luonnonilmiö tuo ihmisiä lähemmäs toisiaan, kun ei ole ketään ihmistä, jolle katkeroitua (korkeintaan Jumalalle, jos joku semmoiseen uskoo, sitten vain).
Ehkäpä aasinsiltana feminismiin - tasa-arvon edistäjänä feminismi on voinut tehdä jopa karhunpalveluksen yhteiskunnalle, etsien syyllisiä ja kylväen katkeruutta - joka ilman muuta sitten ikään kuin sulkee ulkopuolelle mahdollisuuden toimia yhdessä paremman tulevaisuuden eteen, mikäli aatteen henki on destruktiivinen jo lähtökohtaisesti. Sama toki piti paikkansa vaikkapa kommunismin ja kansallissosialisminkin suhteen - tarvittiin yhteinen vihollinen, jolla yhdistää osa populaatiosta poliittiseksi voimaksi.
Siksi en usko, että feminismi koskaan voi aidosti saavuttaa paljoakaan pysyvää - aito tasa-arvoajattelu sitten ennemminkin.
koskaan elää ilman vihollista, ilman ongelmia?
Vasta sitten kun sattuu, tuntee elävänsä!
Ongelmat ja viholliset haetaan aina jostain. Sodassa on helppo hakea vihollinen ja puolustaa omaansa. Kun luonto puhuu, vasta se laittaa kaikki ihmiset yhteen muottiin.
Olisikohan Hänellä tässä jokin tarkoitus ilmaista jotain....
Tykkäsin kovasti noista viesteistäsi. Sinulla on taito kiteyttää sanomasi tiiviiksi paketiksi.
Noita samoja asioita on tässä tullut pohdiskeltua. Jumalasta... Uskon, että on ollut vissi tarkoitus, yhdistää kansakuntia, muistuttaa ekologisista haasteista. Jotenkin tuntuu (anteeksi tämä jaarittelu) että elämä on kriisiä toisensa perään. Koulusurmat Suomessa, luonnonkatastrofit eri puolilla maailmaa, terroristien hyökkäykset, talouden globaali taantuma. Tuota kun miettii kokonaisuutena, sillekin voi hakea "viestinnällistä" merkitystä.
Sen sijaan, että käytettäisiin niitä voimia miehen pahuuden todistamiseksi voisi keskittyä ihan vain luomaan sitä omaa ja miksei yhteistäkin hyvää.
Ongelma on ehkä siinä, että miehiltäkin vie aikaa puolustautua näiltä syytöksiltä. Ei käy kieltäminen, etteikö mies pahaa tässä maailmassa tekisi. Mutta keskusteluissa on yleensä mukana ne, jotka eivät sitä tee. Siinäpä sitten puolustavat miehiä näiltä huonoilta esimerkeiltä. Keskustelu junnaa paikoillaan kun väitellään, että onko vai eikö ole ja kuka on syyllinen ja kuka ei.
Pitäisi perustaa varmaan aate, joka yrittäisi löytää ongelmiin ratkaisuja syyllisten sijaan. Mutta kun se sormella osoittaminen on vaan niin mukavaa... Ja pääsee itse samalla kivasti vastuusta kun ne on ne muut eikä minä....
Että koulusurmat, terrorismi ja taloustaantumat johtuvat meidän ihmisolentojen omista valinnoista. Sikäli niillä on minunkin mielestäni "viestinnällistä" merkitystä, että ne kertovat jotain siitä, mihin me ihmiset yksilöinä ja laajempinakin joukkioina (lajina) kykenemme.
Sitten on erilaisia teologisia ajatuksia siitä, kenen syytä se on, millaisia me olemme, vai onko se kenenkään. Kristinusko sanoo, että se on saatanan syytä ja sitten ihmisen omien valintojen syytä... ikään kuin yhteisesti - ateisti sanoo, että ei se ole kenenkään syytä (jotkut ateistit sanovat, että jos olisi jumala, niin olisihan se aika ikävä tyyppi, kun semmoisia ihmisiä ja saatanoita on luonut)... Eräät terrorismi-uskonnot sanovat, että se on länsimaiden syytä, kun terrori-iskuissa kuolee ihmisiä.
Sitten luonnonkatastrofien suhteen ollaan alueella, että todennäköisesti vieläkään emme ihan heti saa itse mannerlaattoja liikkumaan. Siinä lienee nähtävissä enemmänkin viestinnällistä merkitystä... ellei satu uskomaan vaikkapa Dawkinsin teorioihin, joiden mukaan olemme vain satunnaista värinää evoluution kentässä, jossa bakteerit ovat se kova juttu tms.