Suomeen 1941?
Miksi britit katkaisivat
diplomaattisuhteet
12770
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oiskohan sillä ollut jotain tekemistä brittien Suomelle antaman sodanjulistuksen kanssa? ;)
"Vai joutui sitä vielä vanha sotaankin, perkele!" loihe lausumaan korsussa istuva vanha jermu joulukuussa 1941 lukiessaan lehdestä Britannian sodanjulistuksesta. Neuvostoliittohan ei moisista muodollisuuksista ikinä välittänyt.
Suomi taisteli liitossa Saksan kanssa?Miksi Englanti julisti Suomelle sodan vaikka Suomi ei uhannut Englantia ja Neuvostoliittohan hyökkäsi Suomeen?
suomen ja saksan yhteyden takia
suomalaisten tuki Muurmannin radan katkaisulle.
Mikset lue historiaa?
Väistämättä taas tulee esiin Suomen käymä erillissota josta voi hyvin vetää johtopäätöksen lukemalla alla olevan poimintani Polvisen tutkimusteoksesta - Suomi Suurvaltain politiikassa.
Sivistynyt välirikko
Suomi ei merkinnyt juuri mitään Englannille. USA:n Englannin suurlähettiläs lordi Halifax totesi 25.6.1941 kolleeegalleen ministeri Procopelle Washingtonissa. "Englanti ei halua joutua vaikeuksiin Venäjän kanssa Suomen takia".
Suhteita ei katkaistu kuitenkaan taktisista syistä heti 1.Koska Englanti pyrki saamaan suomalaista tonnistoa neuvotteluilla helpommin kuin kaappauksilla. 2.Rintaman siirtyessä kauemmaksi itään Suomen asema tulisi helpottumaan Saksan vaikutuksen vähetyessä. 3.Suomessa ei näkynyt merkkejä pyrkimyksistä välirikkoon Englannin kanssa. 4.Suomen lähettilään jääminen Englantiin merkitsi, että hallitus tulisi jatkuvasti saamaan Saksan vaikutukselle vastapainoa tarjoavia raportteja. 5.Britannia piti Verekerin jäämistä henkilökuntineen Helsinkiin hyödyllisenä informaatiolähteenä.
Ehkä tärkein seikka säilyttää suhteet oli olla ärsyttämättä USA:n mielipidettä. USA:n yleinen mielipide oli vahvasti sankarimaa Suomen puolella. USA:n hallitus oli lisäksi vastustava tekijä NL:n ja Englannin ystävyyteen.
Kohta kuitenkin asiat muuttuivat.
Saksa ei katsonut hyvällä Suomen ja Englannin pitämiin yhteyksiin. Blücher sai Ribbentropilta valtuudet tähdentää Wittingille Suomen ja Englannin suhteiden katkaisemisen tärkeyttä.
Tarkoituksena oli saada Britannian Helsingin-lähetystön harjoittama vakoilu lopetetuksi. Wittingille esitetyt vaatimukset eivät toistaiseksi johtaneet tuloksiin.
Englannin ja NL:n sotilaallisten lähentymisten laajettua saksalaiset ottivat asian uudelleen esille ja Ribbentropin lausuessa ettei Suomella ollut muuta mahdollisuutta kuin pian katkaista diplomaattiset suhteet Englantiin. Witting viivytteli kuitenkin vieläkin, kunnes Blücherin apulainen lähettiläs Zechlin korosti 16.7.1941saksalaisten näkökohtia Suomen ulkoministeri lopulta taipui olevansa periaatteessa samaa mieltä.
Käytännössä asia oli pyrittävä hoitamaan siten ettei vastuu välirikosta kaatuisi suomalaisten niskoille. Tämä oli tärkeää USA:n yleisen mielipiteen huomioon ottava tekijä. Saksalaisten mitta alkoi olla täynnä. Nyt itse Hitler otti asian esille, 19.7.1941 lähettämässään kirjeessä hän kehoitti Rytiä ryhtymään tehokkaisiin toimiin asian korjamiseksi. Lisäksi Blücher pehmitti Rytiä kahden tunnin ajan tämä ilmoitti keskusteltuaan Wittingin kanssa aikovansa antaa ohjeet tonnistojen luovutuksesta Englannille käytävien neuvottelujen ajamisesta siihen pisteeseen , että Britennia oma-aloitteisesti katkaisisi suhteet.
Lisäksi Ryti totesi henkilökohtaisesti olevansa jo kypsä taipumaan suhdekatkoon. Muiden hallituksen päättäjä piti vielä kuunnella. Britanian hallitus ei kuitenkaan välittänyt suomalaisten jyrkkyydestä tonnistoasiassa jolloin edelleen Blücherin painostamana suomalaiset oli otettava seuraava askel.
Witting sai valtuudet ryhtyä sopiviksi katsomillaan toimillaan Englannin Helsingin lähetystön supistamiseksi ja tarvittaessa haitallisen toiminnan keskeyttämiseksi ja aluksi poistamaan sotilas ja tiedustelu osastonsa Suomesta. Ottaessaan vastaa Verekerin hän tähdensi maiden välisten suhteiden huonoa kehitystä. Vaikuttaviin tekijöihin kuului Englannin ja Venäjänliitto ja Britennian toimeenpanema Suomen nälkäsaarto ja ministeri Snellin epäystävällinen lausunto ”suhteiden katkaisemisesta minä hetkenä tahansa”.
Niissä olosuhteissa Witting kehoitti tilapäisratkaisuna sotilas- ja lehdistöosastojen poistamista Suomesta. Englanti ei halunnut myötävaikuttaa suhteiden katkaisemisessa. Odotettuaan vielä muutaman päivän Witting englantilaisten vaietessa katsoi viimein ajan tulleen ja turvautua valtuuksinsa äärimmäisiin keinoihin. Kutsuttuaan lähettilään luokseen hän luki viisikohtaisen muistion jonka pääkohtana oli Englannin 1940 kesäkuussa toimeenpanema merisaarto kauppaamme ja merenkulkuamme vastaan, joka oli johtanut kesäkuussa 1941 täydelliseen merisaartoon. Jonka seurauksena kauppa ja diplomaattinen kanssakäyminen oli lakannut.
”Olosuhteiden pakosta Suomi on nyt Saksan co-belligerend, kun taas Englanti on tehnyt liiton Neuvostoliiton kanssa ja julistanut auttavansa tätä valtiota kaikin tavoin. Edellä viitattuihin tapahtumiin vedoten Witting ilmoitti muistiossaan keskeyttävänsä Lontoon lähetystön toiminnan toistaiseksi. Suomen hallitus olisi kiitollinen ilmoituksesta olisiko Englannin hallitus samaa mieltä oman lähetystönsä toiminnasta. Verker totesi tämän merkitsevän sitä että Suomen hallitus halusi hänen poistuvan jota Witting ei kiistänyt.
Englantilaiset välittivät Atlantin taakse uutistoimituksille tiedon, Suomen katkaisseen yksipuolisesti suhteet Britannian. Mitään ei mainittu ministeri lordi Snellin aikaisimmista lausunnoista. Näin Suomesta tehtiin välirikon pääsyyllinen. Wittingin yritys että suhteet katkaistiin yhteisymmärryksessä valuivat hukkaan. Blücherille Witting pyysi tätä huolehtimaan ettei Saksan lehdistö tekisi asiasta suurta numeroa. Missään tapauksessa sitä ei saa esittää Suomen liittymisenä sotaan Englantia vastaan, vaan ainoastaan diplomaattisten suhteiden lakkaamisena.
Kokonaisuutena katsoen Englannin edut vaativat suhteiden ylläpitämistä kun taas Suomen edut vaativat niiden katkaisemista –mikäli mahdollista yhteistuumin englantilaisten kanssa. Englannin lähetystön henkilömäärä oli noussut vuoden 1941aikana 55 henkilöön vaikka yhteydet olivat käytännössä lakanneet. Mannerheim oli lausunut Wittingille että ” Englannin lähetystön jokainen päivä maksettiin suomalaisen sotilaan verellä”.
Lähetystö toimitti jokaisena päivänä 10-12 pitkää salasähkettä. Englanti pommitti Kirkenesin ja Petsamon satamia 30.7.1941 kahdelta lentotukialukselta, muutaman suomalaisen siviilihenkilön saadessa surmansa. Englannin ilmavoimien operaatio tuli Suomen tilanteeseen sopivaan aikaan. Witting lähetti Gribbenbergille sähkeen jossa kehotti lähettilästä ilmoittamaan Edenille Suomen hallituksen pitävän Petsamon pommituksia vastauksena 28.7.1941 tekemään esitykseen.
Operaation suorittamisen jälkeen lähetystön toiminta oli katsottava päättyneeksi ja Gribbenbergin poistuttava välittömästi Lontoosta. Jäähyväisaudejenssilla Eden lausi syvästi valittavansa Suomen hallituksen päätöstä. Suomalaisten olisi pitänyt ymmärtää, ettei Petsamon hyökkäys kohdistunut heihin vaan sinne sijoitettuihin saksalaisiin, mikä antoi Gribbenbergille aiheen huomauttaa, ettei Suomi ollut mikään miehitetty tai Englannin kanssa sodassa oleva maa.
Edenin halutessa lähteäheti maasta Eden oli viitannut Verkerin asemaan Suomessa. ”Miksi tällainen kiire? Katkaiskaamme toki suhtemme sivistyneiden ihmisten tavoin”. Suomalaiset olivat suunnitelleet ENSIN Verkerin lähteväksi laivalla Petsamon tai Götegorgin kautta jonka jälkeen alus toisi Lontoon lähetystön mukanaan.Blücher esitti jyrkän vastalauseensa moista ”trubaduuripolitiikkaa” kohtaan ja kieltäytyi pyytämästä Saksasta turvalupaa alukselle. Lähetystöt vaihtoivat asemapaikkaansa puolueettomassa Lissabonissa.
Brittien konetappiot (saksalaisten toimesta) olivat sen verran suuret ettei pommituksia jatkettu. Sotatoimet Suomen ja Englannin välillä
rajoittuivat tähän operaatioon.
..tulkittava ahtaasti niin että Suomi katkaisi diplomaattiset suhteet Englantiin erillisen liittolaisensa Saksan painostamana?
joka painosti brittejä ankarasti diplomaattiteitse. Britit olivat olleet vähän aikaa yksin germaaneja vastaan ja saivat nyt liittolaisen. Arvaa kummat suhteet olivat briteille tärkeämmät NL:n vai Suomen? Kun oli oma lehmä ojassa siinä haihtui nopeasti ymmärrys Suomen tilannetta kohtaan.
..pussinperä. Mitäs tässä ketjussa taas tapahtui eilen illan tai viime yön aikana. Niin otti ja hävisi koko keskustelunpätkä. Vastasitko mahdollisesti jotakin siihen mitä viimeiseksi laitoin?
Johan on aikoihin eletty kun tällaistakin viestittelyä joku katsoo asiakseen sabotoida...
Noh yritetäänpä uudestaan tätä tulenarkaa asiaa käsitellä. Siis...
"joka painosti brittejä ankarasti diplomaattiteitse. Britit olivat olleet vähän aikaa yksin germaaneja vastaan ja saivat nyt liittolaisen. Arvaa kummat suhteet olivat briteille tärkeämmät NL:n vai Suomen? Kun oli oma lehmä ojassa siinä haihtui nopeasti ymmärrys Suomen tilannetta kohtaan."
--Joskohan tuo olisi ollut niin että molempien osapuolten omat liittolaiset ; briteillä venäläiset ja kalevalalaisilla saksalaiset painostivat tuohon suhteiden katkaisemiseen. Tuohan nyt tulee jo varsin hyvin esille tuosta postaamastasi lainauksestakin.
Mitään varsinaista käytännön haittaahan tuosta ei enää tuolloin suomalaisillekaan ollut ,pitihän sitä väriäkin jo vähän tunnustaa tuossa vaiheessa kun sentään yhdessä sodittiinkin kaverin kanssa ja suursodan päättävässä konferenssissa oli varattu pöytäpaikka voittajien puolella istumiseen. Ainokainen ongelma oli vain tuo seikka että asia piti saada näyttämään siltä että toisessa osapuolessa oli enemmän syytä. Tästähän meillä olikin täällä jo aikaisempaakin kokemusta , tuon veli-venäläisen kanssa...
"Arvaa kummat suhteet olivat briteille tärkeämmät NL:n vai Suomen? "
--Niin arvaahan kummat suhteet olivat suomalaisille tärkeämmät Englannin vai Saksan?
Katsotaanpas mitä nyt tapahtuu...?
Viestien poistamisiin löytyvät ilmeisesti poliittiset syyt, joten keskustelumme ainakin noterattiin määrätyllä taholla. En usko että joku yksittäinen sensori olisi niin fiksu, että omasta halustaan olisi deletoinut pätkän kskusteluamme. Varmaan sensurointi tehtiin ylempää tulleesta käskystä. Eihän niissä ollut MITÄÄN sääntöjen vastaista.
Olikohan liian rankka vertaus Suomen "liittojen" vertaaminen 2MS:n ajan Suomen ja Saksan yhteistyötä ja kylmänsodan aikaiseen YYA liittoon Suomen ja Neuvostoliiton välillä.
Ainakin meillä oli kirjallinen YYA sopimus Neuvostoliiton kanssa mutta sodimmeko kuitenkin "kylmää sotaa" ainoana demokraattisena kansana kuitenkin erillissotana - kylmän sodan aikana, emmehän kuitenkaan kuulunut Varsovan liittoon.
Saksan Suomen sopimus. Mikä se oli.
Olihan englantilaisten toiminta omien sotatoimiemme kannalta vahingollista, kuten Mannerheim totesi ja siitä huolimatta siedimme Englannin suurlähetystön vakoilutoimintaa. Saksan painostus katkaista suhteet Englantiin koettiin siitä huolimatta vastenmielisenä.
Halusimme olla länsimaihin ja ennen kaikkea USA:han kiinteässä yhteydessä kaikesta huolimatta. Eikös asiat kehittyneet vähän samaan malliin YYA:n aikanakin, kaikkensa Kekkonenkin teki ettei suhteemme länteen pääse vahingollisille raiteille, koska olosuhteitten pakosta olimme joutuneet "liittoutumaan" 2MS:n jälkeen Neuvostoliiton kanssa kuten jatkosodassamme Saksan kanssa.
Neuvostoliitto painosti kaiken aikaa YYA Suomea saadakseen meidät leimaantumaan omaan leiriinsä. Aivan samalla tavallahan Hitler toimi, yrittäesään käyttää Suomen asemaa kansainvälisissä diplomaattipiireissä omien päämääriensä ajamiseen yhtään välittämättä suomalaisten mielipiteistä. Olimmeko liittolaisia natsi-Saksan ja YYA:n aikana Neuvostoliiton kanssa ja mitkä seikat tukisivat näkemystä liittolaisuudestamme rinnastaessamme näitä asioita.
Olisiko täydellinen riippuvaisuus Saksasta syynä ja jonka pohjalta päätelmiä tehdään, kuten liittoutumis ilmaisu-spekulaatiot - joita korkeat tutkijat ovat esittäneet. Olimme pitkälti riippuvaisia Neuvostoliitosta YYA aikana, mutta olimmeko liittolaisia?
Entä hakeutuiko Suomi omasta halustaan selaiseen (liitto tilanne) tilanteeseen ja etteikö muuta mahdollisuuta ollut. Täysin omasta halustammeko teimme YYA sopimuksen. Täysin omasta halustammeko liittouduimme Saksan kannsa. Siinähän sitä pohditavaa.
Vapaehtoinen liitto kahden maan välillä täytyy tuoda etuja molemmille osapuolille. Tuskin Suomi oli niin katala ja pystyvä, että pystyi järjestämään itselleen Saksan liittolaiseksi jonka liiton seurauksena lähdettiin hakemaan hyvitystä talvisodan menetyksistä. Ja mikäs mahtoi olla syynä kun hakeuduimme omasta halustamme YYA sopimukseen NL kanssa, vai emmekö muka TÄHÄN sopimukseen vapaaehtoisesti pyrkineetkään.
Rönsähtihän tämä ajatuksen kulkuni alkuperäisestä aiheesta, mutta kun jäin pohtimaan syitä syviä.....miksi sensori iski - niin siktsoilu veti mukanaan.
...olihan näissä tilanteissa tietynlaisia yhtälaisyyksiä Suomen ulkopolitiikan osalta. Pistänpä tähän väliin tuon YYA-sopimuksen tekstin ja sen perään tuon ainokaisen olemassa olevan suomalais-saksalaisen kirjallisen liittosopimuksen eli tuon Rytin henkilökohtaisen sitoumuksen Hitlerille...:
Tässä ensin tuo YYA:
"SOPIMUS ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä Suomen Tasavallan Presidentti ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Korkeimman Neuvoston Puhemiehistö,
pyrkien jatkuvasti kehittämään ystävällisiä suhteita Suomen ja SNTL:n välillä, vakuuttuneina siitä, että hyvien naapuruussuhteiden ja yhteistoiminnan lujittaminen Suomen Tasavallan ja Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton välillä on molempien maiden elinetujen mukaista, ottaen huomioon Suomen pyrkimyksen pysyä suurvaltojen välisten eturistiriitojen ulkopuolella, sekä ilmaisten järkkymättömän pyrkimyksensä yhteistoimintaan kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi Yhdistyneet Kansakunnat-järjestön päämäärien ja periaatteiden mukaisesti,ovat tässä tarkoituksessa päättäneet tehdä tämän sopimuksen ja määränneet valtuutetuikseen:
Suomen Tasavallan Presidentti: Suomen Tasavallan Pääministerin Mauno Pekkalan;
Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Korkeimman Neuvoston Puhemiehistö: SNT-Liiton Ministerineuvoston Puheenjohtajan sijaisen ja Ulkoasiainministerin Vjatsheslav Mihailovitsh Molotovin, jotka, vaihdettuaan oikeiksi ja asianmukaisiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavasta:
1 artikla
Siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa.
Yllä mainituissa tapauksissa Neuvostoliitto antaa Suomelle tarpeen vaatimaa apua, jonka antamisesta Sopimuspuolet sopivat keskenään.
2 artikla
Korkeat Sopimuspuolet tulevat neuvottelemaan keskenään siinä tapauksessa, että 1 artiklassa tarkoitetun sotilaallisen hyökkäyksen uhka on todettu.
3 artikla
Korkeat Sopimuspuolet vakuuttavat tarkoituksenaan olevan mitä vilpittömimmin osallistua kaikkiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen sopusoinnussa Yhdistyneet Kansakunnat-järjestön päämäärien ja periaatteiden kanssa.
4 artikla
Korkeat Sopimuspuolet vahvistavat Pariisissa 10 päivänä helmikuuta 1947 allekirjoitetun rauhansopimuksen 3 artiklaan sisältyvän sitoumuksen olla tekemättä mitään liittoja ja osallistumatta liittymiin, jotka ovat suunnatut toista Korkeata Sopimuspuolta vastaan.
5 artikla
Korkeat Sopimuspuolet vakuuttavat päättäneensä toimia yhteistyön ja ystävyyden hengessä Suomen ja Neuvostoliiton taloudellisten ja kulttuurisuhteiden jatkuvaksi kehittämiseksi ja lujittamiseksi.
6 artikla
Korkeat Sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan suvereenisuuden ja riippumattomuuden molemminpuolisen kunnioittamisen ja toisen valtion sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteita.
7 artikla
Tämän sopimuksen toteuttaminen tapahtuu Yhdistyneet Kansakunnat-järjestön periaatteiden mukaisesti.
8 artikla
Tämä sopimus on ratifioitava ja pysyy voimassa kymmenen vuotta sen voimaantulopäivästä lukien. Sopimus tulee voimaan ratifioimiskirjain vaihtamisesta, mikä tapahtuu Helsingissä mahdollisimman pian.
Ellei kumpikaan Korkea Sopimuspuoli ole sanonut sopimusta irti vuotta ennen mainitun kymmenvuotiskauden päättymistä, se pysyy voimassa viisivuotiskausittain, kunnes jompikumpi Korkea Sopimuspuoli tekee vuotta ennen kulumassa olevan viisivuotiskauden loppua kirjallisen ilmoituksen aikomuksestaan lopettaa sen voimassaolo.
Tämän vakuudeksi valtuutetut ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.
Tehtiin Moskovan kaupungissa 6 päivänä huhtikuuta 1948 kahtena suomen- ja venäjänkielisenä kappaleena, ja molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset."
No sitten ainakin pätkä(?) tästä Rytin sitoumuksesta , kun en nyt tähän hätään löytänyt muualta kuin sotahistorioitsija Putkisen sivulta tuota tekstiä , jos sinulla on tuo koko teksti tallessa somasti niin postaappas näkyviin...:
»Huomioon ottaen sen aseveljen avun, jota Saksa antaa Suomelle sen nykyisessä asemassa, selitän Suomen tasavallan presidenttinä, etten muuta kuin yhteisymmärryksessä Saksan valtakunnanhallituksen kanssa tee rauhaa Neuvostoliiton kanssa enkä salli, että nimittämäni Suomen hallitus tai kukaan henkilö ryhtyy aselepoa tai rauhaa koskeviin keskusteluihin tahi näitä tarkoitusperiä palveleviin neuvotteluihin muuten kuin yhteisymmärryksessä Saksan valtakunnanhallituksen kanssa.»[xx]
Siinäpä nuo tekstit. Yhteisistä puolustustoimenpiteistä yhteisten konsultaatioiden pohjalta puhutaan vain tuossa YYA-sopimuksen tekstissä. Tuonhan nyt voi hyvinkin käsittää puolustusliitoksi , sanokoon liturgiat mitä lystää. Rytin kirjelmässä ainakin tuossa lainauksessa keskitytään nyt vain torjumaan noita pasifistisia toimia , eli rauhan tekoa.
Muutakin eroavaisuuttahan noissa toki on ja yhtenä tärkeimpänä tuo että YYA-sopimus ratifioitiin eduskunnassa , Rytin kirjelmää ei koskaan tuotu eduskunnan käsitelväksi koska tiedossa oli että enemmistö olisi kaatanut tuon sitoumuksen.
Sinällään tuo YYA-sopimus oli täysin sopusoinnussa NL:n pitkän linjan kanssa Suomen suhteen. Venäläisethän olivat selittäneet jo Holstin vierailusta lähtien että he eivät pelkää Suomea tai Suomen hyökkäystä , kuten tuo samainen asia tuli esille noiden neuvottelujen aikana ennen talvisotaakin, vaan nimenomaan sitä että Suomea käytetään hyökkäyksen tukialueena Neuvostoliittoa vastaan. Olihan niillä nyt sen verran järkeä päässä sielläkin suunnalla. Tuolla YYA-sopimuksella NL sai viimeinkin sen kaipaamansa varmuuden tällä pitkällä lohkolla omaa rajaansa ja etenkin Leningradin alueen lähistöllä.
No kenen idea tuo YYA-sopimus oli? Toisten lähteiden mukaan jonkinlaista sotilasliittoa venäläisten kanssa olisi esittänyt jo kunnianarvoisa Mannerheim. Tuo samainen ajatus kiersi jo kansanedustajienkin keskuudessa tuon hävityn sodan jälkeen. Voionmaa kirjoittaa päiväkirjaansakin silloisen kenraali Karhun esitelmöineen eduskunnassa (vai lienikö ulkoasianvaliokunnassa?) että tämän suuntaisessa liittoutumisessa olisi mahdollisesti etua Suomelle. Katsoivat että maa oli käytännöllisesti katsottuna jo puolustuskyvytön uuden hyökkäyksen tullessa idästä päin...
Kuitenkin myös Ramsaylla oli tämän suuntaisia tietoja jo jatkosodan aikana ; että NL pyrkisi varmistamaan omat länsirajansa ns. puskurivaltioilla tulevaisuutta varten. Suomihan kuului jo luonnollisesti tuohon puskuriin tavalla taikka toisella. Eli tuo samainen ajatus lieni elänyt jo tuolloin Neuvostoliitonkin puolella jos sitten tarkoittivat tämänkaltaisin sopimuksin varmistettua valtiovyöhykettä?
Joka tapauksessa hyvin samankaltainen oli Suomen tilanne sekä jatkosodan aikana että tuon kylmän sodan aikana. Molemmissa ajoissa diktatuurin syleilyssä joka olisi pahimmassa tapauksessa ollut "finis finlandae"...
...no selvittiinhän noista molemmista , jostakin syystä.
" Sinällään tuo YYA-sopimus oli täysin sopusoinnussa NL:n pitkän linjan kanssa Suomen suhteen. Venäläisethän olivat selittäneet jo Holstin vierailusta lähtien että he eivät pelkää Suomea tai Suomen hyökkäystä , kuten tuo samainen asia tuli esille noiden neuvottelujen aikana ennen talvisotaakin, vaan nimenomaan sitä että Suomea käytetään hyökkäyksen tukialueena Neuvostoliittoa vastaan. Olihan niillä nyt sen verran järkeä päässä sielläkin suunnalla. Tuolla YYA-sopimuksella NL sai viimeinkin sen kaipaamansa varmuuden tällä pitkällä lohkolla omaa rajaansa ja etenkin Leningradin alueen lähistöllä. "
Piiitkään lainaukseesi.....
Eikö pensasneuvostoliittolainen oppinut mitään asetelmista jotka se sai talvisodan jäljiltä.
Kannas oli Stalinin puna-armeijan hallinnassa kun Hitler lähti idän retkelleen. Lisäksi asetelmia tuki Hngon tukikohdan käyttäminen puolustus tarkoituksiin mitä MYÖS Leningradin puolusuus vaati.
Stalinilla ei ollut kuitenkaan minkäänlaisia suunnitelmia ja ennen kaikkea halua yrittä estää saksalaisten invaasiota tai "läpikulkua" käyttäen Suomesta talvisodan pakkorauhassa sotasaaliina saanuttaan uutta aluetta (Kannas Hanko) omiin sotilallisiin tarkoituksiinsa.
Merkillistä on kuitenkin vasemman laidan syyttely Suomea kohtaan "miksi annoimme saksalaisille kauttakulku oikeuden".
Koskaan brittejä sanotun tyhmiksi tai heidän autojaan huonoiksi.