Meillä näin:
Kun mies on kipeä, on hän yleensä HYVIN kipeä ja minä luonnollisesti huolehdin,että ruokaa kaapissa ja kaikki on hyvin. Mutta mutta...
Kun minä satun sairastamaan (toivin tällä hetkellä leikkauksesta) miestä ei juuri näy. Ei tunnu kiinnostavan miten voin ja onko ruokaa kaapissa jne. Jotenkin "välttelee", jos tuo nyt oikea sana on kuvaamaan tilannetta. Soittaa toki muutami kertoja päivässä, mutta ei ole juurikaan innokas tapaamaan. Kun halausta pyysin, antoi kyllä mutta sanoi että pelkää satuttavansa minua.
MIkä miestä vaivaa? Onko tuo normaalia käytöstä miehelle, olen aikaisemminkin huomannut samoja piirteitä hänessä.
Luulisi että kun oma rakas on heikkona niin silloin halutaan olla paikalla ja huolehtia toisesta, aivan kuten minäkin hänestä.
Muutenkin on mieli matala kun olo on kurja niin sitten tälläistä vielä mietiskelen. Taitaa olla mulla liikaa omaa aikaa kun kaikki tuntuu juuri nyt niin merkitykselliselle. =(
Kun nainen
43
9748
Vastaukset
- (meetwursti)
ei miehillä ole luonnostaan samaa hoivaviettiä kuin naisella. Se pitää vain hyväksyä. Usein naiset ihan omasta tahdostaan paapovat miehiä, jotain äidillistä huolenpitoa kait. Miehillä on kuitenkin varsin yksilöllinen tapa osoittaa hellyyttä tällaisissa tapauksissa, mutta samaan kuin naiset ei moni yllä.. :)
- sitten varmaan
on. Vaikka mieheni onkin erityinen (tottakai minulle) ja minusta täysin erilainen kuin muut tuntemani niin kaikesta huolimatta hän on "vain" mies.
ja tuo hoiva vietti pitää kyllä paikkansa, se löytyy varmaan joka mammalta kun oma rakas sairastaa ;).
Siltikin kaikesta järkeilystä huolimatta tuntuu hieman kurjalle vaikka kuinka yritän ajatella iloisia asioita. Potuttaa! - allekirjoittaisi
sitten varmaan kirjoitti:
on. Vaikka mieheni onkin erityinen (tottakai minulle) ja minusta täysin erilainen kuin muut tuntemani niin kaikesta huolimatta hän on "vain" mies.
ja tuo hoiva vietti pitää kyllä paikkansa, se löytyy varmaan joka mammalta kun oma rakas sairastaa ;).
Siltikin kaikesta järkeilystä huolimatta tuntuu hieman kurjalle vaikka kuinka yritän ajatella iloisia asioita. Potuttaa!Multa ei ainakaan löydy mitään erityistä hoivaviettiä ja olen siis nainen. Autan kyllä parhaani mukaan, jos toinen on kipeänä. Odotan myös samaa itselleni. Ymmärrän, että susta tuntuu kurjalle. Kyllähän sitä odottaisi, että toinen tulisi auttamaan ja mun mielestä se kuuluukin parisuhteeseen. Jos on ite vaikka niin kipeänä, ettei pysty menemään kauppaan niin johonkin kotipalveluunko tässä pitäisi soitella?! Kuulostaa hullulta vaihtoehdolta..
- -nainen vaan-
allekirjoittaisi kirjoitti:
Multa ei ainakaan löydy mitään erityistä hoivaviettiä ja olen siis nainen. Autan kyllä parhaani mukaan, jos toinen on kipeänä. Odotan myös samaa itselleni. Ymmärrän, että susta tuntuu kurjalle. Kyllähän sitä odottaisi, että toinen tulisi auttamaan ja mun mielestä se kuuluukin parisuhteeseen. Jos on ite vaikka niin kipeänä, ettei pysty menemään kauppaan niin johonkin kotipalveluunko tässä pitäisi soitella?! Kuulostaa hullulta vaihtoehdolta..
Mies kuori ja pilkkoi minulle ruuatkin kun käteni oli toimintakyvytön.
Auttoi kaikessa mahdollisessa, kävin kaupassa, laittoi ruuat, tiskasi teki lähes kaikki kotityöt.
Eikä koskaan valittanut asiasta. Piti itsestään selvänä että auttaa kun en voinut tehdä mitään.
Ei se käsi ollut kuin pari kuukautta huonoa, sitten taas normaalielämä jatkui. - Aikuiset selviävät itsekin!
Hoivaviettini on hävinnyt tasa-arvon myötä. Nykyisin jotkut ihmiset tekevät kaikesta pienestä valituksen aiheita. Ei ihme, jos nainen/mies katoaa, kun vaaditaan erityiskohtelua kotona tai muualla (jos on tehty vähäisiä hoitotoimenpiteistä tai on ohimeneviä sairauksia). Eikö "siskot" tule apuun?
Miksi kaikesta pitää valittaa ja vaatia itselle erityiskohtelua. Suomessa ei kukaan kovin herkästi jää ilman hoitoa tai lääkkeitä.
Vähäisistä asioista sääliä kaipaavat valittajat voisivat käydä tutustumassa hoitolaitoksissa olevien vanhusten oloihin, niin johan kotiolot alkavat tuntua loistavilta. Jos hoitolaitoksessa ei vielä tapahdu herääminen niin vaihtoehtoisesti kehotan vierailemaan niissä maissa, missä ei ole näin hyvät oltavat! - Susityttö-78
-nainen vaan- kirjoitti:
Mies kuori ja pilkkoi minulle ruuatkin kun käteni oli toimintakyvytön.
Auttoi kaikessa mahdollisessa, kävin kaupassa, laittoi ruuat, tiskasi teki lähes kaikki kotityöt.
Eikä koskaan valittanut asiasta. Piti itsestään selvänä että auttaa kun en voinut tehdä mitään.
Ei se käsi ollut kuin pari kuukautta huonoa, sitten taas normaalielämä jatkui.Mulla myös, kun selkäni leikattiin enkä pystynyt tekemään MITÄÄN, niin mies kävi töissä hoisi lapset, teki ruuat, siivosi, kävi kaupassa jne, jne. Melkonen suoritus, kun ottaa huomioon, että koti oli siihen asti ollut minun kontollani (ihan omasta tahdostani näin). Sama toimisi tietty toisinkin päin. :)
- -rakastan häntä-
Sama on käynyt täälläkin mielessä.
Runsas vuosi sitten kävin luomenpoistoleikkauksessa (ei ihan niin suuri leikkaus kuin sinulla, nähtävästi) jossa poistettiin kolme luomea, suht isoja, samalla kertaa. Jokainen eri puolella kehoa.
Illalla, kun käytiin nukkumaan, minulla alkoivat suunnattomat säryt: aivan kuin sama operaatio olisi käynnistynyt, mutta ILMAN puudutusta.
Noh, hetken siinä selälläni liikkumattomana makasin hammasta purren, mutta sitten alkoi kyyneleet valua silmistä ja sain sanotuksi: "Koskee..."
Mitä teki rakas mieheni?
Nousi sängystä, ja meni olkkariin ja avasi telkkarin!
Silloin kyllä tuli vielä isompi itku, että sen vertaako se välittää, kun toiseen koskee.
No, tuosta tapahtumasta ei mennyt kuin pari kuukautta, kun sairastuin ärhäkkään virusperäiseen flunssaan. Tulehdusarvot olivat yli 220, kurkku niin turvoksissa etten pystynyt pihahtamaankaan, ja kuumetta miltei 40 astetta. Tämä oli siis sairastumisvaiheessa, ennen diagnoosia, ja kello alkoi hiipiä yli puolen yön.
Mitä teki rakas mieheni?
Sieppasi kännykkänsä kouraansa, ja soitti paikalliseen arvauskeskukseen päivystyksen puolelle kysyen apua "kauniimmalle puoliskolleen", kuten taisi asian ilmaista =)
Ja lähti sitten kiireen vilkkaa kyyditsemään päivystykseen...
Itse olen miettinyt tuon miesten hoivavietin "puuttumisen" kun oma rakas sairastaa niin, että mies kokee itsnsä kykenemättömäksi auttamaan, hän on sittenkin peloissaan siitä kun oma muru on kerrankin se, johon koskee, ja mies epäröi mitä hänen pitäisi tehdä, eikä sitten suomalaisena miehenä saa kysytyksi, vaan reagoi just päinvastasella tavalla, ja kenties "pakenee". Toiseen huoneeseen.
Mutta onneks tuo minun muruseni on toennut, ja nykyisin kyllä apua saan, jos sairastan.
Kaupasta hakee ihan oma-aloitteisesti mehuja ja kurkkupastilleja ja tuo särkylääkettä ja peittelee sänkyyn...
Kunhan alkujärkytykseltään vuosi sitten selvisi... =) - Eräs vaimo
Kyllä mies passasi minua silloin, kun jouduin leikkauksen vuoksi kuukauden sairaslomalle. En juuri pystynyt halailemaan, ja seksielämän uudelleen aloittaminen (kuukauden jälkeen) piti tehdä tosi varovasti.
Kuvittelepa, millainen tilanne olisi, jos te esim. saisitte lapsia ja olisit synnytyksen jälkeen kipeä?- minua
petettiin kun olin kuuden viikon sairaslomalla (poistettiin kohtu)kaikki taloustyöt tein ite kotona ei autettu missään.
- miestä
minua kirjoitti:
petettiin kun olin kuuden viikon sairaslomalla (poistettiin kohtu)kaikki taloustyöt tein ite kotona ei autettu missään.
yhtään tunnen, saattaa kyse hyvinkin olla ns. "avuttomuudesta". Eli ei oikein osaa suhtautua...kuyitenkin vointia kyselee useaan otteeseen päivässä. Kyllä se tästä taas kun alkaa saada voimia takaisin.
ja kun muuten mies on aktiivinen mm. soittamaan ja tapaamaan sekä viettämään aikaa yhdessä.
- W68
Kun joskus harvoin oli pakko antaa sairaudelle periksi ja maata sängyssä vällyn alla muutama päivä, ex-mies kyllä katsoi että lapset saivat ruokaa. Sitten kun sängystä pääsin tolpilleni niin odotti monen päivän kotityöt. Pyykit pesemättä, tiskipöytä täynnä tiskejä, villakoirat pyöri nurkissa, monot sekaisin eteisessä, vaatteita ja leluja pitkin lattioita, laskut postin seassa avaamatta yms. Siis mikään ei toiminut. Siinä yksi niistä monista syistä että hän on ex.
- toimittu
Miksi sellaista itsekästä ääliötä pitäisi nurkissaan täysihoidossa.
- Vihainen anoppi
Esimerkkinä tässä on se, että kun tyttäreni sai todella pahan flunssan, niin mies ei viitsinyt edes apteekkiin lähteä hakemaan lääkkeitä. Tyttäreni joutui 39 asteen kuumeessa ajamaan autolla yli 20 kilometriä hakemaan lääkkeitä.
Voin sanoa että arvostukseni vävyä kohtaan meni miinuksen puolelle!!!
Itse asun 200 kilometrin päässä joten en voinut auttaa tytärtäni.
Opetus oli se; että lääkekaapissa täytyy olla aina ajan tasalla kaikkia lääkkeitä, jos tulisi tällainen tilanne uudelleen.
En sanonut vävylleni yhtään mitään, mutta viha kiehahti ja lujaa sisälläni.- heh heh
Ja vävyn opetus oli se; että lääkekaapissa täytyy olla aina ajan tasalla kaikkia lääkkeitä, jos tulisi tällainen tilanne uudelleen.
- Mitä nainen
heh heh kirjoitti:
Ja vävyn opetus oli se; että lääkekaapissa täytyy olla aina ajan tasalla kaikkia lääkkeitä, jos tulisi tällainen tilanne uudelleen.
tekee sellaisella miehellä josta ei ole mitään tukea ja turvaa?
Ei yhtään mitään!!!
Parasta asua ja elää yksin!!! - Ikuinen ajattelija
Joku ihmetteli, kun vävy ei ollut hakenut lääkkeitä kuumeeseen! Tietääkseni virusperäisiin tauteihin ei apteekista kauheasti apua ole saatavissa :) Jos vävy on ollut viisas ja sanonut ettei buranat ja muut finrexit ole kuin pahasta niin on emännän oma vika jos on kuumeessa pitänyt auton rattiin käydä... 20Km on pieni matka vielä, eikä tartte edes kävellä...
- mahtimies 35
Mitä nainen kirjoitti:
tekee sellaisella miehellä josta ei ole mitään tukea ja turvaa?
Ei yhtään mitään!!!
Parasta asua ja elää yksin!!!>no tuo edellinen kirjottaja on tuleva vanhapiika.
>mies ei anna "tukea ja turvaa" no ei tietenkään ,sillä tosimies antaa naiselle takaa ja sarvee - vävyläinen
....
- ole vielä mennyt hänen
kanssaan lapsia tekemään. Jos ei ole lapsia, on helpompi ottaa ero ja pian. Löytyy niitä sellaisiakin miehiä, jotka kykenevät rakastamaan. Tuo mies ei aivan selvästi rakasta tytärtäsi, kun hänelle tyttäresi kärsimys näyttää olevan täysin yhdentekevää. - Olet syystäkin vihainen.
Minulla on ollut onni elää miehen kanssa, joka hoitaa minua hyvin, kun olen sairaana. Ja minä tietenkin myös häntä. - että viruksiin ei ole
Ikuinen ajattelija kirjoitti:
Joku ihmetteli, kun vävy ei ollut hakenut lääkkeitä kuumeeseen! Tietääkseni virusperäisiin tauteihin ei apteekista kauheasti apua ole saatavissa :) Jos vävy on ollut viisas ja sanonut ettei buranat ja muut finrexit ole kuin pahasta niin on emännän oma vika jos on kuumeessa pitänyt auton rattiin käydä... 20Km on pieni matka vielä, eikä tartte edes kävellä...
niitä poistavia lääkkeitä, mutta sitä et näytä sinäkään ymmärtävän, että kuumeisena olo voi olla todella hirveä (varsinkin noin kovassa kuumeessa, mitä tuolla naisella oli) ja silloin on ihan järkevää ottaa lääkettä oloa helpottamaan.
- oikea parisuhde
Jos oikeasti rakastaa toista osapuolta niin kyllä sitä auttaa parhaalla mahdollisella tavalla, näin meillä.
Eihän se mikään toimi jos on vaan toisen vastuulla suhde ja koti, ei ainakaan pitemmän päälle. - Jetska
Aina, kun kumppanini on kipeä, niin tulee itsellekin sellainen olo, että on sairas. Ei siis fyysisesti, mutta henkisesti, sillai tietyllä tavalla asia lamaannuttaa... Eli syy miehesi poissaolevuuteen saattaa olla nimenomaan siinä, että hän ei halua sitä henkistä "lamaannusta", jonka toisen sairaus aiheuttaa. Ts. olet miehellesi hyvin rakas, koska myös hän kokee sairastamisesi noin voimaakkaasti.
- vakavasti sairas
minulla on ainakin mies joka välittää ja hoivaa,olen vakavasti sairas.arvostan häntä suuresti .hän jaksaa kuunnella minua kun menee välillä huonommin,siitä saan voimaa ja uskon että paranen.olen kyllä kuunnellut ja auttanut myös häntä kun hän toipui leikkauksesta.mieheni on ainoa joka ymmärtää sairauteni.moni on punnittu tämän sairastumisen jälkeen mutta niinhän se on kun ei itse olesairastanut ei tunne empatiaa toista kohtaan eikä osaa asettua toisen asemaan.se meiltä monelta puuttuu.
- kaikki selvisi
taas ja hieman huumoria kehiin niin on taas hyvä olla. Totuus löytyi siitä, mitä tääläkin monisanoi, ei uskalla ja tuntee itsensä avuttomaksi, kun toinen sairastaa. Kovasti kyllä on huolehtinut ettei tarvii kävellä kauppaa, tai ylipäänsä mennä sinne ollenkaan. Kertoi minulle, että tekee niin pahaa kun ajatteleekin koko asiaa...
Ihanaa kun alkaa voimat hiljalleen palata ja voi taas keskittyä elämän ihaniin ja ihmeellisiin asioihin. Niitä arvostaa kovasti kaiken tämän jälkeen =). - Jetska
kaikki selvisi kirjoitti:
taas ja hieman huumoria kehiin niin on taas hyvä olla. Totuus löytyi siitä, mitä tääläkin monisanoi, ei uskalla ja tuntee itsensä avuttomaksi, kun toinen sairastaa. Kovasti kyllä on huolehtinut ettei tarvii kävellä kauppaa, tai ylipäänsä mennä sinne ollenkaan. Kertoi minulle, että tekee niin pahaa kun ajatteleekin koko asiaa...
Ihanaa kun alkaa voimat hiljalleen palata ja voi taas keskittyä elämän ihaniin ja ihmeellisiin asioihin. Niitä arvostaa kovasti kaiken tämän jälkeen =).Että asiat selvisi ja että paranemaan päin olet. Avuttomuus tosiaan lamaannuttaa, uskon, että toista oikealla tapaa ohjeistamalla toinen pystyy helpottamaan sairastavan oloa monella tapaa.
- onnekas
minulla on aivan toisenlainen kokemus.olemme olleet yhdessä jo yli 20 vuotta.olen hoitanut miestäni selkäsairauden takia ja sain itse hoitoa kun sitä tarvitsin.minut myös leikattiin mutta minun mies kantoi särkylääkkeet sängyn viereen ja kaiken minkä tarvitsin.hän tuli mukaani kauppaan kantamaan kauppakassit(mies joka inhoaa kaupassa juoksemista)Muutenkin hän jatkuvasti kyseli vointiani ja piti huolen etten rehkinyt liikaa.Hän sanoi minulle että koska olen auttanut häntä kun hän on ollut kipeä hän haluaa tehdä saman minulle.Hän on ehkä tavallinen suomalainen "juntti"mutta olen hänestä kiitollinen.
- se oikea
Meillä sairastuin minä loppuiäkseni vakavasti, syön lääkkeet 6 tunnin välein et kroppa toimii.
Kyllä siinä kävi kaikenlaiset ajatukset mielessä ennen kuin pääsi sinuiksi sairauden kanssa, olin jopa jättämässä koko perheen sen takia että ei tarvitse muitten kärsiä minun vaivoista, mutta onneksi on ihana mies vierellä joka välittää paljon, Puhumalla selvittiin. Tämän sairauden myötä olemme entistä läheisempiä. - tyttöönnnen
se oikea kirjoitti:
Meillä sairastuin minä loppuiäkseni vakavasti, syön lääkkeet 6 tunnin välein et kroppa toimii.
Kyllä siinä kävi kaikenlaiset ajatukset mielessä ennen kuin pääsi sinuiksi sairauden kanssa, olin jopa jättämässä koko perheen sen takia että ei tarvitse muitten kärsiä minun vaivoista, mutta onneksi on ihana mies vierellä joka välittää paljon, Puhumalla selvittiin. Tämän sairauden myötä olemme entistä läheisempiä.Olette varmasti erittäin kaunis pari... aito rakkaus kestää läpi tulen, veden ja kestää kaiken:)
mitä rakkautenne on? aitoa. - kuten rakkaani
se oikea kirjoitti:
Meillä sairastuin minä loppuiäkseni vakavasti, syön lääkkeet 6 tunnin välein et kroppa toimii.
Kyllä siinä kävi kaikenlaiset ajatukset mielessä ennen kuin pääsi sinuiksi sairauden kanssa, olin jopa jättämässä koko perheen sen takia että ei tarvitse muitten kärsiä minun vaivoista, mutta onneksi on ihana mies vierellä joka välittää paljon, Puhumalla selvittiin. Tämän sairauden myötä olemme entistä läheisempiä.On aina hoivannut minua, kun olen kipeä ja käynyt apteekit ym. Kuuluu terveeseen parisuhteeseen. Onnellinen minä:)
- 20 vuotta "sisua"
tyttöönnnen kirjoitti:
Olette varmasti erittäin kaunis pari... aito rakkaus kestää läpi tulen, veden ja kestää kaiken:)
mitä rakkautenne on? aitoa.sisulla tarkotan positiivista eteenpäinmenoa.On ylä ja alamäkeä,mutta kaikki on voitettu,eikä olla heitetty pyyhettä kehään heti jos on ollut vaikeampaa.nyt 20 vuoden jälkeenkin meillä puhutaan ja pussataan.mieskin on oppinut sen puhumisen taidon tässä matkan varrella ja kysyy että vieläkö rakastan häntä.meillä on paljon huumoria mukana päivittäin.ELÄMÄ HYMYILEE!
- Jetska
kuten rakkaani kirjoitti:
On aina hoivannut minua, kun olen kipeä ja käynyt apteekit ym. Kuuluu terveeseen parisuhteeseen. Onnellinen minä:)
jos olisin lääkäri. Sen sijaan maallikkona olen aika avuton sairauksien edessä.
- On juuri tyypillistä
että jotkut miehet ns.perääntyy naisen sairastuessa.Et ole ainoa.Luulen,että miehet pelkäävät jotenkin satuttavansa tai olevan ns.haittana naisen yrittäessä tervehtyessä.En tiedä sinun sairaudestasi,mutta uskon olevan juuri näin.Kyllä miehesi siitä "toipuu",ehkä on jopa järkytys sairastuessasi että haluaa etäisyyttä.Minulla on mies jota hoidan joka päivä,pesen nyt tällä hetkellä ja hoidan leikkaushaavat,hoidan lapset,lemmikit,kodin ja muut.Mutta en valita,olen itse valinnut tämän tien ja olen tyytyväinen elämääni.Mieheni kuitenkin arvostaa tekemisiäni,vaikkakin joskus tuntuu siltä ettei arvosta,mutta se ajatus tulee ihan varmasti itsestäni.Monesti kaipaa toiselta liikaa varsinkin jos tuntee ettei itse ole ihan täysin voimissaan.Kyllä se teilläkin alkaa kukoistaa,anna miehesi ottaa aikaa hieman.Voimia ja onnea tervehtymisellesi!Mukavaa Joulun Odotusta=)
puuttu se hoivavietti
voihan sitä opetella
vaan en ole tavannut sellaista välittävää miestä :(- tyroks
Meillä on niin, että on aloitettu suhde aika haastavissa olosuhteissa ja toivotaan, että tuleva tuo hieman helpompaakin. On sairauksia ja lapsia ja muutakin haastetta.
Kuitenkin halutaan yrittää ja rakkautta riittää. Kun oltiin molemmat yhtäaikaa sairaina, oli vaikeaa ja mieheni ei ollut tottunut olemaan hento-valkoinen. Mutta- hän yritti ja teki, osan aikaa vähän sydämen vierestä, ohjeita noudattaen, osan aikaa aivan suoraan sydämellä :)
Olen tästä onnellinen. Tiedän, että on ihmisiä, jotka jostain syystä eivät halua lähestyä sairaita, kokevat heidät jotenkin pelottavina tai oman avuttomuutensa pelottavana.
Itseäni pelottaa ottaa apua vastaan. Joskus siihen on alistuttava, eikä saisi olla vihainen avunantajalle, jos tämä hyvää tarkoittaa ja jotain aikaankin saa.
Elämä ja parisuhde vaativat kovaa opettelutyötä. Itse uskon, ettei kumppani vaihtamalla parane, kannattaa ehkä kuitenkin alunpitäen hiukan katsoa mihin kelkkaan lähtee:) Ollaan armollisia toisillemme perheessä ja viestiketjussa!- kyyninen
Tuo on kyllä pahimman luokan paskapuhetta etteikö muka vaihtamalla parane. Jos suhteen aikana tapaa henkilön jonka kanssa menee kemiat yhteen paremmin kuin olisi koskaan uskonut kenenkään kanssa tapahtuvan, se todellakin paranee vaihtamalla!
- tyroks
kyyninen kirjoitti:
Tuo on kyllä pahimman luokan paskapuhetta etteikö muka vaihtamalla parane. Jos suhteen aikana tapaa henkilön jonka kanssa menee kemiat yhteen paremmin kuin olisi koskaan uskonut kenenkään kanssa tapahtuvan, se todellakin paranee vaihtamalla!
No menin ja puhuin meidän suhteesta. Uskon kyllä yleisemminkin, että ihmiset vievät omat ongelmansa uusiinkin parisuhteisiin ja jos haluaa ettei joka suhteessa oo samat ongelmat, pitää niistä koittaa päästä eroon.
Meidän haasteista suurin osa on sellasia, mitä me ei voida muuttaa- aina ja joka suhteessa niitäkin on. Meillä on kuitenkin asioita, joita toisissamme kunnioitetaan ja ihaillaan. Kun kerran tykätään niin lujaa, ei se silloin vaihtamalla parane-
Mutta jokatapauksessa, joskus paranee vaihtamalla- varmasti näin on.
kyyniseksi en kyllä ryhtyisi mistään hinnasta- :)
- Vaimoke
Kyllä mun mies yleensä huolehtii kun sairastan, mutta peräpukamalääkettä ei suostunut apteekista mulle hakemaan :) Ja tää ei oo mikään vitsi, synnytyksen jälkeen niitä tuli ja olivat todella kivuliaita. Terveyssiteet mies suostui vielä tuomaan kaupasta, mutta tuskallisen apteekkireissun jouduin tekemään itse...
- kotonaah
sama tilanne siis vaan sillä tavalla että äiti halvaantui ja isö meni ihan rikki ei voinut katsoa kun äiti makas sairaalassa myöhemmin asiasta puhuttiin ja selvitettiin mutta pahalta se äidistä tuntui kun ei se "ainoa elämän aikuin2n" ollut lähellä puhu miehelles tai tee samoin kun mies on kipeä ja katso huomaako eroa oikeasti monet asiat tajuaa vasta kun ne osuvat itselle..
- asian kokenut
on aina riski jäädä vaivoineen sivuun, yksin tai muuten syrjään. Mitä pidempi sairaus, eksoottisempi/tuntemattomampi tai ikävämpi sairaus, sitä suurempi mahdollisuus asialle on.
Ikävä totuus on, ettei kaikki siedä tai jaksa sairautta lähellään - toisille se on aivan liian vastenmielistä ja toisille yksinkertaisesti liikaa vastuuta tuovaa.. kertonee paljon lähellä olevista ihmisistä tällöin ja heidän kyvystään empatiaan. Kerrankos ihminen tekee virheitä valitessaan lähimpiä ihmisiään - itsellä ainakin on mennyt koko hoito uusiksi ilman omaa syytä sairauden johdosta lähipiirissä ja nykyisin, en tiedä, pitäisikö olla surullinen vai iloita siitä, että ehkä nyt voi löytää aitojakin ihmisiä lähelleen vihdoin. - tasantarkkaan
Ymmärrän tasantarkkaan tunteesi.Olen kokenut moneen kertaan avioliittomme aikana,että mies siirtynyt taka-alalle kun olen sairastunut,joko vakavasti n10v sitten,tai vähemmän vakavasti,esim. flunssaan,tilanne joka kerta sama.Lähinnä kaipaisin hellyyttä,pientä halausta,nämä auttaisi kummasti parantumistakin.Olisi ihana tunne että välitetään.Mietittyäni asioita;tullut tulokseen,mies siirtyy takavasemmalle kun ei rakastelu kenties mahdollista huonon voinnin vuoksi!
- on niin että
mies kun on kipeä tai esim. flunssa tulossa, niin hän lamaantuu täysin. Vaikka olisi kyse vain pienestä kurkkukivusta, minä joudun käymään kaupassa, tekemään ruoan, tuomaan sen ruoan, nenäliinoja, juomista, karkkia ym. nenän eteen jne. Vaikka itsekkin olisin sairaana ja vielä kovemmassa kuumeessa. Lisäksi hän soittelee sairastaessa joka päivä vanhemmilleen, ja kertoo kuinka vielä vähän koskee päähän tms. Ja soittaa jo siitäkin että jos leikkasi vähän veitsellä sormeen. Eli aika mammanpoika ilmeisesti kyseessä.
Mutta sitten jos minä pelkästään sairastun tai toivun leikkauksesta, niin kyllä hän sillon minusta huolehtii. Tosin ei nyt kaikkea kanna nenän eteen (eikä tarvitsekkaan), mutta kuitenkin käy kaupassa ja tekee ruoan ja auttoi leikkauksen jälkeen sängystä ylös ym. Mutta jos minä olen kipeä niin monesti hänkin alkaa valittaa esim. päänsärkyä (vaikka en sairastaisikaan mitään tarttuvaa). Liekkö siksi ettei tarvitse hoivata? koska ei hän kovin empaattinen ole, joten tuskin kokee kipua minun puolestani.
Onneksi mieheni ei sairasta flunssaa, vatsatautia tms kovin usein. Muuten menisi hermo, kun en muuta kerkeä töiden lisäksi, kuin juosta kaupasta ostamassa mitä hän milloinkin haluaa ja lisäksi kantaa millon mitäkin nenän eteen kun toinen ei liiku kuin sen verran että käy wc:ssä. - Pehmeäpippuri
Joiltakin vain tuntuu puuttuvan kyky empatiaan.Jo olettaavat että muut tuntevat samalla tavalla.
- höyrähtänyt
Olen itse vakavasti sairas,enkä totisesti voi sanoa että miehestä olisi juuri apua.Melkein pävittäin saa kuulla ettei hän jaksa enää.Eikö sen pitäisi olla päinvastoin Miehet nyt vain ovat niin pelokkaita,avuttomia ja itsekkäitä omaan napaan tuijottajia.En toki tarkoita,että kaikki ovat tunnen toisenlaisiakin ja kateeksi käy.Se koskettaa vain niin syvältä että kysyy itseltään miksi minulle sattui tuollainen.Pää pystyyn,älä auta kun se vuoro tulee.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .724184Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503075Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631323020Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi3922105Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2101206Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito111183- 731162
Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde291024- 611012
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että111963