Jos läheinen ihminen lähtee viereltä yllättäin ja nopeasti (uuden ihmisen kainaloon tai muuten vaan pois), se on yksi ihmiselämän traumaattisimpia kokemuksia jos ei traumaattisin. Kuolemakin on luonnollinen, ymmärrettävä tapahtuma, jonka hyväksyy helpommin kuin sen jos rakas itse päättää lähteä. Onneksi ihmiseni palasi myöhemmin takaisin, mutta hänen tekonsa on jättänyt minuun trauman, joka ei ehkä enää koskaan poistu. Se ilmenee siten, että saatan herätä yöllä ahdistavaan tunteeseen etten saa happea. Joudun käyttämään vieläkin rauhoittavaa lääkettä välillä oireisiin. Pelkään tietysti, että hän lähtee uudelleen joskus. En ikinä haluaisi että rakkaani, paras ystäväni haluaisi pois luotani...
erosuru
iiris
61495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulle on käynyt ihan samoin!
mutta sama mies teki mulle noin, niin monta kertaa uudestaan etten enää muista kuinka monta kertaa, mies halu aina takaisin otin koska rakastin.mies soutas edes takaisin pettikin exänsä kanssa,pitivät yhteyttä salaa ja aina sattumalta sain selville.
jos oltiin erossa en saanut enää kunnolla nukuttua ja öisin heräsin sellaiseen kamalaan ahdistukseen etten saanut myös happea! ja sitten kun oltiin taas yhdessä niin ahdistus jäi vaivaa koska emme asuttu edes yhdessä mutta
kun pelkäsin aina että mies tempaisee uudestaan ja jättää mut taas! en ikinä unohda tuota ahdistuksen tunnetta,ja sitä aikaa!veti puoleensa ja työnsi pois,veti puoleensa jne jne.
Mutta mies kuoli äskettäin yhtääkkiä. mutta hänen tekonsa on jättänyt minullekin trauman,en saanut ikinä edes puhua asioista jotka minua ahdisti,ja nyt mies kuoli "yhtääkkiä" välillä olen tässä niin vihainen miehelle ja ahdistaa vieläkin kun mietin meidän pitkää historiaa,kun en voi enää kertoa miten olen joskus saanut pettyä ja kärsiä hänen käytöksensä takia!
Erikoista kun sulle on käynyt noin samalla tavalla! Se mies petti mua kans ja viel eksänsä kanssa (muunmuassa)! Nyt hän on taas tulossa takaisin enkä tiedä uskallanko ottaa. Toivottavasti hän ei sentään kuole...
vaikka se voi kestää vuosia. Silti siitä toipuu, mutta kuolemasta - ainakaan lapsen - ei ikinä kunnolla. Kokemusta on hyvin rankoista jutuista sekä itsellä että lähipiirissä. Ihana tunne kun erosurusta on päässyt monien vaikeiden vuosien jälkeen ja pystyy tuntemaan jotain vielä uutta ihmistä kohtaan!
Hyvä iiris,olen kokenut eron,sekä läheiseni kuoleman.On luonnollista,että parisuhteessa toinen lähtee,jollei suhde toimi,se se vasta luonnollista onkin.Toisin kuin kuolema!Se on lopullinen ero,et todellakaan näe häntä sen jälkeen,eikä mitään ole tehtävissä.Kun ollaan elossa,on kaikki vielä mahdollista.Mielestäni näistä kahdesta erosta ei voi puhua"samana päivänä".Et ole ilm.kokenut sinulle rakkaimman ihmisen kuolemaa,koska vertaat niitä toisiinsa.Kuolemassa ei kysytä,voinko lähteä tai sanota,että minäpä lähden,halusit tai et....siinä kun ei ole vaihtoehtoja,se on LOPULLINEN ERO RAKKAASTA.Toivottavasti selviät traumastasi.
ero yleensä satuttaa pahemmin kuin kuolema, koska se toinen jää yhä loukkaamaan ja muistuttamaan epäonnistumisista.
Tilanteet ovat kuitenkin eri ihmisten kohdalla erilaisia. Toiselle ero tuo helpotuksen (esim. väkivallasta tai alkoholismista), toinen jää hylätyksi.
Mielestäni surun syvyydestä ei voi kiistellä, sillä ihmiset ovat kestokyvyiltään erilaisia, elämäntilanteet ja menneisyys ovat hyvin erilaisia, tukiverkostot erilaisia jne.
Surua mitattaessa täytyy muistaa, paljonko ihmiselle jää jäljelle (rakkautta, ystäviä, sukulaisia, taloudellista turvaa, itsetuntoa jne.)
Marttyyriudesta on turha kilpailla, sillä jokainen menettää niin eri tavalla.
Esimerkiksi jo isän kuolema oli ahdistavampi ja pitkäaikaisempi suru kuin aivan hyvän suhteen menettäminen. Mutta toisaalta menetin suhteen melko nuorena, kärsin pari vuotta ja elämä oli edessä. Mitä jos ero olisi tullut vaikka keski-iässä? Äitini ei ole toipunut ikinä kunnolla isän menetyksestä. Uskon kirjoittajaan, joka sanoi että erossa on aina toivoa (sen toivon avulla pääsee pahimman yli), mutta kuolema on lopullinen. Toimin näiden asioiden parissa ja niin paha kuin ero voi ollakin, loukata suunnattomasti ja toipuminen voi kestää vuosia, niin en tiedä ketään joka ei olisi toipunut esim. 5-10 vuodessa, monet nopeamminkin riippuen juuri iästä, elämäntilanteesta, itsetunnosta ja lukuisista muista asioista.