Miksi ihmiset ovat arkoja puhumaan Jeesuksesta ystäväpiirissään ja työpaikoillaan? Jotensakin saattaa olla että Paavalin kirjeet ja Kristuksen ylväys, saavat ikään kuin vertaamaan itseään näihin ja siltä pohjalta muodostettu minä-kristittykäsitys on kovasti alakantissa.
Mistä tulee minä kristittynä käsitys? Se tulee omien heikkouksien tunnistamisesta ja kun on kysymys suomalaisesta ihmisestä myös täydellisyyshakuisuudesta. En minä voi kertoa että olen uskossa tai että rukoilen ja soisin teidän toistenkin tutustuvan raamatun elämään, koska minä teen niin paljon virheitä ja epäonnistun useimmiten itse aivan täydellisesti. Jos missä niin työpaikalla ja kotona meidät on aikasen kauttaaltaan läpivalaistu mitä tekoa me ollaan. Kuinka me onnistutaan työssä etenemään, kuinka pinna katkeaa tiukan paikan tullen ja miten se ilmenee, ja mitä nyt se raamattu taas sanoisi tuostakin asiasta. Miltei kuulemme korvissamme työkavereiden sanovan: ”Heh heh noin naurunalaiseksi minä en sentään itseäni tohdi tehdä kuin tuo muka-uskovainen kaikkine munauksineen on.” Jätä Jeesuksesta puhe sikseen, et ole vielä niin täydellinen usko hyvällä, kuiskaa ”järjenkö”-ääni sisimpään. Siinä meni taas sekin päivä.
On kaksi juttua minä-kristus-juttu ja minä-ympäristöönjulistaminen-juttu. Vaikka sanotaan että se on kapea tie ja porttikin on ahdas joka elämään vie, se minä-kristus-juttu kahdenkeskisenä tuntuu suoraan sanottuna suuren osan ihmisistä mielestä jopa siltä leveältä tieltä, kun verrataan juttuun minä-ympäristö ja julistaminen. Kun ajatellaan mitä muuta kynttilä- tai voidepurkkikerhoa kaikki edustaminen on juhlaa tähän yhteen verrattuna. No miksikä ei olisi, kajotaanhan tässä ihmisten sisäisiin kynttilöihin ja voiteisiin.
Mitäs jos kaikki kristityt yht´äkkiä astuisivatkin kaapeistaan ulos, niinkuin homot ovat astuneet. Jos me uskallettaisi olla juuri sitä mitä me ollaan niin ihmisinä kuin keskenkasvuisina Jumalan lapsinakin. Mahtaisikohan se yllättää?
Mistä tulee minä kristittynä käsitys? Se tulee omien heikkouksien tunnistamisesta ja kun on kysymys suomalaisesta ihmisestä myös täydellisyyshakuisuudesta. En minä voi kertoa että olen uskossa tai että rukoilen ja soisin teidän toistenkin tutustuvan raamatun elämään, koska minä teen niin paljon virheitä ja epäonnistun useimmiten itse aivan täydellisesti. Jos missä niin työpaikalla ja kotona meidät on aikasen kauttaaltaan läpivalaistu mitä tekoa me ollaan. Kuinka me onnistutaan työssä etenemään, kuinka pinna katkeaa tiukan paikan tullen ja miten se ilmenee, ja mitä nyt se raamattu taas sanoisi tuostakin asiasta. Miltei kuulemme korvissamme työkavereiden sanovan: ”Heh heh noin naurunalaiseksi minä en sentään itseäni tohdi tehdä kuin tuo muka-uskovainen kaikkine munauksineen on.” Jätä Jeesuksesta puhe sikseen, et ole vielä niin täydellinen usko hyvällä, kuiskaa ”järjenkö”-ääni sisimpään. Siinä meni taas sekin päivä.
On kaksi juttua minä-kristus-juttu ja minä-ympäristöönjulistaminen-juttu. Vaikka sanotaan että se on kapea tie ja porttikin on ahdas joka elämään vie, se minä-kristus-juttu kahdenkeskisenä tuntuu suoraan sanottuna suuren osan ihmisistä mielestä jopa siltä leveältä tieltä, kun verrataan juttuun minä-ympäristö ja julistaminen. Kun ajatellaan mitä muuta kynttilä- tai voidepurkkikerhoa kaikki edustaminen on juhlaa tähän yhteen verrattuna. No miksikä ei olisi, kajotaanhan tässä ihmisten sisäisiin kynttilöihin ja voiteisiin.
Mitäs jos kaikki kristityt yht´äkkiä astuisivatkin kaapeistaan ulos, niinkuin homot ovat astuneet. Jos me uskallettaisi olla juuri sitä mitä me ollaan niin ihmisinä kuin keskenkasvuisina Jumalan lapsinakin. Mahtaisikohan se yllättää?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei-uskovaisilla on vääriä käsityksiä uskovista ja Raamatun opista.
Avatkaa kristityt, uudestisyntyneet, Jeesuksen omat, suunne siellä kouluissa, bussipysäkeillä, työpaikoilla, junassa ja missä tahansa tapaatte ihmisiä.
Yhtenä esimerkkinä on naispappeus. Joku ei-uskovainen sanoo: "Kirkko vihaa naisia".
No ei varmasti vihaa!!!!!
Meillä on ns. "yleinen pappeus". Kuka tahansa kristitty saa rukoilla, ottaa vastaan ripin (luottamuksella), julistaa Jeesuksen nimessä ja SovintoVeressä synnit anteeksi, antaa 'hätäkasteen', antaa kuolevalle 'hätäehtoollisen' esimerkiksi sairaalassa, jos kuoleva sitä haluaa ja ei saa pappia paikalle. Jokaisella osastolla on (pitäisi olla) ehtoollisvälineet. Hoitaja saa tämän 'suorittaa' tai joku uskova, tai kristitty. Kuolevalle on tietenkin kerrottava, ettei ehtoollinen PELASTA, vaan USKO. Raamattu sanoo, että 'joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, saa armon'.
Ef.2:8,9
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, että itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojenne kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi, Room. 5:20
Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Sananl. 28:13
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1.Johanneksen kirje 1:9
KORJATKAA NIITÄ VÄÄRIÄ KÄSITYKSIÄ LÄHIMMÄISILLE !
KERTOKAA MITÄ RAAMATTU SANOO !
"Kirkko ei vihaa naisia"
NÄIN SANOO RAAMATTU:
UUDEN TESTAMENTIN LUKUKAPPALE
-------------------------------------------------
1. Tim. 3:1-13
SEURAKUNNAN VASTUUNKANTAJIEN OMINAISUUDET
Seurakunnan johtajan ominaisuudet
1. Tim. 3:1
Tämä sana on varma: joka pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, tahtoo jaloon työhön.
3:2 Seurakunnan kaitsijan tulee olla moitteeton, yhden vaimon mies, raitis, harkitseva, rauhallinen, vieraanvarainen ja taitava opettamaan,
3:3 ei juomiseen taipuvainen, ei väkivaltainen eikä rahanahne, vaan lempeä ja sopuisa.
3:4 Hänen on pidettävä hyvää huolta perheestään, kasvatettava lapsensa tottelevaisiksi ja saavutettava kaikkien kunnioitus.
3:5 Jos joku ei osaa pitää huolta omasta perheestään, kuinka hän voisi huolehtia Jumalan seurakunnasta?
3:6 Hän ei saa olla vastakääntynyt, jotta hän ei ylpistyisi eikä joutuisi tuomittavaksi Paholaisen kanssa.
3:7 Hänen on nautittava myös ulkopuolisten arvonantoa, jottei hänestä puhuttaisi pahaa ja jottei hän lankeaisi Paholaisen virittämään ansaan.
Seurakunnanpalvelijoiden ominaisuudet
3:8 Myös seurakunnanpalvelijoiden on oltava arvokkaita ja vilpittömiä. He eivät saa käyttää liikaa viiniä eivätkä tavoitella omaa hyötyään.
3:9 Heidän tulee tuntea uskon salaisuus ja pitää omatuntonsa puhtaana.
3:10 Myös heidät on ensin tutkittava, ja kun heidät on todettu moitteettomiksi, he saavat ryhtyä hoitamaan tehtäväänsä.
3:11 Samoin tulee naisten olla arvokkaita, eivätkä he saa puhua muista pahaa. Heidän on oltava raittiita ja kaikessa luotettavia.
3:12 Seurakunnanpalvelijan on oltava yhden vaimon mies, ja hänen on pidettävä hyvää huolta lapsistaan ja perheväestään.
3:13 Ne, jotka hoitavat virkansa hyvin, saavat arvostetun aseman ja voivat rohkeasti julistaa uskoa Kristukseen Jeesukseen.
------------------------------------------------------------
JORIN ALUSTUS TEKSTIIN
------------------------------------------------------------
Paavali oli jättänyt Timoteuksen Efesokseen selvittämään seurakunnan ongelmia sillä välin, kun hän itse joutui lähtemään Makedoniaan (1. Tim. 1:3). Paavalin tarkoitus oli palata Efesokseen mahdollisimman pian, mutta matkalla oli ilmennyt esteitä, minkä tähden hänen paluunsa oli vaarassa viivästyä (1. Tim. 3:14-15). Tämä oli pääasiallinen syy, miksi Paavali ylipäätään kirjoitti Timoteukselle. Hänen tarkoituksensa oli antaa lisäohjeita Timoteukselle Efesoksen asioiden hoitamiseen, kunnes hän itse palaisi takaisin.
Timoteus ei ollut kutsumukseltaan apostoli. Hän ei myöskään vielä tässä vaiheessa toimittanut Efesoksen seurakunnassa johtavan presbyteerin eli piispan tehtävää, vaikka kirkollisen perimätiedon mukaan hänet myöhemmin nimitettiin Efesoksen piispaksi. Nimitys piispa merkitsee tässä yhteydessä seurakunnan johtavaa opettajaa eli paimenta. Tässä vaiheessa Timoteus ei kuitenkaan ollut Efesoksen johtava presbyteeri, koska
- Hän oli vastikään kiertänyt Paavalin kanssa neljännellä lähetysmatkalla tämän avustajana.
- Paavali antoi hänelle ohjeet presbyteerin ja diakonien (vrt. Ap. t. 6:1-6) valitsemiseksi. Tällöin Timoteus ei tietenkään voinut olla sillä hetkellä itse johtava presbyteerin eli piispan virassa.
- Timoteus ei täyttänyt Paavalin ehtoja piispaksi pyrkivälle, koska hän tiettävästi oli naimaton mies vielä Paavalin matkassa kulkiessaan.
Ehkäpä paras kuvaus Timoteuksen toimenkuvasta tässä vaiheessa on kutsua häntä Paavalin apostoliseksi edustajaksi seurakunnassa. Paavali oli nimittänyt hänet jatkamaan Efesoksen seurakunnan ongelmien ratkomista itsensä poissaollessa. Seurakunnan ongelmat liittyivät harhaoppeihin (1. Tim. 1:3-11; 1. Tim. 4:1-5), joita ainakin Hymenaios ja Aleksandros levittivät omaksi ja seurakunnan turmioksi (1. Tim. 1:19-20).
Harhaoppien hajottavan vaikutuksen estämiseksi Timoteuksen tehtävä oli nimittää seurakuntaan johtaja ja hänen avukseen seurakuntapalvelijat. Valintaa varten Paavali antoi Timoteukselle kaksi erillistä luetteloa hyveistä, joita tehtäviin nimitettävän piti täyttää:
- johtava presbyteeri (1. Tim. 3:1-7)
- diakonit eli seurakuntapalvelijat (1. Tim. 3:8-13).
Näiden kahden luettelon lisäksi Paavali antaa vastaavan hyveluettelon myös kirjeessä Titukselle seurakunnan vanhinten valintaa varten (Tit. 1:5-9). Timoteuskirjeessä tälle luettelolle ei ollut tarvetta, koska Efesoksessa vanhimmat oli jo valittu (Ap. t. 20:17). Hyveluettelo oli tuohon aikaan yleinen käytäntö, jolla varmistettiin nimitettävän henkilön sopivuus virkaan tai luottamustehtävään. Paavalin luetteloiden pääasiallinen tarkoitus oli varmistaa, ettei Hymenaloksen ja Aleksandroksen kaltaiset harhaopettajat päässeet seurakunnan johtotehtäviin.
Luetteloiden sovittaminen nykyaikaan aiheuttaa melkoista vääntöä etenkin jakeiden 1. Tim. 3:2, 1. Tim. 3:11-12 osalta, joista on tullut keskeisiä todistetekstejä naispappeuskysymyksessä yhdessä jumalanpalvelusjärjestystä käsittelevien kohtien 1. Tim. 2:11-15 ja 1. Kor. 14:33-35 kanssa.
Jos nämä jakeet tahtoo tulkita ajattomina kaikkia aikakausia sitovina kulttuuririippumattomina vaatimuksina, on oltava valmis tekemään samoin myös muiden luettelossa mainittujen vaatimusten kohdalla. Tällöin on syytä edellyttää seurakunnan paimenen ja diakonien olevan perheellisiä vähintään kahden lapsen isiä, koska jakeissa 1. Tim. 3:4, 12 lasta tarkoittava sana 'teknon' on monikossa. Tämä tietenkin kaikkien muiden kriteerien lisäksi.
Entä miten jakeet sitten on ymmärrettävä, jos käsitämme ne aikaan ja kulttuuriin sidottuina ohjeina, joiden takaa on mahdollisesti löydettävä periaate, jota voimme soveltaa omaan aikaamme?
Ilmaus "yhden vaimon mies" tuskin tähdentää vaimojen lukumäärää moniavioisuutta vastaan, koska sitä ei Rooman valtakunnassa juuri harjoitettu eikä virallisesti sallittu. Se ei myöskään viittaa aiempien avioliittojen määrään, vaan sillä hetkellä vallitsevaan siviilisäätyyn. Se siis painottaa sitä, että tehtävään pyrkivän olisi oltava aviossa ja perheellinen.
Herää kysymys, miten on mahdollista, että kirkkohistoriasta löydämme jo varhaisilta vuosisadoilta piispoja ja seurakunnan johtajia, jotka eivät olleet avioituneet? Näinkö pian Paavalin ohje "yhden vaimon miehestä" unohtui... Entä miten pitäisi toimia silloin, jos pitkään palvelleen seurakuntapaimenen vaimo kuolee ja hän ei enää täytä "yhden vaimon mies" ehtoa? Pitäisikö hänen kenties ottaa virkavapaata siksi aikaa, kunnes avioliittoasia on taas kunnossa... Toivottavasti huomasit tekstissä sarkastisen sävyn.
Kun asiaa hetken miettii, on ilmeistä, että Paavalin määre "yhden vaimon mies" on sovellus jostain laajemmasta taustalla vaikuttaneesta periaatteesta. Nimittäin ehto "yhden vaimon mies" voidaan tulkita sekä seurakuntaa että tehtävään nimitettävää suojelevaksi ohjeeksi:
- Efesoksen tapauksessa ehtoon sisältyi selkeä seurakuntaa suojeleva ulottuvuus. Paavalin esittämän kriteerin tarkoitus oli näet estää avioliittoa vastaan opettavien harhaopettajien pääsy johtotehtäviin (ks. 1. Tim. 4:3). Hän tahtoi näin suojella Jumalan asettamaa avioliittoa väärää askeettista opetusta vastaan.
- Ehto suojeli myös tehtävään astuvaa joutumasta vaikeaan asemaan tietämättömyyttään. Jos seurakunta oli sekaisin, kuten Efesoksessa, edellytettiin johtajalta kykyä selvittää ihmissuhdeongelmia ja kestää kovassa paineessa. Perheellinen oli luonnostaan paremmin varustettu tähän tilanteeseen kuin yksineläjä, koska 1) hänellä oli kokemusta yhteiselämästä vaimon ja lasten kanssa ja 2) puoliso tuki häntä.
Vielä jää selvittämättä seikka, miksi Paavali puhuu tehtävien yhteydessä vain miehistä? Jakeen 1. Tim. 3:11 sana 'naiset' voidaan kääntää myös 'vaimot', mitä myös tekstiyhteys puoltaa, koska jae 12 jatkaa diakonin vaatimusten kuvaamista miehen näkökulmasta. Eli kyse ei välttämättä olekaan diakonissojen ohjeistuksesta, vaan diakonien vaimoille annetuista ohjeista.
Paavali käsittelee siis sekä seurakunnan johtavan presbyteerin että seurakuntapalvelijan tehtävää miehen tehtävänä. Syitä tähän kovin miehiseen ohjeistukseen löytyy useita, kun muistetaan Efesoksen tilanne:
- Todennäköisesti Efesoksessa kaikki johtavan presbyteerin tai seurakuntapalvelijan tehtäviin halukkaat olivat miehiä.
- Miehisessä kulttuurissa naisen asettuminen yhteiskunnallisesti päättävään asemaan oli todennäköisesti ajatus, joka ei tullut enempää miesten kuin naistenkaan mieleen.
- Jos naisen asema yhteiskunnassa oli olla miehen vierellä hänen tukenaan, miksi Paavalin olisi pitänyt ehdoin tahdoin aiheuttaa harhaoppien rikkirepimässä seurakunnassa lisää hämmennystä poikkeamalla yleisistä roolimalleista?
Yhteenvetona kaikesta edellä käsitellystä totean, että jos päätetään tulkita tämä kohta kirjaimellisesti, analogian vuoksi pitää kirjaimellista tulkintaa soveltaa myös tekstiyhteyden toisiin jakeisiin.
Jos taas ohjeet tulkitaan seurakuntaa suojeleviksi erityisiksi ohjeiksi Efesoksen seurakunnalle vallinneessa historiallisessa tilanteessa, huomataan, että sukupuolikysymys on tekstissä toisen käden sovellus seurakunnan yhteyden vaalimiseen tähtäävissä ohjeissa. Luetteloiden tarkoitus oli kerran varmistaa, että nimitykset palvelutehtäviin palvelisivat seurakunnan yhtenäisyyttä ja auttaisivat taistelussa harhaoppeja vastaan, mikä oli seurakunnan ensisijainen huolenaihe.
Jos siis naisen asema seurakunnan johtotehtävissä tulkitaan kulttuurisidonnaiseksi kysymykseksi, pitää käsitys siitä suhteuttaa oman yhteiskuntamme arvoihin. Efesoksen kulttuurissa naisen toimiminen johtavissa tehtävissä ei tullut kysymykseen. Samoin oli tilanne juutalaisessa kulttuurissa. Jos taas nykypäivän suomalainen kulttuuri ei tällaisia rajoitteita tunne, herää kysymys, pitääkö seurakuntavirkojen täyttö mukauttaa yhteiskunnassa hyväksyttyjen käytäntöjen kanssa? Kysymys ei ole helppo, koska 'oikeassa olemista' rajoittaa Paavalin tekstissä soveltama periaate: päätös ei saisi johtaa hajaannukseen seurakunnassa...
Pitkän pyörittelyn jälkeen kysymys jää ilman vastausta. Toivottavasti kuitenkin sait tästä joitain ajatuksia oman kantasi muodostamiseen. Asiat eivät aina ole luonteeltaan kyllä tai ei.
------------------------------------------------------------
KYSYMYS
------------------------------------------------------------
Mihin Paavali ohjeillaan pyrki?
------------------------------------------------------------
VANHAN TESTAMENTIN LUKUKAPPALE
------------------------------------------------------------
Jeremia jalkapuuhun
Voi Jojakimia!
Jeremia pelastuu
Jer. 20, Jer. 22:13-19, Jer. 26
------------------------------------------------------------
YHTEYSTIEDOT JA COPYRIGHT
------------------------------------------------------------
- Lukuprojektin suosittelusivu:
o http://www.du.fi/fi/?sid=346&mode=refer&hid=4382&chk=3729fe2dcc47bf7b36404b193caecb59
- Lukuprojektista eroamiset:
o http://www.du.fi/fi/?sid=346&mode=resign&hid=4382&chk=0081b067cf57260abbdab186609f90e9
- Kronologisen Raamatun nettisivu:
o http://www.kronologinenraamattu.fi
Tekijänoikeudet:
- Vuoden 1992 Kirkkoraamattu: Kirkon keskusrahasto
- Kronologinen Raamattu: Data Universum Oy
- Jorin alustus: Jori Brander
Kiitos Jori Brander !
Kronologinen Raamattu tulee joka päivä kotiini - sähköpostilla ja sen saa tilata kuka vain tahtoo.
Tuossa yllä on tilausohjeet.
Se on ilmainen !
Jeesus sanoo:
"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti". Matteus 28:19-20
Ja hän (Jeesus) sanoi heille: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." Markus 16:15-16
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible
tuossa kirjoituksessa Jumalan Sanan alle, eli Jumalan tahtoon ihmisiä kohtaan.Lueppa uudestaan syntiinlaankeemuksen seuraukset:1. Moos. 3:16
Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva".
Mutta miehelle:1. Moos. 3:17
Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi;
Liitä se tähän huomatessasi Että rangaistukset olivat eri. Luuletko todella, että Saara,Rebekka, Hanna... Ym turhaan itkivät hedelmättömyyttään, Nykyäänhän niin Miehet kuin naisetkin pyrkivät helpottamaan kaikin keinoin noita Jumalan antamia rangaistuksia. Mutta onko SE Jumalan tahto???
Ja sitten vielä lisäksi pyritään Vesittämään selvä Jumalan Sana. Eli sama synti kuin johon juuri Eeva lankesi paratiisissa:1. Moos. 3:1
Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?"
Ja nyt:"Paavali puhui aikaansa sidottuna, ei koske nykyaikaa".Siis"onko Jumala todellakin meille nykyaikana sanonut näin?"Tuo sanomanne on
Jumalan Sanan vesittämistä, Koska Paavali puhui Pyhässä Hengessä mitä Jumala sanottavaksi antoi: ESIM:1 Tim.2
1 Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta,
2 kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.
3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus,
6 joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,
7 ja sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu-minä puhun totta, en valhettele-pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa.
8 Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;
9 niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,
10 vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.
11 Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;
12 mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.
13 Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;
14 eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.
15 Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.
Eli syy on tuossa edellisessä selvitetty niin , että sen lapsikin ja tyhminkin ymmärtää.Ja huomaa, että Paavali mainitsee tuossa vaimon lankeemusta vain rikkomukseksi. Aadamilla niin ei ollut.
Jumala ei ole niin epäoikeudenmukainen, että menneenajan ihmiset olisivat joutuneet kovemmalle millään muotoa. Yhteiskunta itsessään vain on vajonnut kauemmas Jumalasta ja siksi LUULEE, mitä ei pitäisi, Sillä:Ps. 127:3
Katso, lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti.
Tarkista mitä sana anti tarkoittaa