Keskustan kumpaakin hallituskautta on leimannut selkeästi se piirre, että kovin moni nimekäs keskustapoliitikko aika ajoin ulee julkisuuteen todistamaan, että "keskustan kenttä ei ole tyytyväinen keskustan hallituspolitiikkaan".
Vanhasen 1. hallituksen aikana tyytymättömyyttä ilmeni eniten tuloverojen alennuslinjan jatkamisessa, siinä, että elintarvikkeiden alv:n alennus siirrettiin sekä palvelu- ja kuntarakenteen puitelain valmistelussa, maataloustukiasioissa ja yt-lain käsittelyssä.
Vanhasta vierastavat keskustalaiset käyttivät jokaisen mahdollisuutensa todistaakeen, että hallitus , eli Vanhanen, ei aja keskustan peruskannattajakunnan etuja.
Vanhasen 2. hallituksen kaudella näkyvimmiksi keskustan sisäisen opposition äänitorviksi ovat nousseet puoluesihteeri Korhonen ja varapuheenjohtaja Rantakangas. Muitakin on ajoittain äänessä ollut. Tyypillistä kritiikille on edelleen sellainen selkään puukottamisen tyyli, jonka teema on, että Vanhanen ajaa liian kokoomuslaista politiikkaa eikä ota huomioon keskustalaisten etuja.
Jos tilanteesta tekee johtopäätöksiä, niin ensin on ommentoitava hallituspolitiikan onnistumista koko kansan kannalta.
Vanhasen 1. hallitus jatkoi edeltäjiensä talouspolitiikkaa, sai talouskasvun kiihtymään ja talouden ylikuumenemisen pysymään siedettävänä. Vanhasen 2. on erinomaisen hyvin varautunurttulevaan taantumaan jo ennakkotoimillaan ja etenkin viimeisimmällä elvytyspaketillaan.
Suomi on menestynyt aivan erinomaisesti. Valtiontalous on koko ajan pidetty ylijäämäisenä, vanhaa velkaa on lyhennetty, vakavaraisuus on kasvanut, työllisyys parantunut ja köyhien asema kohentnut huomattavasti. Kaikesta tästä Financial Times palkitsi valtionvarainministeri Kataisen, josta kiitos kuuluu Kataisen mukaan myös kolmelle edelliselle hallitukselle ja halltuskumppaneille.
Keskusta on jo puolitoista vuotta tehnyt kiistattomasti koko kansan hyvinvointia tukevaa talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa. Tämä ei kuitenkaan näytä millään tavalla kelpaavan ns. "keskustan kentälle", jonka nimissä mm. puoluesihteeri Korhonen on eniten elämöinyt siitä saakka, kun hänet tehtäväänsä valittiin. Kovin moni muukin keskustan näkyvä poliitikko, unohtamatta keskustan lehtiä, Ilkkaa ja Keskisuomalaista, ovat jatkuvasti ja hyvin johdonmukaisesti vaatineet "keskustalaisempaa" politiikkaa, enemmän "omien kannattajien etujen ajamista".
Tästä herää kysymys voiko keskustan kannattajien etu mennä koko kansan edun edelle?
Minun mielestäni ei voi.
Tämän ovat myös äänestäjät huomanneet, koska keskustan kannatus alkoi painua alaspäin aivan samaan aikaan, kun vaatimukset "keskustalaisemmasta politiikasta" alkoivat nousta julkisuuteen.
Erityisen vahvaa keskustan etupolitiikka oli kunnallisvaalien alla; seurauksena galluppeja suurempi vaalitappio. Nyt kritiikki Vanhasta kohtaan on kasvanut entisestään. Mukaan on lähtenyt jo aiemmin melko mltillinen Markku Laukkanenkin Antti Rantakankaan säestämänä.
Tästä voimakkaasta etupuolueen roolin korostamisesta on mielestäni vain yksi seuraus keskustalle: kannatuksen alenemisen jatkuminen ja jyrkkeneminen.
Eivät kansalaiset sellaista puoluetta kannata, joka hylkää koko kansan edun ja ajaa etuuksien kasvattamista vain omalle väelleen.
Tuollainen ahne itsekkyys ei saa kannatusta tämän päivän Suomessa.
Olisi minusta aika keskustan havatua pohtimaan omaa tulevaisuuttaan, jos se aikoo pysyä edes kolmanneksi suurimpana puolueena ensi kesän EU-vaalissa.
Vanhasen 1. hallituksen aikana tyytymättömyyttä ilmeni eniten tuloverojen alennuslinjan jatkamisessa, siinä, että elintarvikkeiden alv:n alennus siirrettiin sekä palvelu- ja kuntarakenteen puitelain valmistelussa, maataloustukiasioissa ja yt-lain käsittelyssä.
Vanhasta vierastavat keskustalaiset käyttivät jokaisen mahdollisuutensa todistaakeen, että hallitus , eli Vanhanen, ei aja keskustan peruskannattajakunnan etuja.
Vanhasen 2. hallituksen kaudella näkyvimmiksi keskustan sisäisen opposition äänitorviksi ovat nousseet puoluesihteeri Korhonen ja varapuheenjohtaja Rantakangas. Muitakin on ajoittain äänessä ollut. Tyypillistä kritiikille on edelleen sellainen selkään puukottamisen tyyli, jonka teema on, että Vanhanen ajaa liian kokoomuslaista politiikkaa eikä ota huomioon keskustalaisten etuja.
Jos tilanteesta tekee johtopäätöksiä, niin ensin on ommentoitava hallituspolitiikan onnistumista koko kansan kannalta.
Vanhasen 1. hallitus jatkoi edeltäjiensä talouspolitiikkaa, sai talouskasvun kiihtymään ja talouden ylikuumenemisen pysymään siedettävänä. Vanhasen 2. on erinomaisen hyvin varautunurttulevaan taantumaan jo ennakkotoimillaan ja etenkin viimeisimmällä elvytyspaketillaan.
Suomi on menestynyt aivan erinomaisesti. Valtiontalous on koko ajan pidetty ylijäämäisenä, vanhaa velkaa on lyhennetty, vakavaraisuus on kasvanut, työllisyys parantunut ja köyhien asema kohentnut huomattavasti. Kaikesta tästä Financial Times palkitsi valtionvarainministeri Kataisen, josta kiitos kuuluu Kataisen mukaan myös kolmelle edelliselle hallitukselle ja halltuskumppaneille.
Keskusta on jo puolitoista vuotta tehnyt kiistattomasti koko kansan hyvinvointia tukevaa talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa. Tämä ei kuitenkaan näytä millään tavalla kelpaavan ns. "keskustan kentälle", jonka nimissä mm. puoluesihteeri Korhonen on eniten elämöinyt siitä saakka, kun hänet tehtäväänsä valittiin. Kovin moni muukin keskustan näkyvä poliitikko, unohtamatta keskustan lehtiä, Ilkkaa ja Keskisuomalaista, ovat jatkuvasti ja hyvin johdonmukaisesti vaatineet "keskustalaisempaa" politiikkaa, enemmän "omien kannattajien etujen ajamista".
Tästä herää kysymys voiko keskustan kannattajien etu mennä koko kansan edun edelle?
Minun mielestäni ei voi.
Tämän ovat myös äänestäjät huomanneet, koska keskustan kannatus alkoi painua alaspäin aivan samaan aikaan, kun vaatimukset "keskustalaisemmasta politiikasta" alkoivat nousta julkisuuteen.
Erityisen vahvaa keskustan etupolitiikka oli kunnallisvaalien alla; seurauksena galluppeja suurempi vaalitappio. Nyt kritiikki Vanhasta kohtaan on kasvanut entisestään. Mukaan on lähtenyt jo aiemmin melko mltillinen Markku Laukkanenkin Antti Rantakankaan säestämänä.
Tästä voimakkaasta etupuolueen roolin korostamisesta on mielestäni vain yksi seuraus keskustalle: kannatuksen alenemisen jatkuminen ja jyrkkeneminen.
Eivät kansalaiset sellaista puoluetta kannata, joka hylkää koko kansan edun ja ajaa etuuksien kasvattamista vain omalle väelleen.
Tuollainen ahne itsekkyys ei saa kannatusta tämän päivän Suomessa.
Olisi minusta aika keskustan havatua pohtimaan omaa tulevaisuuttaan, jos se aikoo pysyä edes kolmanneksi suurimpana puolueena ensi kesän EU-vaalissa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eivät palstan vakiokirjoittelijat osaa politiikkaa käsitellä yhtä hyvällä asiatasolla kuin sinä teet. Heittelet taas helmiä sioille, kun analyysisi ja johtopäätöksesi ovat kiistatta paikkansapitäviä ja hyvin perusteltuja.
Markkinatalous sulkee tehtaita ja työttömyys lisääntyy. Kansa ei huomaa, että kokoomus on taantuman takana. Osakesijoittajat ovat ahneita ja ovat pääosin kokoomuksen leiristä. Kokoomus hyökkää keskustaa monilla syytöksillä peittääkseen syyllisyytensä ahneiden osakkeenomistajien röyhkeydestä. Jos osakkeenomistajilla olisi malttia säästyttäisin monelta haaverilta. Tästä Pekkarinenkin puhui.
Joten Jäbä on taas rahakirstun omistajien asialla juoksupoikana.
Analyysisi pitää paikkansa. Jäbä haluaa keskustan tulevan täysin kritiikittömästi kokoomuksen politiikan taakse. Mistä taas ei mielestäni voi vetää sitä johtopäätöstä, että ihmiset sen seurauksena runsain määrin äänestäisivät keskustaa. Kokoomustahan voi äänestää suoraan.
Tehtaita suljetaan, koska vientikysyntä hiipuu. Palkkojen maksuun ei siis tule rahaa, kun vientitulot alenevat. Markkinatalous ei tätä aiheuta, vaan mm. paperin kulutuksen väheneminen euroopassa ja paperin tuotannon halpeneminen kaukomailla, jossa paperin kulutus kasvaa.
Osakkeien omistajat ovat tietenkin ahneita, mutta he savat osinkojaan vain silloin, kun myyntituloita jää kulujen maksamisen jälkeen jotain jaettavaa. Yritykselle se tilanne, ettei jettavaa jää, merkitsee, että omistajat kaikkoavat muihin yrityksiin pääomineen ja yritys joutuu pahaan pulaan kaikkine työntekijöineen.
Kokoomus ei ole syyttänyt keskustaa tämän hallituksen aikana yhtään mistään asiasta. Keskusta sen sijaan on syytellyt kokoomusta hyvin usein ja aivan aiheettomasti.
Isopalkkaisten veroalejakaan kokoomus ei aja, vaan painottaa veroalennukset pienipalkkaisiin, niin kuin hyvin tiedät, jos olet asia yhtään seurannut.
Ei kyse ole keskustan tai kokoomuksen politiikasta, vaan sellaisesta politiikasta, jolla toteutetaan koko kansan hyvinvointi niin, ettei heikoimpiakaan jätetä.
Avauksessa käsittelin keskustan poliiikkaa omien kannattajien etupolitiikkana, millaista kukaan kokoomus ei vaadi kokoomukselta.
Ainutkaan kokoomuslainen ei ole koskan julkisuudessa vaatinut, että kokoomuksen pitäisi ajaa kokoomuksen kannattajien etu.
Tässä on koko homman ydin: Kokoomus ajaa koko kansan etua, keskusta vain omien kannattajiensa etua. Kokoomuksen kannatus kasvaa, keskustan kannatus alenee.
Loogista, eikö vaan?
Sekoilet pahasti.
En ole keskustan väkeä, mutta näen räikeänä kokoomuksen kieroilun kaikessa. Kokoomus taas koko ajan keskustaa nutuuttaa ja puukottaa selkään.
Jäbä on aina oikeassa olevinaan, mutta ei ole palstalaisten suosiossa mielistelyn takia.
Et ole koskaan asiallisen suoraselkäinen. Olet luuserin tuntuinen sössö.
Se, että hyvin useat nimekkään keskustan poliitikot ovat julkisesti vaatineet keskustaa harjoittamaan enemmän keskustalaista politiikkaa, ajamaan tarmokkaammin keskustan perusknnattajien etuja, lienee sinulle tuttua, kun sitä on niin paljon mediassa esiintynyt.
Siksi pyydän, etä kertoisit, missä yksikään kokoomuslainen poliitikko on vaatinut kokoomusta harjoittamaan enemmän kokoomuslaista polistiikkaa ja ajamaan enemmän kokoomuksen kannattajien etua.
Siis kuka kokoomuslainen poliitikko on vaatinut kokoomusta ajamaan enemmän kokoomuslaisten etuja, missä näin on vaadittu ja milloin?
Palataan tuohon valhteluherjaasi sen jälkeen, kun olet todistanut ensin omat väitteesi.
Otsikossa kaikki.
...että te keskustalaiset ette ole koskaan myöntäneet puolueenne omia virheitä, vaan aina syytätte oman kannatuksenne vähenemisestä muita puoluita.
Jokaiselle ajatteluun kykenevälle ihmiselle on selvää, että Korhosen edustama itsekäs keskustalaisuus, jossa haetan etuja vain omille kannattajille, johtaa kannatuksen vääjäämättömään pudotukseen.
Se ei ole kokoomuksen politiikan syy, vaan Korhosen politiikan syy.
Jos politiikka on täysin kokoomuslaista, ei kenenkään kokoomuslaisen tarvitse vaatia kokoomuslaisempaa politiikkaa.
Joistain keskustalaisista siis saattaa tuntua erikoiselta, että päähallituspuolue keskusta tekee kokoomuslaista politiikkaa ja vaatii sen tähden keskustalaisempaa politiikkaa.
Kun luet edellisen viestisi uudelleen, niin mieti samalla sitä, että kokoomuksen kannatus on kasvanut jo usean vuoden ajan ja keskustan kannatus laskenut vastaavasti.
Miksi siis vaaditaan enemmän sellaista politiikkaa, joka laskee kannatusta, kun kokoomuslainen politiikka sen sijaan on lisännyt kokoomuksen kannatusta.
Yksittäiset puolueen jäsenet kuitenkin enemmistönä määräävät puolueen suunnan. Tästä kait kepussa on kysymys.
On sitten aivan eri asia, onko valittu suunta hyvä. Tosiasiahan on, että kepu on hävinnyt viidet vaalit Vanhasen johdolla, vaikka häntä syytetään kokoomuslaisuudesta.
Pitkä taloudellinen nousukausi ja keskiluokan vaurastuminen noin yleisellä tasolla suosii kokoomusta. Jos kannatus kestää pitkän taantuman aikana korkealla, voidaan uskoa kansalaisten ajattelun muuttuneen pysyvästi.
Keskustan pulma johtuu siitä, että puolueen aktiiviväki ja ns. "kenttä", joka tukee puoluesihteeriä, on aivan eri joukkoa kuin keskustan äänestäjät, puolueeseen kuulumattomat, Vanhasen politiikan kannattajat.
Kokoomuksen kannatuksen kasvu johtuu siitä, että kokoomus tekee tulevaisuuspolitiikkaa, mutta keskustan kenttä vaatii paluuta vanhaan tahtopolitiikkaan, jossa keskustan politiikan linja on pelkkää rähinää tulevsisuuden uudistuksia vastaan.
Gallupit kertovat korutonta kieltään siitä, itä äänestäjät ajattelevat. Kokoomus on edelleen kasvanut, mutta keskusta ei ole, vaikka siellä vaaditaan suureen ääneen paluuta "juurille".