Lapsi eli kohdussani terveenä 9kk. Sitten kesken käynnistysksen tuli huonompi sydämensykkeen käyrä. Olisi pitänyt saada heti seurantaa, niinkuin lääkäri sanoi. Salit oli siivoamatta. Meni 3h aikaa. Lapsi kuoli tuona aikana. Patologi ei osaa selittää kuolinsyytä. Vauva tukehtui kohdussani.
Olenko kohtuuton kun ajattelen, että tässä tapahtui hoitovirhe?
Olenko kohtuuton kun ajattelen, että tässä tapahtui hoitovirhe?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ei ehkä..minusta saattoi myös olla että lapsi oli normaalia heikompi,eli eleli hyvin kohdussa mutta kun tuli synnytyksen paikka,kaikki ei etenekään normaalisti,lapsi ei jaksa synnytystä,voi olla aivoissa jotain vikaa ym..ettei hoidot olisi edes ehtineet pelastaa,esim. jos tukehtuu napanuoraan tai nesteisiin..sillä se on aikapeliä..johon aina edes lääkärit ei mahda mitään..
Ikävää, ettei tuota menehtymisen syytä pystytä selvittämään. Paljon mahdollista, että nopeampi toiminta olisi pienokaisen pelastanut..?
Ystäväni odotus ja synnytys etenivät normaalisti, mutta juuri "kalkkiviivoilla" sydänkäyrä heikkeni. Päätettin tehdä hätäsektio, poika oli maailmassa noin puoli tuntia myöhemmin.
Kolme tuntia kuulostaa tuossa tilanteessa turhan pitkältä odotusajalta - korjatkaa viisaammat, jos olen kovin väärässä?
Et ole kohtuuton pohtiessasi mahdollista hoitovirhettä. Surussa on selvitettä asioita itselleen, lapsenkin tähden.
Olit siis käynnistyksessä ja vauva oli sydänkäyrässä? Mitä seurantaa tarkoitat, että olisi pitänyt saada ja jouduit odottamaan 3 tuntia? Kai olit tuon jälkeen sydänkäyrällä edelleen? Vai otettiinko se pois ja jätettiinkö sinut yksin?
Itsellä avausvaiheessa vauvan heikentynyt syke sai kätilön jo juoksemaan huoneeseen ja tuoman happea. Vauvalla oli pari kertaa napanuora kaulan ympäri (todettiin pään synnyttyä) ja supistukset ahdistivat vielä lisää. Mutta lisähapella oli apunsa vauvan sydänääniin. (Kätilö ei ollut muuten koko ajan vieressäni, vaan pystyi valvomaan monitoria hoitajatilasta)
Jos vauvan ahdinkotila tai heikkous huomataan, ei asiaa voi mitenkään jättää noteeraamatta 3 tunniksi. Sitä on seurattava tiiviisti ja jos jatkuu huononeminen tai tilanne ei parane asiallehan pitää tehdä jotakin. Ehkä kannattaa pyytää sairauskertomkset sairaalalta ja käydä asiat vielä hoitajan tai lääkärin kanssa vielä uudelleen läpi että selviää sinullekin tuliko vauvan romahdus yhtäkkisesti ja yllättäen vai oliko viivyttely todellista, jossa vauva tilan heikentyminen olisi ollut nähtävissä ja kuolema ehkäistävissä.
Salin siivoamiset eivät minusta riitä selitykseksi viivyttelylle, jos siitä on kyse. Kyllähän niitä vauvoja pelastetaan maailmaan muuallakin kuin salissa. Ja jos se on varsinainen syy, niin kyllä silloin on kyse hoitovirheestä. Mutta ennen syyttämistä täytyy itse jaksaa ottaa kovin tarkoin selville tapahtumien käänteet. Tarvithan niitä tietoja sitten jos virhe on tapahtunut ja päätät kannella asiasta. Tai sitten ne vain auttavat sinut näkemään, että asialle ei ehkä kukaan olisi kyennyt mitään. Niin tai näin, vauva on poissa, eikä kumpikaan vaihtoehto tuo lohtua. Mutta auttaa itseä eteenpäin surussa. Ymmärrän, itsekin lapseni menettäneenä.
Otan osaa suruusi. Suuri voimahali !
selvityspyyntö/ilmoitus asiasta potilasvahinkolautakuntaan. äläkä tyydy ensimmäiseen ratkaisuun. valita loppuun asti.
omalle lapselle aiheutettiin lisävammoja täysin väärän tehdyn diagnoosin (ultraääni) perusteella. hänet tuomittiin kuolemaan jo ennen syntymää.
sitten kun hän ei kuollutkaan sektion jälkeen, ei aluesairaalassa tehty mitään. odotettiin vain vauvan kuolemaa. mutta itse piti huutaa, että tämä ihmisen alku pitää viedä oikeaan sairaalaan, jossa hänelle tehtiinkin välttämättömät leikkaukset, joiden turvin hän eli melkein 13 vuotta vanhaksi.
olihan hän vammoineen kauhean kallis painolasti tälle yhteiskunnalle, mutta oli mahtava, älykäs ja hyväsydäminen persoona, joka valloitti kaikki häneen tutustuneet. vaikka erityishoitoa tarvitsikin.
sitten uusi hoitovirhe, siellä maan hienoimmassa sairaalassa. elimistöön pääsi rutiinileikkauksen yhteydessä jokin bakteeri, jonka aiheuttamaa tulehdusta hoidettaessa lapsemme nukkui pois.
siitäkin tein vahinkoilmoituksen. vastaus oli, että kuolema ei johtunut hoitovirheestä.
ensimmäisessä leikkauksessa sairaalan paskasta elimistöön joutunut bakteeri, joka aiheutti jatkosairastumisen, ei siis ollut sairaalan vika.
sitä parannettaesa kuitenkin lapsi kuitenkin kuoli uuden leikkauksen jälkeiseen komplikaatioon.
maalaisjärjellä: eihän herranjumala, koko kuolemaan johtanutta leikkausta olisi tarvinnut tehdä, jos kyseistä pöpöä ei olisi päässyt lapsen elimistöön!
voimat loppui. en jaksanut enää valittaa kyseisestä ratkaisusta.
nyt olen lopussa, perhe hajosi, ammatti meni, juon viinaa. samalla itken vuosia sitten kuollutta lastani ja entistä elämää. tätäkö tämä yhteiskunta haluaa?
lääkärit kyllä pyörivät ja tukevat toisiaan. kiemurtelevat pahemmin kuin nuori itä-suomalainen kastemato, kun yrität sitä koukkuun laittaa.
-terveisiä hyksiin ja lastenklinikalle, täällä ei unohdeta-
Oikeutta tässä maassa on vaikeaa saada. Toivon, että selviydyt elämässäsi eteenpäin kaikesta huolimatta! Voimia!
Edellinen kirjoittikin hyvin valittamisesta. Koeta valittaa hoidosta, vaikka se on raskasta, eikä tuo lastasi takaisin.
Ajatellaan asiaa vähän toisesta lähtökohdasta käsin. Synnytys on periaatteessa normaali tapahtuma. Synnytykset hoidetaan Suomessa kuitenkin pääsääntöisesti sairaalassa nimenomaan äidin ja lapsen turvallisuuden vuoksi. Seurantalaitteet ovat olemassa, jotta äidin sisällä olevan sikiön hyvinvointia voitaisiin arvioida.
Mielestäni siinä vaiheessa ei kuulu odotella tuntikausia, kun sikiön sydänkäyrässä on muutoksia. Hätäsektio pitää pystyä tekemään noin kymmenen minuutin sisällä.
Periaatteessa sinun pitäisi pystyä saamaan potilaspaperisi nähtäväksesi. Tosin tarvitset jotakin asiantuntevaa henkilöä näkemään, mitä puutteita hoidossasi on ollut. Varaudu siihen, että kun pengot tapahtunutta, tulet saamaan vastaasi tosi kolkkoa kohtelua. Todellisuudentajusi tullaan kyseenalaistamaan, ja synnytystä hoitaneiden henkilöiden esimiehet puolustelevat alaistensa ammattitaitoa.
Mielestäni kyseessä on selvästi hoitovirhe. Mitä tuon kolmen tunnin aikana tapahtui? Seurattiinko sinua milläään tavoin? Tämä kuulostaa sellaiselta tapaukselta, että jos haluat julkisuutta, niin esim. joku iltapäivälehti saattaisi hyvinkin kiinnostua tapahtumasta. Julkisuus saattaisi edistää mahdollisuuksiasi saada oikeutta.
Koeta jaksaa elämässäsi eteenpäin surusta huolimatta! Ja hae ammattiapua, jos et pärjää läheistesi turvin!
Jos on selvä löydös sikiön sykekäyrässä niin kätilön velvollisuus on välittömästi ottaa yhteyttä päivystävään gynekologiin joka tutkii potilaan arvioiden synnytyksen kulun ja sikiön sykekäyrän. Jos todetaan ahdinkoa vaikka hapenpuutteen muodossa niin on tehtävä hätäsektio joka modernissa sairaalassa onnistuu alle kymmenen minuutin eli päätöksestä vauvan syntymiseen saa mennä enintään tämä aika.
Kolmen tunnin odottaminen niin että sykekäyrässä on ollut muutoksia kuullostaa kummalliselta ja sinulla on oikeus saada selvitys tilanteesta. Synnytyksen kulku on dokumentoitu potilasasiakirjoihin joten pyydä vaikka aluksi kopiot kaikista näistä ja ota yhteys potilasasiamieheen joka kertoo kenelle tehdä valitukset.
Kiinnostaisi tietää jos jaksat vastata että oliko kyse yliopistollisesta sairaalasta, keskussairaalasta vai aluesairaalasta. Näissä on tunnetusti erilaiset mahdollisuudet järjestää hätäsektio säädetyssä ajassa päivystysaikaan.
Et varmasti ole kohtuuton epäillessäsi hoitovirhettä. Käy ihmeessä vielä keskustelemassa asiasta sinua hoitaneen kätilön ja lääkärin kanssa. Mikäli sitten pystyt luopumaan hoitovirhejatuksesta, niin säästät itseäsi. Jos joudut tekemään valituksen, joudut myös kärsimään paljon enemmän eikä se kuitenkaan tuo lastasi takaisin.
Voimia ja lämmin halaus sinulle surussasi.
Hei! Olen todella pahoillani, että joudut käymään lapsen kuolemaa ja vielä lisätaakkana hoitovirhe. Olen itse menettänyt rakkaan hoitovirheen seurauksena ja olin vihainen ja halusin haastaa kaikki maailman lääkärit. Nyt olen päässyt vihasta yli, koska tajusin että lääkärit kuitenkin parhaansa tekivät ja virheitä sattuu. Ilman hoitotoimenpiteitä ei rakkaani olisi ainakaan selvinnyt. Surutyötäni on helpottanut kun olen pystynyt päästämään irti tuosta hoitovirhe asiasta. En ole kukaan neuvomaan tässä asiassa, mutta en usko että teidänkään kohdalla tahallaan yritettiin vahinkoa aiheuttaa. Jos vain pystyt päästämään irti niin päästä. Jos et pysty niin sitten TEOlle tekemään ilmoitusta asiasta. Otan osaa.
Vaimoni menehtyi rutiini leikkauksen jälkeen ja kun sitä jälkeenpäin selvitettiin niin yksi piikki olisi ehkä pelastanut hänet.
Gynegolokisella osastolla ei ollut sellainen tapana että pistetään jos riski on kohtalainen kun taasen kirurgisella puolella vastaavissa tapauksissa pistettiin automaattisesti.
Tämä todettiin muidenkin lääkäreiden taholta ja tapaus luokiteltiin potilasvahingoksi.
Osittain ajoin asiaa ettenpäin sen takia että sairaalan käytännöt muuttuisivat ja myös hoitavan lääkärin takia, kierteli ja kaarteli eikä myöntänyt että oli töpännyt.
Nyt kuulemani mukaan asia on kunnossa siinä sairaalassa.
Mutta niinkuin lausunnoissa mainittiin olisi voinut ehkäistä, eli ei olisi varmasti pelastanut.
Asia piti jättää taakse ja jatkaa eteenpäin.
Taitaa olla kyse laskimotukoksen estosta vai? On näyttöä estolääkityksen tärkeydestä ja että joissain tapauksissa lääkitystä pitäisi jatkaa jopa kuukauden ajan leikkauksen jälkeen. Sen sijaan en oikein usko että yksi ainoa pistos olisi estänyt kuoleman.
Riskiä lisäävät monet tekijät kuten pitkä leikkaus, ortopedinen leikkaus (jopa polven tähystys on riskialtista), ,syöpä, ylipaino, vähäinen liikkuminen leikkauksen jälkeen jne.
Tukoksenesto lääkitys pitää aloittaa kaikille vuodepotilaille. Kohtalaisen riskin potilaille lääkitystä pitäisi jatkaa kai 7-10 päivää ja suuren riskin potilailla lääkityksen pitäisi jatkua kuukauden ajan. Ei pidä unohtaa myöskään antiemboliasukkia.
sairaanhoitotyön kokemuksella voi jo todeta, että ihminen tarkertuu surussaan vaikka oljenkorteen, kun oma läheinen menehtyy tai hänellä on mahdollisuus selvitä. Ei ihmistä voi korvata rahalla tai muulla ja moni jättää pohdintansa jälkeen vahinkoilmoituksen tekemättä, kun tajuaa ettei kukaan ole lopulta "syyllinen."
Kukaan lääkäri( muukaan, jos ei ole psykopaatti) ei tee tahallisia virheitä, eikä kuolemaan johtavia virheitä.
On merkillistä, että ihmiset odottavat lääkärin olevan jopa Jumalankin yläpuolella? Virheettömänä? Kun ihminen menehtyy esim ns rutiinileikkauksen jälkeen/seurauksena, niin se on monien tekijöiden summa - yleensä. Eikä johdu yksittäisestä pienestä tekijästä.
Taustalla voi olla jo olemassa oleva piilevä sairaus. Ei kaikki tule ilmi niissä ns rutiini tutkimuksissakaan, mitä otetaan ennen leikkausta.
Se pitää jokaisen ymmärtää, että ei ole riskitöntä leikkausta ja riskitöntä anestesiaa. Moni haluaa mm anestesian( nukutuksen) vaikka toimenpide voitaisiin tehdä puudutuksessa ja pienemmällä riskillä.
Pieneenkin leikkaukseen liittyy aina riski ja siitä pitää kertoa potilaalle ja omaisille.
Kun meidän sairaalassa oli puutteelliset ohjeistukset joiden mukaan lääkärit toimivat.
Toisissa sairaaloissa kyseisiin leikkauksiin laitettiin automaattisesti hepariinipiikki ennen leikkausta jos oli riskitekijöitä.
Lääkäri myönsi tiedostaneensa kaikki riskitekijät mutta jätti piikin pois koska sitä ei oltu ohjeistettu, nyt se on.
Ja mitä tulee potilavahinko lausuntoihin niin se olisi voinut estää tai lieventää tapausta.
Ilman tätä vahinkoilmoitusta ja niitä seutranneita poliisikuulusteluja tuskin sairaala olisi muuttanut ohjeistustaan.
Enkä minä ajanut asiaa rahan takia vaan muutoksen takia jonka kerroin myös rikospoliisille.
Ps. tulihan sieltä ruhtinaalliset korvaukset, hautauskustannukset korvasivat 3400€ ei muuta.
ymmärrän menetyksesi, mutta mielestäni sinun ei tarvitse jossitella sillä, että jos olisi saanut sen yhden piikin ennen leikkausta niin pahinta ei olisi tapahtunut. Olen varma, että jos olisi annettu se yksi pistos, tukos olisi tullut silti.
Useimmissa sairaaloissa k.o pistos on vakiintunut käytäntö ja siten hyvä, että se otettu käyttöön teilläkin.
Pistoksella pyritään ehkäisemään mahdollista tukosta, mutta se ei takaa, että tukosta ei tule.
Monet tekijät vaikuttavat tukoksen syntyyn. Komplikaation ehkäisyä ajavat myös profylaktiset antibiootit ennen operaatiota, joilla pyritään enkäisemään tulehduksia, mutta täyttä varmuutta ei tule eikä saada.
Erikoislääkärin lausunnossa mainittiin nimenomaan että pistos olisi voinut ehkäistä tapahtuneen.
Tämä ei ole minun eikä jonkun keksimä asia, se on fakta.
Eli suomennettuna pistos ei olisi varmuudella ehkäissyt tapahtunutta mutta nimenomaan loppuyhteenvedossa todettiin että eihän jotakin hoitoa voi jättää tekemättä jos se ei 100% varmasti auta, pienikin mahdollinen hyöty kannattaa käyttää.
Lisäksi se että hoitava lääkäri vähätteli omaa osuuttaan tapauksessa ja käyttäytyi ylimielisesti.
Leikkauksen riskeistä ei puhuttu mitään varsinkin kun riskitekijöitä oli muistaakseni 4 .
Lääkäri otti vastuun potilaan ja omaisten puolesta mutta kun kävi huonosti hän ei kantanut enään vastuuta.
Tiedän että on olemassa lääkäreitä jotka kykenevät ottamaan myös vastuun tekemisistään ja myöntämään virheensä.
Enkä pyörittele sitä enään päässäni, asiasta on kulunut lähes 5 vuotta.
väärin, mitä yritin viestiä. Olisin itsekin antanut samanlaisen lausunnon samassa tilanteessa minkä erikoislääkäri antoi. Vaikka todennäköisyys olisi yksi sadasta, että k.o pistos olisi voinut ehkäistä, niin sen pitää näkyä lausunnossa ja se kuuluu lääkärin velvollisuuteen kertoa.
Silti erikoislääkärikin tietää, ettei se yksi pistos olisi estänyt tapahtunutta. Siksi ja sitä yritin viestittää, ettet muistele surullista tapahtumaa sellaisena, että varmasti ei tätä olisi tapahtunut, jos....Elämä jatkuu.Tsemppiä!
Osanottoni vauvan menetyksen johdosta. Itselleni ei ole suotu yhtään lasta. Uskon että ihmisen elämä ei ole meidän päätettävissä. On harvinaista että sattuu tuollainen viivästys. Pitikö sittenkin tapahtua tuon ihmisen kohdalla noin. Emme hallitse elämää. Saatte vastauksen kerran iankaikkisuudessa.
vain runsas viikko sitten huolimattoman osastohoidon takia.
Hänelle tehtiin "rutiinileikkaus" - se meni hyvin, mutta seuraavana yönä hän mitä ilmeisimmin sai uniapneakohtauksen ja kiidätettiin hengityskoneessa teholle. Hän jaksoi vielä taistella 3 vrk, mutta menehtyi lääkäreiden käsiin hoitopöydälle.
Hänellä oli paha uniapnea JOKA OLI HÄNEN PAPEREISSAAN MAINITTUNA. Mutta anestesialääkäri ei sitä "ollut huomannut".
Mieheni jäi ilman tehovalvontaa ja ilmeisesti tukehtui selällään maaten vaakatasossa (nukkui kotona aina kyljellään tennispallot selässä).
Tulen tekemään valituksen TEO:lle. Anestesialääkäri on myöntänyt, "ettei ollut huomannut , että miehelläni oli paha uniapnea"
Tällaiset "turhat kuolemat" pitäisi voida estää. Siksi on ne suuresti ylistetyt sairaanhoitajat, jotka valvovat ja lääkärin olisi nimenomaan pitänyt määrätä tehovalvonta.
Nyt on yksi suht`nuori leski lisää tässä maassa. Ja suunnaton kaipuu ja lohduton ikävä...
Noin sairasta potilasta ei olisi pitänyt leikata ollenkaan vaan uniapnea olisi pitänyt saada hallintaan. Vähintään kirurgin olisi pitänyt pyytää keuhkolääkärin ja anestesialääkärin arvio leikkaukseen liittyvistä riskeistä jotta olisi voitu kunnolla varautua sekä valmistautua leikkaukseen.
Tehovalvontaa ei rutiinileikkauksissa voida tarjota useinkaan paikkapulan vuoksi mutta ainakin pitempi heräämöhoito olisi ollut tarpeen. Menehtymiseen on ilman muuta vaikuttanut vaikea uniapnea, voimakkaat kipulääkkeet ja mahdollisesti esilääke ja anestesia-aineet leikkauksen aikana.
Oliko kotona tai sairaalassa käytössä Cpap-laite niin kuin uniapneapotilailla monesti on? Oliko leikkaus esteenä kylkiasennossa nukkumiseen?
Käypä hoito -suositus leikkausta edeltävästä arvioinnista on netissä: http://www.kaypahoito.fi/kh/kaypahoito?suositus=hoi50066#s13
Jaksamista suuressa surussasi.
Mieheni ei halunnut c-pap-laitetta, vaan hänelle ommeltiin sairaalasta saadun ohjeen mukaan T-paitoihin pussit, joissa oli tennispallot. Näin hän ei kyennyt nukkumaan selällään.
SILTI hän sai vielä joskus aika pahoja hengityskatkoksia ja jouduin kahdella nyrkillä hakkaamaan selkään yöllä...
Nämä kaikki oli k.o. sairaalan ja keskussairaalan yhteisessä ATK-järjestelmässä tiedossa.
Mutta niin leikannut kirurgi, kuin anestesialääkärikään eivät olleet tutustuneet mieheni esitietoihin huolellisesti - tuskin edes keskustelleet koko nukutuksen vaarallisuudesta.
Ja CRP oli leikkaukseeen mennessä 284 - oli ollut jo monta vuorokautta. Kysyin, miksei antibioottia vaihdeta, koska CRP vain nousee?
Ortopedi-päivystäjä oli ollut sitä mieltä, että jatketaan vaan. Oli sunnuntai. Kirurgi käväisi osastolla, katsoi pikaisesti mieheni paperit ja oli luvannut, että "leikataan maanantaina". Mieheni oli puettu leikkausvaatteeseen. esilääkitty jne ja maannut KÄYTÄVÄLLÄ useita tunteja tokkurassa...klo 15.10 soitin, joko mieheni on tuotu heräämöstä. Kuulinkin, ettei leikattu lainkaan!
Vasta tiistaina sitten leikattiin klo 13, klo 17 kävin katsomassa, oli silloin jo HUONEESSAAN. Happimaski oli kasvoilla, puhui hyvin vaivalloisesti. En "puhuttanut" häntä paljon. Soitin klo 21 hoitajalle ja toivotin hänen välityksellään hyvää yötä.
Klo 03.13 mieheni soitti kännykkääni omalla kännykällään, korisi jotain limaa kurkussa, en saanut selkoa, Syöksyin taksiin ja sairaalaan. Siellä oli elvytys käynnissä ja lähdetttiin ambulanssilla keskussairaalaan teholle, mieheni oli hengityskoneessa ja 2 anestesialääkäriä oli mukana. Mieheni pelastamiseksi tehtiin teholla ja keskussairaalassa KAIKKI voitava. Viimeisenä oljenkortena 21.11. neljä huippukirurgia teki uhkarohkeasti gardiografian. Sitä hän ei enää kestänyt, vaan menehtyi lääkäreiden käsiin...
Olen täysin tyrmistynyt ja tulen vaatimaan täsmälliset ja tarkat selonteot, miksi näin kävi?
Mieheni ensimmäinen - ja viimeinen kerta elämässään sairaalassa...TURHA KUOLEMA.
Tämä infektiotilanne mostaa leikkausriskiä vielä huomattavasti eli kyseessä ei ollut suunniteltu elektiivinen leikkaus vaan käytännössä päivystysleikkaus. Hengitysongelmat ovat kirjoittamasi perusteella pahentuneet sairaalassa oloaikana ja tähän olisi pitänyt puuttua Cpap-hoidolla ja tarkemmalla valvonnalla. Vatsan alueen leikkaus voi myös huonontaa hengitystä leikkauksen jälkeen jos tästä on ollut kyse.
Mitä kirurgit ovat tehneet gardiografian muodossa jää epäselväksi. Kun potilas ajautuu elvytykseen niin tilanne on erittäin hankala ja sydämen pitäisi lähteä käyntiin nopeasti sydänhieronnalla, lääkityksellä ja hengityskonehoidolla. Muuten tilanne vaikuttaa erittäin heikolta.
Selvitykset kannattaa pyytää potilasasiamiehen avustuksella. Vaikuttaa siltä että kaikki hoito ei miehesi kohdalla ollut asianmukaista.
Niin asiantuntevia ovat olettamuksesi. Puhuin tänään leikanneen kirurgin kanssa pitkään - hän sanoi ihan nöyrästi, että "lääkäritkin tekevät virheitä".
Arvostan tuollaista rehellisyyttä.
Tulen tekemään valituksen sekä Porilasvahinkoyhdistykselle että TEO:lle. Vastaus saattaa viipyä vuodenkin - mutta teen sen joka tapauksessa.
Mieheni kuolema oli TURHA. Se olisi ollut estettävissä asianmukaisella esitietoihin paneutumisella sekä huolellisella jälkiseurannalla.
Olen katkenkaikkea: olen musertua ikävään ja suruun...
On niin paljon byrokratiaa heti ympärillä...itse voimaton ja kuitenkin pitäisi jaksaa...
Juristin kanssa keskustelin myös tänään ja hän sanoi, että kuolinsyystä ei saisi vaieta. Koska mikään ei muutu sairaaloissa, ellei asioita tehdä julkisiksi. Totta.
Tämä on elämäni toinen päivä yksinelämää...ja sekin illassa. Saan adrenaliinia mieheni asioiden hotamisesta - ja kuulen hänen äänensä ja ohjeensä yhä...
Isäni 70v. alkoi potea ummetusta ja pahoinvointia lokakuun alussa ja pian vaivat pahenivat. Toistuvista lääkärikäynneistä huolimatta paikallisessa yhteispäivystyksessä häntä ei otettu todesta ja laitettu tarkempiin tutkimuksiin oletetusta cronin taudista huolimatta. Lopulta 2 viikon syömättömyyden ja suoliston toimimattomuuden vuoksi yleiskunto oli jo heikenntynyt. Lopulta marraskuun 6. päivä suoli puhkesi, josta aiheutui vatsakalvontulehdus, josta leikkuriin ja teholle. Isäni ei enää pystynyt taistelemaan sairauttaan vastaan vaan sinnitteli vahvassa lääkityksessä vaihtelevalla menestyksellä keskussairaalan kirurgisella vuodeosastolla, kunnes sairastui vielä keuhkokuumeeseen aivan lokakuun viimeisinä päivinä. 1.12 tapasin hänet viimeistä kertaa, jolloin hän oli hieman pirteämpi, vaikka käytännössä liikuntakyvytön ja autoin hänet käymään vessassa. Äitini tapasi hänet vielä seuraavana päivänä, jolloin sopivat tapaavansa taas seuraavana päivänä. Aamulla 3.12 heräsin puhelimeen tasan klo 8... itkuinen äitini ilmoitti saaneensa juuri tiedon sailaasta isäni menehtymisestä. Mitään ei kuulemma oltu asiasta huomattu yöhoitajien toimesta; me vain olisimme halunneet lopussa olla hänen kanssaan... en siis syytä ko. hoitajia... HOITOVIRHE oli kuitenkin tapahtunut aiemmin!
Nyt vain siunaamme isäni haudan lepoon 12.12 ja keräämme voimia jatkaa. Kuitenkin jatkossa on edessä myös hoitovirheilmoitus jne tapauksen alun osalta, kun eläkeikäisiä ei oteta asioissa tosissaan...
Näitä tapauksia on ja toivon voimia kaikille saman kokeneille ja kokeville, voimia tarvitsemme mekin.
voimia teille surussanne. Tehkää se hoitovirhe-ilmoitus niin asia lähtee etenemään. Lopputulosta ei voi tietää, eikä ole varmaa totuutta. Potilasvahinkolautakunta tarkastelee asiaan liittyvät dokumentit.
Kerron erään oman kokemukseni, joka tapahtui aikoja sitten. Eräs nuorehko mies tunti sydänoireita ja meni päivystykseen jossa tehtiin kaikki a.o tutkimukset ja ne olivat normaalit.Mies oli puolisen päivää tarkkailussa ja kotiutettiin.
Saman päivän puolella hän kuitenkin menehtyi kotonaan sydänkohtaukseen. Siitä seurasi aikamoinen syyttely - tottakai. Miksi ei siten jne..? Keskustelin erään erikoislääkärin kanssa tapahtuneesta. Hän kuvasi minulle todella konkreettisesti päivystyksen tilanteen:
"Tiedätkö, että ikinä kukaan lääkäri ei ole kauko tai selvänäkijä eikä ennustaja. On mahdotonta seuloa KAIKKI riskipotilaat siten, että onnistuu seulomaan osastolle/tarkkailuun vain he, joilla on todennäköinen vakava sairaus, vaikka mitään ei ole löytynyt kokeissa.
Yksinkertaisesti yhdenkään sairaalan päivystys/tarkkailu/osastot eivät kykene ottamaan kaikkia potilaita "tarkkailuun". Niinhän se asia on oikeasti. Sairaala tukahtuisi toimintakyvyttömäksi pian, jos lääkäri ottaisi kaikki hiemankin epäilyttävät potilaat sisään.
Uskon, että jokainen lääkäri tekee parhaansa ja hekin ovat ihmisiä, eivät selvänäkijöitä. Sekin on varmasti mahdotonta, että voisi seuloa ja nähdä enemmän kuin ne kokeet näyttävät sillä hetkellä. Joskus vaan käy kuin käy ja voi käydä silti,vaikka tutkisi enemmän kuin tarpeen. Potilas voi menehtyä vaikka kaikki mahdolliset hoito-ja tutkimuskeinot olisi käytetty.
lääkäreiden huolimattomuuden vuoksi. Ja piste.
Ihmisiä he ovat toki; siksipä jo ovat myöntäneet hoitovirheen...mutta< katkeruuttani se ei poista.
Lisäseurauksena pohjattoman ikävän ja surun lisäksi on se, että kaksi aikuista lastani joutunevat ottamaan LAINAA saadakseen perintöveron maksetuksi.
Siis me raadoimme saadaksemme lapsillemme jotain ja nyt he joutuvat MAKSAMAAN, etä sattuvat olemaan meidän jälkeläisiämme.
Olen aika lohduton....
surullista teille, kun menetitte rakkaanne. Elämässä ei voi tietää, mitä tapahtuu. Me kaikki teemme joskus virheitä esim liikenteessä ja kuka vaan meistä voi tahtomattaan tehdä kohtalokkaan virheen, joka vie toiselta hengen. Niin vain joskus käy.
Joskus voi joutua itse "arpomaan" oman tilanteensa. Sanotaan, että saatte valita kahdesta vaihtoehdosta: Ottaa riskin tietäen, että voi menehtyä leikkaukseen tai ei leikata, yritetään hoitaa muutoin, mutta siihenkin voi menehtyä ja todennäköisemmin niin käykin. Elämä ja valinnat ovat täynnä riskejä. Aivan kuin ajaminen liikennevaloissa. Voit ehtiä vihreällä, mutta vaihtuukin punaiselle ja tulee kolari...
estettävissä, JOS LÄÄKÄRIT OLISIVAT PANEUTUNEET POTILAAN ESITIETOIHIN.
Minua raivostuttaa, miten huolimattomaksi on n.s. julkinen teveydenhoito käynyt. Kunhan tosta noin vaan leiketaan...hällä väliä!
Näistä "ei saisi vaieta" neuvoi minua juristi.
Kaikenlainen "kohtalonomainen lässytys" ei minua ainakaan auta tippaakaan, koska syytän niin anestesialääkäriä kuin kirurgiakin, etteivät vaivautuneet katsomaan esitiedoista vaikeaa uniapneaa.
Tiedän, etten saa millään, en millään miestäni takaisin - mutta jos joku toinen saa huolellisempaa hoitoa - hänen kuolemansa ei ollut niin TURHA. Mies "parhaassa iässä" menee n.s. suorilta jaloilta - siksi, ettei joku kirurgi ja anestesialääkäri viitsi hoitaa hommiaan...Tuntuu riipaisevalta ja olen kovin, kovin katkera - myönnän.
Minulla - ja kahdella lapsellani perheineen - on Surun Joulu...lisäksi valtava byrokratia odottaa...
Kohtalonne on kyllä ihan hirveä. Tuollaista ei todellakaan saisi tapahtua!! Ihmisen arvokas elämä loppuu typerään huolimattomuuteen!! Olen todella vihainen ja surullinen puolestanne! Toivottavasti jaksatte taistella, että saatte korvauksen ja lääkärit joutuvat vastuuseen!
En voi muuta kuin toivoa teille voimia ja edes pieniä ilonpilkahduksia suuren surunne keskelle. Niin kauhealta kuin se kuulostaakin, elämänne jatkuu ja jotenkin teidän on jaksettava päivä kerralaan eteenpäin. Hiljalleen kipukin hälvenee, vaikka ikävä jää. Ota vastaan kaikki pienetkin asiat, mistä voit saada voimia jatkaa elämääsi. Pyydä voimia Ylhäältä, jos jaksat ja haluat...Voimia sinulle ja perheellesi!
Asia on nyt selvä. Lapsi olisi ollut terve, minä myös. Ja potilasvakuutuskeskus totesi, että ammattitaitoisella hoidolla lapsi ei olsi menehtynyt.
Olen niin pahoillani kaikkien menetyksen kokeneiden puolesta.
Aina ei jaksa ajaa omia asioita eteenpäin, elämä on raskasta. Minun asioita hoiti muut ihmiset.
Mutta oikeus täytyy tulla esille. Hoitovirhe on maailman kamalin asia kun se johtaa kuolemaan. Myös meitä hoitaneille ihmisille tämän täytyy olla kamalaa. Tietysti. Mitenkäs muuten.