Olen ollut täällä kaksi vuotta joka päivä.Sinä aikana en juuri ole havainnut, että täällä olisi kuoleman yhteydessä puhuttu perintöasioista juuri yhtään vaan kaikki surevat aidosti omia rakkaita läheisiään.Eli suurempi muita on rakkaus.
eräs huomio
meistä
1351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minäkin olen täällä käynyt säännöllisesti jo lähes vuoden ajan. Perintöasioista ei todellakaan ole paljon puhuttu. Kun rakas läheinen on poissa niin raha ja tavarat ovat toisarvoisia. Minä olen menettänyt aikuisen poikani ja pakkohan oli tehdä perunkirjoitus ja saada myös kaikki hänen maallinen jäämistänsä kuntoon. Asunto on vieläkin myymättä, vaivalla saatiin edes tyhjäksi. Kaikki menee nurinpäin. Hänenhän piti sitten joskus tyhjentää minun asuntoni ja periä minut. Suru ensin pojan menettämisestä, johon lisäksi juuri tämä, että menettää myös oman tulevaisuutensa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Periä oma lapsensa, ihan mieletöntä.