Perussyythän ovat:
- vahvakin ihminen tuntee joskus itsensä heikoksi, eli tarpeen käpertyä jonkun "suuren ja vahvan" syliin. Ainakin tuntea, että tällainen on olemassa joka suojelee ja auttaa.
- maailman epävarmuus ja moniarvoisuus ahdistaa: uskonnon pikkutarkat säännöt luovat jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Monesti ihminen toivoo, että "olisi joku, joka sanoisi miten pitää toimia". Eli joku toinen ottaisi vastuun. Tämähän on siten miten lapsi ajattelee. Ei ihme, että raamatussakin todetaan toiveesta ihmisen tulla lapsen kaltaiseksi.
- ihmisellä on tarve uskoa etteivät asiat tapahdu sattumalta - että kaikella mitä tapahtuu tai jää tapahtumatta, on joku "tarkoitus".
Olen tavannut useampiakin sittemmin vainoharhaiseksi diagnosoitua ihmistä, jotka ihan tosissaan uskovat omiin väittämiinsä siitä, kuinka "joku" tai "ne" jatkuvasti kiusaavat, terrorisoivat, sabotoivat, seuraavat kadulla jne.
Uskoon tulossa luulen olevan yhtäläisyyksiä tällaiselle psykoosissa olemiselle. Ajatellaampa vaikka näitä hurmoksellisia fundamentalistien herätyskokouksia, jossa ihmisiä suggeroidaan kaatumaan tai herättämään kuolleita henkiin.
Hurmosuskonnollisilla on esimerkiksi taipumusta takertua merkkijärjestelmiin, kuviin ja symboleihin ja etsiä sieltä merkkejä maailmanlopusta, paholaisesta tms. Vainoharhaiset toimivat monesti samoin.
Sen sijaan että käyttäisivät energiansa maailman todellisten ongelmien ja epäkohtien esiin tuomiseen ja parantamiseen.
Yksi esimerkki tämä "klassinen", että rock-levyjä takaperin pyörittämällä löytyisi "saatanallisia säkeitä".
Viimeisin huumoripläjäys jonka kuulin livenä, oli väite siitä, että Nokian kännyköiden tekstiviestejä kirjoitettaessa, painettaessa kolmesti kuutosta (o-kirjaimen takia) se olisi jonkinlainen paholaisen juoni ja Nokia yhtiönä siis pahiksen asialla.
(Voisin mainita, että Nokia ei tuota numero-kirjain-vastaavuutta näppäinpuhelimiin kehittänyt, vaan kyllä se on perua Pohjois-Amerikasta, taitaa olla jo numerolevypuhelimien ajoilta.)
- vahvakin ihminen tuntee joskus itsensä heikoksi, eli tarpeen käpertyä jonkun "suuren ja vahvan" syliin. Ainakin tuntea, että tällainen on olemassa joka suojelee ja auttaa.
- maailman epävarmuus ja moniarvoisuus ahdistaa: uskonnon pikkutarkat säännöt luovat jonkinlaista turvallisuuden tunnetta. Monesti ihminen toivoo, että "olisi joku, joka sanoisi miten pitää toimia". Eli joku toinen ottaisi vastuun. Tämähän on siten miten lapsi ajattelee. Ei ihme, että raamatussakin todetaan toiveesta ihmisen tulla lapsen kaltaiseksi.
- ihmisellä on tarve uskoa etteivät asiat tapahdu sattumalta - että kaikella mitä tapahtuu tai jää tapahtumatta, on joku "tarkoitus".
Olen tavannut useampiakin sittemmin vainoharhaiseksi diagnosoitua ihmistä, jotka ihan tosissaan uskovat omiin väittämiinsä siitä, kuinka "joku" tai "ne" jatkuvasti kiusaavat, terrorisoivat, sabotoivat, seuraavat kadulla jne.
Uskoon tulossa luulen olevan yhtäläisyyksiä tällaiselle psykoosissa olemiselle. Ajatellaampa vaikka näitä hurmoksellisia fundamentalistien herätyskokouksia, jossa ihmisiä suggeroidaan kaatumaan tai herättämään kuolleita henkiin.
Hurmosuskonnollisilla on esimerkiksi taipumusta takertua merkkijärjestelmiin, kuviin ja symboleihin ja etsiä sieltä merkkejä maailmanlopusta, paholaisesta tms. Vainoharhaiset toimivat monesti samoin.
Sen sijaan että käyttäisivät energiansa maailman todellisten ongelmien ja epäkohtien esiin tuomiseen ja parantamiseen.
Yksi esimerkki tämä "klassinen", että rock-levyjä takaperin pyörittämällä löytyisi "saatanallisia säkeitä".
Viimeisin huumoripläjäys jonka kuulin livenä, oli väite siitä, että Nokian kännyköiden tekstiviestejä kirjoitettaessa, painettaessa kolmesti kuutosta (o-kirjaimen takia) se olisi jonkinlainen paholaisen juoni ja Nokia yhtiönä siis pahiksen asialla.
(Voisin mainita, että Nokia ei tuota numero-kirjain-vastaavuutta näppäinpuhelimiin kehittänyt, vaan kyllä se on perua Pohjois-Amerikasta, taitaa olla jo numerolevypuhelimien ajoilta.)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Maailmaa ja tulevaa ei voi hallita ja huonosti ennustaa. Elämä on.
Jotkut ihmiset tarvitsevat jonkinlaisen kävelykepin päästäkseen eteenpäin elämässään, usko antaa tämän näennäisen järjestyksentunteen. Sillä sitten eteenpäin jos pää ei reaalimaailmaa kestä.
Kaikkihan meistä tietää, että ateistit on vähän niinkuin kapinoivia pikkulapsia, harmittomia, mutta ärsyttäviä. Te kuvittelette itsenne suuriksikkin "vapaustaistelijoiksi", koska te kuvittelette siten murtavanne kkristinuskon. Suuri osa ateisteista ajautuu "uskoonsa"jonkin traumaattisen kokemuksen takia (esim. Darwin lapsensa kuoleman), te kuvittelette voivanne kostaa Jumalalle sen yrittämällä olematta uskomatta, mutta kaikkihan sen tietää, että te oikeasti uskotte, yritätte vain uskotella sen muille.
typerämpi hihhuli.
"koska te kuvittelette siten murtavanne kkristinuskon"
Mikkiläiset tuhoavat kirkkonsa ja uskonsa ihan itse, sisältäpäin.
"Suuri osa ateisteista ajautuu "uskoonsa"jonkin traumaattisen kokemuksen takia "
Tunnen vain yhden ateistin johon tuota väitettä voisi soveltaa.
"(esim. Darwin lapsensa kuoleman)"
Darwin ei ollut ateisti.
"te kuvittelette voivanne kostaa Jumalalle sen yrittämällä olematta uskomatta, mutta kaikkihan sen tietää, että te oikeasti uskotte, yritätte vain uskotella sen muille."
Mitä vittua tuokin lause oikeasti tarkoittaa?
Olkaahan nyt kaikki kilttejä Mopopytylle, se on noussut väärällä jalalla aamulla ja sillä on jurnutuspäivä, olehan nyt kiltti poika, niin saat aamulla kaurapuuroa, niin sinusta tulee ISO poika!
että hänen keittönsä on koko maailma, ja hänen pastansa on ylimaallinen ratkaisu kaikkiin asioihin, joita hän itse ei käsitä. Saahan sitä kuvitella ihan mitä vaan.
hihhuli puhelee itsensä kanssa, onko se tavallista? Saatko sokeria puuroosi, jos et, se selittäisi sen miksi olet niin änkyränä.