Oman uskon määrittely

Tämä palsta ei ehkä ole se "paras" paikka miettiä asioita. Täältä varmasti löytyy ne aktiivisimmat ääripäiden edustajat ja tuntuu että täällä helposti provosoidutaan - kukin omalla tavallaan.

Kirjoitan nyt kuitenkin, kun oma pohdintani on hieman avoimessa tilassa ja mietin kysymyksiä joihinkin vastauksiin.

Olen tavallaan aina uskonut, että tuolla yläkerrassa on "jotain", mutten kuitenkaan ajattele sen olevan niinkuin koulun uskontotunneilla olisi opetettu.
En voisi myöskään kuvitella omaksuvani raamatun juttuja sanasta sanaan, sillä järki-ihmisenä en kuitenkaan voi olla sitä mieltä, että jumala tai jokin muu yliluonnollinen taho olisi esim. luonut tämän maailman.
Kuitenkin jollain tapaa koen "uskovani", mutten toisaalta ole valmis uhraamaan koko elämääni jollekin tietylle asialle, vaan haluan edelleen pitää kiinni minulle tärkeistä asioista ja tehdä asiat haluamallani tavalla.

Harrastusteni (kaikki nuoria aikuisia kuten itsekin) kautta olen tutustunut myös lajia harrastavien uskovaisten porukkaan. Kaikki ovat hienoja ihmisiä ja olen erittäin mielelläni heidän ystävänsä. Kuitenkin tuntuu, että mitä he ajattelevat minusta, jos en ole uskossa. Miten he suhtautuvat minuun..ja yrittävätkö he jossain mielensä sopukoissa "käännyttää minua"?
Jollain tapaa tuntuu, että olen jo myöntynyt, kun kerran pohdin näitä asioita, mutten todellakaan haluaisi tai olisi valmis niin "syvään uskoon", kun tiedän ystävilläni olevan. Mielestäni kullakin on oikeus omaan uskoonsa, ketään ei saisi pakottaa mihinkään.

Eikö kullakin yksilöllä pitäisi olla oikeus luokitella oma uskonsa omalla tavallaan? Ikään kuin että saisi valita eri mielipiteistä ja uskomuksista ne, joita itse pitää tärkeänä?
Jos sanoo olevansa uskossa, niin pitääkö sen tarkoittaa tiettyjen asioiden tunnustamista ja tietyistä asioista kieltäytymistä?
Haluaisin jotenkin olla edelleen "vapaa oma itseni".

Mikä tässä nyt sitten on "normaalia tai hyväksyttävää"?
Kuinka syvästi pitää uskoa asioihin ja harjoittaa jotain tiettyjä juttuja, jotta ihminen "luokitellaan uskovaiseksi"?
Jotenkin toivoisin ehkä kommentteja yleisesti ihan tavallisilta ihmisiltä..kuinka he ajattelevat asioita jne.
Lumista talven alkua kaikille. :)
059
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


polun etsimistä kirjoitti:

Tämä palsta ei ehkä ole se "paras" paikka miettiä asioita. Täältä varmasti löytyy ne aktiivisimmat ääripäiden edustajat ja tuntuu että täällä helposti provosoidutaan - kukin omalla tavallaan.

Kirjoitan nyt kuitenkin, kun oma pohdintani on hieman avoimessa tilassa ja mietin kysymyksiä joihinkin vastauksiin.

Olen tavallaan aina uskonut, että tuolla yläkerrassa on "jotain", mutten kuitenkaan ajattele sen olevan niinkuin koulun uskontotunneilla olisi opetettu.
En voisi myöskään kuvitella omaksuvani raamatun juttuja sanasta sanaan, sillä järki-ihmisenä en kuitenkaan voi olla sitä mieltä, että jumala tai jokin muu yliluonnollinen taho olisi esim. luonut tämän maailman.
Kuitenkin jollain tapaa koen "uskovani", mutten toisaalta ole valmis uhraamaan koko elämääni jollekin tietylle asialle, vaan haluan edelleen pitää kiinni minulle tärkeistä asioista ja tehdä asiat haluamallani tavalla.

Harrastusteni (kaikki nuoria aikuisia kuten itsekin) kautta olen tutustunut myös lajia harrastavien uskovaisten porukkaan. Kaikki ovat hienoja ihmisiä ja olen erittäin mielelläni heidän ystävänsä. Kuitenkin tuntuu, että mitä he ajattelevat minusta, jos en ole uskossa. Miten he suhtautuvat minuun..ja yrittävätkö he jossain mielensä sopukoissa "käännyttää minua"?
Jollain tapaa tuntuu, että olen jo myöntynyt, kun kerran pohdin näitä asioita, mutten todellakaan haluaisi tai olisi valmis niin "syvään uskoon", kun tiedän ystävilläni olevan. Mielestäni kullakin on oikeus omaan uskoonsa, ketään ei saisi pakottaa mihinkään.

Eikö kullakin yksilöllä pitäisi olla oikeus luokitella oma uskonsa omalla tavallaan? Ikään kuin että saisi valita eri mielipiteistä ja uskomuksista ne, joita itse pitää tärkeänä?
Jos sanoo olevansa uskossa, niin pitääkö sen tarkoittaa tiettyjen asioiden tunnustamista ja tietyistä asioista kieltäytymistä?
Haluaisin jotenkin olla edelleen "vapaa oma itseni".

Mikä tässä nyt sitten on "normaalia tai hyväksyttävää"?
Kuinka syvästi pitää uskoa asioihin ja harjoittaa jotain tiettyjä juttuja, jotta ihminen "luokitellaan uskovaiseksi"?
Jotenkin toivoisin ehkä kommentteja yleisesti ihan tavallisilta ihmisiltä..kuinka he ajattelevat asioita jne.
Lumista talven alkua kaikille. :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu