Entiedä missä vaiheessa sitä pitäisi elämässä iloita... olsi kyllä paljon asioita joilla iloita mutta aikaa on hyvin vähän.
Tälläkin hetkellä istun tunkkaisess luokassa kuuntelemassa asioita joilla ei ole tulevaisuuteni kannalta mitään merkistystä.
Kun pääsen kotiin on yhtä pimeää kuin aamulla kun tulin tänne. Illat menee siihen kun istuskelen koneen tai tv:een ääressä... ja sitten raahaudun nukkumaan... vain herätäkseni seuraavana päivänä aamuun jota ei erota edellisestä.... tätä jatkuu vielä noin puoli vuotta sitten kouluni on ohi.
Mutta mitä sitten sitten raahaudun töihin jossa vietän mukavat 40 vuotta elämästäni.. tekien samaa joka päiväistä skeidaa aamusta aamuun.
Sitten kun 40 vuotta on kulunut pääsen eläkkeelle.. enkä enää tiedä mitä tekisin, yli kuusikymmen vuotiset rutiinit ovat katkenneet ja olen jo liian vanha tekemään jotain "hurjaa".
Mitä teen? Istun kotonani ja katselen telkkaria?
Minulla on hyvin negatiivinen näkymys elämään mutta silti otan kaiken vastaan.... negapositiivisenvälinpitämättömösti. Päivä kerrallaan, aivan sama mitä tapahtuu kunhan jotain edes tapahtuu... (jos nyt joskus jotain tapahtuisi.)
Vakava-asenne ongelma joka tulee vainoamaan minua luultavasti koko elämän... Ajatus siitä että saisi vaihtaa elämänsä, johonkin elokuvaan, kirjaan, videopeliin. Johonkin henkilöön jonke elämä on elämää, eikä vain joka päiväistä toistoa. Ja jonka elämällä on oikeasti jokin merkitys, eikä vain olla osa yhteiskuntaa.
Minä vaihtaisin, hetkeäkään miettimättä......
Älkää huoliko, en ole masentunut ehkä vian vähän hullu..(mutta kuka ei olisi? Kenelle ei olisi haaveita jostain mahdottomasta, edes ajatus.)
Elämä jatkuu päivä kerrallaan.. rauhallista tasaista tahtia, kyllä sen varrelta lyötyy paljonkin asioita joista iloita.
Tälläkin hetkellä istun tunkkaisess luokassa kuuntelemassa asioita joilla ei ole tulevaisuuteni kannalta mitään merkistystä.
Kun pääsen kotiin on yhtä pimeää kuin aamulla kun tulin tänne. Illat menee siihen kun istuskelen koneen tai tv:een ääressä... ja sitten raahaudun nukkumaan... vain herätäkseni seuraavana päivänä aamuun jota ei erota edellisestä.... tätä jatkuu vielä noin puoli vuotta sitten kouluni on ohi.
Mutta mitä sitten sitten raahaudun töihin jossa vietän mukavat 40 vuotta elämästäni.. tekien samaa joka päiväistä skeidaa aamusta aamuun.
Sitten kun 40 vuotta on kulunut pääsen eläkkeelle.. enkä enää tiedä mitä tekisin, yli kuusikymmen vuotiset rutiinit ovat katkenneet ja olen jo liian vanha tekemään jotain "hurjaa".
Mitä teen? Istun kotonani ja katselen telkkaria?
Minulla on hyvin negatiivinen näkymys elämään mutta silti otan kaiken vastaan.... negapositiivisenvälinpitämättömösti. Päivä kerrallaan, aivan sama mitä tapahtuu kunhan jotain edes tapahtuu... (jos nyt joskus jotain tapahtuisi.)
Vakava-asenne ongelma joka tulee vainoamaan minua luultavasti koko elämän... Ajatus siitä että saisi vaihtaa elämänsä, johonkin elokuvaan, kirjaan, videopeliin. Johonkin henkilöön jonke elämä on elämää, eikä vain joka päiväistä toistoa. Ja jonka elämällä on oikeasti jokin merkitys, eikä vain olla osa yhteiskuntaa.
Minä vaihtaisin, hetkeäkään miettimättä......
Älkää huoliko, en ole masentunut ehkä vian vähän hullu..(mutta kuka ei olisi? Kenelle ei olisi haaveita jostain mahdottomasta, edes ajatus.)
Elämä jatkuu päivä kerrallaan.. rauhallista tasaista tahtia, kyllä sen varrelta lyötyy paljonkin asioita joista iloita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on sulla tosiaankin aika negatiivipositiivisvälinpitämätön ajatuskanta tälläkertaa. Mutta ei se elämä onneksi ole noin tylsää. No, ehkä kouluaikana, ainakin itselleni koulu oli aikoinaan joskus aikamoista pakkopullaa :)
Mutta ne seuraavat neljäkymmentävuotta, ei se taida kovinkaan monella mennä niin että kuviot pysyvät muuttumattomina noin kauan, elämään mahtuu paljon yllätysmomenttejakin. Mistä sen tietää vaikka alkaisit yrittäjäksi, tai huomaisit muutaman vuoden kuluttua että haluatkin vaihtaa ammattia, tai lähteä kierämään maailmaa.Tai vaihdat työpaikkaa..tai muutat toisaalle..tai voitat lotossa... tai perustat perheen, mitä vaan iloista asiaa voi tulla eteesi.
Oli muuten hirveän mielenkiintoinen juttu, mukava nähdä pieni häivähdys nuoren ihmisen maailmankuvaa. Hyvää joulunalusaikaa Sinulle, ei siihen mene kuin pieni hetki kun tuo pimeä aika taas väistyy, ja tulee valoisa vuodenaika. Kesällä kaikki on toisin :)
niin tuolla lausahduksella "kesällä kaikki on toisin" en tarkoittanut viitata mihinkään masennusilmiöön, vaan yksinkertaisesti kesä on jotenkin sellaista vapaampaa aikaa, oon huomannut että omat nuoret aikuiset lapseni muuttuvat kesällä paljon iloisemmiksi ja tuntuu että heillä on paljon enemmän kaikennäköistä touhuakin kesällä.
on välillä samanlaisia ajatuksia.
Elämä on kummiski täynnä yllätyksiä,joten ei todellakaan ole aina sitä yhtä ja samaa..:)
Edessä voi olla tosi mukavia ja antoisia vuosia,joita on sitten mukava eläkkeellä ollessa muistella..:)