Blogi-kirjoitus

syntien tunnustamisen siunaus kirjoitti:

Oikeaan parannukseen kuuluva hedelmä on tunnustaa painot, jotka ovat omallatunnolla. On tärkeä asia, että uskovainen ei kanna tunnollaan syntejä, jotka ovat syyttämässä.

Apostolien teot 19:18-20 kertoo Samarian herätyksestä!
'Ja monet niistä, jotka olivat tulleet uskoon, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa. Ja useat niistä, jotka olivat taikuutta harjoittaneet, kantoivat kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien nähden; ja kun niiden arvo laskettiin yhteen, huomattiin sen olevan viisikymmentä tuhatta hopearahaa. Näin Herran sana voimallisesti kasvoi ja vahvistui.'

Minäkin uskoon tultuani jouduin käymään hyvin rikkaan Savon Puuliikkeen johtajan puheilla. Hän ei ole enää elossa.

Ja oli semmoinen asia, että uskomattomana ollessa kun meidän maatilat; isän maatila ja hänen maatilansa olivat rinnakkain, niin minä uskomattomana ollessa sitten kun sieltä oli talvella ajettu Puuliikkeen maalta nuita propseja, ja sinne oli unohtunut joku prositaapeli sinne metsään niin minä tarvitsin semmoista tarvispuuta ja kun minä kuljin, huomasin että se oli unohtunut sinne lahoomaan, niin minä otin siitä yhen prospsipölökyn ja se oli kaksi metriä pitkä. Ja kun minä uskoon tulin, eräänä syksynä olin siellä metsässä sienimatkalla ja yhtäkkiä se homehtunut ja naavoittunut, sammaloitunut taapeli pisti esille sieltä, niin minulle sanottiin hetipaikalla: 'mitäs oot tuosta ottanut'. Minä olin polvilleni pudota kertakaikkiaan. Ja lauantaipäivä vielä oli. Niin minä lankesin polvilleni sammalikkoon ja pyysin että jos Herra annat vielä elämänaikaa maanantaiaamuun niin tämä 14 kilometriä ei kovin kummonen matka ole pyörällä ajaa, minä lähden ja selitän tämän asian.
Se ei ollut kuin kaksimetrinen kuiva propsipölkky, mutta se oli kuule tarpeeksi suuri este ahtaalla portilla.
Ja niin minä maanantaina ajelin sinne. Olin ensimmäinen asiakas Savon Puuliikkeen konttorin oven takana. Konttorineiti tuli avaamaan oven ja minä kysyin johtajaa, niin hän sanoi että no ei johtaja täällä vielä ole, mutta kaipa hänkin voi tämän asian selittää, minä sanoin, että ei käy muuta kuin itsensä johtajan kanssa. Minun piti puoli tuntia odottaa siellä, ja minun täytyy sanoa, että se oli aika pitkä puolituntinen. Se tuntu kuulkaa kun paholainen sen asian suurenteli, että minä en linnareissutta selviä. Se tuntui ihan tältä, katsokaas kun ei ole mikään ammattirosvo vaan oli tämmösiä pieniä näpistyksiä niin sitä oli niin arka tämmösiin asioihin. Ja kun sitten tulee tämä mahtava johtaja sieltä, sikaria vetää ja ärähti 'mikä sullon asia?' Minä sanoin että minä lähin varkauksiani selvittelemään, niin se meinas lentää selälleen: 'mitä sinä oot varastanut?' Minä selitin mitä olen ottanut, niin helty itkemään hetipaikalla, sano 'Ei. Minulla märkänee niitä propsipölökkyjä ympäri maita maailmata noissa laaneissa, että siitä saat olla Herran tuomiollakin vapaa.' Ja siinä oli sitten hyvä keskustella tälle johtajalle mitä Herra on tehnyt, ja tämä niin mielellään kuunteli tämä johtaja. Ja jos mitään muuta se matka ei auttanut minulle, minä sain niin hyvän omantunnon, että kun minä lähdin sieltä niin toinen jalka sanoi 'aamen' ja toinen 'halleluja'.
Ja minä todella koin tuon todeksi, että missä synnit on saatu anteeksi on elämä ja autuus. Kolmatta kuukautta tämän jälkeen tämä johtaja halvaantui ja muutaman viikon jälkeen siirtyi iankaikkisuuteen, mutta sitä ennen kerkesin vielä joululehdet käydä myymässä hänelle, kun hän itse sitä pyysi. Hyvältä tuntui. Ainakin joskus tämä saattaa tämä synnintunnustamismatka olla erittäin hyvä evankelioimismatka.
Kun tulee tällaisia asioita niin se on hyvin tärkeä asia, että me pannaan pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoo ja siihen kehoittaa meitä selkeästi Herran Sana.

Sananlaskut 28:13-14
'Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.'

Kyllähän me toivomme menestystä uskonelämässä ja kaikessa muussakin, mutta kyllä se niin on että joka rikkomuksensa salaa se ei menesty.
Aralla tunnolla oleminen tarkoittaa; jolla on puhdas sydän, joka ei kanna painoja sydämellään. Mutta joka sydämensä paaduttaa, hän onnettomuuteen lankeaa. Jos on sydämellä jokin asia, josta ei ole vielä kertonut rippi-isälle ja siitä ei eroon pääse niin silloin on erittäin hyvä käydä tämä tunnustuksen tie.
Mutta ei pidä lähteä sille tielle, että aina uudelle puhujalle samat asiat kertoo. Ei Jumala ole sellainen että meidän pitää samoja asioita iänkaiken muistaa. Jos ne on kerran tunnustettu rehellisesti niin kuin asia on tapahtunut, niin kuulkaa, Jumala on uskollinen ja hän antaa synnit anteeksi. Jos ne sen jälkeen vielä kummittelee, niin se ei ole kuin Paholaisen työtä. Ei se ole mitään muuta ja meidän oman pahan sydämemme epäuskoa.
Kun kerran kerrankin on oikealla tavalla tunnustanut synnit, niin sinä Jeesuksen nimessä saat tällä istuimella uskoa ne anteeksi. Se on aivan näin.
Jumala ei kadu, kun hän kerran on ne luvannut anteeksi niin Hän on todella ne anteeksi antanut. Johan siellä sanotaan että Hän ei muista meidän rikkomuksiamme eikä syntejämme kun ne on kerran tunnustettu.

1 Joh 1:9
'Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.'
Huomatkaa erityisesti: Uskollinen ja vanhurskas Hän on!
Tuo 'kaikki vääryys' tarkoittaa sellaisia asioita, joita emme edes muista. Onhan niitä sellaisia rikkeitä joita ei muista, monen tyylistä. Ne ei tarvitse olla hirveän suuria asioita. Mutta kuitenkin, ne mitkä me 'sydämellämme tiedämme ja tunnemme' niinkuin Luther sanoo, nämä asiat on rippi-isälle hyvä tunnustaa.

Ja sitten rippi-isäksi ei kyllä kaikki kelpaa. Sanoisin vain että se pitäisi olla luotettava henkilö. Hänen tulisi olla kuin lukittu lähde ja suljettu kaivo. Jos sinä joskus olet rippi isänä tai äitinä, muista että 'kirottu olkoon se, joka toisen sydämen salatut julki tuo', sanotaan Jumalan Sanassa.
Edesmennyt veljemme Eino Manninen sanoi, että katolisessa kirkossa on ollut aikanaan sellainen tuomio papeille, että jos ne ovat rippisalaisuudet ilmituoneet niin kieli on otettu päälaen kautta pois. Kyllä sen tietää miten käy henkirievulle silloin. Sanoisin vain että tuota kyllä meidän tulee ehdottomasti niin olla - kun joudutaan sille paikalle, että synninpäästöä julistamaan tunnustetuista synneistä - niin tarvitaan olla lukittu lähde ja suljettu kaivo.
Se on tavaton asia jos esimerkiksi rippisalaisuudet tulee jossakin kylällä vastaan ja tällä tavalla on sitten kerrottu, kun toinen on ensin luottanut ja on avautunut ja sitten tämä menettääkin tämän luottamuksensa, niin sanotaan että 'varustettu kaupunki on parempi valloittaa kuin petetty veli'. Jos emme osoittaudukaan luottamuksen arvoiseksi niin se on paha asia, ja siten vetää kirouksen vielä päälleen. Jumala on uskollinen ja vanhurskas, Hän antaa anteeksi, mutta myöskin pitää tämän rippi-isän olla uskollinen; lukittu lähde ja suljettu kaivo.

Ja nyt meitä kuitenkin kehoitetaan panemaan pois kaikki mikä tällä matkalla hidastuttaa meidän juoksuamme.

Hebr 12:1
'Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,'

Joskus voi olla painoja mukana. Olin kerran keväällä Raamattuopistolla äitien raamattupäivillä pitämässä raamattutunteja. Asuin asuntolan puolella siinä Ylpön huoneessa, jossa on Ylpön kuva ja hänen huonekalujaan - ainakin silloin oli. Sinne pyrki puheilleni muuan osanottaja - murtuneena tuli ja sanoi, että hän raamattutunnilla täällä kun pidettiin, on saanut tuntemuksen, että hänen täytyy nyt näillä päivillä panna pois sellainen asia, joka hänellä on ollut koko uskonelämänsä ajan vaikeutena.
Se oli tapahtunut hänelle silloin, kun hän oli vielä ollut tyttöpäänä; ennen naimisiin menoa. Mielestäni hän oli sellainen ihminen, joka ei joka paikassa ollut rypenyt, ja hän tuota määrättyä asiaa piti niin arkana, että ei kenellekään rippi-isälle ollut tunnustanut. Mutta se on kuulemma häntä aina vaivannut. Hän heltyi itkemään ja sanoi, hän ei nyt lähde täältä pois ennen kuin on pannut pois tämän asian. Ja sitten hän sen tunnusti siinä ja pääsi vapauteen, ja sai kokea oikein todellisen sisäisen levon ja rauhan.
Kun sitten lähdin pois ja äidit olivat auton ympärillä rinkiin kiertyneet ja lauloivat lähtölaulua maanantaiaamuna. Kuuntelin laulua avoimesta auton ikkunasta, niin tämä äiti tuli ja ojenti kätensä ja sanoi: 'kun synti ei sydäntä paina niin laulamme hallelujaa', ja sanoi että nämä päivät toivat hänelle vapauden. Nyt ei enää paholainen pääse syyttämään kun hän on tunnustanut sen asian.
Jos teillä on jokin sellainen asia joka sinua kiusaa niin sinä voit tunnustaa sen. Rippi-isän tai -äidin määrätköön sinulle Herra. Sen vain sanon, että luotettu, Jumalan Sanasta perillä oleva ja asioita kokenut hänen pitäisi olla. Erikoisesti vaikeista asioista on parempi että nuorelta ei mene kysymään sillä hänellä ei ole vielä käytännön - eikä elämänkokemusta. On opettajia, jotka ovat kypsyneitä ja Jumalalta viisauden saaneita, niin ole sellaisen puheilla niissä asioissa, jotka sinua jollakin tavalla kangertavat. Tärkeää on panna pois kaikki mikä painaa, ja sitten vielä synti, sillä se helposti kietoo.

Ajatussyntejä ei pidä mennä tunnustelemaan kenellekään.

Psalmi 17:3
'Sinä koettelet minun sydäntäni, tarkkaat sitä yöllä, sinä tutkit minua, mutta et mitään löydä. Jos minä pahaa ajattelen, ei se käy suustani ulos.'
Jos ajatussyntejä lähdetään tunnustamaan, niin sitä saa olla ihan aina matkalla. Niitä vilakehtelee niitä pahoja ajatuksia kenellä tahansa.
Esimerkiksi jos käy niin, että sinä menet jollekin ihmiselle tunnustamaan että kun minä olen sinusta niin pahaa ajatellut, niin se toinen joutuu kiusaukseen että no mitä sinä minusta olet ajatellut. Ja sitten siinä nipussa on kohta vaikka kuinka paljon.
Mutta jos pahaa ajattelee, niin 'se ei käy suustani ulos'. Tekee niin kuin Paavali sanoo että me vangitsemme jokaisen ajatuksenkin kuuliaiseksi Kristukselle. Jeesuksen nimessä ei hyväksy sitä pahaa ajatusta.
Luther sanoo, ettei se haittaa mitään, jos pääskynen lentää pään ylitse, kunhan ei pesää tee pään päälle. Ja näin on myöskin näiden ajatussyntien kanssa. Älä lähde ajatussyntejä tunnustamaan, se ei kun pahentaa asiaa.
Herran edessä meidän pitää pyytää vaan, että Herra saa pyhittää meidän henkemme ja sielumme ja ruumiimme niin että voimme myöskin ajatuksiltame pyhittyä. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne, meitä neuvotaan.

(Lähde: Eino Martikainen Pohjois-Savo)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä