VANHIMPIA – EI PASTOREITA
Pastori –sana varsinkin meillä Suomessa tuo ihmisten mieliin kirkollisen virkamiehen papinasussaan, liperit kaulassa. Todellisessa Jumalan seurakunnassa ei tunneta sellaista. Vanhimpia (Bresbyteerejä) kyllä on. Ja rukouksemme on, että pian tulee lisää Jumalan kutsumia seurakunnan paimenia, kaitsijoita eli johtajia, jotka pitävät huolta laumasta opettaen, järjestäen säännöllisiä kokoontumisia sekä ohjaten uskovia noudattamaan rakkauden käskyä totuudessa.
Jumalan kutsumat seurakunnan paimenet ovat laumalle esimerkkinä. Etunenässä he tahtovat viedä eteenpäin evankeliumin ilosanomaa. He eivät ole ylpeileviä virkamiehiä, vaan kavereita ja luotettavia ystäviä kaikille veljille ja sisarille.
Vanhimmat ovat jatkuvassa palvelustyössä rakentamassa Kristuksen ruumista, seurakuntaa (1 Tes. 5:12-13).
”Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehotan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen”
(1 Piet. 5:1-4).
Raamattu opettaa jokaiselle uskoon tulleelle seuraavat neuvot:
1. ”Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät. Sillä Raamattu sanoo: "Älä sido puivan härän suuta", ja: "Työmies on palkkansa ansainnut."
2. Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa” (1 Timot. 5:17-19).
3. ”Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne” (1 Tessal. 5:12-13).
4. ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä” (Hebr. 13:17).
Eräät ovat kieroutuneet uskonelämässään siten, etteivät tahdo alistua oman paikallisseurakunnan vanhimmiston alaisuuteen. Heidän eksymyksensä laatu on syvää ylpeyden syntiä.
1 Piet. 5:5-6.
Eräät ovat niin paisuneita, että luulevat ”suuren tehtävänsä” olevan yläpuolella Raamatun asettaman paikallisseurakuntajärjestyksen. Kaikkien tulee kuitenkin toimia oikeassa seurakuntayhteydessä Jumalan valitsemien vanhimpien alaisuudessa.
Vanhimmatkin johtavat ja valvovat toisiaan. Näin kaikki ovat johtajien alaisuudessa. Tämä on paljolti unohdettu Jumalan säätämys.
Efesolaiskirje opettaa näin:
”Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät (= uskoon tulleet eli kristityt) täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin (= seurakunnan) rakentamiseen”
(Efes. 4:11-15).
Kaikki tehtävät seurakunnassa ovat palvelusvirkoja seurakunnan yhtenäisyyden rakentamiseksi.
Raamattu käyttää seurakunnan vanhimmistoveljistä eri termejä: paimen, vanhin, johtaja, kaitsija (Efes. 4:11; 1 Tes. 5:12-13; Hebr.13:17; Tiit.1, ym..). Nimitykset ovat samasta tehtävästä olevia eri nimityksiä. Kuitenkin tehtävissä on painotuseroja.
Bresbyteros (kreik.) on Pyhässä Hengessä saatujen luonteenominaisuuksiensa ja kykyjensä perusteella seurakunnan isähahmo;
bresbyterion (kreik.) on vanhinten neuvosto eli vanhimmisto, siis seurakunnan johtoryhmä.
Episkopos (kreik.) eli kaitsija on valvoja, silmälläpitäjä.
Paimen on paimentaja.
Johtaja on edellä kulkija.
Kaikki vanhimmistoveljet ovat kykeneviä opettamaan.
Vaikka vanhimpien tehtävät painottuvat eri tavalla, on kysymyksessä silti yksi vanhimmisto, jonka yläpuolella ei ole piispaa, kirkkoherraa tai yhden johtajan virkaa ns. saarnaajaa kuten on joissakin ns. vapaissa suunnissa.
Vanhimmat yhdessä johtavat paikallista seurakuntaa. Mutta he ovat vanhimpia myös mennessään toiselle paikkakunnalle. Sielläkin he yhdessä sen paikkakunnan vanhimpien kanssa toimivat uskoville siunaukseksi. Tehtävä ei pääty kuntarajaan.
Näin.
Pastori –sana varsinkin meillä Suomessa tuo ihmisten mieliin kirkollisen virkamiehen papinasussaan, liperit kaulassa. Todellisessa Jumalan seurakunnassa ei tunneta sellaista. Vanhimpia (Bresbyteerejä) kyllä on. Ja rukouksemme on, että pian tulee lisää Jumalan kutsumia seurakunnan paimenia, kaitsijoita eli johtajia, jotka pitävät huolta laumasta opettaen, järjestäen säännöllisiä kokoontumisia sekä ohjaten uskovia noudattamaan rakkauden käskyä totuudessa.
Jumalan kutsumat seurakunnan paimenet ovat laumalle esimerkkinä. Etunenässä he tahtovat viedä eteenpäin evankeliumin ilosanomaa. He eivät ole ylpeileviä virkamiehiä, vaan kavereita ja luotettavia ystäviä kaikille veljille ja sisarille.
Vanhimmat ovat jatkuvassa palvelustyössä rakentamassa Kristuksen ruumista, seurakuntaa (1 Tes. 5:12-13).
”Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehotan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen”
(1 Piet. 5:1-4).
Raamattu opettaa jokaiselle uskoon tulleelle seuraavat neuvot:
1. ”Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät. Sillä Raamattu sanoo: "Älä sido puivan härän suuta", ja: "Työmies on palkkansa ansainnut."
2. Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa” (1 Timot. 5:17-19).
3. ”Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne” (1 Tessal. 5:12-13).
4. ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä” (Hebr. 13:17).
Eräät ovat kieroutuneet uskonelämässään siten, etteivät tahdo alistua oman paikallisseurakunnan vanhimmiston alaisuuteen. Heidän eksymyksensä laatu on syvää ylpeyden syntiä.
1 Piet. 5:5-6.
Eräät ovat niin paisuneita, että luulevat ”suuren tehtävänsä” olevan yläpuolella Raamatun asettaman paikallisseurakuntajärjestyksen. Kaikkien tulee kuitenkin toimia oikeassa seurakuntayhteydessä Jumalan valitsemien vanhimpien alaisuudessa.
Vanhimmatkin johtavat ja valvovat toisiaan. Näin kaikki ovat johtajien alaisuudessa. Tämä on paljolti unohdettu Jumalan säätämys.
Efesolaiskirje opettaa näin:
”Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät (= uskoon tulleet eli kristityt) täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin (= seurakunnan) rakentamiseen”
(Efes. 4:11-15).
Kaikki tehtävät seurakunnassa ovat palvelusvirkoja seurakunnan yhtenäisyyden rakentamiseksi.
Raamattu käyttää seurakunnan vanhimmistoveljistä eri termejä: paimen, vanhin, johtaja, kaitsija (Efes. 4:11; 1 Tes. 5:12-13; Hebr.13:17; Tiit.1, ym..). Nimitykset ovat samasta tehtävästä olevia eri nimityksiä. Kuitenkin tehtävissä on painotuseroja.
Bresbyteros (kreik.) on Pyhässä Hengessä saatujen luonteenominaisuuksiensa ja kykyjensä perusteella seurakunnan isähahmo;
bresbyterion (kreik.) on vanhinten neuvosto eli vanhimmisto, siis seurakunnan johtoryhmä.
Episkopos (kreik.) eli kaitsija on valvoja, silmälläpitäjä.
Paimen on paimentaja.
Johtaja on edellä kulkija.
Kaikki vanhimmistoveljet ovat kykeneviä opettamaan.
Vaikka vanhimpien tehtävät painottuvat eri tavalla, on kysymyksessä silti yksi vanhimmisto, jonka yläpuolella ei ole piispaa, kirkkoherraa tai yhden johtajan virkaa ns. saarnaajaa kuten on joissakin ns. vapaissa suunnissa.
Vanhimmat yhdessä johtavat paikallista seurakuntaa. Mutta he ovat vanhimpia myös mennessään toiselle paikkakunnalle. Sielläkin he yhdessä sen paikkakunnan vanhimpien kanssa toimivat uskoville siunaukseksi. Tehtävä ei pääty kuntarajaan.
Näin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei sitä voi muuttaa. Noin se on! Mutta eivätpä pinnalliset ole sitä edes lukeneet. Sellaisten johtoajatus on: "Älä hämmennä minua Raamatulla; olen jo muodostanut mielipiteeni!"