EU:ta arvostellaan paljon. Sen organisaatio vaikuttaa kaukaiselta, pintapuoliselta ja byrokraattiselta. Kritiikki on osin aiheellista. Kuitenkaan ei ole syytä kyseenalaistaa EU:n olemassaolon tarkoituksenmukaisuutta. On muistettava unionin rauhanajatukselle pohjautuva perusta.
EU pohjautuu 1950-luvun alun hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimukseen. Tuon sopimuksen perusajatuksena oli näkemys: Jos valtio ei kykene vapaasti saamaan hiiltä ja terästä, se ei pysty käynnistämään sotaa.
Vuoteen 1985 tultaessa ETY-maissa heräsi tahto ihmisten, tavaroiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden sallimiseen jäsenmaiden sisällä. Jo 1970-luvullla tullimaksut olivat tulleet poistetuiksi, mutta 1985 julkaistun valkoisen kirjan ajatuksena oli: Jos liikkuvuutta hidastavat fyysiset, tekniset ja verotukselliset esteet saadaan poistetuiksi, ollaan useita askeleita lähempänä rauhan ylläpidon saavuttamista.
Ihmisten liikkuvuus ja eri maiden talouksien keskinäinen riippuvuus ovat tärkeitä rauhaa ylläpitäviä tekijöitä. Nykyään liikkuvuutta rajoittavia määräyksiä ei enää juurikaan ole. Muun muassa veroesteet (kuten Suomessa alv:n korkea taso) ja eri maiden toisistaan poikkeavat opintojen tutkintotodistukset ja ammatilliset pätevyysvaatimukset ovat helposti muutettavissa, eikä näitä yleissäännön poikkeuksia enää muutamien vuosien kuluttua ole.
Ajallemme on erityisesti ominaista vuosikymmeniä jatkunut rauha, minkä aikana eurooppalaista yhteiskuntaa on voitu kehittää tehokkaasti ja pitkäjänteisesti. Suomessa rauhasta on tullut jo niin itsestäänselvyys, että emme huomaa, mitkä tekijät sitä ylläpitävät. EU on hyvä osoitus siitä, että sotia voidaan ehkäistä politiikan ja jäsenmaita sitovien sopimusten avulla.
Vaikka EU:n järjestelmissä ja niitä pyörittävissä ihmisissä on paljon kritisointiin oikeuttavaa, niin EU:n hyöty Euroopan rauhan, turvallisuuden ja yhtenäisyyden luomisen, ylläpitämisen ja kehittämisen suhteen on niin selkeä, että järjestelmän puutteet jäävät toissijaisiksi.
Myös kritisoidaan sitä, että Suomi on EU:n maksumies — eli maksamme enemmän EU:lle jäsenyydestämme kuin saamme sieltä rahavirtana takaisin. Numeraalisesti laskettuna väite on totta, mutta kun otetaan huomioon EU:n hankalasti euroiksi muutettavat edellä kerrotut hyötytekijät, vaaka kääntyy jyrkästi myös Suomen osalta edun puolelle. Itse ainakin olisin valmis esimerkiksi korottamaan omaa veroprosenttiani roimasti, jos EU:n olemassaolon turvaaminen sitä vaatii varmistaakseni sen, ettei minun tai tulevien lapsieni tarvitse lähteä sotimaan. Tällä tarkoitan sitä, että rauha on niin tärkeä, että sen ylläpitämiseksi pitää olla valmiutta rahalliseen uhraukseen. Rauha on yksi tärkeimmistä asioista elämässä.
EU pohjautuu 1950-luvun alun hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimukseen. Tuon sopimuksen perusajatuksena oli näkemys: Jos valtio ei kykene vapaasti saamaan hiiltä ja terästä, se ei pysty käynnistämään sotaa.
Vuoteen 1985 tultaessa ETY-maissa heräsi tahto ihmisten, tavaroiden ja pääoman vapaan liikkuvuuden sallimiseen jäsenmaiden sisällä. Jo 1970-luvullla tullimaksut olivat tulleet poistetuiksi, mutta 1985 julkaistun valkoisen kirjan ajatuksena oli: Jos liikkuvuutta hidastavat fyysiset, tekniset ja verotukselliset esteet saadaan poistetuiksi, ollaan useita askeleita lähempänä rauhan ylläpidon saavuttamista.
Ihmisten liikkuvuus ja eri maiden talouksien keskinäinen riippuvuus ovat tärkeitä rauhaa ylläpitäviä tekijöitä. Nykyään liikkuvuutta rajoittavia määräyksiä ei enää juurikaan ole. Muun muassa veroesteet (kuten Suomessa alv:n korkea taso) ja eri maiden toisistaan poikkeavat opintojen tutkintotodistukset ja ammatilliset pätevyysvaatimukset ovat helposti muutettavissa, eikä näitä yleissäännön poikkeuksia enää muutamien vuosien kuluttua ole.
Ajallemme on erityisesti ominaista vuosikymmeniä jatkunut rauha, minkä aikana eurooppalaista yhteiskuntaa on voitu kehittää tehokkaasti ja pitkäjänteisesti. Suomessa rauhasta on tullut jo niin itsestäänselvyys, että emme huomaa, mitkä tekijät sitä ylläpitävät. EU on hyvä osoitus siitä, että sotia voidaan ehkäistä politiikan ja jäsenmaita sitovien sopimusten avulla.
Vaikka EU:n järjestelmissä ja niitä pyörittävissä ihmisissä on paljon kritisointiin oikeuttavaa, niin EU:n hyöty Euroopan rauhan, turvallisuuden ja yhtenäisyyden luomisen, ylläpitämisen ja kehittämisen suhteen on niin selkeä, että järjestelmän puutteet jäävät toissijaisiksi.
Myös kritisoidaan sitä, että Suomi on EU:n maksumies — eli maksamme enemmän EU:lle jäsenyydestämme kuin saamme sieltä rahavirtana takaisin. Numeraalisesti laskettuna väite on totta, mutta kun otetaan huomioon EU:n hankalasti euroiksi muutettavat edellä kerrotut hyötytekijät, vaaka kääntyy jyrkästi myös Suomen osalta edun puolelle. Itse ainakin olisin valmis esimerkiksi korottamaan omaa veroprosenttiani roimasti, jos EU:n olemassaolon turvaaminen sitä vaatii varmistaakseni sen, ettei minun tai tulevien lapsieni tarvitse lähteä sotimaan. Tällä tarkoitan sitä, että rauha on niin tärkeä, että sen ylläpitämiseksi pitää olla valmiutta rahalliseen uhraukseen. Rauha on yksi tärkeimmistä asioista elämässä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Arvoisa "Timo Tapaninen", olen samaa mieltä, että Rauha on myönteinen asetelma ja EY/EU on siinä asiassa ilmeisesti saanut olemassaolollaan paljon aikaan. Nyt näkyy kuitenkin olevan myös niin, että EU yrittää säätää mm. Suomelle semmoisia sääntöjä ja määräyksiä, lakeja, jotka eivät ole meidän etujemme mukaisia. Jos EU saisi vapaasti temmeltää, meiltä loppuisi maatalous eli oma elintarviketuotanto, meiltä loppuisi metsätalous ja puunjalostus eli Suomesta tulisi EU:n luontoreservaatti. Nämä kaksi seikaa monen asian joukossa. Nähtävästi Sinä "TT" olet valmis vaikka itse hirttäytymään "EU:n rauhanprojektin puolesta" ja nähtävästi suosittelet vastaavaa valmiutta koko Suomen kansalle. Kuulehan "TT", minusta vaikuttaa jo vähitellen siltä, että EU on meille aikaa myöten enemmän uhka kuin mahdollisuus.
Olen kanssasi monessa asiassa aivan samaa mieltä. Minusta EU menee liian pitkälle tietyissa asioissa. Monesti kansallinen päätöksenteko voisi suoriutua tehtävästä paremmin ja tarkoituksenmukaisemmin. Maataloudessa tapahtui jotain ihmeellistä, sillä alunperin ajatuksena oli nimenomaan turvata lähiruoka ja maatalouden tuottavuus koko EU:n alueella. Eli toisin sanoen pelkona oli myös se, että kun markkinat avataan, niin Suomessa maatalous ei enää kannattaisi, vaan se keskittyisi alueille, missä viljelyolot ovat paremmat (muun muassa kaksi satokautta). Jotkin viljelijät alkoivat kuitenkin käyttää tukiaisia hyväkseen ja sen tähden tukiviidakko alkoi paisua aiheuttaen suunnattoman ja typerän lomakerumban maatilojen ammattilaisille. Olen itsekin sitä mieltä, että EU:ssa on uhkaavia piirteitä, enkä missään nimessä kannata liittovaltio ajatusta. Mielelläni näkisin myös Subsidiariteettiperiaateen toimivan paremmin ja myös sen, että niissä asioissa missä on tarkoituksenmukaista, jäsenvaltiot saisivat itse tehdä päätöksiä. Nytkin asia on kirjattu noin, mutta toteutuminen voi olla sitäsun tätä.
Sotien juuret ovat olleet demokratian vastaisissa totalitaarisissa järjestelmissä. Sellainen järjestelmä on liittovaltion tavoin toimiva EU.
Se on toki pehmeä diktatuuri, mutta harvainvalta kuitenkin.
Rauhan ja hyvinvoinnin nimissä on aikanaan rakennettu natsi-Saksan ja Stalinin Neuvostoliiton valtaa. Lopputuloksena on ollut jotain muuta kuin rauhaa ja hyvinvointia.
Toisen maailmansodan jälkeinen Eurooppalainen suhteellisen rauhallinen aika ei ole EU:n ansiota sen enempää kuin Neuvostoliitonkaan ansiota.
Kaiken hyvän, joka on Euroopassa tapahtunut sodan jälkeen.