Joku kysyi minulta täällä palstoilla, että miksi pelkään julistaa synnin synniksi (taisi olla jokin homoseksuaalisuutta koskeva keskustelu?). Hän kysyi, miksi pelkään lakia julistavia
tekstejä.
Olen pohtinut kirjoittiko hän viestinsä tosissaan,
vai heittikö sen ajattelematta tai kiusataksensa muita.
En tiedä.
Vastaukseni:
Minua ei kiinnosta kovinkaan paljon toisten ihmisten synnit ja heidän synnillisyytensä.
Minulla on hyvin paljon tekemistä omien syntieni,
omien negatiivisten asenteitteni, negatiivisten tekojeni ja negatiivisten sanomisteni kanssa.
Uskon näille pelastoille kirjoittelevien tietävän ihan hyvin, mitä on kristillinen syntikäsitys ja kristillinen pelastuskäsitys.
Luulen näille palstoille kirjoittelevien ihmisten hakevan kontaktia toisiin ihmisiin. En usko, että he kovinkaan paljon tänne tulevat saadaksensa kuulla olevansa kristillisen
syntikäsityksen mukaan syntisiä (jonka he jo tietävät).
Olen kuullut sanottavan, että lain yksipuolinen julistaminen on yksi suurimmista synneistä.
Jos joku tänne lakia ja tuomioita kirjoitteleva tuntee henkilökohtaisesti kaikki ne
ihmiset, jotka hänen tekstiänsä lukee, silloin
hän voi henkilökohtaisesti olla heidän jokaisen elämässään rakastamassa ja huolehtimassa, että myötätunto ja rakkaus ovat heitä lohduttamassa.
Jos joku kirjoituksessaan yksipuolisesti sorkkii toisten syntejä ja synnillisyyttä ja tuomitsee, silloin hänen täytyisi myös henkilökohtaisesti
pitää huoli siitä, että jokainen hänen tekstinsä lukija tulee myös hoidettua myötätunnolla ja rakkaudella.
Jos olet jonkin seurakunnan saarnaaja, sinä voit saarnata lakia ja moittia ihmisiä heidän synneistään, siellä seurakuntasi tilaisuudessa, koska voit siellä pitää huolen (ja olet
varmistunut siitä), että jokainen sanoistasi ahdistunut ihminen tulee myös hoidettua rakkaudella.
Eikö niin?
Täällä netissä ei kukaan voi tietää onko lukijalla sellainen lähipiiri, jossa on hoitava rakkaudellinen henki.
Eikö niin?
Toisten ihmisten synnit ja toisten synnillisyys eivät liiemmin kiinnosta.
Omia syntejäni en pääse pakoon, vaikka usein tahdonkin niiltä tietoisuuteni sulkea.
Itseänsä uskovaisena pitävän ihmisen tulisi miettiä täällä kirjoittaessaan,
onko hänen tekstinsä sellainen, joka hoitaa ja rakentaa muita.
Jos jotakuta valtavasti kiinnostaa toisten ihmisten synnit ja synnillisyys ja haluaa niihin puuttua tuomitsevasti, olisi hänen myös huolehdittava siitä, että jokainen hänen tekstinsä lukija tulee rakkaudella hoidetuksi.
Hoidetuksi.
Jokainen lain julistaminen haavoittaa lukijaa.
Älä haavoita toista, jos et ole varmistunut siitä,
että hänellä on myös haavojen hoitaja vierellä.
Edellä mainittujen perusteella, en voi ymmärtää, miten kukaan itseänsä uskovaisena pitävä,
voisi netissä kirjoittaa lain tekstejä, saatikka moittia toista synneistä.
Ymmärrän, jos joku tekee sitä omassa seurakunnassaan, jossa läsnä ovat myös ne ihmiset, jotka hoitavat niitä, joihin sana on satuttavasti iskenyt.
Älä siis haavoita toista, jos et ole varmistunut siitä, että hänellä on vierellä ihminen, joka kohtelee häntä kuin Jeesusta.
(Kaikki mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Jeesukselle eikä ihmisille)
tekstejä.
Olen pohtinut kirjoittiko hän viestinsä tosissaan,
vai heittikö sen ajattelematta tai kiusataksensa muita.
En tiedä.
Vastaukseni:
Minua ei kiinnosta kovinkaan paljon toisten ihmisten synnit ja heidän synnillisyytensä.
Minulla on hyvin paljon tekemistä omien syntieni,
omien negatiivisten asenteitteni, negatiivisten tekojeni ja negatiivisten sanomisteni kanssa.
Uskon näille pelastoille kirjoittelevien tietävän ihan hyvin, mitä on kristillinen syntikäsitys ja kristillinen pelastuskäsitys.
Luulen näille palstoille kirjoittelevien ihmisten hakevan kontaktia toisiin ihmisiin. En usko, että he kovinkaan paljon tänne tulevat saadaksensa kuulla olevansa kristillisen
syntikäsityksen mukaan syntisiä (jonka he jo tietävät).
Olen kuullut sanottavan, että lain yksipuolinen julistaminen on yksi suurimmista synneistä.
Jos joku tänne lakia ja tuomioita kirjoitteleva tuntee henkilökohtaisesti kaikki ne
ihmiset, jotka hänen tekstiänsä lukee, silloin
hän voi henkilökohtaisesti olla heidän jokaisen elämässään rakastamassa ja huolehtimassa, että myötätunto ja rakkaus ovat heitä lohduttamassa.
Jos joku kirjoituksessaan yksipuolisesti sorkkii toisten syntejä ja synnillisyyttä ja tuomitsee, silloin hänen täytyisi myös henkilökohtaisesti
pitää huoli siitä, että jokainen hänen tekstinsä lukija tulee myös hoidettua myötätunnolla ja rakkaudella.
Jos olet jonkin seurakunnan saarnaaja, sinä voit saarnata lakia ja moittia ihmisiä heidän synneistään, siellä seurakuntasi tilaisuudessa, koska voit siellä pitää huolen (ja olet
varmistunut siitä), että jokainen sanoistasi ahdistunut ihminen tulee myös hoidettua rakkaudella.
Eikö niin?
Täällä netissä ei kukaan voi tietää onko lukijalla sellainen lähipiiri, jossa on hoitava rakkaudellinen henki.
Eikö niin?
Toisten ihmisten synnit ja toisten synnillisyys eivät liiemmin kiinnosta.
Omia syntejäni en pääse pakoon, vaikka usein tahdonkin niiltä tietoisuuteni sulkea.
Itseänsä uskovaisena pitävän ihmisen tulisi miettiä täällä kirjoittaessaan,
onko hänen tekstinsä sellainen, joka hoitaa ja rakentaa muita.
Jos jotakuta valtavasti kiinnostaa toisten ihmisten synnit ja synnillisyys ja haluaa niihin puuttua tuomitsevasti, olisi hänen myös huolehdittava siitä, että jokainen hänen tekstinsä lukija tulee rakkaudella hoidetuksi.
Hoidetuksi.
Jokainen lain julistaminen haavoittaa lukijaa.
Älä haavoita toista, jos et ole varmistunut siitä,
että hänellä on myös haavojen hoitaja vierellä.
Edellä mainittujen perusteella, en voi ymmärtää, miten kukaan itseänsä uskovaisena pitävä,
voisi netissä kirjoittaa lain tekstejä, saatikka moittia toista synneistä.
Ymmärrän, jos joku tekee sitä omassa seurakunnassaan, jossa läsnä ovat myös ne ihmiset, jotka hoitavat niitä, joihin sana on satuttavasti iskenyt.
Älä siis haavoita toista, jos et ole varmistunut siitä, että hänellä on vierellä ihminen, joka kohtelee häntä kuin Jeesusta.
(Kaikki mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Jeesukselle eikä ihmisille)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikissa ihmisissä on vikoja, ei kukaan ole täydellinen. Minä vien "vikani" rukouksessa Jeesukselle ja pyydän häntä auttamaan, jos tuntuu että yksin en jaksa enkä osaa.
Kaikkea hyvää vaan!
Totta myös sekin, ettei ole 'suosittua' puhua synnistä ja parannuksenteosta. (Se kuitenkin Jeesuksen lähetyskäsky.)
Syntiä ei ole vain se, mitä tiedämme.
Vaan minkä Pyhä Henki osoittaa synniksi. Ja Jumalan Sana on osoittava tuomion synnille, emme me ihmiset ole tuomareita.
Rakkaudesta puhuminen sisältää myös totuuden. Ja silloin ei voi puhua korvasyyhyyn. Se olisi paitsi pettävää, myös Sanan vääristelyä.
Rakkautta ei aina ole siellä, missä rakkaudesta kauniisti puhutaan. Jumala on Rakkaus, ja Hänen Sanansa on Elävä ja voimallinen osoittamaan synnin synniksi.
Totuus ei pala tulessakaan.
Mietin vaan että eihän sitä osaa ottaa huomioon kaikkia ihmisiä, koska ihmiset ovat niin erilaisia. Se riippuu kotona saadusta kasvatuksesta ja kaikesta muustakin millaista joku toinen saattaa säikkyä ja toinen taas ei edes pidä sitä "kovana" kirjoitteluna.
Alan jo vähän tässä ihmetellä, kun tulee varoitteluja liian kovista sanoista.
Maailma on kova paikka, ja siellä puhutaan koviakin sanoja. Hyvähän se on että varotaan sanoja, jos täällä on joku joka ei kestä suoraa puhetta. Mutta kun sekin on rakkautta että asioista kirjoitetaan niiden oikeilla nimillä.
Miksi helvetistä pitäisi vaieta jos voidaan puhua taivaasta?
Olet kyllä ihan oikeassa siinä että asioita voisi vähän selittääkin enemmän, jollei halua väärin käsityksiä.
Rakkauden nimissä puhutaan totta.