Ekumeniaa kansalle

Jäsenkirkot * Tarkkailijat * Kumppanuusjärjestöt:

Jäseniksi voidaan hyväksyä Suomessa toimivat kirkot ja kristilliset yhteisöt, jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi.

JÄSENET:
Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Suomen ortodoksinen kirkko
Suomen Vapaakirkko
Katolinen kirkko Suomessa
Suomen Pelastusarmeija
Finlands svenska baptistsamfund
Finlands svenska metodistkyrka
Suomen Metodistikirkko
Missionskyrkan i Finland
The Anglican Church in Finland
International Evangelical Church in Finland
***

Tarkkailijoiksi voidaan hyväksyä Suomessa toimivat kirkot ja kristilliset yhteisöt, jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi.

TARKKALIJAT:
Suomen Adventtikirkko
Suomen Baptistiyhdyskunta
Ystävien Uskonnollinen Seura Kveekarit
Finlands Svenska Pingstmission
***

Kumppanuusjärjetöiksi voidaan hyväksyä Suomessa toimivat kristittyjen yhteyttä edistävät rekisteröidyt yhdistykset ja säätiöt.

KUMPPANIT:
Hiljaisuuden Ystävät
Kansan Raamattuseura
Maailmanvaihto ICYE
NNKY-liitto
Opiskelijoiden Lähetysliitto
Pyhän Henrikin pyhiinvaellusyhdistys
Sinapinsiemen
Suomen Ev.-lut. Seurakuntien Lapsityön Keskus
Suomen kristillinen rauhanliike
Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto
Suomen Liikemiesten Lähetysliitto
Suomen Lähetysseura
Suomen NMKY:n liitto
Suomen Pipliaseura
Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus
Tuomasyhteisö

Jos sanon ekumeniasta mitä siitä ajattelen, onko se sitten oman pesän likaamista vai mitä? Mielestäni ei. En puhunut Adventtikrkon ekumeniasta, koska sitä ei yleensä ole. Kuten huomasit, olemme tarkkailijoita. Olemme tarkkailijoita monessa muussakin asiassa maailman turuilla, joten se on tuttua minulle.

Ehkä sanot väärin, kun meinaat, ettei Adventtikirkko "kelvannut" ekumeeniseen perheeseen. Ehkä asia olikin niin päin, että meille ei ekumenia kokonaisuudessaan sopinut. Tarkkailla aina voi, mitä Suomessa ja maailmalla tapahtuu. Tarkkailu on sitä, että voi, jos mahdollista, osallistua kokouksiin, mutta äänivaltaa ei ole. Tiedän jonkun pastorin pitäneen luennon sapatista ja sunnuntaista, ja siitä miten ne kerrotaan Raamatussa. Esitelmän jälkeen katolisen kirkon edustaja nousi kiittämään pastoria hyvästä ja selvästä esityksestä. Muita sunnuntainviettäjiä sen sijaan puhe ei miellyttänyt, vaan joku lähti ovet paukkuen ulos. Ei ollut ekumeniaa siinä tilaisuudessa, vaikka totuus kerrottiin kiitettävän hyvin.

Olen edelleen kirjoituksestani samaa mieltä, kuin olin sitä kirjoittaessani. Toisaalta se oli vain pieni raapaisu aiheesta, joten voitte sitä täällä selitellä, niin saamme ehkä paremman kuvan. Voin kyllä olla eri mieltä kanssanne, mutta ehkä jotakin yhteistäkin löytyisi.

Meillä adventisteilla on vapaus olla missä yhteisöissä sielu sietää olla. Meitä ei kirkko komenna. Valinta jää aina yksilön kohdalle. Jokainen tekee Jumalan edessä valinnan, ja näissä valinnoissa auttaa rukous ja Pyhä Henki.

Adventtikirkko on mukana niissä, mitä se kotisivuillaan ilmoittaa, joten sieltä voi lukea. Maailmanlaajuisen kirkon sivut ovat english-kieliset, mutta sieltäkin löytyy tietoa.

opettaa kuitenkin niin, kuin uskon. En tiedä, mihin menisin, ellen voisi olla täällä. Aikanaan minä sitä jo pohdin, mutta tänne sitten liityin. Siinäkin käytin sitä järkeäni. Tervetuloa muutkin "järkevät" mukaan.

annu42 kirjoitti:

opettaa kuitenkin niin, kuin uskon. En tiedä, mihin menisin, ellen voisi olla täällä. Aikanaan minä sitä jo pohdin, mutta tänne sitten liityin. Siinäkin käytin sitä järkeäni. Tervetuloa muutkin "järkevät" mukaan.

samalla tavoin kuin sitten siihen liityttyäsi huomasit adventtikirkon opettavan vai liityitkö ensin adventtikirkkoon ja sen opetusta saatuasi huomasit uskovasi siten kuin se opettaa?

Siis oliko sinulla adventtikirkon opetuksen mukainen usko jo ennen tuohon kirkkoon liittymistäsi vai tuliko tuo usko vasta liittymisen ja opetuksen jälkeen?

tutustumistasi kirjoitti:

samalla tavoin kuin sitten siihen liityttyäsi huomasit adventtikirkon opettavan vai liityitkö ensin adventtikirkkoon ja sen opetusta saatuasi huomasit uskovasi siten kuin se opettaa?

Siis oliko sinulla adventtikirkon opetuksen mukainen usko jo ennen tuohon kirkkoon liittymistäsi vai tuliko tuo usko vasta liittymisen ja opetuksen jälkeen?

Hän tekee sen monilla tavoilla. Kävin monet monituiset kurssit, mutta mikään näiden kurssien opetuksista ei saanut minua vakuuttumaan siitä, että Adventtikirkko on se, joka on minulle sopivin.Päinvastoin elämä kävi yhä vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Jopa avioliitossani tunsin olevani yksin. Ihmettelin itseäni, mikä minulle on tullut, miksi mikään ei riitä, mitä oikein etsin? Kaikki tuntui kovin yhdentekevältä, ja kerroin jopa ystävilleni sellaisenkin asian, että jos nyt kuolisin tietäisin, etten olisi Jumalan puolella. Sekään huomio ei kuitenkaan tuonut uskoa sydämeeni. Se oli kuin vain yksi totuus lisää niiden muiden mukana, jotka olin jo löytänyt.

Neljäntoista vuoden aikana elämäni muuttui vähitellen. En edes itse sitä kovin hyvin huomannut, mutta tein kuitenkin monia ratkaisuja, jotka olivat hyviä silloin, kun todellinen valinta tuli kohdalleni. Muutokset koskivat ruokavaliotamme eniten. Lapset, jotka olivat silloin pieniä, eivät syöneet epäterveellisesti, kahvia ei ollenkaan, kun vasta sitten itse sitä halusivat, ja kaksi on edelleen ilman. Itsekin vähensin sen juomista, että fyysiset oireet kokonaan siitä luopuessani olivat todella olemattomat. Karkit ja limsakin olivat vain juhlaruokaa. Tänään he nauravat sille, kun saivat kerran vuodessa juoda limsaa mahan täydeltä, juhannuksena ja karkkia jouluna. Lihankin suhteen siirryin kokolihaan ja sianlihan jätin pois, mutta joulukinkku sentään ostettiin sukulaistilalta. Tämä kaikki tapahtui jo vuosia ennenkuin minusta tuli täysin tietoinen, että se on oikea valinta.

Lopulta Jumala tuli niin lähelle, että jouduin ihan seinää vasten. Hän näytti pyhyytensä ja osoitti minulle, miten minä olen kokonaan syntinen, ilman mitään omia ansioita. Kun Hän avasi sanansa kokonaan, ja aloin ymmärtää, mitä usko on(=Jumalan sanan kuulemista ja ojentautumista sen mukaan), ja totesin, että nyt on minun aikani vastata Jumalalle haluanko kulkea hänen kanssaan vai ilman häntä. Olin lähes tulkoon valmis "adventisti", kun Jumala alkoi todella kutsua.

Tuona hetkenä päätin, että teen "uskon hypyn" kuten eräs emäntä meidän kirkossa sanoi omassa todistuksessaan. Olin niin paljon kiinnostunut, että kuljin silloin jo sanaa kuulemassa, eikä tuo hyppy ollut ollenkaan vaikea, päinvastoin se oli yllättävän helppo. Yllätys oli sekin, että mieheni tuli viidessä viikossa valmiiksi ja uskolle kuuliaiseksi. Joitakin tavallisia asioita meidän oli järjestettävä uudelleen, mutta olemme oppineet kuuntelemaan Jumalan ääntä. Vähitellen hän on opettanut minua ja miestäni kulkemaan yhdessä hänen kanssaan eteenpäin. Hänen kuormansa on keveä ja ikeensä on sovelias, senkin olen huomannut. Onhan hän kantamassa toisella puolen iestä. Jumala on antanut uskon, minä vain otin sen vastaan. Näin yksinkertaista se minun kohdallani oli.

annu42 kirjoitti:

Hän tekee sen monilla tavoilla. Kävin monet monituiset kurssit, mutta mikään näiden kurssien opetuksista ei saanut minua vakuuttumaan siitä, että Adventtikirkko on se, joka on minulle sopivin.Päinvastoin elämä kävi yhä vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Jopa avioliitossani tunsin olevani yksin. Ihmettelin itseäni, mikä minulle on tullut, miksi mikään ei riitä, mitä oikein etsin? Kaikki tuntui kovin yhdentekevältä, ja kerroin jopa ystävilleni sellaisenkin asian, että jos nyt kuolisin tietäisin, etten olisi Jumalan puolella. Sekään huomio ei kuitenkaan tuonut uskoa sydämeeni. Se oli kuin vain yksi totuus lisää niiden muiden mukana, jotka olin jo löytänyt.

Neljäntoista vuoden aikana elämäni muuttui vähitellen. En edes itse sitä kovin hyvin huomannut, mutta tein kuitenkin monia ratkaisuja, jotka olivat hyviä silloin, kun todellinen valinta tuli kohdalleni. Muutokset koskivat ruokavaliotamme eniten. Lapset, jotka olivat silloin pieniä, eivät syöneet epäterveellisesti, kahvia ei ollenkaan, kun vasta sitten itse sitä halusivat, ja kaksi on edelleen ilman. Itsekin vähensin sen juomista, että fyysiset oireet kokonaan siitä luopuessani olivat todella olemattomat. Karkit ja limsakin olivat vain juhlaruokaa. Tänään he nauravat sille, kun saivat kerran vuodessa juoda limsaa mahan täydeltä, juhannuksena ja karkkia jouluna. Lihankin suhteen siirryin kokolihaan ja sianlihan jätin pois, mutta joulukinkku sentään ostettiin sukulaistilalta. Tämä kaikki tapahtui jo vuosia ennenkuin minusta tuli täysin tietoinen, että se on oikea valinta.

Lopulta Jumala tuli niin lähelle, että jouduin ihan seinää vasten. Hän näytti pyhyytensä ja osoitti minulle, miten minä olen kokonaan syntinen, ilman mitään omia ansioita. Kun Hän avasi sanansa kokonaan, ja aloin ymmärtää, mitä usko on(=Jumalan sanan kuulemista ja ojentautumista sen mukaan), ja totesin, että nyt on minun aikani vastata Jumalalle haluanko kulkea hänen kanssaan vai ilman häntä. Olin lähes tulkoon valmis "adventisti", kun Jumala alkoi todella kutsua.

Tuona hetkenä päätin, että teen "uskon hypyn" kuten eräs emäntä meidän kirkossa sanoi omassa todistuksessaan. Olin niin paljon kiinnostunut, että kuljin silloin jo sanaa kuulemassa, eikä tuo hyppy ollut ollenkaan vaikea, päinvastoin se oli yllättävän helppo. Yllätys oli sekin, että mieheni tuli viidessä viikossa valmiiksi ja uskolle kuuliaiseksi. Joitakin tavallisia asioita meidän oli järjestettävä uudelleen, mutta olemme oppineet kuuntelemaan Jumalan ääntä. Vähitellen hän on opettanut minua ja miestäni kulkemaan yhdessä hänen kanssaan eteenpäin. Hänen kuormansa on keveä ja ikeensä on sovelias, senkin olen huomannut. Onhan hän kantamassa toisella puolen iestä. Jumala on antanut uskon, minä vain otin sen vastaan. Näin yksinkertaista se minun kohdallani oli.

Oikeasti sinulle jäi uskon sisältö vieraaksi!
Ja ilmeisesti miehellesikin.
Usko ei ole jokamiehen eikä naisen.
Uskot toki Jeesukseen ja hänen sovitukseensakin, mutta et loppuun asti.
Mutta olet nainen, ja sinun miehellesi kuuluu vastuu molempien puolesta.
Naisena olet pelastuva tehden sen, mikä naisen osaksi on säädetty jo alusta asti, ja joka on kerrottu Paavlin kirjeessä Timoteukselle.
Adventismi ei tuo siihen mitään lisää, pois se voi viedä!
11. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;
12. mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.
13. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;
14. eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.
15. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.

Mies ja nainen ovat yhtä uskossakin ollessaan.
1.Korinttolaiskirje:
11:11 Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa.

Suosittelen uskomaan KAIKEN, mitä Uudessa Testamentissa kerrotaan ilman adventismin tai muun lahkon tulkintoja. Helluntailaisuuskin on väärässä!
Uskon elämän salaisuudet ovat Jeesuksen ja apostolien opetuksissa, mutta niitä ei ole löydettävissä kirkkokuntien opeista!
Etsivä ne löytää, ja tosissaan kolkuttavalle ne paljastetaan!
Toivon Vapahtajamme paljastavan ne salaisuudet sinunkin perheellesi!
Voit uskoa ja luottaa, että se uskonsalaisuus, jota ette vielä tunne, on ihmeellinen.

annu42 kirjoitti:

Hän tekee sen monilla tavoilla. Kävin monet monituiset kurssit, mutta mikään näiden kurssien opetuksista ei saanut minua vakuuttumaan siitä, että Adventtikirkko on se, joka on minulle sopivin.Päinvastoin elämä kävi yhä vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Jopa avioliitossani tunsin olevani yksin. Ihmettelin itseäni, mikä minulle on tullut, miksi mikään ei riitä, mitä oikein etsin? Kaikki tuntui kovin yhdentekevältä, ja kerroin jopa ystävilleni sellaisenkin asian, että jos nyt kuolisin tietäisin, etten olisi Jumalan puolella. Sekään huomio ei kuitenkaan tuonut uskoa sydämeeni. Se oli kuin vain yksi totuus lisää niiden muiden mukana, jotka olin jo löytänyt.

Neljäntoista vuoden aikana elämäni muuttui vähitellen. En edes itse sitä kovin hyvin huomannut, mutta tein kuitenkin monia ratkaisuja, jotka olivat hyviä silloin, kun todellinen valinta tuli kohdalleni. Muutokset koskivat ruokavaliotamme eniten. Lapset, jotka olivat silloin pieniä, eivät syöneet epäterveellisesti, kahvia ei ollenkaan, kun vasta sitten itse sitä halusivat, ja kaksi on edelleen ilman. Itsekin vähensin sen juomista, että fyysiset oireet kokonaan siitä luopuessani olivat todella olemattomat. Karkit ja limsakin olivat vain juhlaruokaa. Tänään he nauravat sille, kun saivat kerran vuodessa juoda limsaa mahan täydeltä, juhannuksena ja karkkia jouluna. Lihankin suhteen siirryin kokolihaan ja sianlihan jätin pois, mutta joulukinkku sentään ostettiin sukulaistilalta. Tämä kaikki tapahtui jo vuosia ennenkuin minusta tuli täysin tietoinen, että se on oikea valinta.

Lopulta Jumala tuli niin lähelle, että jouduin ihan seinää vasten. Hän näytti pyhyytensä ja osoitti minulle, miten minä olen kokonaan syntinen, ilman mitään omia ansioita. Kun Hän avasi sanansa kokonaan, ja aloin ymmärtää, mitä usko on(=Jumalan sanan kuulemista ja ojentautumista sen mukaan), ja totesin, että nyt on minun aikani vastata Jumalalle haluanko kulkea hänen kanssaan vai ilman häntä. Olin lähes tulkoon valmis "adventisti", kun Jumala alkoi todella kutsua.

Tuona hetkenä päätin, että teen "uskon hypyn" kuten eräs emäntä meidän kirkossa sanoi omassa todistuksessaan. Olin niin paljon kiinnostunut, että kuljin silloin jo sanaa kuulemassa, eikä tuo hyppy ollut ollenkaan vaikea, päinvastoin se oli yllättävän helppo. Yllätys oli sekin, että mieheni tuli viidessä viikossa valmiiksi ja uskolle kuuliaiseksi. Joitakin tavallisia asioita meidän oli järjestettävä uudelleen, mutta olemme oppineet kuuntelemaan Jumalan ääntä. Vähitellen hän on opettanut minua ja miestäni kulkemaan yhdessä hänen kanssaan eteenpäin. Hänen kuormansa on keveä ja ikeensä on sovelias, senkin olen huomannut. Onhan hän kantamassa toisella puolen iestä. Jumala on antanut uskon, minä vain otin sen vastaan. Näin yksinkertaista se minun kohdallani oli.

että tiesi on polveillut tuolla tavoin kuin kerroit. Kunnioitan vakamustasi ja uskoasi vaikka en kykenekään sitä jakamaan nmm. monien adventtikirkon oppien osalta. Hyvä joulunalusaikaa (adventtiaikaa :)) sinulle ja perheellesi!

Uskon sinua, kirjoitti:

että tiesi on polveillut tuolla tavoin kuin kerroit. Kunnioitan vakamustasi ja uskoasi vaikka en kykenekään sitä jakamaan nmm. monien adventtikirkon oppien osalta. Hyvä joulunalusaikaa (adventtiaikaa :)) sinulle ja perheellesi!

ystävällisistä sanoistasi. En edes täällä lavertele olemattomia, sillä koen, että Jumala näkee. Sanani ovat todella totta, sillä minun iässäni on tapahtunut niin pajon, etten pieneen sivun mittaiseen kirjoitukseen voisi enempää saada mahtumaankaan. Se oli lyhyt raapaisu tärkeimmistä asioista ja tapahtumista. Jumalan rauhaa sinullekin.

kortit esille kirjoitti:

Oikeasti sinulle jäi uskon sisältö vieraaksi!
Ja ilmeisesti miehellesikin.
Usko ei ole jokamiehen eikä naisen.
Uskot toki Jeesukseen ja hänen sovitukseensakin, mutta et loppuun asti.
Mutta olet nainen, ja sinun miehellesi kuuluu vastuu molempien puolesta.
Naisena olet pelastuva tehden sen, mikä naisen osaksi on säädetty jo alusta asti, ja joka on kerrottu Paavlin kirjeessä Timoteukselle.
Adventismi ei tuo siihen mitään lisää, pois se voi viedä!
11. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;
12. mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.
13. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;
14. eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.
15. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.

Mies ja nainen ovat yhtä uskossakin ollessaan.
1.Korinttolaiskirje:
11:11 Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä miestä ilman vaimoa.

Suosittelen uskomaan KAIKEN, mitä Uudessa Testamentissa kerrotaan ilman adventismin tai muun lahkon tulkintoja. Helluntailaisuuskin on väärässä!
Uskon elämän salaisuudet ovat Jeesuksen ja apostolien opetuksissa, mutta niitä ei ole löydettävissä kirkkokuntien opeista!
Etsivä ne löytää, ja tosissaan kolkuttavalle ne paljastetaan!
Toivon Vapahtajamme paljastavan ne salaisuudet sinunkin perheellesi!
Voit uskoa ja luottaa, että se uskonsalaisuus, jota ette vielä tunne, on ihmeellinen.

Mistä sinä, ystävä hyvä, voit tietää, minun uskoni sisällön paremmin kuin sen itse tiedän?
Ja nyt joudut selittämään, mitä on uskon sisältö "loppuun asti". Määritteletkö sinä sen, vai määritteleekö sen Raamattu, Jumalan sana?

Olemme mieheni kanssa sitä mieltä, että jokainen seisoo Jumalan edessä yksin, toinen ei toista voi pelastaa eikä hänen teoistaan vastata, joten vastuun sälyttäminen miehelle on Jumalan rakkauden aliarvioimista. Hän rakastaa samalla tavalla niin miestä kuin naistakin.

Jos naisen osa onkin vain synnyttäminen ja sen kautta pelastuminen, olet kaukana hakoteillä. Tiedän jonkun seurakunnan niin opettavan, mutta se on julmaa niitä kohtaan, jotka eivät lasta saa, vaikka kuinka haluaisivat, rukoilisivat ja toivoisivat. On myös naisia, jotka eivät mene avioon syystä tai toisesta eivätkä näin ollen koskaan synnytä: Mihin heidät laitat?

Jos ihmiset, naiset ja miehet, laitetaan johonkin ryhmään sen mukaan, mikä heidän fyysinen Jumalan luoma olemuksensa on, ja siitä lasketaan heidän pelastuksensa, se on vasten Jumalan sanaa. Jumala rakastaa myös kaikin tavoin puuttelisimpiakin ihmisiä, ja jopa myös suurimpia rikollisia.

Hän sanoo nimenomaan: jokainen, joka tulee hänen luokseen, voi tulla sellaisen kuin on. Me emme voi lisätä mitään pelastuksemme hinnaksi. Me olemme kokonnaan vailla mitään ansioita, ja ellei meillä ole uskoa Kristuksen ansioihin, olemme todella heikoilla Jumalan edessä. Ainoa, mitä me ihmiset voimme tehdä, on tunnustaa syntimme, nekin, mitä emme muista, ja katua. Sitten Jumala voi ja tahtoo armahtaa luoksensa tulevan.

Mitä tulee kirjeeseen Timoteukselle, voit samalla lukea myös Raamatun alusta 1:Ms. 3:n luvun syntiinlankeemuksesta. Siitä näet, miten kaikki tapahtui. Nainen todella petettiin uskomaan, että he tulevat saamaan jotakin suurenmoista sen lisäksi, mitä heillä jo oli. Hehän olivat Jumalan kuvaksi luotuja ja Jumalan kaltaisia ja asuivat Jumalan luomassa täydellisessä, synnittömässä maailmassa. Kaikki heidän ympärillään oli sangen hyvää.

Koska Adam otti hedelmän ja söi, hän teki synnin. Hänen valintansa oli tietoinen, hän valitsi tietoisesti olla Eevan puolella, vaikka olisi kuten sanot "perheen päänä" voinut valita toisinkin. Emme tiedä, miten asia olisi edistynyt, jos Adam olisi pysynyt Jumalan kanssa samalla puolella, mutta tosi asia oli, että mies ei ollut yhtään sen viattomampi tuossa tilanteessa kuin nainenkaan. He yhdessä hylkäsivät Jumalan, nainen petettynä, mutta mies tietoisesti valiten vaimon puolen.

Oman tilani katsoisin olevan suhteellisen hyvä, jos inhimillisesti ajatellaan. Meillä on neljä lasta (pelastunko sen vuoksi), en ole käyttänyt ehkäisyä, koska en voinut, elämäntavoiltani olen ns. siivosyntinen, yhden miehen vaimo, ja olen yrittänyt parhaani mukaan olla myös hyvä lähimmäinen suvussani, ystävieni ja ympäristöni keskellä. Teoissani voisin tämän maailman silmissä olla hyvinkin erinomainen. Kuitenkaan en voi niin ajatella, koska Jumalan silmissä jokainen synti, pieni tai suuri, ovat kauhistus. Olen osa tätä syntistä sukukuntaa, joten olen mukana kollektiivisessa rikkomuksessa Jumalaa vastaan. Olen Adamin jälkeläinen ja näin ollen syntinen.

Me kaikki olemme syntisiä ja Jumalan kirkkautta vailla. Juuri meidän syntisten puolesta täytyi Jeesuksen tulla ihmiseksi ja kuolla ristillä. Hän tuli synniksi, joka tuomittiin ihmislihassa (hänen lihastaan tuli täydellinen uhri) meidän puolestamme. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Tämän uskomalla, minullakin on mahdollisuus pelastukseen, ja vain Jeesuksen ansioihin nojaten, ei minun tekoihini, ainoaankaan.

Vielä lisäys, sehän onkin ollutkin suuri siunaus, että olemme uskossa yhtä, yhtä Kristuksessa. Meillä ei tarvitse vetää eri suuntiin vaan keskustella, rukoilla ja tutkia sanaa yhdessä samoin ajatuksin ja teoin. Tämä mielestäni on sitä uskon salaisuutta, jonka Jumala meille avasi vuoden 1981 joulun alla. Päivääkään en antaisi pois tästä 27 vuoden taipaleesta. Tuo vuosipäivä oli eilen. Yhteinen uskomme on elämää, jokapäiväistä ja siunattua elämää Jumalan yhteydessä. Tapahtuipa mitä tahansa, olemme Jumalan suojeluksessa, hänen käsivarsillaan. Hän ei meitä jätä, vain oma tahtomme voisi meidät hänestä erottaa.

Tässä oli sinulle kortteja. Heitähän taas omat korttisi.