Muistot tallettuvat DNA:han?:
http://www.newscientist.com/article/mg20026845.000-memories-may-be-stored-on-your-dna.html
Memories may be stored on your DNA
"REMEMBER your first kiss? Experiments in mice suggest that patterns of chemical "caps" on our DNA may be responsible for preserving such memories."
"Now Courtney Miller and David Sweatt of the University of Alabama in Birmingham say that long-term memories may be preserved by a process called DNA methylation - the addition of chemical caps called methyl groups onto our DNA."
"Many genes are already coated with methyl groups. When a cell divides, this "cellular memory" is passed on and tells the new cell what type it is - a kidney cell, for example. Miller and Sweatt argue that in neurons, methyl groups also help to control the exact pattern of protein expression needed to maintain the synapses that make up memories."
"They found that a day after the shock, methyl groups were being removed from a gene called calcineurin and added to another gene. Because the exact pattern of methylation eventually stabilised and then stayed constant for seven days, when the experiment ended, the researchers say the methyl changes may be anchoring the memory of the shock into long-term memory, not just controlling a process involved in memory formation."
"The cool idea here is that the brain could be borrowing a form of cellular memory from developmental biology to use for what we think of as memory," says Marcelo Wood, who researches long-term memory at the University of California, Irvine"
http://www.newscientist.com/article/mg20026845.000-memories-may-be-stored-on-your-dna.html
Memories may be stored on your DNA
"REMEMBER your first kiss? Experiments in mice suggest that patterns of chemical "caps" on our DNA may be responsible for preserving such memories."
"Now Courtney Miller and David Sweatt of the University of Alabama in Birmingham say that long-term memories may be preserved by a process called DNA methylation - the addition of chemical caps called methyl groups onto our DNA."
"Many genes are already coated with methyl groups. When a cell divides, this "cellular memory" is passed on and tells the new cell what type it is - a kidney cell, for example. Miller and Sweatt argue that in neurons, methyl groups also help to control the exact pattern of protein expression needed to maintain the synapses that make up memories."
"They found that a day after the shock, methyl groups were being removed from a gene called calcineurin and added to another gene. Because the exact pattern of methylation eventually stabilised and then stayed constant for seven days, when the experiment ended, the researchers say the methyl changes may be anchoring the memory of the shock into long-term memory, not just controlling a process involved in memory formation."
"The cool idea here is that the brain could be borrowing a form of cellular memory from developmental biology to use for what we think of as memory," says Marcelo Wood, who researches long-term memory at the University of California, Irvine"
Vastaukset 29
Vanhimmat
keskustelu tänä syksynä tällä palstalla. Joku hemmo kertoi siitä jonkun naisen kohtaamisesta ja sähköiskusta. Löysi sitten samannäköisen naisen valokuvan isänsä jäämistöstä.
Evot naureskeli asialle, tyhmyyttään taaskin ja tietämättömyyttään.
Oli taisi avaaja silloin oikeilla jäljillä. DNA on ihmeellismepää kuin tiedämmekään vaikka evot uhoo suurisuisesti miten siitäkin jo kaikki tiedetään. Voi olla että tiedetään vasta 1 %, jos sitäkään.
muuten sitte voisi tuollaiseen tapauskeen suhtautua? Muutakuin että taas joku julkisuudenkipeä wannabe julkkis... saisi olla hetkenaikaa huomion keskipisteenä helluntaiseurakunnan hengellisessä tilaisuudessa..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000036839642#22000000036839642
Tuo avauksessa viitattu tutkimus pyrkii selittämään sen, kuinka muistijäljet syntyvät ja kuinka ne voivat säilyä. Perusongelmahan muistijäljissä on siinä, että aivojen synapsit eivät säily uusiutumatta läpi elämän, eikä varsinainen säilymismekanismi ei ole ollut tunnettu.
Tutkijoiden tässä esittämä idea on siinä, että muistijäljet olisivat aivojen soluissa tapahtuneita epigeneettisiä muutoksia. Ja tuo onkin sinänsä loogista, koska näin uusiutuvat solu voisivat säilyttää jäljen ainakin joiltakin osin.
Epigeneettinen muutos on kuitenkin epigeneettinen muutos ts. muistoja ei tuon mukaan koodata DNA:han. Muistijäljet ovat edelleenkin tukevasti aivojen synapseissa. Tuo ei siis myöskään millään tavalla selitä sitä höpöjuttua, jonka se kreationisti kertoi siihen valokuvaan liittyen ja johon tuossa yllä viitataan.
mutta näin maallikona olen monesti miettinyt tuota muistojen periytymistä.
Eikö todellakaan ole mitenkään tieteellisesti mahdollista, että jotkut esi-isen kokemista tapahtumista siirtyisivät jollain lailla "muistoina" jälkipolville.
Kysyn tätä siksi, koska usein näen unia muinaisilta ajoilta, jotka ovat hyvin todentuntuisia , ja kyseisiä asioita(unessa olleita historiallisia faktoja) en ainakaan tiedosta hereillä ollessani tuntevani.
Korostan vielä, että en usko astrologiaan, enkä muihinkaan pseudotieteisiin ja kreationistien höpötykset ovat täyttä roskaa.
Viitsisitkö Illu tai, joku muu tästä asiasta ymmärtävä hieman valistaa minua.
Tiede ei juuri tue muistojen periytymisen mahdollisuutta. Muistot sijaitsevat aivoissa, joten täältä pitäisi jotenkin tämä muistotieto(joka ilmeisesti voi tallentua joiltain osin aivosolujen DNA:han) päätyä sukulinjan soluihin. Tiedon päätyminen tänne ei edes sinällään riitä, koska se pitäisi jotenkin pakata mukaan ja kaiken lisäksi sen päälle pitäisi tunkea paikkainformaatio siitä, missä kohtaa aivoja mikäkin juttu sijaitsee. Muistojen rakenne on myöskin tämänkaltaisen siirtelyn kannalta hyvin heikkoa, koskapa esimerkiksi viime kesänä syömäsi jäätelötuutin muiston siirtämiseksi pitäisi kokonaisuudessaan siirtää kesää, jäätelöitä, syömistä, ja itse tuota viimekesäistä syömistapahtumaa koskeva tieto. Syy miksi aivot toimivat näin on hiukan vaikea selittää, joten jätän väliin.
Muttah, jos epäilet että jotain todella outoa on meneillään, tästä voidaan varmistua. Testaa uniesi uskottavuutta. Pyri selvittämään historiallisia faktoja uniesi kautta, kirjoita näitä ylös ja lähde sen jälkeen tutkimaan kuinka hyvin osuit oikeaan. Kerää mieluiten mahdollisimman mittava aineisto noita faktoja ennen aihepiiriin tutustumista, vähennät riskiä sille että tulet vahingossa antaneesi mielikuvituksellesi aineksia vastaavanlaisen ympäristön kuvitteluun.
---höpöjuttua, jonka se kreationisti kertoi -----
jumalolento. Miten voit sanoa todellista tapahtumaa, joka jollekin on tapahtunut höpöjutuksi. Mikä on todisteesi. Onko parempaa kuin oma inttämisesi. Sinun kuvitelmasiko ovat parempaa tietoa kuin ihmisten omat kertomukset oman elämänsä tapahtumista.
Eihän sinulla vain ole luonteessasi jotain vialla?
----Tiede ei juuri tue muistojen periytymisen mahdollisuutta.-----
Siksi ei tue koska se ei tiedä asiasta yhtään mitään. Siis tieteellä ei ole mitään faktaa myöskään kumota muistojen periytymistä. Tämä kannattaa muistaa kun asiasta puhutaan.
Ns. roska-dna ei viimeisimpien arvelujen mukaan ehkä olekaan mitään roskaa vaan kyse on siitä, että sen toimintaa vaan ei tunneta.
Sehän voi juuri olla se muistojen koodaaja, tai osa siitä. Joten ei kannata leikkiä kovin varmaa asiassa josta tosiasiasa ei kukaan tiedä vielä yhtään mitään.
kyllä illu tietää.
>>Oletko jokin ajatuksia lukeva jumalolento.>Miten voit sanoa todellista tapahtumaa, joka jollekin on tapahtunut höpöjutuksi.>Mikä on todisteesi.>Onko parempaa kuin oma inttämisesi.>Sinun kuvitelmasiko ovat parempaa tietoa kuin ihmisten omat kertomukset oman elämänsä tapahtumista.>Eihän sinulla vain ole luonteessasi jotain vialla?
>>Siksi ei tue koska se ei tiedä asiasta yhtään mitään.>>
Jeh. Sinun takanasi voisi pomppia juuri nyt näkymätön, irvistelevä vaaleanpunainen maahinen. Tiede ei vain tue tuota ajatusta, koska me emme tutkimuksesta huolimatta ole löytäneet mitään merkkiä maahisista, puhumattakaan näkymättömistä sellaisista. Näkymättömyysteknologia kuitenkin on mahdollinen, ja maapallolla tiedetään olevan miljoonia täysin tuntemattomia lajeja, joten emme me voi tuota varmasti sanoa.
>>Siis tieteellä ei ole mitään faktaa myöskään kumota muistojen periytymistä.>>
Kannattaako meidän sinusta sitten ottaa näkymättömän, takanasi pomppivan maahisen hypoteesi vakavasti? Tuo kun olisi ihan mahdollinen skenaario, jota vastaan 'meillä ei ole mitään faktaa'.
>>Sehän voi juuri olla se muistojen koodaaja, tai osa siitä. Joten ei kannata leikkiä kovin varmaa asiassa josta tosiasiasa ei kukaan tiedä vielä yhtään mitään. >>
Pyrin välttämään varman leikkimistä ja tyydyin referoimaan syitä miksi nykytiede ei tuota mahdollisuutta tue.
...Minulla on perustellut syyt epäillä sinun erehtyneen......
avauksen tekijä mutta asian kannalta yksi lysti. Kyllä sinulla täytyy aivan pakosta olla jotain yliluonnollisia kykyjä tai sitten tietynlainen vinksahtanut luonne kun voit noin sanoa.
Miten muuten kukaan voi täysissä sielun ja ruumiin voimissa väittää tuollaista, että hänellä on perustellut syyt tietää paremmin täysin ventovieraan ihmisen, jota ei ole koskaan edes tavannut, elämän yksityiskohdatkin kuin mitä asianomainen itse tuntee oman elämänsä.
Sinunlaisiasi luonteita kyllä on ja heissä on se ikävä piirre, että he ovat omasta mielestään ainoat täysipäiset ihmiset ja muut ovat täys-bimboja. Siksi terapiakaan, jota sinulle muuten lämpimästi suosittelisin, heihin tehoa. Kun he uskovat, että se terapeuttikin on täysi seko, jota heidän itsensä oikeastaan kuuluisi hoitaa.
Mutta samapa tuo minulle mitä itsestäsi kuvittelet.
muistikuvat voisivat dna:n kautta periytyä niin kannattaa leimata kaikki tosiasiat humpuukiksi eikä niitä saa missään nimessä alkaa tutkia. Tutkiminen voisi olla vaarallista.
Ajattelusi vaikuttaa sangen (evo)tieteelliseltä, mitä tiede ei ole todistanut niin sitä ei voi olla olemassa.
Ja niinkauan kuin toisin todistetaan ovat kaikki evojen väitteet tosia, vaikka niitäkään ei olisi todistettu.
Vähän niinkuin Tuntemattomassa kun todistetaan, että ei sinulla voi olla nälkä.
>>kannattaa leimata kaikki tosiasiat humpuukiksi eikä niitä saa missään nimessä alkaa tutkia.>>
Mitä sinä oikein selität? Kukaan ei ole kieltänyt tutkimusta yhtään mistään. 'Tosiasioiden humpuukiksi leimaaminen' ei tässä ole ollut sen enempää kuin sen faktan toteamista että nykytiedon pohjalta tuo ilmiö vaikuttaa mahdottomalta. Olet sitten hyökännyt tätä vastaan a) vääristelemällä sanomisiani ja b) vähättelemällä niiden päätelmien arvoa joita ei voida täydellä varmuudella esittää(kattaen koko empiirisen tieteen).
Kiitän siitä että viestejäni kommentoit, mutta tämän jatkaminen ei näytä johtavan yhtään mihinkään.
On paljon sellaisia itsekoettavia asioita, joita et voi mitenkään todistaa todeksi muille.
Et, vaikka jokaiselle sama asia olisi tuttu.
Tai sitäkään et voi todistaa, että jokaiselle asia olisi samanlainen.
Itseasiassa lähes kaikki kokemuksesi ovat sellaisia, että kun niistä kerrot, olen varma, että valehtelet vain.
Ei turpaansaanti satu, eihän?
..periytyvätkö muistikuvat todella vai onko tästä vain subjektiivisia tuntemuksia (itsellänikin on ollut). Tuossa ylempänä juuri ehdoteltiin havaintojen keruuta tällä alueella.
Sikäli kuin tiedän, näyttöä muistin periytymisestä on kovin vähän ja sekin hyvin epävarmaa. Siksi voi ymmärtää, ettei erityisen innokkaasti tutkita miten se voisi tapahtua; etenkään kun ilmeistä tapaa tähän ei ole näkyvissä.
...Siksi voi ymmärtää, ettei erityisen innokkaasti tutkita miten se voisi tapahtua;etenkään kun ilmeistä tapaa tähän ei ole näkyvissä. .....
ennenkuin voisi alkaa tutkia. Eikös ole vähän turhaa tutkia jos tulos jo tiedetään. Toisaalta miten voidaan tapa saada selville jos ei tutkita. Hankala tilanne sinun ajattelullasi.
Miksi tutkia tapaa, jos koko asia luuloteltu?
Ikävä kyllä minä katson viisaammaksi olla skeptinen sellaisten väitteiden suhteen, jotka eivät biologian valossa vaikuta mahdollisilta. Varsinkin kun koko silloin käsitellylle tarinalle oli helpompiakin selityksiä.
Olet siinä kyllä oikeassa, etten pidä täyspäisinä ihmisiä, jotka noihin tarinoihin kritikittä uskovat.
Olet näet oikeassa. Kaikki sellaiset väitteet, jotka esitetään ilman todisteita, voi myös ilman todisteita hylätä.
Siksi todisteiksi onkin parasta löytää jotakin muuta kuin subjektiivinen väite, myös turpaansaamiseen liittyen.
Hyvä pointti!
En pidä toisten unikokemuksia erityisen luotettavina tai näe niillä mitään sen kummallisempia merkityksiä, joten en tietenkään edellytä toisten pitävän omia uniani luotettavina missään suhteessa.
En muuten muista koskaan kertoneeni toisille unistani, joita näen muutenkin hyvin harvoin.
Oliko muuta?
Ihmiset näkevät unia ja niistä kertoillaan. Se sitten riippuu tilanteesta kannattaako unikokemuksen aitoudesta käydä edes keskustelemaan.
Ainakin työpaikan kahvipöydässä antaisin asian olla ja kuunnella nautiskellen kahvistani, oli unitarina totta tai ei.
kahta asiaa keskenään. Jos sanot minulle, että näit unta Jumalasta, niin mitä minä siihen olen sanomaan, että et ole nähnyt unta Jumalasta.
Jos taas sanot, että näin unta Jumalasta, ja tämän johdosta Jumala on todistettu olemmassa olevaksi, niin sanon että valitettavasti tuollainen todistus Jumalasta ei oikein riitä tieteelliseksi todisteeksi, ehkä sinulle itsellesi riittä ja se on ihan ok.
Kysymys ei ole siitä, voinko tietää toisen henkilön asiat paremmin kuin hän itse, en tietenkään voi, vaan siitä, onko minulla perusteltu syy epäillä häntä, johon vastaus on: tietysti on.
Kerrataan nyt vielä: ajatukseni ydin on siis se, ettei ainakaan pääsääntöisesti subjektiivisia kokemuksia voi pitää objektiivisina todisteina mistään. Havainnon pitäisi siis olla riippumaton havaitsijasta. Esimerkiksi noihin uniin liittyenkin voimme vielä pitää luotettavana havaintoa, että ihmiset näkevät unia, mutta sen tarkistamiseen ei sitten keinoja enää tunneta, mitä he kertovat nähneensä, joten niihin kertomuksiin pitää suhtautua varauksella.
Mitä sitten tulee muistin periytymiseen, niin tieteillä on käytössään valtava kokemusperäinen havaintomateriaali valtavasta määrästä tutkimuksia siitä, kuinka ihmisruumis toimii, miten ihminen käyttäytyy ja kuinka mielemme toimii. Kaikkea ei tiedetä, mutta paljon kuitenkin ja lisää koko ajan. Nykytiedon valossa tilanne vain on se, että muistikuvat eivät periydy.
Kun esitetään väite, joka perustuu subjektiiviseen kokemukseen, ja joka sotii useita tunnettuja tieteen käsityksiä vastaan, niin tuohon väitteeseen on perusteltua suhtautua skeptisesti. Jos tuo esitetty väite voidaan osoittaa todeksi, niin sitten tieteellä olisi tietysti lisää uusia haasteita.
Tutkimuksen laitto tänne oli oikein kilttiä, ja olen oikeasti kiitollinen siitä että näin mielenkiintoisen asian meidän tietoomme toit...
...Mutta siis, tämähän ei tue sinun kreationismiagendaasi yhtään millään lailla? Jostain syystä en osaa kuvitella sinua linkittämässä tiedeartikkeleja tänne ihan rakkaudesta tietoon. Tässä asiassa olisi toki mukava huomata olleeni väärässä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000073&posting=22000000039795042
Yksi kohta oli muistin sijainti.