Ajatukset Suomen ja Venäjän ystävällisistä suhteista nousevat pintaan näin itsenäisyyspäivänä.
Venäjän henkinen vaikutus on tänä päivänä voimakkaampi, kuin neuvostoliiton aikana.
Neuvostoliiton aikana ystävyys oli virallisesti julistettua ja poliittisesti tärkeää ainakin propagandamielessä.
Rajat ovat auenneet, ja olemme saaneet taas elää yhdessä venäläisten kanssa.
Raja on edelleen liian korkea. Pyytäisin pääministeri Vladimir Putinia madaltamaan rajaa.
Putin on Suomen ystävä. Suomen ulkopolitiikka ei tunnu tajuavan tätä käden ojennusta.
Putin on mahtava valtiomies. Niin lähellä kansaa ja kuitenkin voimakas johtaja suurvallan huipulla.
Venäläiset ovat syystäkin ylpeitä pääministeristään. Tässäkin asiassa kadehdin venäläisiä.
Nyt ystävyys kansalaistasolla on todellisuutta suomalaisten ja venäläisten kansalaisten välillä.
Venäläiset pitävät suomalaisista.
Nimitys ”tsuhna” on vanha Tsaarin ajalta ja nykyisin vain kevennyksenä käytettävä nimitys. Sillä ei ole tarkoitus loukata suomalaista. Myös suomalaiset pitävät venäläisistä.
Tässä kohtaa tulee kulttuurien rajat esille. Tämä asia jopa jakaa suomalaisia kahteen eri leiriin. Itse itäsuomalaisena olen enemmän venäjään päin kallellaan, koska elämän kulttuurini on lähempänä venäläistä kuin ruotsalaista kulttuuria.
Suomalaisten negatiivisia kokemuksia venäläisistä tarkastellaan nyt hieman. Venäjän Federaation alueella asuu monia kansallisuuksia. Venäjän Federaatio on pinta-alaltaan maailman suurin valtio. Vähemmistöt eivät saa aina ääntään kuuluville ja joutuvat kokemaan jopa sortoa ja vainoa.
Syrjittyinä heistä voi kehittyä rikollista ainesta. Tämä rikollinen aines nakertaa suomalaisten ja venäläisten ystävällisiä suhteita näkyen meidän kokemana "itärikollisuutena".
Aidon venäläisen tunnistaa siitä, kun se on ulkoisesti kuin suomalainen ja toisinpäin venäläinen tunnistaa suomalaisen.
Venäjän henkinen vaikutus on tänä päivänä voimakkaampi, kuin neuvostoliiton aikana.
Neuvostoliiton aikana ystävyys oli virallisesti julistettua ja poliittisesti tärkeää ainakin propagandamielessä.
Rajat ovat auenneet, ja olemme saaneet taas elää yhdessä venäläisten kanssa.
Raja on edelleen liian korkea. Pyytäisin pääministeri Vladimir Putinia madaltamaan rajaa.
Putin on Suomen ystävä. Suomen ulkopolitiikka ei tunnu tajuavan tätä käden ojennusta.
Putin on mahtava valtiomies. Niin lähellä kansaa ja kuitenkin voimakas johtaja suurvallan huipulla.
Venäläiset ovat syystäkin ylpeitä pääministeristään. Tässäkin asiassa kadehdin venäläisiä.
Nyt ystävyys kansalaistasolla on todellisuutta suomalaisten ja venäläisten kansalaisten välillä.
Venäläiset pitävät suomalaisista.
Nimitys ”tsuhna” on vanha Tsaarin ajalta ja nykyisin vain kevennyksenä käytettävä nimitys. Sillä ei ole tarkoitus loukata suomalaista. Myös suomalaiset pitävät venäläisistä.
Tässä kohtaa tulee kulttuurien rajat esille. Tämä asia jopa jakaa suomalaisia kahteen eri leiriin. Itse itäsuomalaisena olen enemmän venäjään päin kallellaan, koska elämän kulttuurini on lähempänä venäläistä kuin ruotsalaista kulttuuria.
Suomalaisten negatiivisia kokemuksia venäläisistä tarkastellaan nyt hieman. Venäjän Federaation alueella asuu monia kansallisuuksia. Venäjän Federaatio on pinta-alaltaan maailman suurin valtio. Vähemmistöt eivät saa aina ääntään kuuluville ja joutuvat kokemaan jopa sortoa ja vainoa.
Syrjittyinä heistä voi kehittyä rikollista ainesta. Tämä rikollinen aines nakertaa suomalaisten ja venäläisten ystävällisiä suhteita näkyen meidän kokemana "itärikollisuutena".
Aidon venäläisen tunnistaa siitä, kun se on ulkoisesti kuin suomalainen ja toisinpäin venäläinen tunnistaa suomalaisen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tutustuin kymmenvuotiaana ensimmäiseen venäläiseen, joka oli sotavankina kesätöissä maatalossa. Olin samassa talossa ns. renkinä ja olin töissä Santerin kanssa, niin kuin häntä Aleksander Rogasthovia kutsuttiin, koko kesän ajan. Talon miehet olivat sodassa, samoin isäni, joten ystyvystyin Santerin kanssa suuresti ja hän oli minulle jonkilainen isän korvike sen kesän. Santeri oli käsittääkseni erittäin älykäs ja taitava monessa suhteessa ja armottoman kova työtä tekemään. Hän rakensi mm. nopeasti mandoliinin, jota osasi soittaa ja sen lisäksi myös hanuria.
Minusta hän ei juurikaan erottunut suomalaisesta miehestä missään suhteessa, vai olisiko kenties osannut näyttää tunteensa paremmin ja sen myötä ollut yleisesti ottaen ystävällisempi kuin suomalainen. Luulen, että Santeri laitettiin myöhemmin niin kovaan rintamaan, että kaatui, koska ei ole lupauksistaan huolimatta ottanut yhteyttä. Muistelen häntä erittäin suurella lämmöllä, mikä ehkä heijastuu myös suhteessa muihin venäläisiin.
ohjaa keskustelua.