Keskustellaan paljon sotien jälkeen tunne-elämän vaikeuksista. Samalla jatketaan sotilaallista varustaumista. Tässä yhteiskunnassa en ole 40 vuoden elinaikana lukenut ja nähnyt selvästi minkälaista se sota todella oli.
Voisiko tästä saada keskustelun, jossa sodan nähneet voisivat kuvailla, miten ystävä ammuttiin, miltä se tuntui? Miltä tuntuu kun lähimmäisen raajat ovat irronneet ja hän katsoo silmiisi? Tuliko milloinkaan mieleen että on hullua sotia? Minkä takia sodin?
Tarkoitan että kuvailisitte oikein syvällisesti sitä sodan ajan tunnetta ja se miten se on vaikuttanut loppuelämäänne. Myös rintaman takana olevien tunteet kiinnostavat.
Tarkoitukseni on että nykykansa voisi näillä todenmukaisilla (raaoilla) kuvauksilla pääsä lähemmäksi rauhan tunnetta sodan lietsonnan sijaan. Etsitään uusi näkökulma ja heitetään tabut pois. Puhutaan niinkuin asia on. Kivuliastahan se voi olla kaivaa niitä esille, mutta on kivuliasta myös pitää tunteita sisällään.
Onko meillä mitään mahdollisuutta sotilaallisen varustautumisen sijaan? Onko sota enää nykypäivää vain historian tapojen toistamista?
Voisiko tästä saada keskustelun, jossa sodan nähneet voisivat kuvailla, miten ystävä ammuttiin, miltä se tuntui? Miltä tuntuu kun lähimmäisen raajat ovat irronneet ja hän katsoo silmiisi? Tuliko milloinkaan mieleen että on hullua sotia? Minkä takia sodin?
Tarkoitan että kuvailisitte oikein syvällisesti sitä sodan ajan tunnetta ja se miten se on vaikuttanut loppuelämäänne. Myös rintaman takana olevien tunteet kiinnostavat.
Tarkoitukseni on että nykykansa voisi näillä todenmukaisilla (raaoilla) kuvauksilla pääsä lähemmäksi rauhan tunnetta sodan lietsonnan sijaan. Etsitään uusi näkökulma ja heitetään tabut pois. Puhutaan niinkuin asia on. Kivuliastahan se voi olla kaivaa niitä esille, mutta on kivuliasta myös pitää tunteita sisällään.
Onko meillä mitään mahdollisuutta sotilaallisen varustautumisen sijaan? Onko sota enää nykypäivää vain historian tapojen toistamista?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.