Remeksen tuotanto?

Lehmänhäntä

Oletteko samaa mieltä, että Ilkka Remeksen kirjojen laatu on lähes kirja kirjalta laskenut kuin lehmän häntä?

Olen itse lukenut (ja ne ovat mnulla hyllyssä) kaikki hänen kirjaansa, lukuunottamatta kaksi viimeisintä NUORISOkirjaa, kun kaksi ensimmäistä nuorisokirjaa olivat sen verran lapsellisia.

Ehdoton ykkönen Remeksen kirjoista on ensimmäinen, eli Pääkallokehrääjä. Toiseksi paras on Pedon syleily. Karjalan lunnaatkin on melko hyvä. Nämä kaikki kolme ovat loistavia.

Sitten alkaa jo mennä alaspäin.

Vielä Uhrilento ja Ruttokellot ovat OK, mutta lopputuotanto on melkoista moskaa. Pienenä piikkinä voi ehkä mainita 6/12 (näin itsenäisyyspäivän kunniaksi...). Uudestaan voisi lukea myös ehkä Itäveren.

Mitä mieltä te muut olette?

13

3548

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Mielestäni nuorisokirjoilla on lupakin olla hiukan lapsellisia.

      Itse olen lukenut vain pari alkupään kirjaa, ei ole uudemmista kokemusta.

    • pitkälle

      samaa mieltä kanssasi. Itse en ole lukenut noita nuorisokirjoja, mutta "Pedon syleilyä" lukuunottamatta kaikki muut. Aloitin "Karjalan lunnaista" mistä itse pidin hyvänä ja sen jälkeen sitten "Pääkallokehrääjä" ja siitä sitten julkaisu järjestyksessä ja minustakin taso on heikkenemään päin.

    • Realismi kunniaan

      Ilkka Remeksen tarinat ylipäätään ovat epärealistisia, mutta eniten se vaivaa alkupään tuotantoa.

      En tarkoita sitä, ettenkö voisi kuvitella 1980-luvulle kommunistista Suomea, mutta eihän se kommunistinen järjestelmä ilmene siinä Pääkallokehrääjässä juuri mitenkään sillä tavalla, millaisina opimme Itäblokin maat tuntemaan. Rajaa "länteenkin" Pääkallokehrääjässä ylitellään tuosta noin vain ilman pelkoa kiinni jäämisestä.

      Ja entäs se parin maantierosvon listiminen Ruotsin puolella. Aivan älytön teko ja turha juonen kannalta. Yleensäkin Remeksen alkutuotannossa tehdään paljon turhia murhia ja eniten Karjalan lunnaissa, jonka juoni on muutenkin sekä lapsellinen että epärealistinen.

      Pedon syleilystä kyllä pidin. Hyvä esimerkki, ettei räiskimistä tarvita jännityksen ylläpitoon. Tarina on sitä paitsi realistisen oloinen ja hyvä. Pedon syleilyssä on ainesta vähintään tv-elokuvaksi.

      Ruttokelloissa mennään taas epärealistisuuden puolelle, mutta ei kuitenkaan liiaksi näinä terrorismin aikoina. Lisäksi Ruttokellot on siihen astisista Remeksen kirjoista parhaiten kirjoitettu.

      Uhrilento on Remeksen pohjanoteeraus. Kertakaikkisen tylsä ja mitäänsanomaton tarina.

      Itäveri on taas jo hieman mielenkiintoisempi varsinkin näin suomalaisittain, vaikka hieman hupaisa juttu muuten onkin.

      Afrikkaankin sijoitetussa Ikiyössä on mielenkiintoisia pointteja. Se sai minut muuna muassa hankkimaan lisää tietoa Belgian Kongon historiasta. Remeksen kerronta alkaa jo vakiintua ihan hyväksi.

      Hiroshiman portti ei jäänyt oikein mieleeni, vaikka sen lukemisesta ei kovin kauaa olekaan. Olen kai katsonut yleensäkin sen tyyppisiä tarinoita tv-sarjoista puoliunessa läjittäin.

      Nimessä ja veressä on kerronnaltaan taas melko hyvä ja tarinakin ihan OK, sillä kuten yllä on kai käynyt ilmi, pidän enemmän pienimuotoisesta jännityksestä, enkä kaipaa räiskintää.

      6/12 on juoneltaan ehdottomasti yksi Remeksen parhaista ja sen suhteen selkeästi ja hyvin kirjoitettu. Roimasti miinuspisteitä kuitenkin siitä, ettei hän kyennyt ottamaan panttivangeista mitään irti, vaikka ainekset olisivat olleet mitä mahtavimmat. Panttivankien osuuden uudelleen kirjoittaminen on ehdoton vaatimus, mikäli joku aikoo vääntää kirjan elokuvaksi.

      Remeksen kahta uusinta, Pahan perimää ja Pyörrettä, en ole vielä lukenut. En myöskään hänen nuortenkirjojaan.

      • dekkaristi

        tässä kantaa niin kutsutun Ilkka Remeksen tuotantoon, puuttuisin hieman tuohon rikosromaanien realismiin.

        Jos rikoskirjailijat kirjoittaisivat realistisia tarinoita, 95% suomalaisten rikosromaanien juonenkäänteistä käsittelisi humalalassa tehtyjä puukotoksia ja muita pahoinpitelyjä, loput nakkikioskimurtoja, itsemurhia ja perhemurhia.
        Sitäkö lukijat kaipaavat? Tuskin.

        Rikoskirjallisuuden tarkoitushan on viihdyttää, tempaista lukija mukaan jännittävälle matkalle pois arjesta. Remeksen edustama genre on kansainvälinen trilleri. Erityisesti tämän lajityypin ansiot ovat aivan muualla kuin yltiörealismissa.

        Olisi muutenkin mielenkiintoista kuulla läpiuskottavasta dekkarista - kuka sen kirjoitti, mikä sen nimi on?


      • Juorkunnan Jussi
        dekkaristi kirjoitti:

        tässä kantaa niin kutsutun Ilkka Remeksen tuotantoon, puuttuisin hieman tuohon rikosromaanien realismiin.

        Jos rikoskirjailijat kirjoittaisivat realistisia tarinoita, 95% suomalaisten rikosromaanien juonenkäänteistä käsittelisi humalalassa tehtyjä puukotoksia ja muita pahoinpitelyjä, loput nakkikioskimurtoja, itsemurhia ja perhemurhia.
        Sitäkö lukijat kaipaavat? Tuskin.

        Rikoskirjallisuuden tarkoitushan on viihdyttää, tempaista lukija mukaan jännittävälle matkalle pois arjesta. Remeksen edustama genre on kansainvälinen trilleri. Erityisesti tämän lajityypin ansiot ovat aivan muualla kuin yltiörealismissa.

        Olisi muutenkin mielenkiintoista kuulla läpiuskottavasta dekkarista - kuka sen kirjoitti, mikä sen nimi on?

        Luepa Vihan väri on valkoinen. Naisen kirjoittamaksi aika väkevä.
        Remes on väsähtänyt ja kukapa ikuisesti jaksaakaan. Toisaalta sitä voi pettyä omiin odotuksiinsa.Ei Raittilakaan ole parantanut.


      • dekkaristi kirjoitti:

        tässä kantaa niin kutsutun Ilkka Remeksen tuotantoon, puuttuisin hieman tuohon rikosromaanien realismiin.

        Jos rikoskirjailijat kirjoittaisivat realistisia tarinoita, 95% suomalaisten rikosromaanien juonenkäänteistä käsittelisi humalalassa tehtyjä puukotoksia ja muita pahoinpitelyjä, loput nakkikioskimurtoja, itsemurhia ja perhemurhia.
        Sitäkö lukijat kaipaavat? Tuskin.

        Rikoskirjallisuuden tarkoitushan on viihdyttää, tempaista lukija mukaan jännittävälle matkalle pois arjesta. Remeksen edustama genre on kansainvälinen trilleri. Erityisesti tämän lajityypin ansiot ovat aivan muualla kuin yltiörealismissa.

        Olisi muutenkin mielenkiintoista kuulla läpiuskottavasta dekkarista - kuka sen kirjoitti, mikä sen nimi on?

        Eipä CSI-sarjatkaan olisi kovin suosittuja jos niissä kuvattaisiin realismilla teknisen rikostukinnan arkea.

        Dekkareissa pääsemme herkuttelemaan mitä-jos-ajatuksilla. Millainen Suomi olisi jos Neuvostoliitto olisi sen valloittanut? Mitä tapahtuisi jos terroristit iskisivät linnan juhliin? jne jne...

        Itseäni kiehtoisi dekkari, jonka lähtökohta olisi se, että Venäjä on palauttanut Karjalan takaisin Suomelle. Viipuriin on järjestetty uudelleen suomalainen poliisilaitos, jonka haasteena on mm. venäläisen vähemmistön epäluottamus viranomaisiin ja joidenkin äärisuunnan edustajien suhtautuminen suomalaisiin miehittäjinä.


      • Realismi kunniaan
        dekkaristi kirjoitti:

        tässä kantaa niin kutsutun Ilkka Remeksen tuotantoon, puuttuisin hieman tuohon rikosromaanien realismiin.

        Jos rikoskirjailijat kirjoittaisivat realistisia tarinoita, 95% suomalaisten rikosromaanien juonenkäänteistä käsittelisi humalalassa tehtyjä puukotoksia ja muita pahoinpitelyjä, loput nakkikioskimurtoja, itsemurhia ja perhemurhia.
        Sitäkö lukijat kaipaavat? Tuskin.

        Rikoskirjallisuuden tarkoitushan on viihdyttää, tempaista lukija mukaan jännittävälle matkalle pois arjesta. Remeksen edustama genre on kansainvälinen trilleri. Erityisesti tämän lajityypin ansiot ovat aivan muualla kuin yltiörealismissa.

        Olisi muutenkin mielenkiintoista kuulla läpiuskottavasta dekkarista - kuka sen kirjoitti, mikä sen nimi on?

        Ei rikosromaanin tarvitse olla perusidealtaan realistinen. Siksi minua kiehtoikin Pääkallokehrääjän täysin fiktiivinen lähtökohta eli kommunistinen Suomi. Vain se kommunismi oli siinä huonosti kuvattu.

        Mutta käytännön juonenkäänteiltä realismia toivoisin sen verran, etteivät melkein tavalliset ihmiset lähde tartuttamaan maailman suurvaltojen johtajiin salaperäisiä sairauksia tai käymään ulkomailla taisteluita valtavan asearsenaalin kanssa.

        Onneksi Remes on nykyisin päässyt tuosta ja esimerkiksi 6/12 oli järeistä toimistaan huolimatta teoreettisesti jo mahdollinen tai ainakin tarinassa selitettiin perusteet, miksi se voisi olla mahdollista.

        Realismia on tuonut mukaan sekin, ettei Remeksen uusimmissa kirjoissa tehdä enää ns. turhia murhia, joilla ei ole merkitystä juonenkäänteissä. Taitava rikollinen varoo kaikkia riskinottoja, jotka vaarantavat itse päämäärän.


      • Komisario Koskinen
        Realismi kunniaan kirjoitti:

        Ei rikosromaanin tarvitse olla perusidealtaan realistinen. Siksi minua kiehtoikin Pääkallokehrääjän täysin fiktiivinen lähtökohta eli kommunistinen Suomi. Vain se kommunismi oli siinä huonosti kuvattu.

        Mutta käytännön juonenkäänteiltä realismia toivoisin sen verran, etteivät melkein tavalliset ihmiset lähde tartuttamaan maailman suurvaltojen johtajiin salaperäisiä sairauksia tai käymään ulkomailla taisteluita valtavan asearsenaalin kanssa.

        Onneksi Remes on nykyisin päässyt tuosta ja esimerkiksi 6/12 oli järeistä toimistaan huolimatta teoreettisesti jo mahdollinen tai ainakin tarinassa selitettiin perusteet, miksi se voisi olla mahdollista.

        Realismia on tuonut mukaan sekin, ettei Remeksen uusimmissa kirjoissa tehdä enää ns. turhia murhia, joilla ei ole merkitystä juonenkäänteissä. Taitava rikollinen varoo kaikkia riskinottoja, jotka vaarantavat itse päämäärän.

        Dekkaristi lausui:

        "Jos rikoskirjailijat kirjoittaisivat realistisia tarinoita, 95% suomalaisten rikosromaanien juonenkäänteistä käsittelisi humalalassa tehtyjä puukotoksia ja muita pahoinpitelyjä, loput nakkikioskimurtoja, itsemurhia ja perhemurhia.
        Sitäkö lukijat kaipaavat? Tuskin. "

        Luepa pari Seppo Jokisen kirjaa, niin lienet eri mieltä.


      • ihan luettavia

        kaikki tämän "Remeksen" kirjat olleet, mutta Pedon syleily on kyllä ollut paras ja kaikki olen lukenut.


      • Realismi kunniaan
        Komisario Koskinen kirjoitti:

        Dekkaristi lausui:

        "Jos rikoskirjailijat kirjoittaisivat realistisia tarinoita, 95% suomalaisten rikosromaanien juonenkäänteistä käsittelisi humalalassa tehtyjä puukotoksia ja muita pahoinpitelyjä, loput nakkikioskimurtoja, itsemurhia ja perhemurhia.
        Sitäkö lukijat kaipaavat? Tuskin. "

        Luepa pari Seppo Jokisen kirjaa, niin lienet eri mieltä.

        Olen lukenut kaikki Seppo Jokisen kirjat ja pitänyt niistä suuresti. On Jokisella toki puutteensakin, mutta silti pidän häntä parhaana kotimaisena dekkaristina.


      • Dekkaristi
        Komisario Koskinen kirjoitti:

        Dekkaristi lausui:

        "Jos rikoskirjailijat kirjoittaisivat realistisia tarinoita, 95% suomalaisten rikosromaanien juonenkäänteistä käsittelisi humalalassa tehtyjä puukotoksia ja muita pahoinpitelyjä, loput nakkikioskimurtoja, itsemurhia ja perhemurhia.
        Sitäkö lukijat kaipaavat? Tuskin. "

        Luepa pari Seppo Jokisen kirjaa, niin lienet eri mieltä.

        tuntemaan Jokisen Sepon ihan pers'kohtaisesti, ei siinä mitään. Olen myös lukenut Sepolta muutaman teoksen, ihan mielenkiinnosta. Jokinen kirjoittaa ihan sujuvaa rikosproosaa ilman suuria kromeluureja ja mega-yllätyksiä.

        No joo, mutta - jos esim. joku löydetään murhattuna ja kurkku täyteen käteistä rahaa ängettynä, ei sekään ihan kaikkein yleisintä kotimaista rikoskaavaa edusta, vai? Satun myös tuntemaan kotimaisen rikosrealismin ja sitä edustavat harmaan tylsistyttävät tilastot, niiden eri vivahteet.

        Summa summarum, dekkareiden puhtaasta realistisuudesta voidaan olla montaa mieltä, tämä koskee MYÖS arvostamani S. Jokisen tarinoita.

        Kaipaan yhä sitä läpirealistista rikosromaania, sen nimeä ja kirjoittajaa.


      • Dekkaristi kirjoitti:

        tuntemaan Jokisen Sepon ihan pers'kohtaisesti, ei siinä mitään. Olen myös lukenut Sepolta muutaman teoksen, ihan mielenkiinnosta. Jokinen kirjoittaa ihan sujuvaa rikosproosaa ilman suuria kromeluureja ja mega-yllätyksiä.

        No joo, mutta - jos esim. joku löydetään murhattuna ja kurkku täyteen käteistä rahaa ängettynä, ei sekään ihan kaikkein yleisintä kotimaista rikoskaavaa edusta, vai? Satun myös tuntemaan kotimaisen rikosrealismin ja sitä edustavat harmaan tylsistyttävät tilastot, niiden eri vivahteet.

        Summa summarum, dekkareiden puhtaasta realistisuudesta voidaan olla montaa mieltä, tämä koskee MYÖS arvostamani S. Jokisen tarinoita.

        Kaipaan yhä sitä läpirealistista rikosromaania, sen nimeä ja kirjoittajaa.

        ...kyllä ainakin Matti Yrjänä Joensuu ja Marko Kilpi tietävät ja tuntevat aihepiirin perskohtaisesti ja uskoisin, että heidän kirjoissaan se myös näkyy.

        Varsinkin Joensuu on erikoistunut kuvaamaan rikollisuuden, poliisityön ja rikostutkinnan niitä puolia, joita kukaan muu ei kuvaa. Hänen kirjojensa rosvot ovat yleensä luusereita ja reppanoita, juuri niitä väliinputoajia joiden puukkohippaset piilotetaan sanomalehtien takasivuille.


    • kyrpä123

      aivan paska kirja

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nykynuoret puhuu nolosti englantia suomen sekaan, hävetkää!

      Kamalan kuuloista touhua. Oltiin ravintolassa ja viereen tuli 4 semmosta 20-25v lasta. Kaikki puhui samaan tyyliin. Nolo
      Maailman menoa
      198
      4666
    2. 57-vuotiads muka liian vanha töihin?

      On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei
      Maailman menoa
      274
      2750
    3. 134
      1707
    4. Luovutetaanko nainen?

      En taida olla sinulle edes hyvän päivän tuttu. Nauratkin pilkallisesti jo selän takana.
      Ikävä
      67
      1401
    5. Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?

      Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette
      Sinkut
      203
      1357
    6. J-miehelle toivon

      Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.
      Ikävä
      84
      1156
    7. Miten olette lähestyneet kiinnostuksen kohdettanne?

      Keskusteluita seuranneena tilanne tuntuu usein olevan sellainen, että palstan anonyymit kaipaajat eivät ole koskaan suor
      Ikävä
      64
      1124
    8. By the way, olet

      mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei
      Ikävä
      74
      1077
    9. Haluatko S

      vielä yrittää?
      Ikävä
      59
      1057
    10. Onko kaivattunne suosittu?

      Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(
      Ikävä
      76
      1051
    Aihe