syöpää sairastavan saattohoito

kuoli reilu viikko sitten syöpään ja hoito oli erinomaista!! Hän sai kipulääkettä viimeiseen asti niin paljon kuin tarvitsi ja häntä kunnioitettiin ihmisenä lähtöön saakka!!
Tätä toivoisin itsellenikin; kivuton, ihmisyyttä kunnioittava poistuminen estradilta!!

Ensisokista selvittyäni alkaisin varmaan miettiä testamentti ja hautajaisjärjestelyjäni. Kirjoittaisin varmaan jäleenjääville mahdillisimman paljon miten olen kokenyút tämän ajallisen elämäni. Mikäli totuus olisi ettei mitään lääketieteellistä toivoa paruntumisestani olisi, en varmaan haluaisi esim. solumyrkyillä pitkittää olemassaoloani ja kärsimystäni. Muutama läheiseni on mennyt näin ja ei minulle ole jäänyt kammoa. Nykyään monessa syöpätyypissä kivut saadaan lääkityksellä siedettäviksi, joten loppu tulee sitten vain yllättäenkin. Olen vahvasti uskovainen ihminen ja kuolema ei ole minulle elämän loppu. Voimia annetaan loppuun saakka näinkin vaikeassa lähdössä. Sen olen saanut huomata konkreettisesti.

Äitini kuoli syöpään viisi vuotta sitten ja olin hänen kanssaan tiiviisti viimeiset pari viikkoa.

Omalta osaltani toivoisin, että kuolemani lähestyessä läheisiäni voisi olla luonani vuorokauden ajasta riippumatta. Toivoisin voivani elä omassa rytmissäni, nukkua silloin kun nukuttaa ja syödä silloin kun haluan. Toivoisin saavani syötäväkseni sitä, mitä tekee mieli eikä sitä mitä sairaala tarjoaa. Toivoisin saavani oman yöpaitani päälleni. Toivoisin hoitajieni olevan kokeneita saattajia, jotka eivät pelkää kuoleman lähestymistä ja siitä puhumista. Huumorintajuakin saisi mielellään olla. Toivoisin riittävää kivun lievitystä, mutta ei varmuuden vuoksi annettua siten, että pääni olisi jatkuvasti lääkkeistä sekaisin. Toivoisin minua ja toiveitani kunnioitettavan. Tällainen ympäristö on tarjolla kotona tai joissakin saattohoitokodeissa.

Kuolevan tarpeet eivät ole samat kuin sairaudesta toipuvan, eikä sairaala ole heille paras mahdollinen ympäristö. Toivon, että kaikkien olisi mahdollista kuolla muualla kuin sairaalaoloissa, joissa ei ole riittävää itsemääräämisoikeutta kuolevan tarpeisiin eikä riittävää mahdollisuutta omaisten osallistua ja tulla otetuksi osaksi kuolevan hoitoa. Kuoleminen on rakastamista ja siksi on tärkeätä, ettei kuolevaa jätetä yksin, ellei hän niin halua.