Alaloleva teksti kirjoitettiin Saksassa 1920 luvulla, kuinka nykypäiväiseltä se tuntuukaan noin yleisesti. On hyvä muistaa mitä Saksassa alkoi tapahtua noina aikoina.
"Samassa määrin kuin talous kohosi valtiossa määrääväksi valtiaaksi, paisui
rahasta se jumala, jota kaikkien oli palveltava ja jota jokaisen oli
kumarrettava. Yhä suuremmassa määrin syrjäytettiin taivaalliset jumalat
vanhentuneina ja aikansa eläneinä, heidän asemestaan suitsutettiin tästä lähin
vain mammonan epäjumalalle. Todella paha tapainturmelus pääsi valtaan, ja se oli
paha erikoisesti sen vuoksi, että se tapahtui juuri sellaisena aikana, jolloin
kansa saattoi välttämättömämmin kuin konsanaan tarvita sankarimaista
mielenlaatua. Saksan täytyi varustautua siihen, että se voisi ennemmin tai
myöhemmin joutua miekka kädessä vastaamaan yrityksestään turvata itselleen
jokapäiväinen leipänsä rauhallisen, taloudellisen työn tietä. Rahan valta sai
muuten valitettavasti siunauksensa siitäkin paikasta, jonka olisi täytynyt
kaikkein sitkeimmin asettua sitä vastustamaan: hänen majesteettinsa keisari teki
onnettoman teon saattaessaan varsinkin aateliston uuden rahapääoman
taikapiiriin. Tosin kyllä hänen puolustuksekseen on mainittava, ettei
valitettavasti edes itse Bismarck tajunnut tässä kohdin uhkaavaa vaaraa. Mutta
tosiasiassa olivat aatteelliset avut näin ollen joutuneet toiselle sijalle,
rahan arvon jälkeen, sillä oli selvää, että kun sellaiselle tielle kerran oli
lähdetty, vanhan sukuaatelin oli ennen pitkää pakko luovuttaa etusija
raha‑aatelille. Rahalliset yritykset onnistuvat helpommin kuin taistelut.
Todellisesta sankarista tai valtiomiehestäkään ei tuntunut houkuttelevalta
joutua suhteisiin minkä tahansa pankkijuutalaisen kanssa; todella ansiokasta
miestä eivät enää jaksaneet lainkaan viehättää halpahintaiset koristukset, vaan
hän kieltäytyi niistä kiittäen. Mutta puhtaasti rodulliseltakin kannalta
sellainen kehitys oli syvästi surullinen asia: aateli menetti yhä suuremmassa
määrin olemassaolonsa rodullisen edellytyksen, ja sille olisi suurelta osaltaan
ollut paljon paremminkin paikallaan nimitys ’epäaateli’. Paha taloudellinen
rappeutumisilmiö oli se seikka, että yksityinen omistusoikeus vähitellen
syrjäytyi ja vähän kerrassaan koko talouselämä joutui osakeyhtiöiden haltuun.
Silloin vasta työ oli todella vajonnut tunnottomien kaupustelijoiden keinottelun
kohteeksi, mutta työntekijä vieraantui peräti omaisuudesta. Pörssi pääsi
vähitellen kokonaan voitolle ja varustautui hitaasti, mutta varmasti anastamaan
kansakunnan elämän hallintaansa ja valvontaansa."
Jusa
"Samassa määrin kuin talous kohosi valtiossa määrääväksi valtiaaksi, paisui
rahasta se jumala, jota kaikkien oli palveltava ja jota jokaisen oli
kumarrettava. Yhä suuremmassa määrin syrjäytettiin taivaalliset jumalat
vanhentuneina ja aikansa eläneinä, heidän asemestaan suitsutettiin tästä lähin
vain mammonan epäjumalalle. Todella paha tapainturmelus pääsi valtaan, ja se oli
paha erikoisesti sen vuoksi, että se tapahtui juuri sellaisena aikana, jolloin
kansa saattoi välttämättömämmin kuin konsanaan tarvita sankarimaista
mielenlaatua. Saksan täytyi varustautua siihen, että se voisi ennemmin tai
myöhemmin joutua miekka kädessä vastaamaan yrityksestään turvata itselleen
jokapäiväinen leipänsä rauhallisen, taloudellisen työn tietä. Rahan valta sai
muuten valitettavasti siunauksensa siitäkin paikasta, jonka olisi täytynyt
kaikkein sitkeimmin asettua sitä vastustamaan: hänen majesteettinsa keisari teki
onnettoman teon saattaessaan varsinkin aateliston uuden rahapääoman
taikapiiriin. Tosin kyllä hänen puolustuksekseen on mainittava, ettei
valitettavasti edes itse Bismarck tajunnut tässä kohdin uhkaavaa vaaraa. Mutta
tosiasiassa olivat aatteelliset avut näin ollen joutuneet toiselle sijalle,
rahan arvon jälkeen, sillä oli selvää, että kun sellaiselle tielle kerran oli
lähdetty, vanhan sukuaatelin oli ennen pitkää pakko luovuttaa etusija
raha‑aatelille. Rahalliset yritykset onnistuvat helpommin kuin taistelut.
Todellisesta sankarista tai valtiomiehestäkään ei tuntunut houkuttelevalta
joutua suhteisiin minkä tahansa pankkijuutalaisen kanssa; todella ansiokasta
miestä eivät enää jaksaneet lainkaan viehättää halpahintaiset koristukset, vaan
hän kieltäytyi niistä kiittäen. Mutta puhtaasti rodulliseltakin kannalta
sellainen kehitys oli syvästi surullinen asia: aateli menetti yhä suuremmassa
määrin olemassaolonsa rodullisen edellytyksen, ja sille olisi suurelta osaltaan
ollut paljon paremminkin paikallaan nimitys ’epäaateli’. Paha taloudellinen
rappeutumisilmiö oli se seikka, että yksityinen omistusoikeus vähitellen
syrjäytyi ja vähän kerrassaan koko talouselämä joutui osakeyhtiöiden haltuun.
Silloin vasta työ oli todella vajonnut tunnottomien kaupustelijoiden keinottelun
kohteeksi, mutta työntekijä vieraantui peräti omaisuudesta. Pörssi pääsi
vähitellen kokonaan voitolle ja varustautui hitaasti, mutta varmasti anastamaan
kansakunnan elämän hallintaansa ja valvontaansa."
Jusa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainakaan taloudesta tuossa nyt ei ole mitään pahaa, ja globalisaatiota se ei koske ollenkaan.
Vanhat arvot näkivät Saksan Pariisin edustalla kaksi kertaa 50 vuodessa, ja rauhansopimuksen aiheuttama taloudellinen kurjuus ja nöyryytys aiheuttivat hyvin pitkälti toisen maailmansodan, joten siinä voidaan syyttää lähinnä rahamarkkinoiden epäonnistumista. Mammonaa ehkä palvottiin, mutta sitä ei osattu saada toimimaan äärimmäisissä olosuhteissa.
Hitleriä ihailet? Onko HItler sitten rahaa parempi palvonnan kohde?
Mielenkiintoista ja ennakkoluulotonta päättelyä.
Jusa