Afrikka, maapallon suurin

Wikipediaan voi kirjoittaa faktana asioita, jotka ovat osittain mielipiteitä ja polittisia näkemyksiä.

Nyt kun siirtomaa-ajat ovat historiaa niin miksi niin monissa Afrikan maissa ei:

- noudateta lakia ja yhteisiä sääntöjä
- kouluteta
- huolehdita hygieniasta ja terveydestä
- suosita väestöräjähdyksen estävää perhesuunnittelua
- harjoiteta teollisuutta (tyvestä puhun)
- tehdä pikkuhiljaa infrastruktuuria (aluksi kevyempää)

Miksi ei synny yhteistä etua ajavia kansanliikkeitä, jotka pakottavat sotilasjuntat ja diktaattorit lähtemään? Onko niin, että hienot luonnonolot tekevät ihmiset passiivisiksi? Rikkaudesta ja hyvinvoinnista voi tietysti haaveilla, mutta missä on afrikkalaisten oma arkinen työ niiden hyväksi.

aikaa on ollut kirjoitti:

Wikipediaan voi kirjoittaa faktana asioita, jotka ovat osittain mielipiteitä ja polittisia näkemyksiä.

Nyt kun siirtomaa-ajat ovat historiaa niin miksi niin monissa Afrikan maissa ei:

- noudateta lakia ja yhteisiä sääntöjä
- kouluteta
- huolehdita hygieniasta ja terveydestä
- suosita väestöräjähdyksen estävää perhesuunnittelua
- harjoiteta teollisuutta (tyvestä puhun)
- tehdä pikkuhiljaa infrastruktuuria (aluksi kevyempää)

Miksi ei synny yhteistä etua ajavia kansanliikkeitä, jotka pakottavat sotilasjuntat ja diktaattorit lähtemään? Onko niin, että hienot luonnonolot tekevät ihmiset passiivisiksi? Rikkaudesta ja hyvinvoinnista voi tietysti haaveilla, mutta missä on afrikkalaisten oma arkinen työ niiden hyväksi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Afrikan_historia#Siirtomaa-ajan_j.C3.A4lkeen:_1945-nykyaika

Afrikat maat itsenäistyivät vuosina 1950-1970. Koulutustilanne oli surkea, koska siirtomaavallat eivät rohkaisseet, vaan rajoittivat kansan kouluttamista ja harva eliitti joutui pakenemaan maasta joko siirtomaavallan aikana tai itsenäistymistä seuranneissa vallanjakosodissa. Talous oli pääasiassa suunnattu siirtomaaisäntien eduksi, ja nämä yhteydet katkesivat yllättäen. Kaikki oli rakennettava alusta alkaen.

Kehitysapu suunnattiin usein suuriin projekteihin, joista ei käytännössä ollut apua, ja maiden talous sidottiin ulkopuolisten (IMF) ohjeisiin, jotka myöskään eivät sopineet maiden olosuhteisiin.

Siitä huolimatta tilanne ei ole niin huono kuin ulkoa katsoen näyttää - uutisointi on yleensä katastrofeihin keskittynyttä. Esimerkiksi talous on paikallisten asukkaiden mikrotaloutta, joka ei näy BKT:ssä, mutta toimii upeasti. Et katsonut sitä ohjelmaa Kongo-virralta, jossa ihmiset ovat luoneet laajalle alueelle Afrikkaa pienmarkkinoihin perustuvan talouden, joka toimii vilkkaasti. Samaten pienviljelmät ruokkivat suuren osan Afrikkaa paitsi kuivuuskausina. Pienimuotoiset apuprojektit, kuten kaivojen kaivaminen, todella toimivat ja edistävät merkittävästi kyläelämää. Koulutus ja paikallistelevisioiden ohjelmat levittävät tietoa ja Afrikalle ominainen suullinen perinne, tiedonvälitys ja kerronta ei ole kadonnut minnekään, vaikka sitä ei täällä paperi-länsimaissa arvostetakaan.

Väestöräjähdys ei nykyään ole ongelma - AIDS on. Huomattava osa afrikkalaisista on alle 15-vuotiaita, koska vanhemmat ovat kuolleet AIDSiin - lapsia taas menehtyy malariaan. Kummankaan taudin kohdalla hygienian puute ei ole pulma, vaan halpojen lääkkeiden puute. Poikkeus on Zimbabwen koleraepidemia, joka on sivutuote Robert Mugaben hallinnosta - Mugabe taas on perua kylmän sodan ajalta.

Eurooppaan rantautuvat nuoret miehet ovat ulkomaankauppaa varten satoa kasvattavien viljelmien sivutuote - ja ne taas ovat tarpeen jopa siirtomaakaudelta perinnöksi jääneiden velkojen aiheuttamasta valuutan tarpeesta.

Kansanliikkeistä on hyviä malleja vaikkapa juuri Zimbabwessa, jossa oppositio sitkeästi puolustaa demokratiaa antamatta peräksi Mugaben diktatuurille.