Sanoisin, että tämän kannan omaavat vastustajat kuuluvat usein historian tutkijapiireihin, joko ammatikseen tai harrastuksena. Olen miettinyt, miksi juuri heillä on hämärtynyt itsenäisyyden todellisen merkityksen arvo?
Onko kenties niin, että kun käsittelee laajasti maailman kansojen historiallisia vaiheita, joissa sodat seurauksineen seuraavat toisiaan, katoaa kokonaan tunto tai tuntuma, mitä jokainen sota ja jokaisen sodan tuhot ja karmeudet todellisuudessa ovat eri aikoina merkinneet. Samalla katoaa myös ikioman isänmaan kohtalon tunto ja jopa oman kansallisen identiteetin tunto henikökohtaisesti. Tuleeko historiantutkijoista helposti immuuneja omalle henkilökohtaiselle isänmaalliselle identiteetille? Vai onko sellainen jopa heillä tavoitteellista?
On huomioitava, että kaikille historiantutkijoille ei käy samoin, miksi?
Vaikka edellä kuvaamani prosessi tapahtuisikin, on sillä erittäin huonot seuraukset, jos sellaisella asenteella tehdään oman maan historian osalta tutkimustuloksia, jotka perustuvat kansallisen identiteetin arvon kieltämiseen, koska juuri se on koko itsenäisyyden perusarvo.
Kaikkein inhottavin piirre tällaisen asenteen omaavilla on silloin, kun se aiheuttaa aktiivi-palauttajia kohtaan haukkumista ja solvaamista ja nimittelyä mitä kummallisemmilla nimillä. Sanoisinkin, että juuri tämän "lajin" palautusvastustajat lietsovat Karjala-keskusteluun erittäin negatiivista henkeä. Jostain syystä juuri heidän kohdallaan tulee vääjäämättä miettineeksi, missä on se perimmäinen syy, joka saa heidät käyttäytymään poikkeuksellisen agressiivisesti. Ovatko kenties syynä tutkimusrahoitukset tai peräti yhteiset rahoitusprojektit Suomen ja Venäjän kesken?
Edesmennyt kunnioitettu kenraali Adolf Ehrnrooth ei epäröinyt sanoa suoraan, mitkä ovat itsenäisen Suomen oikeat rajat. Hän halusi itse osoittaa kiittävän lausunnon ProKarelialle pari kuukautta ennen kuolemaansa isänmaallisesta työstä ja tuosta lausunnosta tuli hänen testamenttinsa meille jälkipolville. Se on muuten helposti luettavissa ProKarelian etusivulta.
Kenraalille ei ollut epäselvää, mikä arvo ja oikeutus kuuluu rajoille itsenäisellä valtiolla.
Huomasitteko, miten Ahtisaari kehoitti itsenäisyyspäivä-haastattelussaan suomalaisia käsittelemään ja keskustelemaan lähihistoriaa ja suomettuneisuutta?
Onko kenties niin, että kun käsittelee laajasti maailman kansojen historiallisia vaiheita, joissa sodat seurauksineen seuraavat toisiaan, katoaa kokonaan tunto tai tuntuma, mitä jokainen sota ja jokaisen sodan tuhot ja karmeudet todellisuudessa ovat eri aikoina merkinneet. Samalla katoaa myös ikioman isänmaan kohtalon tunto ja jopa oman kansallisen identiteetin tunto henikökohtaisesti. Tuleeko historiantutkijoista helposti immuuneja omalle henkilökohtaiselle isänmaalliselle identiteetille? Vai onko sellainen jopa heillä tavoitteellista?
On huomioitava, että kaikille historiantutkijoille ei käy samoin, miksi?
Vaikka edellä kuvaamani prosessi tapahtuisikin, on sillä erittäin huonot seuraukset, jos sellaisella asenteella tehdään oman maan historian osalta tutkimustuloksia, jotka perustuvat kansallisen identiteetin arvon kieltämiseen, koska juuri se on koko itsenäisyyden perusarvo.
Kaikkein inhottavin piirre tällaisen asenteen omaavilla on silloin, kun se aiheuttaa aktiivi-palauttajia kohtaan haukkumista ja solvaamista ja nimittelyä mitä kummallisemmilla nimillä. Sanoisinkin, että juuri tämän "lajin" palautusvastustajat lietsovat Karjala-keskusteluun erittäin negatiivista henkeä. Jostain syystä juuri heidän kohdallaan tulee vääjäämättä miettineeksi, missä on se perimmäinen syy, joka saa heidät käyttäytymään poikkeuksellisen agressiivisesti. Ovatko kenties syynä tutkimusrahoitukset tai peräti yhteiset rahoitusprojektit Suomen ja Venäjän kesken?
Edesmennyt kunnioitettu kenraali Adolf Ehrnrooth ei epäröinyt sanoa suoraan, mitkä ovat itsenäisen Suomen oikeat rajat. Hän halusi itse osoittaa kiittävän lausunnon ProKarelialle pari kuukautta ennen kuolemaansa isänmaallisesta työstä ja tuosta lausunnosta tuli hänen testamenttinsa meille jälkipolville. Se on muuten helposti luettavissa ProKarelian etusivulta.
Kenraalille ei ollut epäselvää, mikä arvo ja oikeutus kuuluu rajoille itsenäisellä valtiolla.
Huomasitteko, miten Ahtisaari kehoitti itsenäisyyspäivä-haastattelussaan suomalaisia käsittelemään ja keskustelemaan lähihistoriaa ja suomettuneisuutta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Tuleeko historiantutkijoista helposti immuuneja omalle henkilökohtaiselle isänmaalliselle identiteetille? "
Jos historiaa kirjoitettaisiin vain oman kansallisen identiteetin puolesta ja sen kuvaa kiillottaen niin mikä olisi lopputulos? Sen näkee tuolta itärajan takaa, missä maton alle lakaistaan historiankirjoituksesta kaikki mikä vähänkin asettaa kansallisen historian epämieluisaan valoon. Kansakunnallahan pitää olla hieno, puhdas ja kirkasotsainen menneisyys. Historian merkkihenkilöt ovat erehtymättömiä ja suorastaan epäinhimillisiä kansakunnan puolesta uhrautujia, he eivät saa olla erehtyväisiä saati inhimillisiä puutteineen.
Jos historiaa kirjoitetaan vain kansakunnan etua ajatellen niin kummasta on kyse, rehellisestä historiasta vai politiikasta?
Nykypäivän historiankirjoitus on valitettavasi nyt vain sellaista, ettei se tabuja pahemmin enää kunnioita eikä auktoriteettejä kumarra vaan kertoo tapahtuneen niin kuin asiat tapahtuivat, eivätkä aina siis niin kuin niiden olisi toivonut tapahtuneen näiden kansakunnan kilven kiillottajien mielestä.
Kummasti näitä vaiettuja asioita on alkanut viime aikoina Suomen historiastakin löytyä ja koska näillä maton alle lakaisijoilla ei ole ollut antaa mitään vastinetta näiden asioiden julki tuojille niin he käyvät nyt näiden henkilöiden kimppuun, eivät asian. Ettäs kehtaatte tuolla tavalla tahrata kansallista sädekehää! Mutta kuka sen tahran sinne on tehnyt, se onkin jo siinä syyttelyvaiheessa sivuseikka... kuten myös se kuka sen tahraksi kokee ja miksi.
Saksa teki sodan jälkeen perusteellisen selvitystyön historiastaan ja siellä ollaankin nykypäivänä paljon terveemmällä ja rehelisemmällä pohjalla niin kansallisesti kuin historiallisestikin. Meillä tuo sama työ on yhä kesken, Venäjällä sitä ei liene vielä edes aloitettu.
Karjalan palauttajien, kuten avaajankin, lempilyömäaseita vastustajia kohtaan on "suomettuminen" jolla selittää kaiken palautuksen kannatuksesta poikkeavan käytöksen. Jos joku kehtaa kertoa historiasta jotain, mikä ei sovi tähän kirkasotsaisten kansakunnan sädekehään niin sehän täytyy olla pelkkää Venäjän kumartelua. Ketä nämä muita suomettumisella mätkivät pettävät muita kuin itseään? Pahinta suomettumista on historian vaikeista asioista vaikeneminen. Ei meillä ole varaa neuvoa muita käsittelemään rehellisesti historiaansa ennen kuin osaamme käsitellä omamme avoimesti.
Jotenkin tuosta valituksesta nyt jäi sellainen kuva, ettei rehellinen historiankirjoitus ole oikein isänmaallista ja sitä kautta sotii aluepalautusta vastaan? Toivottavasti ymmärsin väärin.