Tätä mielestäni turhan riitaista palstaa lukiessani törmää usein ajatukseen, että me entiset luterilaiset, ortodokseiksi kääntyneet, olisimme jotenkin huonompia kuin syntymäortodoksit.
Voin sanoa, ettei minulta tosiaankaan kysytty, kun minut vauvana kastettiin luterilaiseen uskoon!
Kristinuskoon vakavasti suhtautuvana ihmisenä luovuin luterilaisesta kirkosta heti, kun naispappeus hyväksyttiin ja apostolinen virkakäsitys hylättiin.
Sitten elämässäni seurasi jonkinlainen hengellinen välinpitämättömyyden kausi, mutta kolmatta vuotta sitten aloin tutustua ortodoksiseen Kirkkoon.
Osallistuin Kirkon liturgiseen elämään ja luin kaiken saatavissa olevan ortodosisen kirjallisuuden. Tajusin, että ortodoksinen Kirkko on alkuperäinen apostolinen ja katolinen Kirkko. Lisäksi vaistosin Kirkon tilaisuuksissa sävyisyyden, vapauden ja rakkaudellisen ilmapiirin.En tehnyt päätöstäni kuitenkaan fiilispohjalta, vaan tieto ja ennen kaikkea usko ohjasi minua. Niinpä minut liitettiin tänä vuonna Kirkon jäseneksi.
Kysyisinkin nyt, onko minun kuitenkin odotettava aina olevani toisen luokan ortodoksi ns. syntymäortodoksien rinnalla? Mistä ns. syntymäortodoksit kerskaavat? Eivätkö hekin ole tulleet Kirkon jäseniksi vanhempiensa päätöksen seurauksena? Toki kunnioitan niitä, jotka ovat olleet pidempään ortodokseja,sillä heiltä voi oppia kovin paljon!
Minusta Kristuksen Kirkossa ei saisi olla luokkaeroja. Emmekö ole tasaveroisia Luojamme edessä? Juomme eukaristiassa samasta maljasta ja sama Kristuksen veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä.
Olen usein yllättynyt tämän palstan hengestä, sen riitaisuudesta. Riitaisuus ja asiallinen mielipiteiden vaihto on kaksi eri asiaa. Onneksi minun uskoni ei rakennu ihmisten heikkouksien tai muiden ominaisuuksien varaan, vaan Raamatun ja Kirkon tradition varaan.Kirkon usko on myös minun uskoni. Kirkko koostuu epätäydellisistä ihmisistä, mutta on itse täydellinen Kristuksessa.
Keskustelu sallittakoon, mutta mielestäni henkilökysymyksiin kiinnitetään täällä liikaa huomiota. Meidän tulee toki muistaa niitä, jotka meitä johtavat, mutta oikeassa hengessä.
Voin sanoa, ettei minulta tosiaankaan kysytty, kun minut vauvana kastettiin luterilaiseen uskoon!
Kristinuskoon vakavasti suhtautuvana ihmisenä luovuin luterilaisesta kirkosta heti, kun naispappeus hyväksyttiin ja apostolinen virkakäsitys hylättiin.
Sitten elämässäni seurasi jonkinlainen hengellinen välinpitämättömyyden kausi, mutta kolmatta vuotta sitten aloin tutustua ortodoksiseen Kirkkoon.
Osallistuin Kirkon liturgiseen elämään ja luin kaiken saatavissa olevan ortodosisen kirjallisuuden. Tajusin, että ortodoksinen Kirkko on alkuperäinen apostolinen ja katolinen Kirkko. Lisäksi vaistosin Kirkon tilaisuuksissa sävyisyyden, vapauden ja rakkaudellisen ilmapiirin.En tehnyt päätöstäni kuitenkaan fiilispohjalta, vaan tieto ja ennen kaikkea usko ohjasi minua. Niinpä minut liitettiin tänä vuonna Kirkon jäseneksi.
Kysyisinkin nyt, onko minun kuitenkin odotettava aina olevani toisen luokan ortodoksi ns. syntymäortodoksien rinnalla? Mistä ns. syntymäortodoksit kerskaavat? Eivätkö hekin ole tulleet Kirkon jäseniksi vanhempiensa päätöksen seurauksena? Toki kunnioitan niitä, jotka ovat olleet pidempään ortodokseja,sillä heiltä voi oppia kovin paljon!
Minusta Kristuksen Kirkossa ei saisi olla luokkaeroja. Emmekö ole tasaveroisia Luojamme edessä? Juomme eukaristiassa samasta maljasta ja sama Kristuksen veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä.
Olen usein yllättynyt tämän palstan hengestä, sen riitaisuudesta. Riitaisuus ja asiallinen mielipiteiden vaihto on kaksi eri asiaa. Onneksi minun uskoni ei rakennu ihmisten heikkouksien tai muiden ominaisuuksien varaan, vaan Raamatun ja Kirkon tradition varaan.Kirkon usko on myös minun uskoni. Kirkko koostuu epätäydellisistä ihmisistä, mutta on itse täydellinen Kristuksessa.
Keskustelu sallittakoon, mutta mielestäni henkilökysymyksiin kiinnitetään täällä liikaa huomiota. Meidän tulee toki muistaa niitä, jotka meitä johtavat, mutta oikeassa hengessä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
moiset höpinät.
Jos joku ortodoksiksi kastettu ("syntynmä"ortodokseja ei voi olla!)on niin moukka, että luokittelee sanomasi kaltaisesti niin hän on vain nimellisesti ortodoksi - ei hengen mukaan.
Aivan samoin kuin on luterilaisia, jotka kuuluvat kirkkoonsa vain kun ovat sinne lapsena liitetty, on myös
lapsena liitettyjä ortodokseja, joilla ei ole hölkäyksenpöläyksen tietoa, uskoa eikä muutakaan ortodoksisuudesta.
Oma arvo ja tila on tunnettava ja kannettava selkä suorassa. Ja ymmärrettävä, ettei "kääntyminen" ole mitään mitta, puute, vaje eikä etukaan verrattuna aina kirkossa olleeseen.
Vain teot ja henki ratkaisevat.
Kun yhdessä mennään niin kaikkien kuuluisi olla I luokassa, mutta
- sinänsä ok, että luterilaisesta kirkosta siirtyneitä käännynnäisiä on ja liittyy ort kirkkoon, eli kuuluvat tähän I luokkaan.
- joukkoon kuuluu vain suuri määrä kaikenoloisia julkisuudenhakuisia, muotitietoisia, kulttuurinälkäisiä, juuriensa etsijöitä, vaeltajia,jne , joille itse usko on hauras ja etäinen asia kirkkoon liittymisprosessissa.
Näiden juttuja luetaan lehdistä, katsellaan tv:sta ja kuullaan mahtipontinen ja hurmoksellinen kertomus prosessista, jonka johdosta on liittynyt ort kirkkoon. Tähän kaikkeen lisätään vielä kaikkitietävyys ja opettajamainen asenne muihin ortodokseihin.
Eli II luokassa on moni lapsena kastettu ja sieltä seuraa I luokkalaisten mesoamista syrjäkarein.
Aimo Aatoksen viesti kuulostaa siltä, että kyseessä on ns. ortodoksiksi kastettu joka itse ei ole ymmärtänyt kirkkonsa pyhyyttä ja kun "vieraat" sen ymmärtävät ja siitä iloitsevat lauluin ja sanoin, niin iskee katkeruus ja kateus "tuo hengellisyys kuuluisi minulle, olenhan "syntymäortodoksi" en mikään "käännynnäinen".
Kaikki on vielä mahdollista.
ei välttämättä tiedä oman kirkkonsa "pintaa syvemmistä" asioista hittojakaan, mikä johtuu siitä, että vanhemmatkaan eivät ole tienneet! Kirkkoon kuuluminen on periytynyt vanhemmilta lapsille kasteen kautta, eikä opetusta ole ollut.
Näin ovat lähes kaikki oman tiistaiseurani
vanhemmat lapsikaste-ortodoksit itse kertoneet ja murehtivat oman tietämyksensä vähäisyyttä.
Kunnioitan heitä juuri siksi, että eivät asetu meidän myöhemmin liittyneiden yläpuolelle vaan myöntävät nöyrästi, että monista asioista olemme paremmin perillä, koska meidän on täytynyt itse ottaa selvää kaikesta ja olemme osallistuneet (useimmat, uskoisin) myös opetukseen.
Se, että he eivät ole saaneet opetusta, ei tee heitä huonommiksi eikä meitä paremmiksi, jos osaamme elää toisiamme kunnioittaen saman kirkkoperheen lapsina.
Julkkisortodoksien (lähiaikoina liittyneiden) motiivi kirkkoon liittymiseen ei välttämättä ole sekään huono tai väärin. Heillä on ehkä vain erilainen temperamentti näissäkin asioissa.
Olen kymmeniä vuosia opiskellut lukemalla, kuuntelemalla ja kyselemällä sekä kirkkokuorossa laulamalla ja tunnen vieläkin itseni noviisiksi! En sitä sure, sillä koko ajan opin lisää ja tiedän, ettei minusta koskaan tule kaikkitietävää!
Surettaa vain kirkomme
rappeutuminen ja tuhoutuminen.
Ahneus iski Arkkipiispa Paavalin jälkeen. Kuihtuvan kirkon jäsenmäärä oli saatava nousuun millä hinnalla hyvänsä.
Itselläni on myös juuret toisessa kirkossa, luterilaisessa. Kirkon vaihdos ei ole kovin suuri asia. Luterilaisuus kiinostaa nykyään itseni lisäksi monia muitakin ortodokseja. Pienet luterilaiset maaseutuseurakunnat ovat hyvin rehellisiä, aitoja ja avoimia seurakuntia, joissa tehdään uskomattoman paljon hyvää työtä.
täällä vain propagoimassa luterilaista kirkkoa meille ortodokseille! Turha vaiva! Olen kohta kolmekymmentä vuotta sitten eronnut luterilaisesta kirkosta ja liittynyt ortodoksiseen kirkkoon, juuri siksi, että luterilaisuus on mennyt koko ajan vain hullumpaan ja hullumpaan suuntaan. Ei tulisi mieleenikään palata siihen, turhaa työtä teet!
Ortodoksinen krkko ortodokseille.
Luterilainen kirkko luterilaisille.
Ehkä olisi parempi miettiä paluuta kotiin.
Kirkkomme ei menettäisi muuta kuin hieman verorahoja.
Monilla pikkulapsina kirkkoon liitetyillä, varsinkin vanhemman puoleisilla ihmisillä on alemmuuden tunteita ns valtaväestöön nähden. Heille ortodoksisuus on ennen kaikkea etninen asia, joka liittyy rajakarjalaisuuteen, venäläisyyteen tms etniseen identiteettiin eikä niinkään ole uskon asia. Silloin he voivat kokea uhkaavaksi, että joku ns valtaväestöön kuuluva liittyy ortodoksiseen kirkkoon.
Jokainen uskonsa vakavasti ottava henkilö sen sijaan ymmärtää, ettei ortodoksisuus ole kiinni etnisestä taustasta tai kansallisuudesta.
Käännynnäisten osuus Suomen ortodoksisessa väestössä on jo niin suuri, että voidaan sanoa, että ortodoksisuus ei maassamme enää ole vain tiettyjen etnisten ryhmien uskonto, vaan siihen kuuluu ihmisiä kaikista kansamme heimoista ja monista eri kansallisuuksista.
Hei!
Minut liitettiin Kirkkoon muutama vuosi sitten. Ennen liittymistäni minulla oli pelko toisen luokan ortodoksiudesta. Kun pääsin piireihin, ei sellaista tunnetta ole ollut. Tampereella on niin paljon käännynnäisiä, että eipä tunnu ketään haittaavan. Hyvin meidät uudet on otettu vastaan.
Tämä palsta on riitainen, mutta täällä onkin niin sekalainen ekumeeninen seurakunta, että tämän voi jättää ihan omaan arvoonsa.
Siunattua joulupaastoa kaikille!
Meidän seurakunnassa(en nyt sanokkaan missäpäin) ei ole ollut ongelmia käännynnäisten kohtelussa. Ehkä siksi, että papistoa myöten käännynnäisiä riittää jäseninä. Eräs toinen poissulkeva käytäntö silti löytyy ja on käytössä: sosio-ekonominen asema. Meillä on enemmistö joko korkeakoulutettua tai taideväkeä, ja se näkyy. Varsinkin erilaisten juhlien aikana, kun parempien piirien kuppikunnat hakeutuvat kaltaistensa seuraan. Sen kun vaan, mutta mieleen tulee ajatus aika yksipuolisesta seurakuntarakenteesta. Akateemiseen seuraan hyväksytään, kunhan vähintään maisterin paperit löytyvät,vielä parempi olisi olla jo tohtori - tietenkin.
Tästä tuleekin mieleeni ajatuskulku, jossa:
Jumala ei ole luonut maailmaa, ihminen on luonut Jumalan omien tarpeidensa pohjalta. Ihminen ja Jumala: meri ja sen usva...
Yksi akateeminen pohtija
Ensimmäinen kysymys aina ja kaikkialla on tietysti se, että oletko syntyjäsi ortodoksi vai kääntynyt. Ja jos olet kääntynyt, niin miksi, milloin, miten pitkän harkinta-ajan jälkeen.. ;)
Erityisesti tuo harkinta-ajan pituus erottaa vuohet lampaista, se on keino luoda a- ja b-kategorioiden lisäksi c- ja d-luokitukset. ;) Katsos: syntymäortodoksi (karjalaisjuurinen) on parasta a-ryhmää. Sitten tulee b-porukka, karjalaisjuuriset luterilaisuudesta toooooooooosi pitkän harkinta-ajan jälkeen kääntyneet. Sopiva harkinta-aika on minimissään 10 vuotta, yhdistettynä monen moniin Valamo-visiitteihin.
C-porukassa ovat luterilaistaustaiset tosi pitkään harkinneet, joilla ei ole karjalaisjuuria. D-poppoota ovat ne onnettomat, jotka ovat "vain" vuoden tai kolmen ajan harkinneet liittymistään ja joilla on läpiluterilaiset juuret.
Kun olisikin niin että olisi vain se jako syntymä- ja kääntymysortoihin, mutta kun vielä täytyy luoda kaikki nämä väliluokatkin..
Ei tästä kumminkaan huolestua kannata. Kaikki tietävät että erityisesti srk:t 'uskovien yhteisöt' ovat helvetin riitaisia paikkoja. Olipa kyseessä ev. lut. seurakunta tai ortodoksinen. Monelle kirkkoon liittyneelle riitaisuus voi siksi tulla ikävänä yllätyksenä, kun voi olla ortodoksinen srk. ensimmäinen srk. josta on enemmän kokemusta. Moni aiemminkin kirkollisesti aktiivi tietää jo pelin hengen. Edessäpäin hymyillään ja poskipussaillaan, takanapäin puukotetaan selkään, juorutaan ja ollaan yleensä ottaen niin kettumaisia kuin mahdollista. Semmoista se elämä on. Moni myös haluaa briljeerata sillä kuinka usein käyvät kirkossa, kuinka paljon tietävät kirkosta, eli siis neuvoskelevat mielellään muita vähän ylhäältä käsin. Sellainenkin luo pahaa verta.
Mutta ei pidä ottaa tätä liian raskaasti. Jos tavoitteesi on elää tavallista srk:laisen elämää (eukaristia 4-12 kertaa vuodessa, vigilia silloin tällöin, kirkkokahvi muutaman kerran vuodessa) niin tämä ei haittaa! Jos sen sijaan aiot aktiiviksi, luottamustoimiin ja kerhoihin niin sitten on syytä kovettaa nahka. Ei se sen helpommaksi nimittäin ainakaan muutu.
Moni liittynyt pettyy ortodoksiseen kirkkoon törmätessään näihin ongelmiin, mutta neuvoisin harkitsemaan ennen kirkosta luopumista. Samat on ongelmat nimittäin muuallakin.. herätysliikkeissäkin. ;)
Ota rennosti, rentoudu, näe asioiden hassut puolet. Niin ei tunnu kovin raskaalta.
Jos kysyt keneltä vaan srk:n kirkkokahveilla, niin saat herttaisia vakuutuksia siitä ettei kääntyjä ole syntynyttä huonompi. Mutta kysypä asiaa anonyymisti esim. nettipalstoilta, joissa tämä sama kahviväki muuten usein käy, niin jo saat rehdin vastauksen.. ;) Kuitenkin valtaosa palveluksissa aktiivisesti käyvistä ja vapaaehtoistoiminnassa olevista on juuri kääntyneitä, näin minulle eräs pappi kertoi.
luokkansa. Ei johonkin tuiki tuntemattomaan sukuun kuuluva syntyperäisortodoksi ole esim vanhojen pappissukujen tai luottamusmiessukujen vesojen veroinen.
Ihmisten luokittelu on inhimillistä ja sitä esiintyy kaikissa yhteisöissä.
Kyllä ihmisten luokittelu on inhimillinen piirre. Kannattaisi kuitenkin meidän kaikkien muistaa, että Kirkossa kai ideana pitäisi olla, ettei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista.. eikös niin? :)
Kaikenlainen toisten ihmisten nenänvartta pitkin katsominen on ainakin minusta täysin vierasta kristilliselle elämänasenteelle. Jos tällaista taipumusta esiintyy, niin sitä vastaan pitäisi yrittää taistella. Ihan samalla tavalla kuin toivottavasti taistelemme kateutta ja pahansuopuutta ja valehtelemista ja muutakin pahaa vastaan.
Mitään emme voita sillä, että karsinoimme ihmiset ja jaottelemme A ja B-luokkiin. Enkä muuten usko ortodoksisen kirkon kokonaisuudessakaan hyötyvän tällaisesta. Parempi olisi jos pystyisimme kaikki kohtaamaan toisemme ihmisinä ja yksilöinä mahdollisimman tasa-arvoisina, toivottaen kaikki tervetulleiksi pieneen piiriimme. Eiköhän sekin ollut osa Meidän Herramme opetuksista.
..luterilaisuudesta ja ortodoksisuudesta, että ne ovat saman vuoren huipulle kiipeämistä eri puolilta. Voinee yleistää koskemaan kaikkea uskonnollisuutta tms.
Mutta tästä "käännynäisyydestä" ja äidinmaito-ortodoksisuudesta olen sitä mieltä, että ns. käännynnäinen on joutunut ottamaan asioista selvää ja pohtimaan ratkaisuaan, kun taas lapsena kastettu ei. Toki hän myöhemmin, kenties, on pohtinut eroamista tms.
Mutta ehkäpä joidenkin taustalla vaikuttaa sukujuuret ja "karjalaisuus" (ja samalla he autuaasti unohtavat Karjalan luterilaiset seurakunnat).
Vaan ei sillä ole merkitystä kuinka ja miten.
Ovathan piispat Ambrosius ja Johannes "käännynnäisiä".
Pois heikko itsetunto ja rakkautta peliin!
ja tästä lähtien kuljen pää pystyssä ortodoksina.
Nuo katoliselta taholta tulleet hyökkäykset saavat minut vain vahvistumaan ortodoksisessa identiteetissäni :))
Fiksu ja filmaattinen ortodoksi on oppinut,
asioihin perehtynyt ja tutkiva, mielellään akateemisesti sivistynyt, luterilaisesta kirkosta eronnut ja ortodoksiseen kirkkoon liittynyt.
Näinhän tässä ja monessa ylläolevassa muissakin kirjoituksissa on käynyt ilmi.
Huh huh.
riittää, että hän elää ortodoksista elämää. Ortodoksi voi olla yksinkertainen kansanihminen tai korkeasti oppinut, köyhä tai rikas, mutta hänen tulee elää ortodoksina. Sillä, millainen menneisyys hänellä on, ei ole mitään merkitystä.