Automatkaajan Toisenlainen jouluaatto

Perillä ollaan. Aaton iltapäivä on Sinisen Hämyinen, ja lunta satelee kevyesti. Pakkasta on yllätykseksi vain muutama aste.
Autolle on lapioitava pysäköintipaikka kokometrisen piennarkinoksen läpi, koska kesäinen pysäköintikenttä on ummessa. Tasaisella on kevyttä pakkaslunta sentään "vain" mukavat 40 senttiä.
20 neliön tonttia saa tasailla melkoisen tovin työntimellä, ennen kuin kulkuneuvo on saatu asiallisesti pois tieltä ja pysäköityä kentän laidalle.
Ahkio vedetään alakerrasta esille. Siihen on varattu kaikki oleellinen, mitä Kohtuullisen Hutikan Jouluaattoon oleellisesti kuuluu. Arvioidaan hetki tilannetta, ja todetaan että suksia ei tarvita, vaan vilippaistaan lumikengillä muutaman sadan metrin matka pohjoisen sattumakuusen juurelle, paikkaan joka kesän matkoilla valmiiksi katseltiin. Kuusia on nimittäin tarjolla näillä leveysasteilla erittäin harvakseltaan.
Joen penkalle tampataan n 5x5 metrin alue, ja aletaan viritellä tilaisuutta. Katajapensaaseen kesällä kätketyt kelopöllit ovat säilyneet tallessa. Muutaman tervastikkusen avulla paikalla viriää pian rakovalkea, joka tehtiin poikkeuksellisesti kolmen pöllin versiona. Alta sulava maa saattaa muutoin viedä kamiinan mennessään.
Valkoviini tungetaan lumihankeen heräilemään, samoin muutama tanakka makeahko jouluolut. Nurinpäin käännetty ahkio peitetään jouluisella liinalla, ja se saa toimia joulupöytänä.
Orvon kuusen oksille laitetaan vielä riippumaan muutama väripallo ja latvaan ruttuinen tähti. Öljylyhty pannaan siihen vierelle lepattelemaan.
Päivällistarvikkeet levitellään esille.
Nyt Joulu Saa Tulla.

Joulumenu´ Nietoksissa.

Muutamana aikaisempana päivänä ollaan verotettu kaamoksen lyhyessä päivässä paikallisia kalavesiä. Sen verran on onni potkinut Inarilla ja muilla pikkujärvillä, että lankkuun saadaan reilu puolikilokas rautu loimuun. Ainokainen taimen suolattiin kevyesti jo eilen. Siikaa ei ole näkynyt sen koommin, kuin syyskuussa täältä viimeksi lähdettiin. Alkupaloihin lisätään vielä Kirkkoniemestä kassiin tarttunut Gammel Dagens SmåBitar- sillipurkki. Lisukkeena on tällä kertaa ainoastaan askeettinen muikunmäti ja sipuli. Tuoresalaateilla ei talvisessa metsässä pelailla!
Myös pääruoka on syytä valmistella reippaasti pakkasessa. Kasvisnyytit asetellaan jo kehineen valkean sivulle lämpenemään. Pääroolista annetaankin tällä kertaa Porolle Oscar ja Perinteinen Sika on sivuosassa. Nimittäin pekoniin käärityt pippuroidut ja yrtein koristellut poron sisäfilepalat likistellään halsterin kitaan, ja laitetaan tulelle kypsymään. Tähtäimessä on tarkasti Hieman-Vajaa-Medium. Karpalohyytelö on ainoa seuralainen, mitä sarvikkaalle tänään tarjotaan kaveriksi.
Jälkiruokalettuja varten on taikina valmiina, ja valtaisa lakkahillopurkki odottelee malttamattomana juhlan loppuhuipennusta katetun ahkiopöydän keskellä. Suuri kynttilälyhty ja sen valossa täydellisen värinen konjakkipullo pöydällä kruunaavat asetelman.

Nyt on käytössä puolen tunnin verran joutoaikaa maastoon tutustumiseen. Maisema alkaa tummua, ja tuli valaisee mukavasti. Matalan männikön varjo saa taustan lumisiin puihin aikaan mielenkiintoisen liikkeen tulen loimutessa. Lumisade lakkaa, ja tuhatlukuiset tähdet alkavat tuikkia pilvien lomasta yhä kirkkaammin. Taidamme sittenkin saada perinteisen valkean Joulun. Vesisade ei enää uhkaa. Ainoastaan revontuli pysyy sitkeästi poissa.

Aattopäivällisen jälkeen on vielä tovi ilta-aikaa, joten mieluusti raahaamme tuolit ja pöydän auton vierelle, ja jatkamme ehtoota rääppiäisten merkeissä ulkosalla. Ison konjakin kanssa se ei ole ongelma vaikka pakkanen alkaa jo nipistellä nenän päässä. Belgialaiset konvehdit pehmentävät hieman liiankin viileän juoman terää. Oivallisen pakkasnesteen lisäksi villa ja sarka lämmittävät mukavasti.
Taivas on kirkastunut kokonaan, ja tällaista tähtien loistoa kuuttomalla pimeällä taivaalla saa todella vain muistella etelän valosaasteessa. Jossain vaiheessa ennen pikkutunteja on kuitenkin annettava periksi ja siirryttävä sisätiloihin yöpuulle.

Seuraavaksi päiväksi onkin sitten jo palattava sivistyksen pariin ja tunturihotellin kansainväliselle joulupäivälliselle. Muutaman päivän paluumatkalla voisi vielä pyörähtää vaikka Kuusamon kautta pienen kylpyläpiristeen merkeissä, sekä mahdollisuuksien mukaan jopa oikeassa laskettelurinteessä. Nykyinen Slalom ei kylläkään enää juuri maistu, mutta Telemarkkia toki voisi rytkäistä loman päätteeksi muutaman tunnin. Se kun pistää nuo nivelet niin jouheaan kuntoon.
Että jaksaa taas istua ratin takana koko Pirskatin seuraavan päivän.
Kyllä sitä pääsee talvellakin eteenpäin, kun oikein yrittää. Joten Kuten.

Jännittävää Joulun odotusta ja Hyvää Joulua kaikille matkustajille.