Pitää kuulua Natoon

Oikeusvaltiot yhdessä kirjoitti:

Puolustusmateriaaliyhteistyön kehittäminen valmiuteen

Suomi osallistuu Naton puolustusmateriaaliyhteistyöhön kriisinhallintavalmiuksien ja yhteistoimintakyvyn kehittämiseksi. Naton rauhankumppanuusyhteistyön avulla voidaan kehittää puolustusmateriaalin yhteensopivuutta, vähentää elinkaaren aikaisia kustannuksia ja parantaa kotimaisen teollisuuden kilpailukykyä. Naton standardointisopimukset muodostavat perustan kriisinhallintajoukkojen yhteistoimintakyvylle ja parantavat varustuksen huoltovarmuutta.

Materiaaliyhteistyötä koordinoi kansallisten puolustusmateriaalijohtajien konferenssi (Conference of National Armaments Directors, CNAD). Suomi osallistuu rauhankumppanimaille avoimiin teknisiin työryhmiin ja Naton eri virastojen, kuten standardointivirasto NSA:n, huoltovirasto NAMSA:n ja räjähdeturvallisuuskeskus MSIAC:n toimintaan. Työryhmissä vaihdetaan tietoja kansallisista kehittämisohjelmista, kartoitetaan yhteistyömahdollisuuksia ja yhdenmukaistetaan käyttäjän vaatimuksia. Huoltoon liittyviä asioita käsittelee erillinen komitea (Senior NATO Logisticians Conference, SNLC).
C-17-kuljetuskone.

Hornet - lentävä asejärjestelmä

Nykyaikaisen hävittäjäkoneen asejärjestelmä muodostuu useista hajautetuista järjestelmistä, jotka on kytketty toisiinsa tietokoneväylän avulla. Hajautettu väyläkytketty järjestelmä tarjoaa mahdollisuuden joustaviin ohjelmisto- ja laitemuutoksiin sekä nopeuttaa testaus- ja vianetsintätoimia.

Hornetin asejärjestelmä tukeutuu kahteen keskustietokoneeseen. Normaalitilanteessa keskustietokoneet jakavat ohjelmien toteuttamiskuormituksen keskenään, mutta toisen tietokoneen vioittuessa toinen voi hoitaa myös toisen tehtävät suoritusnopeuden juurikaan alentumatta.

Asejärjestelmä käsitteenä sisältää joukon erilaisia alajärjestelmiä, joista tärkeimpinä voidaan erotella varsinaiset aseet, tutka ja omasuojajärjestelmät. Asejärjestelmään kuuluvat myös edellä mainittujen alajärjestelmien näyttö- ja käyttölaitteet.

Ohjaamon näytöt on maalitietoja esittävää HUD-heijastusnäyttöä (Head-Up Display) lukuunottamatta toteutettu värillisillä monitoiminäyttölaitteilla.

Tutka on järjestelmän sielu

Hornetin tutkana on moderni pulssidopplertutka, joka toimii hieman alle 10 gigahertsin taajuudella ja kykenee ilmaisemaan hävittäjän kokoluokkaa olevan ilmamaalin jopa 250 kilometrin etäisyydeltä. Tutka on tyypiltään monitoimitutka, joka kykenee seuraamaan myös maamaaleja ja ohjaamaan ohjuksia ja tykkiä.

Tutka sijaitsee koneen nokkakartiossa saranoidun radomin takana ja muodostuu viidestä suuremmasta yksiköstä, jotka on helppo irrottaa huoltoa varten. Tutkatila on hyvin eristetty muusta koneesta, koska aivan sen taakse on asennettu Vulcan-tykki.

Tutkalta voidaan valita seitsemän ilmasta ilmaan -moodia ja kaksitoista ilmasta maahan -toimintaa, joten taistelulentäjälle riittää opiskeltavaa, jotta hän saisi täyden hyödyn monipuolisesta työkalustaan.

Ilmataistelumoodit, joita on neljä kappaletta, mahdollistavat maalien etsinnän ja ilmaisun, useiden maalien yhtäaikaisen seurannan, automaattisen lukittumisen maaleihin ja matalalla lentävien maalien seurannan. Tutka kykenee myös erottelemaan yksittäisiä maaleja muodostelmista ja tietenkin ohjaamaan tykkiä ja ohjuksia.

Useimmat ilmasta maahan-moodit ovat rynnäkkömoodeja, joiden avulla etsitään kiinteitä tai liikkuvia maaleja maasta ja mereltä sekä mitataan niiden etäisyyksiä. Ilmasta maahanmoodeja ovat myös erilaiset kartoitus- ja navigointimoodit sekä maastonseurantamoodi, jota käytetään välttämään törmäys esteisiin matalalla lennettäessä.

Tulivoimaa riittävästi

Hornetin kiinteä aseistus käsittää koneen nokkakartioon tutkan taakse sijoitetun kuusipiippuisen, Gatling-periaatteella toimivan Vulcan -tykin. Tykin kaliiperi on 20 millimetriä ja sille voidaan valita tulinopeudeksi 4000 tai 6000 laukausta minuutissa.

Suomalaisiin Hornet-hävittäjiin on hankittu kahta ohjustyyppiä, jotka ohjausmenetelmiltään erilaisina täydentävät sopivasti toisiaan. Lämpöhakuinen lyhyen kantaman AIM-9 Sidewinder on omimmillaan kaartotaisteluissa, kun taas tutkaohjattu keskipitkän kantaman AIM-120 AMRAAM (Advanced Medium Range Air-to-Air Missile) on tyypillinen torjuntaohjus.

Sidewinder on lyhyen kantaman ilmataisteluohjus, joka käyttää ohjausmenetelmänä passiivista infrapunahakeutumista eli se ohjautuu maalin lähettämään lämpösäteilyyn. Nestemäisellä typellä jäähdytetty hakupää on niin herkkä, että ohjus voidaan laukaista maalia kohti mistä suunnasta tahansa. Hakupään katselukulma on 90 astetta.

Varmasti perille

AMRAAM on uuden sukupolven keskipitkän kantaman torjuntaohjus, jonka maaliinohjauksessa käytetään useampaa menetelmää tehokkuuden varmistamiseksi.

Ohjuksen pitkä kantama ja monipuoliset ohjausmenetelmät mahdollistavat laukaisun kaukaa ohjaajasta maaliin päin ulottuvan näköetäisyyden ulkopuolelta. Laukaisu tapahtuu koneen tulenjohtotutkan antaman maalinosoituksen perusteella.

Maalin koordinaatteja välitetään ohjukselle sen lennon alkuvaiheessa linkin avulla. Lennon keskivaiheessa käytetään inertiaohjausta, jota voidaan myös päivittää linkin avulla. Aivan lennon loppuvaiheessa ohjuksen oma monopulssitutka kytkeytyy toimintaan ja maaliinohjaus tapahtuu sen avulla. Jos maali on ohjuksen tutkan mittausetäisyyden sisällä, tutka kytkeytyy päälle välittömästi laukaisun jälkeen.

Mikäli ohjuksen tutkaa yritetään häiritä, ohjus hakeutuu häirintälähettimeen, joka sijaitsee yleensä maalina olevassa koneessa. Hornetin tulenjohtotutka mahdollistaa kahdeksan AMRAAM-ohjuksen ohjaamisen samanaikaisesti kahdeksaan eri maaliin.

Häiritsee ja harhauttaa

Omasuojajärjestelmä on oleellinen osa Hornetin asejärjestelmää. Omasuojajärjestelmän tehtävänä on varmistaa koneen selviytyminen vastustajan vihamielisessä asejärjestelmäympäristössä.

Hävittäjäkoneen kannalta suurinta uhkaa edustavat vastustajan hävittäjäkoneet sekä ammus- ja ohjusilmatorjunta. Useimmat näistä asejärjestelmistä käyttävät tulenjohtoon tutkalaitteita, joiden signaalit voidaan ilmaista ja joiden toimintaa voidaan estää tai vaikeuttaa erilaisilla häirintä- ja harhautusmenetelmillä.

Hornetin omasuojajärjestelmä koostuu tutkavaroittimesta, harhautusheittimistä ja aktiivisesta häirintäjärjestelmästä. Tutkavaroitin muodostuu koneen eri puolille asennetuista antenneista, vastaanottimista ja prosessorista sekä käyttö- ja näyttölaitteesta.

Vastaanottimet ilmaisevat koneen joutumisen tutkasignaalin vaikutuspiiriin ja määrittelevät signaalin tulosuunnan. Prosessori vertailee signaalia muistissaan olevaan uhkakirjastoon ja antaa ohjaajalle visuaalisen ja äänivaroituksen uhkasta.

Soihtuja ja silppua

Uhkan torjuntaa varten koneen eri puolille on asennettu neljä kappaletta heittimiä, joilla voidaan ampua soihtu- tai silppupatruunoita. Infrapunasäteilyä lähettävien soihtujen tarkoituksena on harhauttaa konetta kohti laukaistu lämpöhakuinen ohjus. Silppupatruunoista leviävä silppupilvi puolestaan muodostaa tulenjohtotutkaa harhauttavan valemaalin, johon tutka lukittuu koneen sijasta.

Tulenjohtotutkia voidaan harhauttaa myös aktiivisella häirinnällä, jota varten kone on varustettu häirintälähettimellä. Laitteisto kykenee uhkavaroitusvastaanottimensa avulla ilmaisemaan ja tunnistamaan lentokoneeseen kohdistuvat asejärjestelmien tutkasignaalit sekä suuntaamaan niitä kohden tutkien käytön estävää tai harhauttavaa häirintälähetettä.

Häirintä- ja harhautussignaalit muodostetaan ohjelmistopohjaisina, joten uusien tulevaisuudessa käyttöön tulevien tutkasignaalien vaatimat häirintätavat voidaan joustavasti lisätä järjestelmään.

Suomi osallistuu myös 10 Naton jäsenvaltion ja Ruotsin kanssa strategisen ilmakuljetuskyvyn kehittämishankkeeseen (Strategic Airlift Capability, SAC), joka tukee operaatioissa palvelevien joukkojen kuljetustarpeita monikansallisen kuljetuskonehankinnan avulla.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä