Psykiatriassa pitäisi puhua mieleen vaikuttavista ongelmista, eikä mielen-ongelmista. Kun puhutaan mieleen vaikuttavista ongelmista, niin silloin ihmisen mieli saa säilyä ehyenä (omanlaisena). Kun mieleen vaikuttava ongelma siirretään mielen ongelmaksi (osaksi ihmistä), niin silloin ihminen syyllistetään 100 prosenttisesti itse ongelmaksi. Psykiatria on todellakin kuin joku rangaistuslaitos (Guantanamon tapaan), jossa ihmisiä kiristetään kieltämään oma persoonallinen elämänsä ja pakko-vastaanottamaan ja pakko-tunnustamaan muiden tahojen määritelmät oman elämänsä suhteen. Guantanamosta on jo päästetty pois paljon syyttömiä ihmisiä, eli tietääkö kukaan yhtään henkilöä, jonka nyky-psykiatria olisi vapauttanut omalta vankileiriltään?
Rikoslain puolella psykiatrinen sitominen merkitsisi sitä, että sinut todettaisiin syylliseksi johonkin rikokseen pelkästään muiden ajatuksien perusteella, eli sinut tuomittaisiin pelkästään toisten mielialojen perusteella syylliseksi johonkin rikokseen. Luulenpa, ettei yhteiskuntamme voisi tuomita ketään kansalaista syylliseksi johonkin rikokseen pelkästään omien ajatustensa ja mielialojensa mukaan. Psykiatriassa kuitenkin edellinen on mahdollista!
Yhteiskunta voisi joskus kokeilla, että kuinka kansalaiset suhtautuisivat siihen, että yhteiskunnallisiin rikoksiin olisi jo valmiiksi olemassa syntipukit (jotka on arvalla valittu kansalaisrekisteristä). Kansalaiset saattaisivat olla kovasti pelon vallassa, kun koskaan ei voisi tietää, että kenen vuoro kulloinkin on tulla viattomana syylliseksi yhteiskuntaa vastaan tehtyihin rikoksiin ja lähteä pakkokärsimään jonkun toisen rikoksista. Psykiatriassa kuitenkin tuo edellinen on mahdollista, eli psykiatriassa ihminen syyllistetään yhteiskuntakelvottomaksi ja syylliseksi, jolla ei ole mitään oikeusturvaa syyllistäjiinsä nähden, eli psykiatriaan nähden. Nyky-psykiatriasta ei voi sanoa muuta, kuin halvatun fariseukset ja kirjanoppineet!
Lainsäätäjän on välittömästi puututtava asiaan ja lopetettava Guantanamon kaltainen rangaistusjärjestelmä, eli nykypsykiatrian kaltainen ihmisten epämääräinen syyllistäminen, jossa ihmistä ja ihmisen uskoa yritetään väkisin murtaa. Kun joku sitten murtuu vuosien tai vuosikymmenien kuluttua kiduttajiensa käsiin ja tunnustaa koko maailman synnit omaksi syykseen, niin sitten asiantuntijat hymyilevät muulle maailmalle ja sanovat; nyt hän on parantunut, se vain kesti tällä kertaa tavallista pitempään, eli 30 vuotta.
Presidentti Bushin perustamaa Guantanamon vankileiriä ollaan kuitenkin jo purkamassa Yhdysvaltain uuden Presidentin Barack Obaman ansiosta. Täytyy toivoa, että tämä viesti tavoittaa myös meidän päättäjämme ja saa heidät Barack Obaman tavoin lopettamaan nykypsykiatrisen käytännön ja kieltämään ihmisten psykiatrisen syyllistämisen, jossa mieleen kohdistuvat ongelmat väkisin survotaan ihmisten omiksi henkilökohtaisiksi ongelmiksi.
Rikoslain puolella psykiatrinen sitominen merkitsisi sitä, että sinut todettaisiin syylliseksi johonkin rikokseen pelkästään muiden ajatuksien perusteella, eli sinut tuomittaisiin pelkästään toisten mielialojen perusteella syylliseksi johonkin rikokseen. Luulenpa, ettei yhteiskuntamme voisi tuomita ketään kansalaista syylliseksi johonkin rikokseen pelkästään omien ajatustensa ja mielialojensa mukaan. Psykiatriassa kuitenkin edellinen on mahdollista!
Yhteiskunta voisi joskus kokeilla, että kuinka kansalaiset suhtautuisivat siihen, että yhteiskunnallisiin rikoksiin olisi jo valmiiksi olemassa syntipukit (jotka on arvalla valittu kansalaisrekisteristä). Kansalaiset saattaisivat olla kovasti pelon vallassa, kun koskaan ei voisi tietää, että kenen vuoro kulloinkin on tulla viattomana syylliseksi yhteiskuntaa vastaan tehtyihin rikoksiin ja lähteä pakkokärsimään jonkun toisen rikoksista. Psykiatriassa kuitenkin tuo edellinen on mahdollista, eli psykiatriassa ihminen syyllistetään yhteiskuntakelvottomaksi ja syylliseksi, jolla ei ole mitään oikeusturvaa syyllistäjiinsä nähden, eli psykiatriaan nähden. Nyky-psykiatriasta ei voi sanoa muuta, kuin halvatun fariseukset ja kirjanoppineet!
Lainsäätäjän on välittömästi puututtava asiaan ja lopetettava Guantanamon kaltainen rangaistusjärjestelmä, eli nykypsykiatrian kaltainen ihmisten epämääräinen syyllistäminen, jossa ihmistä ja ihmisen uskoa yritetään väkisin murtaa. Kun joku sitten murtuu vuosien tai vuosikymmenien kuluttua kiduttajiensa käsiin ja tunnustaa koko maailman synnit omaksi syykseen, niin sitten asiantuntijat hymyilevät muulle maailmalle ja sanovat; nyt hän on parantunut, se vain kesti tällä kertaa tavallista pitempään, eli 30 vuotta.
Presidentti Bushin perustamaa Guantanamon vankileiriä ollaan kuitenkin jo purkamassa Yhdysvaltain uuden Presidentin Barack Obaman ansiosta. Täytyy toivoa, että tämä viesti tavoittaa myös meidän päättäjämme ja saa heidät Barack Obaman tavoin lopettamaan nykypsykiatrisen käytännön ja kieltämään ihmisten psykiatrisen syyllistämisen, jossa mieleen kohdistuvat ongelmat väkisin survotaan ihmisten omiksi henkilökohtaisiksi ongelmiksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Esim vihreitten puolueesta muutamat naiset ovat tehneet rikosilmoituksen perussuomalaisesta kunnanvaltuutetusta hänen mielipiteittensä johdosta. Entä jos vihreitten naiset ovat tulkinneet virheellisesti tuon perussuomalaisen mielipiteitä ja muodostaneet näin niinsanotun ”kolmannen totuuden”.
Mikäli vihreitten naiset katsottaisiin syyllisiksi niin sanotun tahattoman ”kolmannen totuuden” syntiin, jossa heidän ymmärryksensä ei ole riittänyt tarpeeksi pitkälle, niin silloin psykiatria voisi hyvinkin syyllistää heidät täyttä ymmärrystä vailla oleviksi ja todeta heidät alentuneesti syyntakeettomiksi. Kuitenkin he ovat voineet olla täyttä ymmärrystä vailla olevia suhteessa tuohon perussuomalaiseen kunnanvaltuutettuun ja hänen mielipiteisiinsä, eli kysymys ei tällöin tietenkään tarvitse olla alentuneesta syyntakeisuudesta, vaan kysymys on tällöin YHTEISESTÄ ONGELMASTA, jossa kumpaakaan osapuolta ei tarvitse syyllistää, vaan mieleen vaikuttaneista mielipiteistä (ongelmista) voidaan keskustella tyhjentävästi ilman psykiatreja ja heidän lausuntojaan.
Todellisuudessa me kaikki olemme täyttä ymmärrystä vailla suhteessa johonkin, eli kukapa meistä yhtäkkiä osaisi selittää vaikkapa avaruuden syntyhistorian. Vaikka emme ymmärräkään avaruuden syntyhistoriaa, niin ei se voi tehdä meistä psykiatrisin perustein alentuneesti syyntakeettomia. Toisinsanoen kaikkia ongelmia voidaan käsitellä ihmisten välillä ilman psykiatrista syyllistämistä, jolloin yhteistä ongelmaa ei voida siirtää jonkun pään sisään kärsittäväksi psykiatrisilla diagnooseilla. Mikähän vihreitten naisten loppuelämän tulevaisuus mahtaisi olla kun ilta-sanomien lööpeistä saisimme lukea, että heidät on psykiatrisesti todettu alentuneesti syyntakeettomiksi. Voisi olla loppuelämä aivan pilalla!
Siis samalla lauseella voi olla kohtalokkaat seuraukset, mikäli sitä käsitellään väärin perustein. Toisinsanoen yleisenä käsitteenä ”täyttä ymmärrystä vailla oleva” merkitsee, että voimme tulla tasaveroisesti yhteen ja selvittää toistemme ymmärrystä käsittelemällä asiaa puolin ja toisin (keskenämme). Mikäli toinen osapuoli kuitenkin syyllistetään samalla lauseella ”täyttä ymmärrystä vailla oleva” henkilökohtaisesti ja ongelma työnnetään psykiatrisesti hänen päänsä sisälle kärsittäväksi, jota sitten aletaan hoitaa vahvoilla psykiatrisilla lääkkeillä, niin onhan lopputulos silloin aivan kammottava. Henkilökohtaisessa syyllistämisessä, ei pääse syntymään mitään todellista kontaktia toiseen osapuoleen, koska silloin ei enää ole mitään yhteistä ongelmaa, sillä syyllistämisen avulla (psykiatrisella diagnoosilla) se on kokonaan siirretty pois yhteisestä ulkomaailmasta toisen henkilön pään sisälle.
Siis sama lause ”täyttä ymmärrystä vailla oleva” voi kääntyä yleisellä tasolla rakentavaksi ja ymmärrystä lisääväksi tekijäksi, mutta henkilökohtaisella syyllistämisellä se johtaa ilman muuta henkilökohtaiseen tragediaan!
Luulisi jonkun jo ymmärtävän, että mikä ero on yhteisillä ongelma-ratkaisuilla ja sillä mitä seuraa siitä, jos joku henkilökohtaisesti syyllistetään (psykiatrisella diagnoosilla) ja sillä tavoin eristetään keskinäisestä yhteydestä ja vuorovaikutuksesta ja näin vieroitetaan kokonaan pois todellisesta ongelma-ratkaisusta (ulkomaailmasta). On melko selvää, että henkilökohtaisella syyllistämisellä psykiatria tekee ihmisistä iänikuisia hoidokkeja omaan järjestelmäänsä, jotka sitten elävät koko elämänsä siinä valheellisessa uskossa, että heissä on jotakin vikaa!
Näyttää siltä, että psykiatria valitsee kahdesta pahasta KUVITTEELLISESTI, eli ei ollenkaan auta ongelmien ratkomisessa. Kun joku yksilö aiheuttaa ristiriitoja johonkin yhteisöön, hänet kumautetaan sairaaksi. Ongelma jatkuu yhteisössä, sitten on taas löydyttävä syntipukki ja vyyhti kerääntyy ja kerääntyy, yksi aina tippuu sairauskartastoon.
Voi olla että syyllistämismyllyssä joku lopulta sekoaa ja ei ota Erkkikään selvää, tarvitse lääkitystä.
Mutta perusongelma on ristiriidat ja niiden sieto. Kun nyt sattuu olemaan niin, että yhteisön hyvinvointi rakentuu tiettyyn peruskuvioon, kaikki hiihtävät ja hyppäävät mäkeä, mikään uusi visio ei pääse esille, sen takaa järjestelmä, jonka juuret ovat hyvin syvällä yliopistossa. Tätä toistat tai häviät.
Että tuskinpa yksin psykiatria on syyllinen, osin siellä on kirkkokin takana.
Vihreitten ja perussuomalaisten kädenvääntö on pintapeliä, jolla turvataan oikeistolainen kehitys poliisivaltioksi. lehdistö pitää huolen siitä, että joku asia on pinnalla, että muut asiat muuttuvat takana, tämä on pelin henki. Oikeistolaisten näkemys on siinä, että joku on syyllinen, ja ongelmat johtuvat kontrollin puutteesta, rangaistuksien vähäisyydestä, ja tämähän on syntipukin kerä. Ei poliitikot osaa niin pitkälle ajatella, että olisi syy ja seuraus, jossakin kolahtaa päinvastaiseksi opit.
Näin se vain on, että psykiatriassa haetaan vastausta ihmisen persoonallisuudesta, naapurimaan mallin mukaan. Ja syylliseksi todistautuminen ilman syytään on sen peruslaki. Psykiatrit eivät ymmärrä tuon taivaallista syyllistämisestä, jossa itseasiassa leimattu, syyllistetty on merkki yhteisön rikoksista.