Jos ihmistä ei kiinnosta käydä tilaisuuksissa,niin mitä järkeä on maksaa kirkollisveroa.
Sillähän ainoastaan rahoitetaan pastoreiden palkansaantia ja kun otetaan huomioon se,mitä he opettavat nykypäivänä, esim.Homo ja lesboliittojen suhteen,niin en näe mitään syytä kirkollisveron maksamisessa sellaisella henkilöllä,joka ei koskaan kirkossa edes käy.
Sillähän ainoastaan rahoitetaan pastoreiden palkansaantia ja kun otetaan huomioon se,mitä he opettavat nykypäivänä, esim.Homo ja lesboliittojen suhteen,niin en näe mitään syytä kirkollisveron maksamisessa sellaisella henkilöllä,joka ei koskaan kirkossa edes käy.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kun aikoinaan erosin, niin toki päällimmäinen syy oli jumaluskon puute, mutta hyvänä kakkosena tuli kirkon humanismin puute. Pelkkää tuomitsemista.
on niitä, jotka tuomitsevat ja niitä, jotka eivät tuomitse. Ei tuo asia kirkon jäsenyydestä riipu, vaan ihmisistä. Ei kirkosta eroaminen tee kenestäkään sen humanistisempaa, kuin mitä hän oli aikaisemmin.
että kirkosta eroaminen muuttaisi ihmistä? En sanonut.
Erosin kirkosta koska en usko jumalaan ja koska en hyväksynyt silloin, enkä hyväksy nytkään kirkon tapaa jaotella ihmisiä.
Siellä on kaksi vuotta väsätty mietintöä siitä, onko homosekuaalisuus synnynnäistä vai ei. Eikä valmista näytä tulevan.
Nyt on siis kysymys kirkon linjasta. Kirkon piirissä katsotaan olevan edellytyksiä kertoa rahvaalle, onko homoseksualismi synnynnäistä vai ei ja siitä sitten piispat kertovat miten asia oikeasti on ja siitä seuraa tietysti se, että jos homoseksualismi ei ole kirkon mielestä synnynnäistä, niin areena on vapaa syrjinnälle.
Jos kirkosta eroamisesi syy oli jumaluskon puute, niin liitytkö takaisin kirkkoon sitten, kun tulet uskoon?
Ajatteletko tosiaan Jumalaan uskomisen ja kirkkoon kuulumisen käyvän käsi kädessä?
Monet ovat eronneet kirkosta siitä syystä, että alkoivat uskoa Jumalaan, tulivat uskoon.
humanisti tai et tiedä mitä sana "humanisti" tarkoittaa.
Sanoit kerran Ateisti-palstalla että pelastaisit hengenvaarasta mieluummin oman kissasi kuin tuntemattoman ihmisen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000037641300#22000000037641300
sä olet kaveri jolle Nasse osoittaa sympatiaa. Joku tietysti miettii miten ironia sopii asiayhteyteen mutta tässä on kyllä vilpittömästi kysymys siitä miten uhri ei enää suostu olemaan uhri ja parantelee haavojaan suhteellisen sinnikkäästi.
Propsit Pekulle.
kirkkoon liittymisellä olisi kuin usko jumalan olemassaoloon. Siihenhän koko systeemi perustuu. Jumaluskoon. Ja tietysti vielä se, että uskoo kuten luterilainen kirkko opettaa.
En tule uskoon, älä pelkää.
Karkki on minun läheiseni, vaikka se on sinun ilmeisen vaikeaa ymmärtää.
Sinä juttujesi mukaan pidät itseäsi tärkeämpänä kuin muita eläimiä ja katsot oikeudeksesi arvostella minua siitä, että pelastaisin perheenjäseneni.
"Sinä juttujesi mukaan pidät itseäsi tärkeämpänä kuin muita eläimiä ja katsot oikeudeksesi arvostella minua siitä, että pelastaisin perheenjäseneni. "
että Peku on vasta palaamassa taikauskosta nimeltä krisselismi normaalin, ihmisarvoiseen elämään.
Krisselillähän on häntä varten ja hihua palvelemaan luotu Jumala, jonka arvo ja olemassaolo perustuu vain siihen että saapi uskollisia kannattajia pelastella vaikkapa murhaamalla ja kiduttamalla "poikaansa".
Mikä enemmän voisi kuvastaa uskovaisen arvoa?
Siitä on kuule kaukana tavallisen taikauskottoman elämä, olipa tuo sitten ihminen tai kissa.
että kissasi pelastaisit ennen ihmistä on vastoin humanismia eikä palolaitoskaan pelasta kissoja ennen ihmisiä.
Tuo mielipiteesi sulkisi pois sinut monesta muustakin työyhteisöstä.
Otin sen esimerkiksi kun kerran aloit humanismia toisilta vaatimaan kun itse poljet sen lokaan.
Jääviys on jääviyttä olkoonkin sitten asia mikä asia.
Jospa linkittäisit jostain esimerkin väitöstesi tueksi minusta niin silloin et valehtelisi.
ilman muita eväitä autiolle saarelle kissasi kanssa, niin söisin kissasi.
"Ei kirkosta eroaminen tee kenestäkään sen humanistisempaa, kuin mitä hän oli aikaisemmin."
No, ei tee kirkkoon kuuluminenkaan.
Ne, jotka uskovat Herraamme Krishnaan, maailmankaikkeuden luojan Shivan inkarnaatioon, tuskin välittävät kuulua mihinkään kristilliseen kirkkoon.
Krishna on muuten Vishnun inkarnaatio, ei Shivan.
että pelastaisit ennemmin nuoren ihmisen, kuin oman isoäitisi, koska hänellä on jo elämä elettynä.
Asettuisit siis tuomarin asemaan.
eihän autiolla saarella mitään muuta syötävää varmaan olisikaan.
Minä en ole tollasia sanonut.
No nyt varmaan yrität paikata edellisen valheesi uudella valheella.
sitten se oli sinun kamusi siinä ketjussa, kun kilvan teitte minusta hirviötä. G G:kö se oli.
Niin tai näin, niin sinun on turha lässyttää siitä kenet pelastaisin kenet en.
Paikkasit jo toistamiseen entistä valhetta uudella.
Aika häpeällistä touhua kun kehtaat keksiä toisille kamutkin.
Hae itse se viestiketju jos kiinnostaa. Miksi sinä kuvittelet olevasi arvokkaampi kuin joku muu eläinlaji?
Rauhallisesti kannattaa keskustella ja miettiä mitä kirjoittaa vaikka pinnasi onkin palanut.
Kerroit minusta kolme valettaa putkeen ja meinaat että minun pitäisi todistaa että puhut totta?
Pitäisikö siis minun jälkikäteen sinun pyynnöstä alkaa itsestäni valheita keksimään jotta sinä olisit sitten oikeassa.
minua haukkunut siitä, että välitän kissastani. Onko asiatonta kysyä, että oletko sitä mieltä, että olet arvokkaampi kuin muut eläimet?
En löytänyt sitä ketjua jossa kaverisi kanssa haukuitte minua, mutta on se tuolla jossain, jos et ole sitä poistattanut. Ihan oikeastiko sinä kuvittelet, että olet jotenkin tärkeämpi ja arvokkaampi tässä maailmassa kuin joku muu. Millä sen perustelet?
Ei siinä mitään pahaa ole, että itseään arvostaa, mutta olisi ihan hyvä juttu, jos arvostaisi muita elollisia samalla lailla, eikä asettaisi itseään muitten yläpuolelle.
Luonnossa on sekä lihansyöjiä, että kasvinsyöjiä. Sellainen on tämä eliöiden systeemi. Sinäkin ehkä voisit syödä kissan, jos tarpeeksi kova nälkä tulisi, eikä muuta ruokaa ole saatavilla. Samoin kissa voisi syödä sinua, jos on raatosi kanssa jäänyt lukittujen ovien takse.
Kyse on siitä, että sinä pidät itseäsi arvokkaampana kuin vaikkapa kissaa. Ja halveksit minua siksi, että omaa kissaani rakastan ja sen pelastaisin, jos sellainen paikka tulisi.
Minä en ole sinua enkä ketään muutakaan haukkunut enkä halveksinut.
Enkä ole pitänyt itseäni muita arvokkaanpana.
Nytkin tässä ketjussa olen jo viisi kertaa oikonut sinun keksimiä valheita minusta.
Olet jo kaksi kertaa myönntänytkin valehdelleesi mutta paikkaat asiaasi heti perään uusilla valheilla.
Kirkkoon kuulumisella ei ole mitään järjellistä selitystä. Eiköhän syy löydy ihmisten mielenvikaisuudesta.
maksaa sellaisesta, mitä ei käytä. Kaikessa yhdistystoiminnassa lehtitilauksissa yms kannattaa miettiä käyttääkö vai eikö käytä sitä, mistä maksaa.
Itse käytän oman kirkkoni palveluksia jopa monta kertaa viikossa. Mutta kuulunkin ortodoksiseen enkä luterilaiseen kirkkoon.
Luottamus kirkkoa kohtaan on kasvanut 1990-luvulta lähtien. Kirkkoon luottaa kaksi kolmasosaa suomalaisista. Vain joka kymmenes on vastakkaisella kannalla.
Suomalaisten mielikuvat kirkosta ovat pääosin myönteisiä. Myös niiden osuus on kasvanut, jotka pitävät kirkkoa tarpeellisena ja rehellisenä. Kirkon nähdään puolustavan vähäosaisia. Kirkko koetaan palvelualttiina ja asiantuntevana.
Suomalaiset ovat tyytyväisiä siihen, miten kirkko hoitaa kirkolliset toimitukset eli kasteet, avioliittoon vihkimiset ja hautaan siunaamiset. Lähes yhdeksän kymmenestä koki kirkon hoitavan ne hyvin. Vain muutama prosentti oli kirkollisten toimitusten hoitoon tyytymättömiä. Hautausmaiden hoito ja rippikoulut saivat suomalaisilta erityistä kiitosta.
Tiedot käyvät ilmi uusimmasta kirkon nelivuotiskertomuksesta Monikasvoinen kirkko - Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2004-2007. Kirjan ovat kirjoittaneet Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja dosentti Kimmo Kääriäinen sekä tutkijat FT Kimmo Ketola, dosentti Kati Niemelä, TT Harri Palmu ja TT Hanna Salomäki.
Suomalaisista 96 prosenttia haudataan kirkollisesti
Kasteita, avioliittoon vihkimisiä ja hautaan siunaamisia järjestettiin yhteensä lähes 114 000 vuonna 2007 ja niihin osallistui kaikkiaan noin neljä miljoonaa suomalaista. Tilaisuuksien ja osanottajien määrä pysyi ennallaan vuoteen 2003 verrattuna.
Kirkollisia toimituksia pidetään erityisen tärkeinä seurakuntalaisten keskuudessa. Mahdollisuus saada lapselle kristillinen kaste, toimia kummina tai saada kirkollinen vihkimys tai kristillinen hautaan siunaus ovat tärkeitä jäsenyyden syitä noin 90 prosentille kirkkoon kuuluvista suomalaisista.
Kastettujen lasten osuus syntyneistä vuonna 2007 oli 84 prosenttia. Kastettujen osuus laski kertomuskaudella kolme prosenttiyksikköä. Kirkollisten vihkimisten osuus väheni kahdeksan prosenttiyksikköä. Vuonna 2007 kaikista avioliitoista kirkollisia oli 60 prosenttia. Luterilaisen kirkon toimittamia hautaan siunaamisia sen sijaan oli peräti 96 prosenttia kaikista hautauksista.
"Vaikka kirkkoon kuuluvien osuus on laskenut, valtaosa suomalaisista haluaa edelleen esimerkiksi kirkollisen hautaan siunaamisen. Tämä edellyttää kirkolta jatkossa lisää voimavaroja, sillä väestön ikääntyminen ei tuo mukaan vain kasvavaa terveys- ja hoivapalvelujen tarvetta, vaan vuosittain tuhansia kuolleita nykyistä enemmän. Kirkon on kyettävä hautamaan ja tukemaan surevia omaisia jatkossakin niiden merkityksen vaatimalla tavalla." sanoo Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Kimmo Kääriäinen.
Diakoniatyö kohtaa yhä moniongelmaisempia
Diakonityössä oli asiakaskontakteja 780 000 vuonna 2007. Asiakaskontaktien määrä väheni nelivuotiskaudella, mutta asiakkaiden moniongelmaisuus lisääntyi. Kirkon diakoniasta haettiin apua erityisesti taloudellisiin ongelmiin, terveyteen ja sairauteen liittyviin kysymyksiin sekä ihmissuhdeongelmiin.
Diakoniatyön vapaaehtoisten määrä kasvoi kertomuskaudella. Vuonna 2007 vapaaehtoisia oli yli 28 000. Vapaaehtoiset käyvät muunmuassa kodeissa ja laitoksissa kuten sairaaloissa ja vankiloissa.
Kirkko tukee kriiseissä
Kertomuskauden aikana suomalaisten turvallisuudentunnetta horjuttivat monet onnettomuudet ja tragediat: Konginkankaan linja-auto-onnettomuus vuonna 2004, Aasian hyökyaaltokatastrofi tapaninpäivänä 2004 ja Jokelan koulusurmat 2007.
Onnettomuuksien ja surmien yhteydessä kirkoissa järjestettiin lukuisia muistohartauksia. Seurakuntien työntekijät tarjosivat monenlaista tukea ja keskusteluapua. Suomalaisten enemmistön mukaan kirkko tuki kriisitilanteessa olevia ihmisiä hyvin. Kaikkein myönteisimmän arvion kirkon toiminnasta kriisitilanteissa antoivat alle 24-vuotiaat aikuiset.
Perheneuvonnan tarve kasvaa
Seurakuntien perhetyö kasvoi kertomuskaudella. Perhekerhoilla oli vuonna 2007 yli 47 000 kokoontumista. Kasvua kertomuskaudella oli 13 %. Perhekerhoissa kirjattiin yhteensä 1,2 miljoonaa käyntiä.
Kerhojen lisäksi seurakunnat järjestivät erilaisia perheleirejä ja -retkiä sekä perhetyön tilaisuuksia. Kaikkiaan kolmessa neljästä seurakunnasta järjestettiin vuonna 2007 perhetapahtumia. Perheleirejä järjesti 29 prosenttia seurakunnista. Joka viidennessä (19 %) seurakunnassa järjestettiin avioparitilaisuuksia ja joka kymmenennessä seurakunnassa avioparileirejä ja -kursseja. Viidessä prosentissa seurakuntia järjestettiin myös yksin asuvien ns. sinkkutilaisuuksia.
Kirkon perheneuvonnan asiakasmäärä kasvoi. Perheneuvonnan asiakkaita oli vuonna 2007 yli 17 400. Yleisimmät syyt lähteä perheneuvontaan olivat vuorovaikutusongelmat ja erokysymykset. Miesten osuus asiakkaista oli 40 prosenttia. Asiakaskunnassa on yhä enemmän monikulttuurisia pareja ja perheitä.
Perheneuvontaan olisi tulijoita huomattavasti enemmän kuin mitä voidaan ottaa vastaan. Avioparien tukemista varten seurakunnat järjestivät vuonna 2007 lähes 400 erityisesti aviopareille suunnattua tilaisuutta. Tilaisuuksien määrä kasvoi neljänneksellä vuoteen 2003 verrattuna Osanottajamäärä tilaisuuksiin kuitenkin väheni, nyt osanottajia oli 8 300 kun vuonna 2003 heitä oli vajaat 15 000.
Rippikoulun suosio säilyy
Rippikoulun suosio on pysynyt vakaana. Vuonna 2007 rippikoulun kävi lähes 60 000 nuorta, mikä vastaa 88,5 prosenttia 15-vuotiaiden ikäluokasta. Rippikoululaisten määrä kasvoi kertomuskaudella viisi prosenttia. Myös rippikoulun jälkeiseen isoskoulutukseen osallistuneiden määrä kasvoi. Isoskoulutukseen osallistui 27 000 nuorta ja yhteensä 18 000 nuorta toimi isosena.
Päiväkerhoihin osallistui vuonna 2007 kaikkiaan 62 000 lasta, mikä vastaa 36 prosenttia 3-5-vuotiaista lapsista. Päiväkerholaisten määrä väheni 13 prosenttia vuodesta 2003. Myös päiväkerhoryhmien määrä väheni vastaavasti. Seurakunnissa toimi 4 300 päiväkerhoryhmää.
Päiväkerhotyön puitteissa järjestettiin vuoden 2007 aikana 6 500 tilaisuutta, joihin osallistui yli 300 000 henkeä. Näitä olivat muun muassa vanhempainillat ja päiväkerhotyön järjestämät juhlat. Monissa seurakunnissa päiväkerholaisten vanhempia tavattiin myös vanhempainvarteissa. Joka neljännessä seurakunnassa (28 %) niitä pyrittiin järjestämään kaikkien vanhempien kanssa ja 44 prosentissa seurakunnista tarpeen vaatiessa.
Kirkon perinteiseen toimintaan osallistuvien määrä ei kuitenkaan kerro kaikkea kirkon toiminnan tavoittavuudesta. Merkittävä osa kirkon työtä tapahtuu nykyään verkostoyhteistyössä eri tahojen kanssa. Esimerkiksi lähes kaikki seurakunnat tekevät yhteistyötä koulujen kanssa.
"Diakoniatyön vapaaehtoisten määrä kasvoi kertomuskaudella."
Uskonnollisesti sitoutumattomien kansalaisjärjestöjen tai hyväntekeväisyysjärjestöjen piirissä toimivien vapaaehtoisten määrä on paljon suurempi kuin kirkon työssä olevien vapaaehtoisten. Yksin SPR:n nälkäpäivän keräyksessä on yli 10 000 kerääjää. Erilaisia po. järjestöjä on itse asiassa enemmän kuin kymmeniä, voi sanoa satoja.
Tuossa luvussa ovat säännöllisesti diakoniassa toimivat vapaaehtoiset avustajat. Kerääjät jos lasketaan mukaan, esim yhteisvastuukeräyksen puitteissa, määrät moninkertaistuvat.
"Päiväkerhoihin osallistui vuonna 2007 kaikkiaan 62 000 lasta, mikä vastaa 36 prosenttia 3-5-vuotiaista lapsista."
Meidänkin ipana käy srk:n kerhossa. Syy on ettei kunnallista tai yksityistä vastaavaa ole tarjolla. Kun kunnalta kysyttiin miksi sellaista ei järjestetä vaikka kysyntää olisi, vastaus kuului ettei tarvitse kun kirkko järjestää.
jos ette kuulu kirkkoon? Olet sinäkin epäjohdonmukainen kasvattaja!