omme kaikki, oomme kaikki sinä ja minä, sinä ja minä.
Olit sitten saarnaaja, evankelista, pappi, lukkari, talonpoika tai kuppari jne. niin saat kaiken anteeksi Jumalalta kun tunnustat syntisi.
Vaikka olisit langennut mihin tahansa niin anteeksi saa.
Pedofiilille, murhaajalle, raiskaajalle, homolle, lesbolle, varkaalle jne. kaikille kuuluu Jumalan armo kun tunustaa syntinsä ja saa ilolla osallistua seurakuntien kokouksiin.
Olit sitten saarnaaja, evankelista, pappi, lukkari, talonpoika tai kuppari jne. niin saat kaiken anteeksi Jumalalta kun tunnustat syntisi.
Vaikka olisit langennut mihin tahansa niin anteeksi saa.
Pedofiilille, murhaajalle, raiskaajalle, homolle, lesbolle, varkaalle jne. kaikille kuuluu Jumalan armo kun tunustaa syntinsä ja saa ilolla osallistua seurakuntien kokouksiin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tosi on, sano entinen pankinjohtajakin.
Ei tuohon muuta passaa lisätä.
Kirjoituksesi on uskomattoman ihmisen ajatuksia.
Useimmat kristityt tietävät, ettei Jumalan armo ole itsestäänselvyys. Jumala on armollinen kenelle tahtoo ja paaduttaa, kenen tahtoo.
Jokaisen ihmisen kannattaa kaikin voimin etsiä Jumalan armoa osakseen, tehdä parannus synneistään.
Room. 9:15 Sillä Moosekselle hän sanoo: "Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan."
9:16 Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.
9:17 Sillä Raamattu sanoo faraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä."
9:18 Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
Uskoontuleminen ei aina tapahdu silloin kun ihminen itse tahtoo, sanoohan sana:
Luukas 11:9 Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
Silloin kun Jumala antaa ihmisen synnit anteeksi, hänen tekojensa seuraukset jäävät usein vaikuttamaan. Uskoontulleen entisen murhamiehen murhaama ihminen pysyy haudassaan, varkaan varastamat tavarat ovat yhä poissa paikaltaan.
Kaikella synnillä on seurauksensa, yhden ihmisen lankeamus, tuottaa usein kärsimyksiä monille muille:
Room. 5:18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;
ihan väärin Jumalan armon.
Tottahan toki kaikkien entiset teot ja seuraukset niistä pysyy, mutta kun syntinen tunnustaa ne ja kääntyy Jumalan puoleen niin hän antaa anteeksi ja ei niitä muista.
Joillekin on todella vaikeaa ymmärtää se, että Jumala ei muista syntejämme kun Jeesuksen veri ne peittää. Näin kuitenkin Jumala itse ilmoittaa.
Ihan turha sotia Jumalan Sanaa vastaan.
Kirjoitat ihan niin kuin Jumala valikoisi kenelle antaa anteeksi ja kelle ei, mutta kyllä Jumala ilmoittaa Sanassaan, että kuka ikinä katuu syntejään ja tulee Hänen luokseen niin Hän myös vastaanottaa ja ei heitä pois.
Myös tuhlaajapoikavertaus on oivallinen esimerkki langenneesta ihmisestä joka palaa Isän kotiin ja Isä ottaa avosylin vastaan.
Jeesus kertoo esimerkin kadonneesta lampaasta kuinka paimen lähtee etsimään yhtä kadonnutta ja iloitsee kun sen löytää.
Kyllä Jumalan Sana on armollinen, mutta toki on niin, että emme saa liian laveaksi tehdä Jeesustietä vaan opettaa katumusta ja tunnustamista ja palaamista harharetkiltä.
En itsekään halua julistaa sellaista armoa, että "kerran pelastettu, aina pelastettu" kuten eräät tahot kertovat, että kun kerran on tullut uskoon niin Jumala ei päästä irti vaikka synnissäkin eläisi. Sitä en julista vaan sitä, että kun katuu langettuaan niin saa anteeksi ja voi jatkaa matkaa iloiten.
Muista yksi tärkeä asia, Jumala on se joka armahtaa. Kaikki riippuu Jumalasta.
Jumalan kanssa ei voi leikkiä. Ihminen joka murhaa toisen ihmisen, voi joskus tulla uskoon. Mutta jos se sama ihminen, kuvittelee uskoon tultuaan, että hän voi murhata vielä pari muuta ihmistä ja saada nekin murhat anteeksi, hän erehtyy pahasti ja tulee pettymään.
Heb- 10:26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä,
10:27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.
10:28 Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman:
10:29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!
10:30 Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa."
10:31 Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.
se on siis sinun mielipiteesi ??? Miksi pidät halpana Jeesuksen kalliin uhriveren ???
Saiko yli 1257 kristittyä surmannut katolisen kirkon inkvisiittori joka kerta kristityn murhan anteeksi, kun hän sitä pyysi ?
Pääsikö hän lopulta armahdettuna syntisenä taivaaseen ?
Vielä tänäänkin piru opettaa katolisille raamattua.
tarkoitakaan. jos murhaaja tulee uskoon niin ei hän tahallaan murhaile jatkossa vaan ymmärtää kyllä pysyä poissa sellaisista piireistä joissa voisi joutua tappeluun.
en uskokaan, että jos ihminen tulee uskoon, että sitten vielä raiskailisi ja murhaisi, mutta me ihmiset olemme ihmisiä ja esim. viina voi olla jollekin kova kiusaus ja jos lankeaa niin on mahdollista vielä nousta ja mies voi katsoa naista himoiten ja voi siitäkin nousta.
totta on tietysti se, että ihminen ei saa jatkaa synnintekoa loputtomiin.
Me olemme armahdettuja mutta emme syntisiä.
Paavali puhutteli Jumalan seurakuntaa pyhinä.
Miksi me puhuttelemme Jumalan seurakuntaa syntisinä?
Mitä Kristus teki ruumiinsa uhrilla sinulle ja minulle?
Oliko Jeesuksen sovitustyö täydellinen?
Raamattu ei tunne käsitettä "Armosta pelastettu syntinen".
Ihminen on joko syntinen tai vanhurskas ja pyhä.
Raamattu ei tunne välimuotoja.
Room 1:7. kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille.
1.Kor 1:2
Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin.
Joh 17:19
ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.
1.Kor 6:11
Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.
2 Kor 1:1 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa.
Ef 1:1 Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa.
Ef 2:19 Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä,
Fil 1:1 Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filippissä, sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille.
Kol 1:2 Kolossassa asuville pyhille ja uskoville veljille Kristuksessa. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme!
12. kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa,
Kol 3:12 Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
2 Tess 1:10 kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme.
Heb 10:10
Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
2.Kor 13:12
Kaikki pyhät lähettävät teille tervehdyksen.
1.Kor 6:2
Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan? Ja jos te tuomitsette maailman, niin ettekö kelpaa ratkaisemaan aivan vähäpätöisiä asioita?
Ef 4:12
tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
Fil 4:22
Tervehdyksen lähettävät teille kaikki pyhät, mutta varsinkin ne, jotka ovat keisarin huoneväkeä.
1.Tim 2:8
Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;
Heb 3:1
Sentähden, pyhät veljet, jotka olette taivaallisesta kutsumuksesta osalliset, kiinnittäkää mielenne meidän tunnustuksemme apostoliin ja ylimmäiseen pappiin, Jeesukseen,
2 Tess 2:15 Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme.
eikös se nykyinen meno Pyhien seurakunnassa ole vähän niinkun niiden Baalin pappien touhuja ? katoskun merkit seuraa niitä jotka uskovat. On torontoa ja on Bentleytä ja vaikka minkälaista ylistysyritystä. :(
Vaikka olemme uskoon tulleet niin olemme kuolemaan saakka syntisiä. Synti asuu meidän ruumiissamme ja teemme sitä mitä emme tahdo ja sitä mitä tahdomme emme tee. Eikös jotenkin noin Paavali sanonut.
Kyllä me kaikki olemme armosta pelastettuja.
Kannattaa hieman enemmän tutkia Raamattua eikä vain ottaa joitakin paikkoja.
Aika kova paikka on syntiselle jos tultuaan rukousalttarille käännytettäisiin takaisin a sanottaisiin, että armo ei kuulu sinulle. Olet jo yrittänyt siitä synnistä eroon, mutta nyt emme enää rukoile puolestasi.
Näinkö pitäisi sanoa?
viestistäsi muuta kuin otsikon.
Voimme katsoa ihmistä kahdesta näkökulmasta.
1. Ihmisen omasta näkökulmasta hänen omien onnistumisiensa ja epäonnistumisiensa valossa.
2. Jumalan nökökulmasta Kristuksessa Jeesuksessa vanhurskautettuina ja pyhitettyinä pyhinä.
Paavali ei ole syntinen vaan pyhä.
Sinä viittaat todennäköisesti Paavalin sanoihin
1 Tim 1:15. Paavali kirjoittaa Jeesuksen tulleen maailmaan pelastamaan SYNTISIÄ. Sitten hän kirjoittaa että on näistä kaikista syntisistä suurin syntinen. Aivan oikein mutta, Paavali viittaa entiseen elämäänsä Jumalan seurakunnan vainoojana. Ei hän tuossa jakeessa puhu pelastetun uskovan apostoli Paavalin asemasta Jumalan edessä.
Paavali luki itsensä Kristuksen apostolien joukkoon. He olivat kaikki vanhurskautettuja ja pyhitettyjä Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämän on Jumala itse tehnyt ja Hän onnistuu täydellisesti kaikissa teoissaan.
Heb 10:14 "Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään."
Jeesus itse sanoi opetuslapsilleen: "Te olette puhtaat sen sanan tähden jonka minä olen teille puhunut".
Evankeliumin Sana puhdistaa kun ihminen ottaa sen vastaan (Ef 5:26, Apt 11:14, 10:43-44 15:8-9, 1 Tess 2:13, 1 Kor 15:1-2,11). Kyllä Paavali ymmärsi ja otti vastaan vanhurskautuksen ja pyhityksen myös omalle kohdalleen koskapa julisti sitä toisille.
Seuraavassa Paavali lukee itsensä apostolien joukkoon:
1 Kor 15:9 "Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa."
Tässä Kristuksen apostolien joukkoon:
1 Tess 2:7 "vaikka me Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia arvonantoa;"
Koska Paavali lukee itsensä uskovien joukkoon ja kutsuu Jeesukseen uskovia pyhiksi, hän lukee itsensäkin pyhien joukkoon.
Tässä on todiste siitä että Paavali ei lukenut itseänsä syntisten joukkoon kuuluvaksi.
Paavali luki itsensä pyhien joukkoon mutta oli nöyrä sanoessaan että on PYHISTÄ HALVIN:
Ef 3:8 "Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta".
luulempa niin että koska on näin; joka itsensä alentaa, se ylennetään (Matt 23:12).
Tämä merkitsee Paavalin kohdalla sitä että hän on Jumalan valtakunnassa yksi niistä suurimmista pelastetuista ihmisistä. Jumalan edessä Paavali ei ole syntinen eikä edes pyhistä halvin.
Olen kirjoittanut ihmisen asemasta JUMALAN NÄKÖKULMASTA KATSOTTUNA. Sinä olet joko;
1. Syntinen matkalla kadotukseen.
2. Vanhurskas ja pyhä Jumalan lapsi.
Vaihtoehtoja ei ole. Näytä Raamatulla mikä ihminen on Jumalan näkökulmasta katsottuna jos hän ei ole syntinen eikä vanhurskas pyhä.
kirjoitukseni synnistä ja anteeksiantamuksesta JUMALAN NÄKÖKULMASTA katsottuna.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000039145291#22000000039145291
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000117&posting=22000000039277322#22000000039277322
eikös se ole niin, että syntisen vanhurskauttaa ja pyhittää Jumala ARMOSTA ?
Jumala vanhurskauttaa Jeesukseen uskovan armosta.
Jeesuksessa tuli Jumalan armo pelastukseksi kaikille syntisille ihmisille. Joka uskoo Jeesukseen ja ottaa Hänet vastaan Herrakseen ja Vapahtajakseen saa armon, vanhurskautuksen, pyhityksen ja pelastuksen Jeesuksessa (1 Kor 1:30). Pelastetut eivät enään ole syntisiä. He ovat Jumalan silmissä vanhurskaita ja pyhiä. Uskova on siis armosta pelastettu, entinen syntinen, nykyinen vanhurskas ja pyhä Kristuksessa Jeesuksesssa.
Oletko ajatellut että armokin saa armosta.
Joh 1:16 "Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle."
Jumala tarjoaa meille uskoville vieläkin uutta armoa Kristuksen ilmestymisessä;
1 Piet 1:13 "Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä."
Voitaisiin väittää että uskova saa kolminkertaisen armon.
Siis, pelastavan armon saamme armosta.
Sitten saamme uuden armon kun Jeesus ilmestyy noutamaan omansa.
Eikös tämä ole ARMOA?
>>>eikös se ole niin, että syntisen vanhurskauttaa ja pyhittää Jumala ARMOSTA ?
Oikeahkosti oikeassa.Näin se on.Mutta Jumala näkee sydämeen:Room. 8:12
Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme.
Room. 8:13
Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.
sitten vielä tämä:2. Kor. 7:1
Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.
oikeassa. Sinä viittaat jakeisiin jotka puhuvat IHMISEN OSUUDESTA pyhityksessä.
Tämäkin puoli löytyy Raamatusta ja on totta. Minä olen kuitenkin keskittynyt
Jumalan osuuteen. Jumalan puolelta on pyhityksemme täydellinen.
Kun sitten puhutaan ihmisen osuudesta, on selvää ettei kukaan saa elää syntiä
harjoittaen ja luottaa liikaa armoon. Armoa ei saada synnin päälle. Armo annetaan
syntinsä tunnustavalle, katuvalle ja parannuksen tekevälle Jeesukseen turvaavalle
ihmiselle. Tästä asiasta olemme varmasti samaa mieltä.
Koska uskova on vanhurskas ja pyhä Jumalan edessä, on Jumalan tahto että
vanhurskaus näkyy jokapäiväisessä elämässämme. Emme siis voi elää
miten tahansa korkean kutsumuksemme ja asemamme tähden. Siksi Raamattuun
on kirjoitettu noita kehoituksen ja varoituksen sanoja joihin sinä viittaat.
Raamattu sanoo näinkin kovasti:
Heb 12:14 "Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman
sitä ei kukaan ole näkevä Herraa;"
Pyhityselämä on siis uskovalle ihan välttämätöntä. Pyhitys on sitä että
kartetaan syntiä ja eletään Jeesuksen yhteydessä Jumalan lapsen arvolle
sopivaa elämää. Silloin pyritään lähelle Jeesusta. Siitä seuraa automaattisesti
synnin karttaminen. Mitä lähempänä sinä elät Jeesusta, sitä enempi sinä
inhoat ja kartat syntiä. Tämä on pyhityselämää.
Asemamme ymmärtäminen Kristuksessa Jeesuksessa ja Jumalan armon kokeminen vie
uskovan pyhitykseen. Jumalan armo kasvattaa meitä että me hylkäämme maailmalliset
himot ja elämme siveää Jumalaa miellyttävää elämää. Tämän tähden lakisaarnat eivät
vie pyhitykseen. "Sillä laki saa aikaan vihaa;" (Room 4:15).
Laki Mooseksen kautta ei voinut viedä Israelin kansaa luvattuun maahan.
Siihen tarvittiin Joosuaa. Joosua on esikuva Kristuksesta. Laki annettiin Mooseksen kautta.
Armo ja totuus tuli Jeesuksen Kristuksen kautta (Joh 1:17). Paavali oli saanut
tehtäväksi julistaa Jumalan armon evankeliumia juuri siitä syystä että armo ja sen
kokeminen vie uskovan pyhitykseen. Tästä samasta syystä minäkin pyrin julistamaan
Jumalan armon evankeliumia.
Veljeni Herrassa.Tervettä opetusta vain tarvittaisiin Juurikin Armosta ja Pyhityksestä.
Ja Rukouksesta, ettei se jäisi itselle anelun tasolle.Koska juuri siinä on vaaransa:Ps. 106:15
Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.
Että oppisimme unohtamaan omat maalliset tarpeemme ja halut, koska olemme jo pois vihan alta ja armon lapsia.Raamatustahan kyllä löytyy ohjeet ja opetus kaikkeen.Surullista vain on, että sitä luetaan niin vähän.
Minkälaiset rukouksemme ovat riippuu siitä, miten olemme oppineet tuntemaan
Jeesuksen. Se, joka tuntee Hänet johon uskoo, luottaa Jumalaan kaikissa
tilanteissa. Vaikeissakin koettelemuksissa voi avunpyyntöjen ja voivottelujen
sijaan levätä Herrassa ja kiittää ja ylistää Häntä. Jeesus lupasi että Hän on
lastensa kanssa maailmanaikojen loppuun asti.
Puolustaja Pyhä Henki on tullut ASUMAAN
uskovaan ja seurakuntaansa (Joh 14:17,23). Hän ei siis tullut vain
käymään kylässä. Hän ei jätä uskovaa ja palaa taivaaseen kun uskovalle tulee
paha päivä. Hän tuli asumaan maanpäälliseen kotiinsa omaan temppeliinsä
Pyhässä Hengessä. Seurakunta (uskovien yhteys) on Jumalan huone (1 Tim 3:15).
Jumala siis ASUU SEURAKUNNASSAAN. Onko Jumala silloin kaukana?
Ei Hän ole kaukana.
Paavali sanoi:
"Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä MINÄ TUNNEN HÄNET,
JOHON MINÄ USKON, ja OLEN VARMA siitä, että HÄN ON VOIMALLINEN siihen
päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu. Ota esikuvaksi ne
terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa" (2 Tim 1:12-13).
Paavali ja Silas ovat Filippin vankilassa. Selkä ruoskittu verille. Siellä he istuvat
jalkapuussa kylmässä, pimeässä, kosteassa ja epämiellyttävässä vankityrmässä
tietämättä mikä heitä odottaa. Kuitenkin he rukouksessa veisaavat ylistystä
Jumalalle (Apt 16:25). En näe tuossa vankityrmässä Paavalia ja Silasta
voivottelemassa kohtaloaan. En näe heidän anovan Jumalalta vapautusta.
En myöskään kuule heidän huutavan Jumalalle tuskastuneena peloissaan:
"Voi hyvä Jumala rakas, miksi, miksi meille näin on käynyt? Auta nyt rakas Jeesus."
Näen Paavalin odottavan luottavaisesti
suurella mielenkiinnolla miten Herra Jeesus tästä tilanteesta selviää.
Hehän olivat Jumalan asialla. Silloin ei tapahtunut olekaan heidän oma ongelmansa.
Se olikin Jumalan ongelma. Vai? Voiko Jumalalla olla ongelmia?
Kun miehet vankilassa ylistävät Jeesusta iloisen varmana siitä että tämä
koituu meidän parhaaksemme (Room 8:28) koska rakastamme Jumalaa.
Jumalan voima ilmestyy niin että kaikkien kahleet aukeavat ja putoavat maahan
sekä vankilan ovet aukeavat. Paavali ja Silas eivät ryntää ulos vaan he odottavat
että he pääsevät todistamaan elävästä Jumalasta joka on heidät vapauttanut.
Tästä seuraa että vanginvartija ja koko hänen perheensä tulivat uskoon.
Mikä siunaus kun Herran palvelija luottaa Herraan ja kiittelee koettelemustenkin
keskellä. Raamattu sanoo:
"Kiittäkää joka tilassa sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa
Jeesuksessa. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne
rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha,
joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne
Kristuksessa Jeesuksessa" (1 Tess 5:18, Fil 4:6-7).
Luottamuksessa Herraan on suuri salaisuus.
"Sillä näin sanoo Herra, Herra, Israelin Pyhä: Kääntymällä ja pysymällä hiljaa
te pelastutte, rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne;" (Jes 30:15).
Paavali oli oppinut tuntemaan Herran. Jumalan tunteminen antoi luottamusta Häneen.
Pietari kirjoittaa kirjeessään että armo ja rauha voivat lisääntyä
uskovassa (1 Piet 1:2). Jumalan armo ja rauha on Jumalan taholta aina yhtä suuri.
Uskova voi kuitenkin kokemusperäisesti kokea armon ja rauhan pienempänä tai
suurempana. Tästä ihmisen kokemusperäisestä armosta ja rauhasta on tässä
kysymys. Armon ja rauhan kokeminen lisääntyy Jumalan ja Herran Jeesuksen
Kristuksen tuntemisen kautta (2 Piet 1:2-4,8,10). Tässä on kysymys myös
juurtumisesta Kristukseen (Kol 2:6-7). Kun Jumalan lapsi on oppinut syvällisemmin
tuntemaan Jeesuksen Kristuksen Sanan kautta, silloin uskovalla on kaikki mitä
hän tarvitsee jokapäiväisen elämän tarpeisiin. Hän on juurtunut Kristukseen
(Jumalan Sanaan).
Silloin uskova kokee tunneperäisesti armoa ja rauhaa Herrassa. Hän ei horju
myrskyissäkään. Hän ei menetä malttiaan kun koettelemukset koputtavat ovelle.
"Ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne
ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."
Jumala sai kunniaa Paavalin ja Silaan luottamuksen kautta täällä maan päällä
ja taivaassa. Melkein näen Jumalan kehuvan Saatanalle Paavalia ja Silasta ja heidän
uskoa ja luottamustaan Jumalaan. Jumala hoiti Paavalin ja Silaan tarpeet kun he
luottivat Häneen.
Jumala ei voi sallia kaikille omilleen noin suuria koettelemuksia.
Uskossaan heikot ihmiset eivät kestäisi niitä (1 Kor 10:13).
Se on suurta armoa jos uskova saa kärsiä Jeesuksen nimen tai todistuksen tähden.
Vielä jos koettelemuksissa jaksaa jopa ylistää Jumalaa turvaten Häneen koko
sydämestään. Silloin Jumala saa kunniaa meidän elämämme kautta. Sehän onkin meidän
korkea kutsumuksemme. Nimittäin että me elämällämme tuottaisimme kiitosta
ja kunniaa Jumalalle (Ef 1:4-6, 12, 1 Piet 2:12, 2 Kor 9:13, 1 Piet 1:7).
Tänään olen pohdiskellut(sairaslomalla) tuota 1 Pietarin kirjeen toista lukua ja sen puhetta minulle.Ja erityisesti ihastuin 11-12 jakeisiin.
Siitä jännittävyydestä olen samaa mieltä myös, on hienoa seurata miten Jumala tämänkin tilanteen mitä milloinkin tulee eteen hoitaa.
Uskon myös että Juuri niissä pimeimmissä hetkissä mitä ihmisille kulloinkin tulee eteen, niin juuri sieltä Jumala puhuu esim:jes.45:3 pohjalta ja monessa paikassa puhutaan samasta. Yleensä sen jälkeen Raamatusta avautuu jotain aivan uutta, tai tapahtuu jotain, ikään kuin saa varustuksia lisää.
Siitä Joosuasta mistä aiemmin mainitsit, on varmaan tuntunut samalta että:Ans kattoo,Mitenkä Herra hoitaa tuonkin. Kaalebbi taisi innostua jopa pikkuisen yli, kun 85 vuotiaana halusi ehdottomasti lähteä anakilaisia ja niiden linnoitettuja kaupunkeja vastaan, nähdäkseen, miten Herra hoitaa Oikein jättiläiset.Tosin olihan Herra ne hänelle luvannut ja uskoi ne saavansa. Mutta miten.
Sitä pikkuisen alkaa ymmärtään Paavalia, kun kehoitti iloitsemaan aina Herrassa.Vapaa on todella vapaa.