Aivottomia työhönottajia

sijaisena ollessaan haukkumaan lyttyyn edessä- ja takanapäin toiset sijaiset niin eiköhän paikka urkene... Niin ne ainakin menettelee joille töitä on siunaantunut. Valitettavasti olen syntynyt auttamattoman hienotunteiseksi. Kertokaa joku miten siitä ominaisuudesta pääsee eroon ennenkuin eläkeikä tulee vastaan!

laitetaan firmasta yleensä se, joka on kaikkein epäkäytännöllisin.

Eli totta: tuottavaa, käytännöllistä työntekijää ei kannata ylentää, koska se on tuottavampi siinä alaisen hommassaan.

Ja sen verran kommentoin tähän, että ihmisellä, joka ei osaa laittaa kirjettä postiin, on 500 euroa parempi palkka kun minulla. Päivä kuluukin rattoisasti työkavereitten kanssa tupakalla, ja hyvä liksa tulee automaattisesti tilille. Kyllä elämä on syvältä.

elämä on syvältä kirjoitti:

Ja sen verran kommentoin tähän, että ihmisellä, joka ei osaa laittaa kirjettä postiin, on 500 euroa parempi palkka kun minulla. Päivä kuluukin rattoisasti työkavereitten kanssa tupakalla, ja hyvä liksa tulee automaattisesti tilille. Kyllä elämä on syvältä.

Lue lisää

Hän joka ei osaa laittaa kirjettä postiin, on varmankin hyvä puhumaan ja vakuuttava ulosannissaan. Se kun on tunnettua, että hyvien puhujien taustoja ei juurikaan tarkasteta, niin vaikkapa jopa täysin luku- ja kirjoitustaidoton voi nousta vaikka millaiseksi kihoksi. Kun vaan lärvi käy hyvin, niin yhtä lailla aivot, kädet ja jalat voivat olla vaikka täysin invaliditilassa. Ja täydestä menee - aika monelle työnantajalle. Eikä palkanmaksussakaan nuukailla.

Vinkiksi se, että opi puhumaan paljon paskaa, syyttelemään muita, kehumaan itseä ja jättämän työt tekemättä, niin kohta sinulle voidaan tulla tarjoamaan jopa pörssiyhtiön toimitusjohtajan paikkaa.

Fiksut ja korrektit saavat tässä maassa osakseen vain köyhyyden ja kurjuuden ja joka päivä työpaikallaan saavillisen paskaa niskaan.

oletettavasti kirjoitti:

Hän joka ei osaa laittaa kirjettä postiin, on varmankin hyvä puhumaan ja vakuuttava ulosannissaan. Se kun on tunnettua, että hyvien puhujien taustoja ei juurikaan tarkasteta, niin vaikkapa jopa täysin luku- ja kirjoitustaidoton voi nousta vaikka millaiseksi kihoksi. Kun vaan lärvi käy hyvin, niin yhtä lailla aivot, kädet ja jalat voivat olla vaikka täysin invaliditilassa. Ja täydestä menee - aika monelle työnantajalle. Eikä palkanmaksussakaan nuukailla.

Vinkiksi se, että opi puhumaan paljon paskaa, syyttelemään muita, kehumaan itseä ja jättämän työt tekemättä, niin kohta sinulle voidaan tulla tarjoamaan jopa pörssiyhtiön toimitusjohtajan paikkaa.

Fiksut ja korrektit saavat tässä maassa osakseen vain köyhyyden ja kurjuuden ja joka päivä työpaikallaan saavillisen paskaa niskaan.

Lue lisää

Ja hänellä on somessa loputtoman monioksainen ja hieno sivusto mahtavasta itsestään. Sen imagon ylläpidolta jää tunti tai pari päivässä opetella sitä paperikirjeen postitusta!

tuli raakatuksi ulos toimesta kun rationalisointia tehtiin, mutta miksi ihmeessä lähetettiin tulospalkkio perään! Täh!

Tyypillistä suomalaisen kirjoitusta, jossa korostetaan vaatimattomuutta, hiljaisuutta ja nöyryyttä ilman todellisia näyttöjä ja perusteluja - ellei sitten ollut provo. Tuntuu uskomattomalta, että 2000-luvulla voi urbaanilla ihmisellä olla kuvatunkaltaisia asenteita.

Kirjoittaja yksinkertaistaa ja syyttää ulospäinsuuntautuneita asioiden 1nkertaistamisesta. Samalla hän syyllistyy yksinkertaistamiseen luokittelemalla ihmiset kolmeen kategoriaan.

Kategorisoinnistaan hän kuitenkin unohtaa todella lahjakkaat eli todelliset timantit: ne, joissa sulavasti yhdistyy piirteitä eri ihmisistyypeistä ja jotka osaavat mukautua tilanteisiin. Esimerkiksi ihmiset, jotka ovat nopeita omaksujia ja pystyvät suurestakin tietomäärästä nopeasti omaksumaan olennaisen tiedon. Tällaisia ihmisiä on vähän, mutta heitä on.

Oletko maalta, akateeminen tutkija ja kommunisti? Näissä piireissä, osin valheellisesti, ihaillaan kuvailemaasi vaatimattomuutta ja nöyryyttä. Hitaus on suomalaisten aiheettomasti ihailema piirre, mikä näkyy akateemisessa maailmassa opiskelijoiden hitaana valmistumisena ja tutkimusaikojen venymisenä. Ilmiötä tosin ollaan nostamassa julkiseen keskusteluun ja valmistumisaikoja nopeuttamassa. Edelleen kuitenkin vaaditaan turhan syvällistä perehtymistä toisarvoisiin asiohin, joilla ei käytännön tuloksekkaassa työelämässä ole merkitystä. Paitsi tutkijalle, joka saa tutkimisestaan tyydytyksen, ammatin ja kenties jonkinlaisen apurahan.

Todellisuudessahan on kuitenkin niin, että parempi rehellinen itsevarmuus kuin teeskennelty vaatimattomuus. Siksi Suomesta - päinvastoin kuin Amerikasta - ei koskaan nouse todellisia menestystarinoita. Kateus kaikkea näkyvää toimintaa kohtaan on niin näkyvää.

Toisaalta, sinunkaltaisellasi ei varmasti ole vaikeaa suomalaisessa työelämässä ja kulttuurissa, jossa vaatimattomuutta arvostetaan. Ettei vaan kenellekään tulisi paha mieli! Tulee mieleen Hesarin debatti Finlandia-ehdokkuudesta, ja lausuma, että Suomessa on hyvä kirjailija, jos kirjoittaa hitaasti eikä viihdy julkisuudessa.

Lisäksi: johtaja ei tee käytännön töitä eikä hänen työnsä yleensä vaadi pitkäjänteistä perehtymistä. Johtaja edustaa ja toivottavasti tuntee laajoja kokonaisuuksia. Siinä työssä = edustamisessa suupalttiudesta saattaa olla hyötyä.

Kunhan tietysti kuuntelee, mitä suustaan päästelee.

kumpi parempi vaihtoehto.Osaamaton puhelias ja ulospäin antava henkilö joka saa sen hyvin palkatun työpaikan vai hyvin viisas hiljainen sulkeutunut henkilö jota työnantaja joutuu kaivamaan poterosta esiin.Tämä viimeksi mainittu istuu sitten katkerana työttömänä tai saa korkeintaan valtiolta näitä väliaikaisia tukirahalla olevia työpaikkoja.Tunnen muutaman jotka ovat suoraan sanoen älykköjä.Mutta käytännön elämästä ei mitään tuntemusta.Ovat kaikki valtion palveluksessa määrärahapalkalla 1700-2500 eur/kk ja 10 vuoden koulutus takana.Harvoin heillä pitempi työsopimus kuin 12 kk.Itse kuulun 20 vuoden jälkeen tähän osaamattomien joukkoon mutta päällikön palkka sitten 5200 er/kk.Siis puhun paljon ja en sinun mielestäsi tiedä mitään.Itse valitsin kyllä sen ulospäin antavuuden.

ehkä ei.... kirjoitti:

kumpi parempi vaihtoehto.Osaamaton puhelias ja ulospäin antava henkilö joka saa sen hyvin palkatun työpaikan vai hyvin viisas hiljainen sulkeutunut henkilö jota työnantaja joutuu kaivamaan poterosta esiin.Tämä viimeksi mainittu istuu sitten katkerana työttömänä tai saa korkeintaan valtiolta näitä väliaikaisia tukirahalla olevia työpaikkoja.Tunnen muutaman jotka ovat suoraan sanoen älykköjä.Mutta käytännön elämästä ei mitään tuntemusta.Ovat kaikki valtion palveluksessa määrärahapalkalla 1700-2500 eur/kk ja 10 vuoden koulutus takana.Harvoin heillä pitempi työsopimus kuin 12 kk.Itse kuulun 20 vuoden jälkeen tähän osaamattomien joukkoon mutta päällikön palkka sitten 5200 er/kk.Siis puhun paljon ja en sinun mielestäsi tiedä mitään.Itse valitsin kyllä sen ulospäin antavuuden.

Lue lisää

Kun ne vaihtoehdot ei välttämättä mene niin että puhelias on osaamaton ja puhumaton osaava. Lisäksi työelämä on hirveän arvaamatonta varsinkin sen takia, että pelkkä kyvykkyys ei vielä ole mitään, vaan koska kaikki, etenkin johtajat, varmistelevat omia selustojaan, he valitsevat ihmisiä, jotka ovat itsensä kaltaisia. Älykäs on monesti työyhteisölle myös vaarallinen, kadehdittava jne. Riippuu kai vähän alasta, mutta itse olen ainakin huomannut sen, että jos on itsevarma ja puhelias, se ärsyttää enemmän kuin vaatimattomuus. Eikä älykkyys ole koskaan Kaikki. Elämässä pärjää joskus oikein hyvin, vaikka ei olisikaan älykäs. Liika tieto luo sitä tuskaa.

Pääliköllä on tietysti päällikön palkka, se on fakta, vaikka kuinka pistäisi vihaksi. Lisäksi sekin on tullut huomattua, että ala täytyy valita tarkkaan. Koska työelämä on arvaamatonta, parempi ainakin kouluttautua sellaiselle alalle, jossa on pulaa työvoimasta kuin sellaiselle, jonne on tulijoita ja työnantaja eli se pomo voi tehdä mielipuolisia valintoja.

Kummallisesti meillä on suomalaisessa yhteiskunnassa alettu arvostaa maisterin koulutusta ihan väärissä paikoissa.

Periaatteessahan yliopisto-opinnot on tarkoitettu niille, jotka haluavat tutkijoiksi.

Nyt kuitenkin, jos työelämässä yhtään paremmille paikoille haluaa, pitäisi olla maisteri eli ylemmän korkeakoulututkinoon suorittanut. Se kuulemma antaa firmalle lisää statusta, kun on tällaista korkeita tutkintoja suorittanutta porukkaa hommissa. Mikä on kyllä pikkuisen vanhentunut ajattelutapa, vähän kuin ennen vanhaan opettaja tai ylioppilas maaseudulla.

Ja sitten porukat ihmettelee, että kun arvostetun koulutuksen jälkeen ei vain saa töitä. Tämäkin tietysti riippu alasta ja työnantajan mielialoista.

Vääristymä tässä on kuitenkin siksi, että maisterikoulutusta arvostetaan, mutta se ei sinällään anna mitään valmiuksia työelämään.

Nythän korkeakouluissa on tosin harjoitteluja, joilla voi ajaa itseään sisään työelämään. Akateeminen maailmakin on joutunut antamaan periksi sen edessä, että käytäntö on ratkaisevaa eli työkokemusta pitää olla.

Kansakin voisi tietysti mennä itseensä ja kysyä, miksi se haluaa johtajikseen korkeakoulututettuja. Mitään lähtökohtaisesti väärää tai huonoa heissä ei ole, mutta ei heitä pidä lähtökohtaisesti sen takia arvostaa, että ovat jaksaneet istua lukemassa (tällä pitkäjänteisyydellähän maisterin arvostusta usein perusteella, mutta kun sillä ominaisuudella ei nykyisessä työelämässä oikein mitään tee).

tämä ajattelu kirjoitti:

Kummallisesti meillä on suomalaisessa yhteiskunnassa alettu arvostaa maisterin koulutusta ihan väärissä paikoissa.

Periaatteessahan yliopisto-opinnot on tarkoitettu niille, jotka haluavat tutkijoiksi.

Nyt kuitenkin, jos työelämässä yhtään paremmille paikoille haluaa, pitäisi olla maisteri eli ylemmän korkeakoulututkinoon suorittanut. Se kuulemma antaa firmalle lisää statusta, kun on tällaista korkeita tutkintoja suorittanutta porukkaa hommissa. Mikä on kyllä pikkuisen vanhentunut ajattelutapa, vähän kuin ennen vanhaan opettaja tai ylioppilas maaseudulla.

Ja sitten porukat ihmettelee, että kun arvostetun koulutuksen jälkeen ei vain saa töitä. Tämäkin tietysti riippu alasta ja työnantajan mielialoista.

Vääristymä tässä on kuitenkin siksi, että maisterikoulutusta arvostetaan, mutta se ei sinällään anna mitään valmiuksia työelämään.

Nythän korkeakouluissa on tosin harjoitteluja, joilla voi ajaa itseään sisään työelämään. Akateeminen maailmakin on joutunut antamaan periksi sen edessä, että käytäntö on ratkaisevaa eli työkokemusta pitää olla.

Kansakin voisi tietysti mennä itseensä ja kysyä, miksi se haluaa johtajikseen korkeakoulututettuja. Mitään lähtökohtaisesti väärää tai huonoa heissä ei ole, mutta ei heitä pidä lähtökohtaisesti sen takia arvostaa, että ovat jaksaneet istua lukemassa (tällä pitkäjänteisyydellähän maisterin arvostusta usein perusteella, mutta kun sillä ominaisuudella ei nykyisessä työelämässä oikein mitään tee).

Lue lisää

Kyllä se on niin, että akateeminen koulutus antaa parhaat lähtökohdat laajojen kokonaisuuksien ja niiden sisällä vallitsevien riippuvuussuhteiden ymmärtämiseen. Kaikkien yritysjohtajien koulutustausta tulisi olla ylempi korkeakoulututkinto joko kauppatieteissä tai oikeustieteessä. Muut akateemiset tutkinnot eivät anna vastaavaa tietopohjaa liike-elämän haasteisiin - ei varsinkaan diplomi-insinöörin tutkinto.

Vähemmänkin koulutetuissa on harvoja , tosi harvoja, sellaisia, jotka osaavat hallita laajoihin kokonaisuuksiin sisältyviä tietomassoja. Jos tätä lahjakkuutta todella on, niin silloin johtajaksi nimittäminen on oikein.

On akateemisissakin sellaisia, jotka vievät teoreettisuuden liian pitkälle tai he lähtevät seuraamaan hienojen teorioiden vääriä johtolankoja eivätkä pysty tarkentamaa kantojaan ja näkemyksiään. Pääasiassa akateemiset ovat suorittaneet koulutuksensa pyrkiäkseen liike-elämän tehtävin, ja siten heillä on hyvä teoreettinen ajattelukyky käytännöllisen ajattelun perustana. He ovat osaajia, mutta kuitenkin heitä ikäänkuin haveksuttaisiin yrityksissä. Halveksujina tyypillisesti ovat ihmiset, jotka ovat saanet paikkansa suunsoitolla, tuurilla tai jollakin muulla epäasianmukaisella perusteella.

Itsellänikin oli kerran pomo, joka käytännössä toiminnallaan esti yritystä ottamasta tietojärjestelmästä kaikkia mahdollisuuksia irti ja tekemästä asioita oikein ja laadukkaan lopputuloksen mahdollistavalla tavalla. Hän puuttui joka asiaan ja ei voinut sietää ketään osaavaa alaista. Ei hän osannut omaakaan työtään, kun oli täysin väärä koulutustausta (tekninen koulutus), mutta voi hyvä tavaton sitä suunsoittoa ja sanavalmiutta! Hän pilasi firman maineen öykkäröimällä jopa asiakkaille ja hankkijoillekin, ja myös aiheutti sotkuja kun ei ymmärtänyt yhtään mitään oikeudellisista suhteista ja vastuista. Firma teki aikansa raskaasti tappiota, ja lopulta hän sai potkut kuten kaikki muutkin yrityksen työntekijät. Hänen tiedetään jälkeenpäin nimenneen syyllisiksi asiaan kaikki muut paitsi itsensä. Eli hän oli juuri tyypillinen suulla eikä asiantuntemuksella tehtäväänsä päässyt johtaja.

Näihin suullaan eteenpäin porskuttaviin on tullut törmättyä sen jälkeenkin jopa valitettavan usein. Se pakosti aiheuttaa raivoa kun näkee jonkin osaajan osaamisen jäävän käyttämättä sen takia, että hänen yläpuolellaan on pomo jolla on suuri suu, mutta olemattomat aivot.

On täyttä puppua kun sanotaan, että johtaja ei tarvitsekaan substanssiosaamista. Väitän, että yrityksen kannalta parhaaseen lopputulokseen päästään kun johtajaksi tullaan akateemiselta koulutustaustalta ja sitten ennen johtajasi pääsemistä työssä on osoitettu porukan parasta aivojen eikä suun käyttötaitoa.

johtajatyyppi kirjoitti:

Kyllä se on niin, että akateeminen koulutus antaa parhaat lähtökohdat laajojen kokonaisuuksien ja niiden sisällä vallitsevien riippuvuussuhteiden ymmärtämiseen. Kaikkien yritysjohtajien koulutustausta tulisi olla ylempi korkeakoulututkinto joko kauppatieteissä tai oikeustieteessä. Muut akateemiset tutkinnot eivät anna vastaavaa tietopohjaa liike-elämän haasteisiin - ei varsinkaan diplomi-insinöörin tutkinto.

Vähemmänkin koulutetuissa on harvoja , tosi harvoja, sellaisia, jotka osaavat hallita laajoihin kokonaisuuksiin sisältyviä tietomassoja. Jos tätä lahjakkuutta todella on, niin silloin johtajaksi nimittäminen on oikein.

On akateemisissakin sellaisia, jotka vievät teoreettisuuden liian pitkälle tai he lähtevät seuraamaan hienojen teorioiden vääriä johtolankoja eivätkä pysty tarkentamaa kantojaan ja näkemyksiään. Pääasiassa akateemiset ovat suorittaneet koulutuksensa pyrkiäkseen liike-elämän tehtävin, ja siten heillä on hyvä teoreettinen ajattelukyky käytännöllisen ajattelun perustana. He ovat osaajia, mutta kuitenkin heitä ikäänkuin haveksuttaisiin yrityksissä. Halveksujina tyypillisesti ovat ihmiset, jotka ovat saanet paikkansa suunsoitolla, tuurilla tai jollakin muulla epäasianmukaisella perusteella.

Itsellänikin oli kerran pomo, joka käytännössä toiminnallaan esti yritystä ottamasta tietojärjestelmästä kaikkia mahdollisuuksia irti ja tekemästä asioita oikein ja laadukkaan lopputuloksen mahdollistavalla tavalla. Hän puuttui joka asiaan ja ei voinut sietää ketään osaavaa alaista. Ei hän osannut omaakaan työtään, kun oli täysin väärä koulutustausta (tekninen koulutus), mutta voi hyvä tavaton sitä suunsoittoa ja sanavalmiutta! Hän pilasi firman maineen öykkäröimällä jopa asiakkaille ja hankkijoillekin, ja myös aiheutti sotkuja kun ei ymmärtänyt yhtään mitään oikeudellisista suhteista ja vastuista. Firma teki aikansa raskaasti tappiota, ja lopulta hän sai potkut kuten kaikki muutkin yrityksen työntekijät. Hänen tiedetään jälkeenpäin nimenneen syyllisiksi asiaan kaikki muut paitsi itsensä. Eli hän oli juuri tyypillinen suulla eikä asiantuntemuksella tehtäväänsä päässyt johtaja.

Näihin suullaan eteenpäin porskuttaviin on tullut törmättyä sen jälkeenkin jopa valitettavan usein. Se pakosti aiheuttaa raivoa kun näkee jonkin osaajan osaamisen jäävän käyttämättä sen takia, että hänen yläpuolellaan on pomo jolla on suuri suu, mutta olemattomat aivot.

On täyttä puppua kun sanotaan, että johtaja ei tarvitsekaan substanssiosaamista. Väitän, että yrityksen kannalta parhaaseen lopputulokseen päästään kun johtajaksi tullaan akateemiselta koulutustaustalta ja sitten ennen johtajasi pääsemistä työssä on osoitettu porukan parasta aivojen eikä suun käyttötaitoa.

Lue lisää

näkemyksissäsi, jotka koskevat omaa elinpiiriäsi eli yritysmaailmaa, mutta kun työtä tehdään muuallakin kuin yrityksissä.

Olen itse vaativissa työtehtävissä päällikkönä. Olen suorittanut alemman korkeakoulututkinnon.

Jos valmistun maisteriksi esimerkiksi ensi kuussa, olenko silloin parempi työntekijä kuin tänään?

En ole, olen ihan samanlainen, koska teen työtä persoonallani. Koulutuksesta ei ole mitään hyötyä työssäni, ja vähän arveluttaa, jos joku jossain tilanteessa kysyy, esim. työhaastattelussa, mitä hyötyä koulutuksestani on ollut.

Olen hankkinut korkeakoulutuksen lähinnä sen takia, että pääsen parempiin tehtäviin kilpailulla alalla.

Lisäksi moni työnantaja on harmitellut, että ei voi palkata minua, käytännössä ja suositusten perusteella hyväksi tiedettyä työntekijää, koska muodollisuusvaatimukset on "ylempi korkeakoulututkinto". Järjetön vaatimus, jos ihmistä arvotetaan vain sen perusteella ennen kuin katsotaan aitoa kykyä tehdä tuloksia.

Mitä tuohon mainitsemaasi halveksuntaan tulee, niin se voi joissain tapauksissa johtua juuri niistä huonoista kokemuksista, joita maistereista tai sitäkin korkeammin koulutetuista on.

Yksi asia mitä ihmettelen vallan tavattomasti on tämä läppä "laajoista kokonaisuuksista". Yleensä ne henkilöt, jotka puhuvat, että tekevät työkseen "laajoja kokonaisuuksia" (orwellilaista uuskieltä, muuten), ovat ihan pihalla eivätkä osaa mitään käytännöllistä. Jos pyytää tarkentamaan, kuulee lisää byrokraattista ja abstraktia uuskieltä. Metkaa! Ja yleensä nämä ovat siis (ylemmän) korkeakoulututkinnon suorittaneita.

Kohdallani ei ole siis kysymys kateudesta, koska olen valmistumassa maisteriksi, vaan ihan käytännön havainnoista. Enkä usko, että ihminen käyttäytyy sen erilaisemmin onpa hän humanisti, kauppatieteilijä tai dipl.ins.

On muuten järkyttävää havaita, että niin paljon kuin julkista sektoria syytetäänkin tehottomasta työnteosta, niin yksityisellä puolella sitä valintoja ja tekoja vasta tunteella tehdäänkin! Siis ei mitään rationaalista ajattelua, vaikka oltaisiin mitä maistereita. Sekavat tunneseikat ohjaavat päätöksentekoa.

Ja jos nämä firmat tulosta tekevätkin, johtuu se osin siitä, että heillä on palkkalistoillaan käytännön työntekijät, jotka sitten joutuvat miten kuten selviämään näiden "rationaalisesti firman parasta" ajattelevien maisterijohtajien kanssa.

olet oikeassa kirjoitti:

näkemyksissäsi, jotka koskevat omaa elinpiiriäsi eli yritysmaailmaa, mutta kun työtä tehdään muuallakin kuin yrityksissä.

Olen itse vaativissa työtehtävissä päällikkönä. Olen suorittanut alemman korkeakoulututkinnon.

Jos valmistun maisteriksi esimerkiksi ensi kuussa, olenko silloin parempi työntekijä kuin tänään?

En ole, olen ihan samanlainen, koska teen työtä persoonallani. Koulutuksesta ei ole mitään hyötyä työssäni, ja vähän arveluttaa, jos joku jossain tilanteessa kysyy, esim. työhaastattelussa, mitä hyötyä koulutuksestani on ollut.

Olen hankkinut korkeakoulutuksen lähinnä sen takia, että pääsen parempiin tehtäviin kilpailulla alalla.

Lisäksi moni työnantaja on harmitellut, että ei voi palkata minua, käytännössä ja suositusten perusteella hyväksi tiedettyä työntekijää, koska muodollisuusvaatimukset on "ylempi korkeakoulututkinto". Järjetön vaatimus, jos ihmistä arvotetaan vain sen perusteella ennen kuin katsotaan aitoa kykyä tehdä tuloksia.

Mitä tuohon mainitsemaasi halveksuntaan tulee, niin se voi joissain tapauksissa johtua juuri niistä huonoista kokemuksista, joita maistereista tai sitäkin korkeammin koulutetuista on.

Yksi asia mitä ihmettelen vallan tavattomasti on tämä läppä "laajoista kokonaisuuksista". Yleensä ne henkilöt, jotka puhuvat, että tekevät työkseen "laajoja kokonaisuuksia" (orwellilaista uuskieltä, muuten), ovat ihan pihalla eivätkä osaa mitään käytännöllistä. Jos pyytää tarkentamaan, kuulee lisää byrokraattista ja abstraktia uuskieltä. Metkaa! Ja yleensä nämä ovat siis (ylemmän) korkeakoulututkinnon suorittaneita.

Kohdallani ei ole siis kysymys kateudesta, koska olen valmistumassa maisteriksi, vaan ihan käytännön havainnoista. Enkä usko, että ihminen käyttäytyy sen erilaisemmin onpa hän humanisti, kauppatieteilijä tai dipl.ins.

On muuten järkyttävää havaita, että niin paljon kuin julkista sektoria syytetäänkin tehottomasta työnteosta, niin yksityisellä puolella sitä valintoja ja tekoja vasta tunteella tehdäänkin! Siis ei mitään rationaalista ajattelua, vaikka oltaisiin mitä maistereita. Sekavat tunneseikat ohjaavat päätöksentekoa.

Ja jos nämä firmat tulosta tekevätkin, johtuu se osin siitä, että heillä on palkkalistoillaan käytännön työntekijät, jotka sitten joutuvat miten kuten selviämään näiden "rationaalisesti firman parasta" ajattelevien maisterijohtajien kanssa.

Lue lisää

Kyllä työelämän ihanteena voi pitää sitä, että johtotehtäviin tullaan hyvältä koulutustaustalta ja sen jälkeen kun siinä käytännön työssä alemmalla tasolla on osoitettu käytännön osaamista. Tämä ei kuitenkaan usein toteudu, vaan ahkerat ja osaajat jätetään polkemaan uralla paikalleen, ja heidän esimiehikseen tulee paljon vähemmän asioista ymmärtäviä pyrkyreitä.

Sen on käytännössä havainnut omalla kohdallanikin, että ennen maisteritutkintoa tunsin koko ajan melkoista epävarmuutta työtä tehdessäni. Koko ajan oli tuntemus, että opistotasoiseen koulutukseen ja muutaman vuoden työkokemukseen perustuvat tietoni olivat todella vähäiset verrattuna siihen, mitä asioista olisi ollut tiedettävä. Sitten kauppakorkeakoulu toi ne tiedot, joiden turvin olen pystynyt operoimaan työssä onnistuneesti, tehokkaasti ja asioiden väliset kytkennät ja riippuvuussuhteet riittävästi huomioon ottaen. Sittemmin vastaani on sattunut muutamia itseään täynnä olevia vähemmän koulutettuja, omasta mielestään ”käytännön tekijöitä”, jotka ovat ajatelleet kauppatieteiden maisteritutkinnon olevan käytännössä ”ei mitään”. Mutta ovat saaneet kokea melkoisia yllätyksiä, kun on vähän ihan vaan kauppakorkeassa opittuja perusasioita soveltanut käytäntöön. Osa yllätyksistä on ollut heille jopa katkeria, mutta ei käy heitä yhtään sääliksi. Ovathan saaneet oppia jotakin, vanhoilla päivillään.

Olen työskennellyt viime vuodet yritystoiminnan kehittämistehtävissä. On ollut mukavaa havaita, miten työpaikassa olevat nuoremmat vastavalmistuneet maisterit ovat selvinneet tehtävistään paljon paremmin kuin mihin ns. vanhat parrat ovat kyenneet. Ei voi kuin ihailla sitä ymmärryskykyä ja taitoa erottaa olennaiset asiat epäolennaisista ja luoda ratkaisuehdotuksia, ja vielä huippuhyvin perusteltuina. Iäkkäät tekijät eivät ole kyenneet samaan, eivät lähellekään.

Ja saman on havainnut ulkopuolisenakin tarkkailijana. Se hyvän koulutuksen saaneiden väheksyminen on sellainen kateellisten ja itsensä tyhmiksi tietävien ihmisten tapa edesauttaa omaa tilannettaan. Eli tässäkin pätee se sodankäynnin perusajatus, että ammu ensin tai voit tulla itse ammutuksi. Kun hyvin koulutettuja mollataan, niin silloin ikään kuin luodaan itselle jotakin valheellista sädekehää. Tämä sädekehä kyllä pirstoutuu helpolla, jos joutuu mittelemään voimia paremmin koulutetun kanssa. Se on käytännössä nähty monta kertaa.

Suomessa on monia huippuyrityksiä, jotka hakevat tulevia työntekijöitä jo opiskelijoista. Näissä yrityksissä arvostetaan koulutusta oikealla tavalla. Mutta valitettavan monessa yrityksessä hyvää koulutusta kuitenkin halveksumalla halveksutaan, ja kaikki huomio kiinnitetään vain käytännön työkokemukseen. Täällä Suomessa, missä millään toimialalla ei vallitse suuren maailman mittapuun mukaista kilpailutilannetta, tällainenkin toimintatapa voi kantaa hedelmää. Mutta pian voi olla edessä aika, jolloin yritykset kohtaavat toimintaympäristön, jonka luonnettakaan ei voi edes ymmärtää käytännön kokemusten perusteella. Siinä maailmassa hengissä selviytyvät vain ne yritykset, joissa osataan arvostaa koulutusta ja hyödyntää tutkimustoiminnan tuottamaa tietoa. Eli vertauskuvallisesti: ei riitä että osaa kokemuksen kautta tehdä hyvin nauloja, jos vaatimuksena on tehdä ruuveja joiden käyttöominaisuuksiin vaikuttaa tuhat eri ominaisuutta. Näitä tuhatta eri ominaisuutta ei opita eikä ymmärretä käytännön kautta, vaan ymmärtämiseen vaaditaan melkoinen määrä lukeneisuutta ja tiedon kartuttamista tutkimuksen kautta.

Nykyaikaisen tietotekniikankin kehitys on tapahtunut yksinomaan tutkimuslaboratorioissa, joissa työtään tekevät huippukoulutetut tutkijat. Lääketiede on kehittänyt lääkkeitä moniin ennen tappavina pidettyihin sairauksiin laboratoriotutkimuksen kautta. Rahoitusalan kehitys on tapahtunut laajojen talouden tieteiden tutkimustoiminnan kautta. Oikeusteoria on tärkeä oikeuslähde hallinnossa ja lainkäytössä. Näiden esimerkkien pitäisi kertoa siitä, että pelkkä käytännön tekemisen taito ei enää nykymaailmassa riitä mihinkään, vaan tarvitaan ihan toisen luokan osaamista. Miten sitä sanotaankaan, että

”Maailma muuttuu, Eskoseni”.

...työelämässä kirjoitti:

Kyllä työelämän ihanteena voi pitää sitä, että johtotehtäviin tullaan hyvältä koulutustaustalta ja sen jälkeen kun siinä käytännön työssä alemmalla tasolla on osoitettu käytännön osaamista. Tämä ei kuitenkaan usein toteudu, vaan ahkerat ja osaajat jätetään polkemaan uralla paikalleen, ja heidän esimiehikseen tulee paljon vähemmän asioista ymmärtäviä pyrkyreitä.

Sen on käytännössä havainnut omalla kohdallanikin, että ennen maisteritutkintoa tunsin koko ajan melkoista epävarmuutta työtä tehdessäni. Koko ajan oli tuntemus, että opistotasoiseen koulutukseen ja muutaman vuoden työkokemukseen perustuvat tietoni olivat todella vähäiset verrattuna siihen, mitä asioista olisi ollut tiedettävä. Sitten kauppakorkeakoulu toi ne tiedot, joiden turvin olen pystynyt operoimaan työssä onnistuneesti, tehokkaasti ja asioiden väliset kytkennät ja riippuvuussuhteet riittävästi huomioon ottaen. Sittemmin vastaani on sattunut muutamia itseään täynnä olevia vähemmän koulutettuja, omasta mielestään ”käytännön tekijöitä”, jotka ovat ajatelleet kauppatieteiden maisteritutkinnon olevan käytännössä ”ei mitään”. Mutta ovat saaneet kokea melkoisia yllätyksiä, kun on vähän ihan vaan kauppakorkeassa opittuja perusasioita soveltanut käytäntöön. Osa yllätyksistä on ollut heille jopa katkeria, mutta ei käy heitä yhtään sääliksi. Ovathan saaneet oppia jotakin, vanhoilla päivillään.

Olen työskennellyt viime vuodet yritystoiminnan kehittämistehtävissä. On ollut mukavaa havaita, miten työpaikassa olevat nuoremmat vastavalmistuneet maisterit ovat selvinneet tehtävistään paljon paremmin kuin mihin ns. vanhat parrat ovat kyenneet. Ei voi kuin ihailla sitä ymmärryskykyä ja taitoa erottaa olennaiset asiat epäolennaisista ja luoda ratkaisuehdotuksia, ja vielä huippuhyvin perusteltuina. Iäkkäät tekijät eivät ole kyenneet samaan, eivät lähellekään.

Ja saman on havainnut ulkopuolisenakin tarkkailijana. Se hyvän koulutuksen saaneiden väheksyminen on sellainen kateellisten ja itsensä tyhmiksi tietävien ihmisten tapa edesauttaa omaa tilannettaan. Eli tässäkin pätee se sodankäynnin perusajatus, että ammu ensin tai voit tulla itse ammutuksi. Kun hyvin koulutettuja mollataan, niin silloin ikään kuin luodaan itselle jotakin valheellista sädekehää. Tämä sädekehä kyllä pirstoutuu helpolla, jos joutuu mittelemään voimia paremmin koulutetun kanssa. Se on käytännössä nähty monta kertaa.

Suomessa on monia huippuyrityksiä, jotka hakevat tulevia työntekijöitä jo opiskelijoista. Näissä yrityksissä arvostetaan koulutusta oikealla tavalla. Mutta valitettavan monessa yrityksessä hyvää koulutusta kuitenkin halveksumalla halveksutaan, ja kaikki huomio kiinnitetään vain käytännön työkokemukseen. Täällä Suomessa, missä millään toimialalla ei vallitse suuren maailman mittapuun mukaista kilpailutilannetta, tällainenkin toimintatapa voi kantaa hedelmää. Mutta pian voi olla edessä aika, jolloin yritykset kohtaavat toimintaympäristön, jonka luonnettakaan ei voi edes ymmärtää käytännön kokemusten perusteella. Siinä maailmassa hengissä selviytyvät vain ne yritykset, joissa osataan arvostaa koulutusta ja hyödyntää tutkimustoiminnan tuottamaa tietoa. Eli vertauskuvallisesti: ei riitä että osaa kokemuksen kautta tehdä hyvin nauloja, jos vaatimuksena on tehdä ruuveja joiden käyttöominaisuuksiin vaikuttaa tuhat eri ominaisuutta. Näitä tuhatta eri ominaisuutta ei opita eikä ymmärretä käytännön kautta, vaan ymmärtämiseen vaaditaan melkoinen määrä lukeneisuutta ja tiedon kartuttamista tutkimuksen kautta.

Nykyaikaisen tietotekniikankin kehitys on tapahtunut yksinomaan tutkimuslaboratorioissa, joissa työtään tekevät huippukoulutetut tutkijat. Lääketiede on kehittänyt lääkkeitä moniin ennen tappavina pidettyihin sairauksiin laboratoriotutkimuksen kautta. Rahoitusalan kehitys on tapahtunut laajojen talouden tieteiden tutkimustoiminnan kautta. Oikeusteoria on tärkeä oikeuslähde hallinnossa ja lainkäytössä. Näiden esimerkkien pitäisi kertoa siitä, että pelkkä käytännön tekemisen taito ei enää nykymaailmassa riitä mihinkään, vaan tarvitaan ihan toisen luokan osaamista. Miten sitä sanotaankaan, että

”Maailma muuttuu, Eskoseni”.

Lue lisää

En epäile kirjoituksesi todenperäisyyttä. Paljon työelämää monelta eri kantilta nähneenä suosittelen kuitenkin, ettet tee oman työpaikkasi kokemusten (esim. nuoret vs. vanhat) perusteella liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

...työelämässä kirjoitti:

Kyllä työelämän ihanteena voi pitää sitä, että johtotehtäviin tullaan hyvältä koulutustaustalta ja sen jälkeen kun siinä käytännön työssä alemmalla tasolla on osoitettu käytännön osaamista. Tämä ei kuitenkaan usein toteudu, vaan ahkerat ja osaajat jätetään polkemaan uralla paikalleen, ja heidän esimiehikseen tulee paljon vähemmän asioista ymmärtäviä pyrkyreitä.

Sen on käytännössä havainnut omalla kohdallanikin, että ennen maisteritutkintoa tunsin koko ajan melkoista epävarmuutta työtä tehdessäni. Koko ajan oli tuntemus, että opistotasoiseen koulutukseen ja muutaman vuoden työkokemukseen perustuvat tietoni olivat todella vähäiset verrattuna siihen, mitä asioista olisi ollut tiedettävä. Sitten kauppakorkeakoulu toi ne tiedot, joiden turvin olen pystynyt operoimaan työssä onnistuneesti, tehokkaasti ja asioiden väliset kytkennät ja riippuvuussuhteet riittävästi huomioon ottaen. Sittemmin vastaani on sattunut muutamia itseään täynnä olevia vähemmän koulutettuja, omasta mielestään ”käytännön tekijöitä”, jotka ovat ajatelleet kauppatieteiden maisteritutkinnon olevan käytännössä ”ei mitään”. Mutta ovat saaneet kokea melkoisia yllätyksiä, kun on vähän ihan vaan kauppakorkeassa opittuja perusasioita soveltanut käytäntöön. Osa yllätyksistä on ollut heille jopa katkeria, mutta ei käy heitä yhtään sääliksi. Ovathan saaneet oppia jotakin, vanhoilla päivillään.

Olen työskennellyt viime vuodet yritystoiminnan kehittämistehtävissä. On ollut mukavaa havaita, miten työpaikassa olevat nuoremmat vastavalmistuneet maisterit ovat selvinneet tehtävistään paljon paremmin kuin mihin ns. vanhat parrat ovat kyenneet. Ei voi kuin ihailla sitä ymmärryskykyä ja taitoa erottaa olennaiset asiat epäolennaisista ja luoda ratkaisuehdotuksia, ja vielä huippuhyvin perusteltuina. Iäkkäät tekijät eivät ole kyenneet samaan, eivät lähellekään.

Ja saman on havainnut ulkopuolisenakin tarkkailijana. Se hyvän koulutuksen saaneiden väheksyminen on sellainen kateellisten ja itsensä tyhmiksi tietävien ihmisten tapa edesauttaa omaa tilannettaan. Eli tässäkin pätee se sodankäynnin perusajatus, että ammu ensin tai voit tulla itse ammutuksi. Kun hyvin koulutettuja mollataan, niin silloin ikään kuin luodaan itselle jotakin valheellista sädekehää. Tämä sädekehä kyllä pirstoutuu helpolla, jos joutuu mittelemään voimia paremmin koulutetun kanssa. Se on käytännössä nähty monta kertaa.

Suomessa on monia huippuyrityksiä, jotka hakevat tulevia työntekijöitä jo opiskelijoista. Näissä yrityksissä arvostetaan koulutusta oikealla tavalla. Mutta valitettavan monessa yrityksessä hyvää koulutusta kuitenkin halveksumalla halveksutaan, ja kaikki huomio kiinnitetään vain käytännön työkokemukseen. Täällä Suomessa, missä millään toimialalla ei vallitse suuren maailman mittapuun mukaista kilpailutilannetta, tällainenkin toimintatapa voi kantaa hedelmää. Mutta pian voi olla edessä aika, jolloin yritykset kohtaavat toimintaympäristön, jonka luonnettakaan ei voi edes ymmärtää käytännön kokemusten perusteella. Siinä maailmassa hengissä selviytyvät vain ne yritykset, joissa osataan arvostaa koulutusta ja hyödyntää tutkimustoiminnan tuottamaa tietoa. Eli vertauskuvallisesti: ei riitä että osaa kokemuksen kautta tehdä hyvin nauloja, jos vaatimuksena on tehdä ruuveja joiden käyttöominaisuuksiin vaikuttaa tuhat eri ominaisuutta. Näitä tuhatta eri ominaisuutta ei opita eikä ymmärretä käytännön kautta, vaan ymmärtämiseen vaaditaan melkoinen määrä lukeneisuutta ja tiedon kartuttamista tutkimuksen kautta.

Nykyaikaisen tietotekniikankin kehitys on tapahtunut yksinomaan tutkimuslaboratorioissa, joissa työtään tekevät huippukoulutetut tutkijat. Lääketiede on kehittänyt lääkkeitä moniin ennen tappavina pidettyihin sairauksiin laboratoriotutkimuksen kautta. Rahoitusalan kehitys on tapahtunut laajojen talouden tieteiden tutkimustoiminnan kautta. Oikeusteoria on tärkeä oikeuslähde hallinnossa ja lainkäytössä. Näiden esimerkkien pitäisi kertoa siitä, että pelkkä käytännön tekemisen taito ei enää nykymaailmassa riitä mihinkään, vaan tarvitaan ihan toisen luokan osaamista. Miten sitä sanotaankaan, että

”Maailma muuttuu, Eskoseni”.

Lue lisää

Totesin nimenomaan, että olen itsekin valmistumassa maisteriksi, joten en voi olla kateellinen (itselleni!) mutta en myöskään näe sillä koulutuksella mitään merkitystä työelämässäni (en työskentele millään niistä aloista, joita luettelit). Lisäksi olen ollut tarpeeksi kauan työelämässä nähdäkseni, että ylemmällä korkeakoulututkinnolla ei tee mitään (alallani).

Mikä kumma siinä on, että omaa koulutustaan pitää puolustella, eikö asioita voisi katsella hieman objektiivisemmin ja rehellisemmin.

Ja jonkun ne uudet ruuvit pitää joka tapauksessa tehdä, Eskoseni.

jätit huomioimatta kirjoitti:

Totesin nimenomaan, että olen itsekin valmistumassa maisteriksi, joten en voi olla kateellinen (itselleni!) mutta en myöskään näe sillä koulutuksella mitään merkitystä työelämässäni (en työskentele millään niistä aloista, joita luettelit). Lisäksi olen ollut tarpeeksi kauan työelämässä nähdäkseni, että ylemmällä korkeakoulututkinnolla ei tee mitään (alallani).

Mikä kumma siinä on, että omaa koulutustaan pitää puolustella, eikö asioita voisi katsella hieman objektiivisemmin ja rehellisemmin.

Ja jonkun ne uudet ruuvit pitää joka tapauksessa tehdä, Eskoseni.

Lue lisää

Tottakai ruuvien tekijöitä tarvitaan. Mutta ruuvien tekijöiltä tuskin onnistuu kehittää sellaisia ruuveja, jotka markkinoilla menevät kaupaksi tavalla, joka varmistaa ruuvien tekijöiden työpaikkojen pysyvyyden. Tuotesuunnittelun täytyy onnistua, jotta ruuvit menevät kaupaksi. Ja sitä ei ole tekemään ihan kenestä tahansa, ei varsinkaan kokemustaustalta.

Toinen esimerkki...

Jos ajatellaan niinkin yksinkertaista alaa kuin päivittäistavaroiden vähittäiskauppa, niin myymälän ulkoisen ilmeen, hyllyjen asettelun, tuotekohtaisen tilankäytön, aukioloaikojen, hinnoittelun, lehtimainonnan ja monen muun asian kehittymisen taustalla on valtava määrä tutkimustyötä ja sen verran tieteellisen pikkutarkasti tehtynä, että siihen ei ns. käytännön taustalta ole kyetty eikä koskaan tulla kykenemään. Myymälän myyjien tehtävänä on myydä ja palvella ihmisiä, mutta menestyvän yrityksen luominen vaatii todella paljon muuta kuin käytännön myyntityön tekemistä. Se vaatii kykyä tutkimukselliseen ajatteluun ja tarkkaan tiedon analysointiin.

On monia aloja, joilla korkeakoulututkinolla ei tee mitään. On sellaisia perustöitä ja perusaloja, jossa vähäinenkin muodollinen pätevyys riittää.

Mutta on aloja, joilla vaaditaan todella korkeatasoista osaamista ja laajaa tietopohjaa. Mutta monesti näillä aloilla tehdään nimityksiä, jotka asettavat vaaraan lukuisten ihmisten työpaikat. Se on merkillistä, että raha ja taloudelliset arvot eivät pakota järkeviin nimityspäätöksiin. Vaikuttaa siltä, että suuretkin taloudelliset arvot ollaan valmiita riskeeraamaan, kunhan saa vain pelata jotakin sosiaalista peliä.

Kyllä on nähty monta kertaa se, että miten yksityisellä sektorilla palkataan työntekijöitä puhelahjojen perusteella. Tässä neljä paljon kuvaavaa esimerkkiä vuosien varrelta:

1. Keski-Suomessa toimiva yritys palkkasi toimitusjohtajakseen diplomi-insinöörin, joka oli aikaisemmin tehnyt työtä vain järjestöpuolella. Puhujan lahjat hänellä olivat tähtitieteelliset. Puhujan lahjoista huolimatta, tai paremminkin niiden takia, alun perin kannattava yritys kaatui alle kolmessa vuodessa.

2. Savossa toimiva yritys palkkasi johtajakseen opistoinsinöörin, jonka puhujan lahjat oli pantu laajasti merkille koko maakunnassa. Hänen mestarointiensa tuloksena yrityksen talous ja kulurakenne meni perusteellisesti sekaisin. Kuusi vuotta hän sai mestaroida kunnes hallitus tajusi hänen puheidensa olevan tyhjää ilmaa. Potkut tulivat, ja nyt yritys voi hyvin. Tuli kuva hinta puhujan lahjoihin uskomiselle.

3. Suuri suomalais-saksalainen kansainvälinen konserni ylensi keskijohtoon pomoksi henkilön, joka alkuperäisessä työssään yhtiössä ei ollut selviytynyt yhtään mistään. Työtehtävät oli laiminlyöty järjestelmällisesti ja mahalaskut olivat olleet suorastaan surkuhupaisia. Mutta puhujanlahjat olivat erinomaiset, ja niiden avulla hän ohitti nimityksessä ne, jotka olivat työssään osoittaneet erinomaista osaamista, eikä yksikään työtehtävistä ollut jäänyt hoitamatta. Nimitys aiheutti yrityksessä melkoisen tyrmistyksen ja katkeruuden. Mutta tämä tapaus jos mikä osoittaa sen, että osaamista ei arvosteta, mutta suunsoittotaito on se jota arvostetaan.

4. Eräs teknikko nimitettiin metalliteollisuusyrityksen toimitusjohtajaksi siltä taustalta, että hänelle edellisessä työpaikassa oli annettu ymmärtää, että on parempi etsiä töitä muualta, kun työt jää tekemättä sen takia, että aikaa menee niin paljon puhumiseen ja käytävien mittaamiseen. Uuteen työnantajaan suuret puheet omasta osaamisesta ja aikaansaavuudesta menivät ihan täydestä. Nykyisessä työssään hän on hölmöyillyt ia hölmöilemällä, mutta hän osaa SELITTÄÄ asiat omalta kannaltaan niin hyvin, että maa ei ainakaan vielä ole alkanut polttamaan jalkojen alla. Hallituksen jäsenet ovat varmaankin sokeita, kun yhtä heikkonäköistä pidetään suorastaan kuninkaana.

Vastaavia tarinoita Suomesta löytyy varmasti lukuisia. Se on tosi hyvin tunnettu tosiasia, että Suomessa mennään uralla eteenpäin puhumalla, ei asiantuntemuksella.

Japanissa, USA:ssa, Saksassa ja Britanniassa yritykset arvostavat paljon akateemista koulutusta ja varsinkin näyttöjä tutkijatyön tekemisestä ja saavutetuista tuloksista. Tähän on syynä se, että kilpailun kovuudesta johtuen ei ole varaa jättää kiveäkään kääntämättä, ja akateeminen koulutus ja tutkijatausta antavat parhaat edellytykset saada selvää siitä, mitä kunkin kiven alta löytyy.

Ja kun lukee ulkomaisten yritysten toimintakertomuksia, niin niistä havaitsee hyvin sen, että miten hallituksissa istuu lukuisa määrä talous- ja oikeustieteiden tohtoreita. Tämä asia kertoo todellisesta ammattimaisuudesta. Sen sijaan suomalaisten yritysten, jopa huippuyrityksinä pidettyjen yritysten, hallituksissa istuu paljon alemman tasoisia henkilöitä. Paljon on suomalaisilla yrityksillä petrattavaa, ennen kuin voi puhua ammattimaisesta toiminnasta.

Nähty on kirjoitti:

Kyllä on nähty monta kertaa se, että miten yksityisellä sektorilla palkataan työntekijöitä puhelahjojen perusteella. Tässä neljä paljon kuvaavaa esimerkkiä vuosien varrelta:

1. Keski-Suomessa toimiva yritys palkkasi toimitusjohtajakseen diplomi-insinöörin, joka oli aikaisemmin tehnyt työtä vain järjestöpuolella. Puhujan lahjat hänellä olivat tähtitieteelliset. Puhujan lahjoista huolimatta, tai paremminkin niiden takia, alun perin kannattava yritys kaatui alle kolmessa vuodessa.

2. Savossa toimiva yritys palkkasi johtajakseen opistoinsinöörin, jonka puhujan lahjat oli pantu laajasti merkille koko maakunnassa. Hänen mestarointiensa tuloksena yrityksen talous ja kulurakenne meni perusteellisesti sekaisin. Kuusi vuotta hän sai mestaroida kunnes hallitus tajusi hänen puheidensa olevan tyhjää ilmaa. Potkut tulivat, ja nyt yritys voi hyvin. Tuli kuva hinta puhujan lahjoihin uskomiselle.

3. Suuri suomalais-saksalainen kansainvälinen konserni ylensi keskijohtoon pomoksi henkilön, joka alkuperäisessä työssään yhtiössä ei ollut selviytynyt yhtään mistään. Työtehtävät oli laiminlyöty järjestelmällisesti ja mahalaskut olivat olleet suorastaan surkuhupaisia. Mutta puhujanlahjat olivat erinomaiset, ja niiden avulla hän ohitti nimityksessä ne, jotka olivat työssään osoittaneet erinomaista osaamista, eikä yksikään työtehtävistä ollut jäänyt hoitamatta. Nimitys aiheutti yrityksessä melkoisen tyrmistyksen ja katkeruuden. Mutta tämä tapaus jos mikä osoittaa sen, että osaamista ei arvosteta, mutta suunsoittotaito on se jota arvostetaan.

4. Eräs teknikko nimitettiin metalliteollisuusyrityksen toimitusjohtajaksi siltä taustalta, että hänelle edellisessä työpaikassa oli annettu ymmärtää, että on parempi etsiä töitä muualta, kun työt jää tekemättä sen takia, että aikaa menee niin paljon puhumiseen ja käytävien mittaamiseen. Uuteen työnantajaan suuret puheet omasta osaamisesta ja aikaansaavuudesta menivät ihan täydestä. Nykyisessä työssään hän on hölmöyillyt ia hölmöilemällä, mutta hän osaa SELITTÄÄ asiat omalta kannaltaan niin hyvin, että maa ei ainakaan vielä ole alkanut polttamaan jalkojen alla. Hallituksen jäsenet ovat varmaankin sokeita, kun yhtä heikkonäköistä pidetään suorastaan kuninkaana.

Vastaavia tarinoita Suomesta löytyy varmasti lukuisia. Se on tosi hyvin tunnettu tosiasia, että Suomessa mennään uralla eteenpäin puhumalla, ei asiantuntemuksella.

Japanissa, USA:ssa, Saksassa ja Britanniassa yritykset arvostavat paljon akateemista koulutusta ja varsinkin näyttöjä tutkijatyön tekemisestä ja saavutetuista tuloksista. Tähän on syynä se, että kilpailun kovuudesta johtuen ei ole varaa jättää kiveäkään kääntämättä, ja akateeminen koulutus ja tutkijatausta antavat parhaat edellytykset saada selvää siitä, mitä kunkin kiven alta löytyy.

Ja kun lukee ulkomaisten yritysten toimintakertomuksia, niin niistä havaitsee hyvin sen, että miten hallituksissa istuu lukuisa määrä talous- ja oikeustieteiden tohtoreita. Tämä asia kertoo todellisesta ammattimaisuudesta. Sen sijaan suomalaisten yritysten, jopa huippuyrityksinä pidettyjen yritysten, hallituksissa istuu paljon alemman tasoisia henkilöitä. Paljon on suomalaisilla yrityksillä petrattavaa, ennen kuin voi puhua ammattimaisesta toiminnasta.

Lue lisää

Hyviä esimerkkejä, mutta johtopäätökset ovat minulla toiset.

Jos tulosta halutaan tehdä, silloin pitää unohtaa sekä suunsoittaja, tyhjännaurajat ja tohtorit. Voivat saada tulosta aikaan akateemisella alalla, mutta käytännön työ on toinen juttu, siellä ei voida odotella kuutta vuotta tuloksia, kuten tohtorinväitöksen tekeminen vie.

Ihmetyttää tämä suomalaisten harras usko titteleihin ja tohtorikoulutukseen.

Nähty on kirjoitti:

Kyllä on nähty monta kertaa se, että miten yksityisellä sektorilla palkataan työntekijöitä puhelahjojen perusteella. Tässä neljä paljon kuvaavaa esimerkkiä vuosien varrelta:

1. Keski-Suomessa toimiva yritys palkkasi toimitusjohtajakseen diplomi-insinöörin, joka oli aikaisemmin tehnyt työtä vain järjestöpuolella. Puhujan lahjat hänellä olivat tähtitieteelliset. Puhujan lahjoista huolimatta, tai paremminkin niiden takia, alun perin kannattava yritys kaatui alle kolmessa vuodessa.

2. Savossa toimiva yritys palkkasi johtajakseen opistoinsinöörin, jonka puhujan lahjat oli pantu laajasti merkille koko maakunnassa. Hänen mestarointiensa tuloksena yrityksen talous ja kulurakenne meni perusteellisesti sekaisin. Kuusi vuotta hän sai mestaroida kunnes hallitus tajusi hänen puheidensa olevan tyhjää ilmaa. Potkut tulivat, ja nyt yritys voi hyvin. Tuli kuva hinta puhujan lahjoihin uskomiselle.

3. Suuri suomalais-saksalainen kansainvälinen konserni ylensi keskijohtoon pomoksi henkilön, joka alkuperäisessä työssään yhtiössä ei ollut selviytynyt yhtään mistään. Työtehtävät oli laiminlyöty järjestelmällisesti ja mahalaskut olivat olleet suorastaan surkuhupaisia. Mutta puhujanlahjat olivat erinomaiset, ja niiden avulla hän ohitti nimityksessä ne, jotka olivat työssään osoittaneet erinomaista osaamista, eikä yksikään työtehtävistä ollut jäänyt hoitamatta. Nimitys aiheutti yrityksessä melkoisen tyrmistyksen ja katkeruuden. Mutta tämä tapaus jos mikä osoittaa sen, että osaamista ei arvosteta, mutta suunsoittotaito on se jota arvostetaan.

4. Eräs teknikko nimitettiin metalliteollisuusyrityksen toimitusjohtajaksi siltä taustalta, että hänelle edellisessä työpaikassa oli annettu ymmärtää, että on parempi etsiä töitä muualta, kun työt jää tekemättä sen takia, että aikaa menee niin paljon puhumiseen ja käytävien mittaamiseen. Uuteen työnantajaan suuret puheet omasta osaamisesta ja aikaansaavuudesta menivät ihan täydestä. Nykyisessä työssään hän on hölmöyillyt ia hölmöilemällä, mutta hän osaa SELITTÄÄ asiat omalta kannaltaan niin hyvin, että maa ei ainakaan vielä ole alkanut polttamaan jalkojen alla. Hallituksen jäsenet ovat varmaankin sokeita, kun yhtä heikkonäköistä pidetään suorastaan kuninkaana.

Vastaavia tarinoita Suomesta löytyy varmasti lukuisia. Se on tosi hyvin tunnettu tosiasia, että Suomessa mennään uralla eteenpäin puhumalla, ei asiantuntemuksella.

Japanissa, USA:ssa, Saksassa ja Britanniassa yritykset arvostavat paljon akateemista koulutusta ja varsinkin näyttöjä tutkijatyön tekemisestä ja saavutetuista tuloksista. Tähän on syynä se, että kilpailun kovuudesta johtuen ei ole varaa jättää kiveäkään kääntämättä, ja akateeminen koulutus ja tutkijatausta antavat parhaat edellytykset saada selvää siitä, mitä kunkin kiven alta löytyy.

Ja kun lukee ulkomaisten yritysten toimintakertomuksia, niin niistä havaitsee hyvin sen, että miten hallituksissa istuu lukuisa määrä talous- ja oikeustieteiden tohtoreita. Tämä asia kertoo todellisesta ammattimaisuudesta. Sen sijaan suomalaisten yritysten, jopa huippuyrityksinä pidettyjen yritysten, hallituksissa istuu paljon alemman tasoisia henkilöitä. Paljon on suomalaisilla yrityksillä petrattavaa, ennen kuin voi puhua ammattimaisesta toiminnasta.

Lue lisää

Sen on havainnut usealla paikkakunnalla Suomessa, että varsinkin kunnallisten kehittämisyhtiöiden johtoon näyttää olevan mahdollista päästä vain jos on todellinen superpelle ja propellipää, jolla ei ole rasitteenaan vähäisintäkään todellisuudentajua eikä ymmärrystä liike-elämän toiminnasta. Ihan naurattaa seurata sivusta näiden firmojen johtajien toimintaa, kun he yrittävät oikein näyttelemällä näytellä super-hyper-dynaamista yritysjohtajaa, ja ymmärtämättään tulevat olleeksi Super-Hyper-Sähläreitä , eli lyhenteenä SHS.

Olisivat edes vähän nykyistä fiskumpia kun he vaan hoksaisivat kirjoittaa käyntikorttiinsa oman nimensä perään kirjaimet SHS.

Toinen soveltuva kirjainyhdistelmä voisi olla PPPP, eli Paskaa Puhuva Pelle Peloton.

Ihmeen kirjavalla taustalla on liike-elämän tehtäviin tultu. On opettajia, kemistejä, proviisoreja - ja mikä pahinta - myös insinöörejä ja diplomi-insinöörejä. Se on merkillistä, että kaikkialla muualla kuin liike-elämässä tekijöiltä edellytetään ammattipätevyyttä, mutta liike-elämässä ajatellaan, että pätevyys tehtäviin ei ole mitenkään merkittävä asia. Jos liike-elämän vaativuus todella tajuttaisiin, ei työntekijöiden tausta olisi noin kirjava. Koulutustaustan olisi oltava tärkeä valintakriteeri ja vaativiin tehtäviin tulisi olla pääsy ainoastaan tehtävän mukaiselta koulutustaustalta. Se on myös kummallista, että monissa työpaikkailmoituksissa valittavalta henkilöltä odotetaan joko kaupallista tai teknistä koulutusta. Nämä koulutustaustat eivät mitenkään voi olla vaihtohtoja toisilleen - ei sitten mitenkään.

Mitäköhän siitä seuraisi, jos joku putkiasentaja lähtisi esiintymään sydänkirurgian asiantuntijana. No, se olisi skandaali. Mutta liike-elämässä kuka tahansa voi esiintyä asiantuntijana. Ja jopa guruna pidetään sellaista, joka pitää itsestään kovaa ääntä. Ja kun pitää kovaa ääntä, niin kukaan ei edes tule kyseenalaistaneeksi mitään. Eli kun riittää ääntää huutaa kovaa, niin saa olla rauhassa epäilijöiltä. Näin yksinkertaista se on - liike-elämässä.

Huh huh kirjoitti:

Ihmeen kirjavalla taustalla on liike-elämän tehtäviin tultu. On opettajia, kemistejä, proviisoreja - ja mikä pahinta - myös insinöörejä ja diplomi-insinöörejä. Se on merkillistä, että kaikkialla muualla kuin liike-elämässä tekijöiltä edellytetään ammattipätevyyttä, mutta liike-elämässä ajatellaan, että pätevyys tehtäviin ei ole mitenkään merkittävä asia. Jos liike-elämän vaativuus todella tajuttaisiin, ei työntekijöiden tausta olisi noin kirjava. Koulutustaustan olisi oltava tärkeä valintakriteeri ja vaativiin tehtäviin tulisi olla pääsy ainoastaan tehtävän mukaiselta koulutustaustalta. Se on myös kummallista, että monissa työpaikkailmoituksissa valittavalta henkilöltä odotetaan joko kaupallista tai teknistä koulutusta. Nämä koulutustaustat eivät mitenkään voi olla vaihtohtoja toisilleen - ei sitten mitenkään.

Mitäköhän siitä seuraisi, jos joku putkiasentaja lähtisi esiintymään sydänkirurgian asiantuntijana. No, se olisi skandaali. Mutta liike-elämässä kuka tahansa voi esiintyä asiantuntijana. Ja jopa guruna pidetään sellaista, joka pitää itsestään kovaa ääntä. Ja kun pitää kovaa ääntä, niin kukaan ei edes tule kyseenalaistaneeksi mitään. Eli kun riittää ääntää huutaa kovaa, niin saa olla rauhassa epäilijöiltä. Näin yksinkertaista se on - liike-elämässä.

Lue lisää

kunnalliselämään, jossa määrää politiikkaa yhä edelleen. Siellä sitä vasta "asiantuntijana" huudellaankin ja samalla päätetään yhteisistä rahoista.

Onhan se tietysti ikävää, jos on liike-elämässä epäpätevyyttä kentällä. Mutta omia rahojaanhan siinä haaskaavat. Surullisempaa se on katsoa, kun epäpätevyyden takuumiehenä on veronmaksaja.

On muuten paljon ammatteja, joissa ei tarvita eksaktia osaamista. Vertailu sydänkirurgiin on turha, koska sydänkirurgia on eksakti ala, ihan samalla tavalla kuin putkialakin. Asiaa ei voi tehdä jotenkin toisin, soveltaen, koska sen tekemiseen on molemmissa röörihommissa olemassa vain yksi oikea tapa = ei voi alkaa tehdä omia sovelluksia. Tämä on esimerkiksi lääketieteen peruslähtökohta.

Sitten on esimerkiksi sellaisia aloja kuin asiakaspalvelu, jossa ei voi tiukasti määritellä, miten siinä pitää kulloinkin toimia. Riippuu vähän asiakkaasta ja tilanteesta. Samoin kuin johtaminenkin, riippuu alaisesta, ja hyvä johtaja ymmärtää käsitellä ihmisiä yksilöinä.

mukaan kirjoitti:

kunnalliselämään, jossa määrää politiikkaa yhä edelleen. Siellä sitä vasta "asiantuntijana" huudellaankin ja samalla päätetään yhteisistä rahoista.

Onhan se tietysti ikävää, jos on liike-elämässä epäpätevyyttä kentällä. Mutta omia rahojaanhan siinä haaskaavat. Surullisempaa se on katsoa, kun epäpätevyyden takuumiehenä on veronmaksaja.

On muuten paljon ammatteja, joissa ei tarvita eksaktia osaamista. Vertailu sydänkirurgiin on turha, koska sydänkirurgia on eksakti ala, ihan samalla tavalla kuin putkialakin. Asiaa ei voi tehdä jotenkin toisin, soveltaen, koska sen tekemiseen on molemmissa röörihommissa olemassa vain yksi oikea tapa = ei voi alkaa tehdä omia sovelluksia. Tämä on esimerkiksi lääketieteen peruslähtökohta.

Sitten on esimerkiksi sellaisia aloja kuin asiakaspalvelu, jossa ei voi tiukasti määritellä, miten siinä pitää kulloinkin toimia. Riippuu vähän asiakkaasta ja tilanteesta. Samoin kuin johtaminenkin, riippuu alaisesta, ja hyvä johtaja ymmärtää käsitellä ihmisiä yksilöinä.

Lue lisää

Kyllä liiketoiminnassa on aika tarkkoja lainalaisuuksia. Niistä lainalaisuuksista poimitaan tilannekohtaisesti käyttöön jokin palikka, ja näiden palikoiden muodostama kokonaisuus on se suorite, jonka yritys myy asiakkaalleen. Ongelma on suuri, jos näiden yksittäisten palikoiden sisältöä ei ole kunnolla ymmärretty, ja vielä pahempi on tilanne, jos palikoista ei osata muodostaa toimivia kokonaisuuksia. Tämä ymmärtämättömyyden tila on suorastaan käsittämätön monissa yrityksissä. Niissä yrityksissä, joissa tehtäviin on tultu epäsopivalta koulutustaustalta, on ongelma sellainen, että nykyinen lama kaataa näitä yrityksiä melkoisella varmuudella.

Tässä pari surkuhupaisaa esimerkkiä tästä ymmärtämättömyydestä:

Kerran eräs ikääntyneempi liike-elämän "toimihenkilö" lausui, että kirjanpitokin tehdään käytännössä täysin eri tavalla kuin mitä kouluissa opetetaan ja miten ammattikirjallisuudessa neuvotaan. Kuitenkin itse olen tehnyt kirjanpitoa usean vuoden ajan ja täsmälleen kouluissa ja kirjallisuudesta opitun mukaisella tavalla, eikä ammattitilintarkastajalla ole koskaan ollut mitään huomautettavaa. Väitän, että näiden "toimen miesten" opit kirjanpidosta eivät ole oikeita, jos ne poikkeavat kouluissa opetetusta tai ammattikirjallisuuden esittämästä. Poikkeamat kirjanpidon opeista voivat helposti johtaa käräjille ja jopa kiven sisään.

Tässä kerran taas yksi, niin ikään ikääntynyt "toimihenkilö", totesi, että ei ole olemassa mitään projektinhallinnan yleisiä oppeja, koska jokainen projekti on yksilöllinen suoritus. No, projekti oli kaikin puolin epäonnistunut, ja sai runsaasti kritiikkiä rahoittajan jälkitarkastuksessa. Jos projektijohtamisen oppeja olisi vähänkin sovellettu, niin projektin lopputulos olisi varmasti ollut parempi kuin mitä se oli. Projektinhallinnan osaaminen tulee takuuvarmasti kirjoista lukemalla, EI ikinä käytännön tekemisen (=säheltämisen) kautta. Sama koske edellä mainittua kirjanpitoa.

Suomi on tekemällä oppineiden tollikoiden paratiisi, jossa osaajia jopa pilkataan. Asiantuntemusta ei Suomessa arvosteta - mutta suurta suuta arvostetaan senkin edestä.

= Suomi kirjoitti:

Kyllä liiketoiminnassa on aika tarkkoja lainalaisuuksia. Niistä lainalaisuuksista poimitaan tilannekohtaisesti käyttöön jokin palikka, ja näiden palikoiden muodostama kokonaisuus on se suorite, jonka yritys myy asiakkaalleen. Ongelma on suuri, jos näiden yksittäisten palikoiden sisältöä ei ole kunnolla ymmärretty, ja vielä pahempi on tilanne, jos palikoista ei osata muodostaa toimivia kokonaisuuksia. Tämä ymmärtämättömyyden tila on suorastaan käsittämätön monissa yrityksissä. Niissä yrityksissä, joissa tehtäviin on tultu epäsopivalta koulutustaustalta, on ongelma sellainen, että nykyinen lama kaataa näitä yrityksiä melkoisella varmuudella.

Tässä pari surkuhupaisaa esimerkkiä tästä ymmärtämättömyydestä:

Kerran eräs ikääntyneempi liike-elämän "toimihenkilö" lausui, että kirjanpitokin tehdään käytännössä täysin eri tavalla kuin mitä kouluissa opetetaan ja miten ammattikirjallisuudessa neuvotaan. Kuitenkin itse olen tehnyt kirjanpitoa usean vuoden ajan ja täsmälleen kouluissa ja kirjallisuudesta opitun mukaisella tavalla, eikä ammattitilintarkastajalla ole koskaan ollut mitään huomautettavaa. Väitän, että näiden "toimen miesten" opit kirjanpidosta eivät ole oikeita, jos ne poikkeavat kouluissa opetetusta tai ammattikirjallisuuden esittämästä. Poikkeamat kirjanpidon opeista voivat helposti johtaa käräjille ja jopa kiven sisään.

Tässä kerran taas yksi, niin ikään ikääntynyt "toimihenkilö", totesi, että ei ole olemassa mitään projektinhallinnan yleisiä oppeja, koska jokainen projekti on yksilöllinen suoritus. No, projekti oli kaikin puolin epäonnistunut, ja sai runsaasti kritiikkiä rahoittajan jälkitarkastuksessa. Jos projektijohtamisen oppeja olisi vähänkin sovellettu, niin projektin lopputulos olisi varmasti ollut parempi kuin mitä se oli. Projektinhallinnan osaaminen tulee takuuvarmasti kirjoista lukemalla, EI ikinä käytännön tekemisen (=säheltämisen) kautta. Sama koske edellä mainittua kirjanpitoa.

Suomi on tekemällä oppineiden tollikoiden paratiisi, jossa osaajia jopa pilkataan. Asiantuntemusta ei Suomessa arvosteta - mutta suurta suuta arvostetaan senkin edestä.

Lue lisää

Varmasti on kirjanpitoala sellainen ala, joka on eksakti eli asiat pitää tehdä tietyllä kirjasta opitulla tavalla. Toinen tällainen taito, mikä pitää tehdä tietyllä tavalla, on uimataito.

Sen sijaan on ammatteja, joissa ei ole tiettyä tapaa, kuten kirjailijan ammatti. Siinä tietyllä tavalla tekeminen voi olla jopa uraa haittaava tekijä.

Siinä olet oikeassa, että asiantuntijuuden alasajo on Suomessa alkanut.

= Suomi kirjoitti:

Kyllä liiketoiminnassa on aika tarkkoja lainalaisuuksia. Niistä lainalaisuuksista poimitaan tilannekohtaisesti käyttöön jokin palikka, ja näiden palikoiden muodostama kokonaisuus on se suorite, jonka yritys myy asiakkaalleen. Ongelma on suuri, jos näiden yksittäisten palikoiden sisältöä ei ole kunnolla ymmärretty, ja vielä pahempi on tilanne, jos palikoista ei osata muodostaa toimivia kokonaisuuksia. Tämä ymmärtämättömyyden tila on suorastaan käsittämätön monissa yrityksissä. Niissä yrityksissä, joissa tehtäviin on tultu epäsopivalta koulutustaustalta, on ongelma sellainen, että nykyinen lama kaataa näitä yrityksiä melkoisella varmuudella.

Tässä pari surkuhupaisaa esimerkkiä tästä ymmärtämättömyydestä:

Kerran eräs ikääntyneempi liike-elämän "toimihenkilö" lausui, että kirjanpitokin tehdään käytännössä täysin eri tavalla kuin mitä kouluissa opetetaan ja miten ammattikirjallisuudessa neuvotaan. Kuitenkin itse olen tehnyt kirjanpitoa usean vuoden ajan ja täsmälleen kouluissa ja kirjallisuudesta opitun mukaisella tavalla, eikä ammattitilintarkastajalla ole koskaan ollut mitään huomautettavaa. Väitän, että näiden "toimen miesten" opit kirjanpidosta eivät ole oikeita, jos ne poikkeavat kouluissa opetetusta tai ammattikirjallisuuden esittämästä. Poikkeamat kirjanpidon opeista voivat helposti johtaa käräjille ja jopa kiven sisään.

Tässä kerran taas yksi, niin ikään ikääntynyt "toimihenkilö", totesi, että ei ole olemassa mitään projektinhallinnan yleisiä oppeja, koska jokainen projekti on yksilöllinen suoritus. No, projekti oli kaikin puolin epäonnistunut, ja sai runsaasti kritiikkiä rahoittajan jälkitarkastuksessa. Jos projektijohtamisen oppeja olisi vähänkin sovellettu, niin projektin lopputulos olisi varmasti ollut parempi kuin mitä se oli. Projektinhallinnan osaaminen tulee takuuvarmasti kirjoista lukemalla, EI ikinä käytännön tekemisen (=säheltämisen) kautta. Sama koske edellä mainittua kirjanpitoa.

Suomi on tekemällä oppineiden tollikoiden paratiisi, jossa osaajia jopa pilkataan. Asiantuntemusta ei Suomessa arvosteta - mutta suurta suuta arvostetaan senkin edestä.

Lue lisää

Projektijohtamisen taso on Suomessa todella kirjavaa. Huipputason projektijohtamisen tekijät eli ne jotka osaavat käyttää työssään projektijohtamisen oppeja, ovat todella harvassa. Varsinkaan EU-rahoitteisten projektien johdossa heitä ei ole moniakaan. Eräässä EU-projektien johtamista koskeneessa tutkimuksessa tuli taannoin esille, että jopa neljäsosa projektipäällikkönä toimineista suhtautui suoran kielteisesti ja torjuvasti projektinhallinnan oppeihin. Enemmistöllä projektipäälliköistä on pyrkimystä soveltaa valmiita oppeja, mutta koulutustausta ei ole riittävän vahva ja alakohtaisesti tehtäviin soveltuva. Sitten se todella pieni vähemmistö tekee työtään niinkuin asiantuntija- ja hallintotyötä tuleekin tehdä, eli kaikki mahdolliset opit kasaan haalien ja tutkittua tietoa aktiivisesti soveltaen. Näiden projektipäälliköiden työ sitten onkin ollut todella menestyksellistä ja tuloksellista.

Kuinkahan paljon EU-rahoituksesta menee täysin hukkaan sen takia, että projektipäälliköillä ei ole projektijohtamisen osaamista ja/tai edes asennetta projektijohtamisen oppien soveltamiseen.

Näyttää harmittavasti siltä, että nytkin uuden hankekauden projektipäällikkötehtäviin on päässyt henkilöitä, jotka edellisellä hankekaudella eivät kyenneet osoittamaan mitään tuloksia eikä todellista osaamista. He ovat varmaankin päässeet tehtäviin sen takia, että ovat aikaisemmin toimineet projektipäällikköinä.

Suomessa kun se aikaisempi kokemus vastaavista tehtävistä on jo suorastaan itseisarvo ja sellaisena ihan taivaallisen yliarvostettu. Tuloksia ja onnistumista ei tutkita - se riittää, että on aikaisemmin toiminut samalla tehtävänimikkeellä.

= Suomi kirjoitti:

Kyllä liiketoiminnassa on aika tarkkoja lainalaisuuksia. Niistä lainalaisuuksista poimitaan tilannekohtaisesti käyttöön jokin palikka, ja näiden palikoiden muodostama kokonaisuus on se suorite, jonka yritys myy asiakkaalleen. Ongelma on suuri, jos näiden yksittäisten palikoiden sisältöä ei ole kunnolla ymmärretty, ja vielä pahempi on tilanne, jos palikoista ei osata muodostaa toimivia kokonaisuuksia. Tämä ymmärtämättömyyden tila on suorastaan käsittämätön monissa yrityksissä. Niissä yrityksissä, joissa tehtäviin on tultu epäsopivalta koulutustaustalta, on ongelma sellainen, että nykyinen lama kaataa näitä yrityksiä melkoisella varmuudella.

Tässä pari surkuhupaisaa esimerkkiä tästä ymmärtämättömyydestä:

Kerran eräs ikääntyneempi liike-elämän "toimihenkilö" lausui, että kirjanpitokin tehdään käytännössä täysin eri tavalla kuin mitä kouluissa opetetaan ja miten ammattikirjallisuudessa neuvotaan. Kuitenkin itse olen tehnyt kirjanpitoa usean vuoden ajan ja täsmälleen kouluissa ja kirjallisuudesta opitun mukaisella tavalla, eikä ammattitilintarkastajalla ole koskaan ollut mitään huomautettavaa. Väitän, että näiden "toimen miesten" opit kirjanpidosta eivät ole oikeita, jos ne poikkeavat kouluissa opetetusta tai ammattikirjallisuuden esittämästä. Poikkeamat kirjanpidon opeista voivat helposti johtaa käräjille ja jopa kiven sisään.

Tässä kerran taas yksi, niin ikään ikääntynyt "toimihenkilö", totesi, että ei ole olemassa mitään projektinhallinnan yleisiä oppeja, koska jokainen projekti on yksilöllinen suoritus. No, projekti oli kaikin puolin epäonnistunut, ja sai runsaasti kritiikkiä rahoittajan jälkitarkastuksessa. Jos projektijohtamisen oppeja olisi vähänkin sovellettu, niin projektin lopputulos olisi varmasti ollut parempi kuin mitä se oli. Projektinhallinnan osaaminen tulee takuuvarmasti kirjoista lukemalla, EI ikinä käytännön tekemisen (=säheltämisen) kautta. Sama koske edellä mainittua kirjanpitoa.

Suomi on tekemällä oppineiden tollikoiden paratiisi, jossa osaajia jopa pilkataan. Asiantuntemusta ei Suomessa arvosteta - mutta suurta suuta arvostetaan senkin edestä.

Lue lisää

Täällä Suomessa työntekijävalinnoissa kaikki huomio kiinnitetään aikaisempaan kokemukseen vastaavista tehtävistä. Ikäänkuin kuviteltaisiin, että osaaminen tulee käytännön tekemisestä. Tämä johtaa siihen, että oikeastaan mikään ala ei kehity kunnolla, kun aina vaan pitäydytään vanhassa. Asioita tehdään niinkuin ennenkin on tehty.
Ei ole järkevää torjua ennakolta uusia tekijöitä. Tässä maassa on menossa täysin maailmanlopun meininki, kun uusia työntekijöitä ei pääse tasaiseen tahtiin tulemaan työntekijöiksi. Pitäisi työnantajien muistaa, että ei ne vanhat "osaajat" heidän käytettävissään loputtomiin ole.

Lausumasi kuvastaa juuri sitä uskomattoman yleistä ajattelutapaa, että liike-elämä on jotakin niin yksikertaista, että sen kuka tahansa kadunmies tai katunainen pystyy klaaraamaan ihan tuosta vaan lonkalta. Jos ymmärtää sen, miten monimutkaisten ja moniulotteisten ja vaikeasti ennakoitavien asioiden kanssa liike-elämässä joudutaan toimimaan, ymmärtää myös sen, että teknikon tutkinto on täysin nollatutkinto liike-elämän tehtävien vaativuuteen suhteutettuna. Liike-elämä on osa yhteiskuntaa, ja yhteiskunnan ja samalla liike-elämän lainalaisuuksien ymmärtäminen ja ennustaminen on yhtä vaativaa kuin sään ennustaminen tai perinnöllisyystekijöiden selvittäminen DNA:sta, jos tämä vertaus nyt sattuisi olemaan kaikille ymmärrettävä. Kaupallisen koulutuksen saaneet sen varmasti ymmärtävät, mutta tekniikan väelle se varmaankin on täyttä hepreaa.

Tekniikan väki suhtautuu liike-elämään ihan ihmeellisellä tavalla. He dramatisoivat asioita, näkevät yksinkertaiset ja arkiset asiat joinakin ihan ihmeellisinä ja ennenkuulumattomina. Tämä jos mikä kertoo siitä, miten vähän tekniikan tomppelit liike-elämästä ymmärtävät.

Kyllä tekniikan väen bisnesosaaminen on niin matalaa tasoa, että heille voi vain ja ainoastaan nauraa.

HAH HAH HAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!

Kyllä täytyy olla melkoinen idiootti, joka heitä nimittää myynnin ja liikkeenjohdon tehtäviin.

Teknikot, insinöörit, diplomi-insinöörit, tekniikan lisensiaatit ja tekniikan tohtorit ovat ihan kaikki samanlaisia idiootteja. Ketään heistä ei ikinä pitäisi päästää mestaroimaan bisneksen puolelle. Pysykööt vain tekniikan parissa kun sille alalle ovat koulunsa käyneet.

...mistään kirjoitti:

Lausumasi kuvastaa juuri sitä uskomattoman yleistä ajattelutapaa, että liike-elämä on jotakin niin yksikertaista, että sen kuka tahansa kadunmies tai katunainen pystyy klaaraamaan ihan tuosta vaan lonkalta. Jos ymmärtää sen, miten monimutkaisten ja moniulotteisten ja vaikeasti ennakoitavien asioiden kanssa liike-elämässä joudutaan toimimaan, ymmärtää myös sen, että teknikon tutkinto on täysin nollatutkinto liike-elämän tehtävien vaativuuteen suhteutettuna. Liike-elämä on osa yhteiskuntaa, ja yhteiskunnan ja samalla liike-elämän lainalaisuuksien ymmärtäminen ja ennustaminen on yhtä vaativaa kuin sään ennustaminen tai perinnöllisyystekijöiden selvittäminen DNA:sta, jos tämä vertaus nyt sattuisi olemaan kaikille ymmärrettävä. Kaupallisen koulutuksen saaneet sen varmasti ymmärtävät, mutta tekniikan väelle se varmaankin on täyttä hepreaa.

Tekniikan väki suhtautuu liike-elämään ihan ihmeellisellä tavalla. He dramatisoivat asioita, näkevät yksinkertaiset ja arkiset asiat joinakin ihan ihmeellisinä ja ennenkuulumattomina. Tämä jos mikä kertoo siitä, miten vähän tekniikan tomppelit liike-elämästä ymmärtävät.

Lue lisää

tyypillisen ylimielisen asennetta, jota ekonomeilla ja kauppatieteen maistereilla on kaikkia muita ja kaikkia muita aloja kohtaan.

Nimitellään toista tomppeliksi.

Lisäksi puuttuu kaikenlainen taju historiasta ja historiallisten lainalaisuuksien ja yhteiskunnallisten rakenteiden vaikutuksista yhteiskunnassa toimimiseen.

Näille, joita kirjoittaja haukkui tomppeliksi, voin sanoa lohdutukseksi, että kauppatieteilijät selviävät opinnoistaan huomattavasti helpommalla kuin humanistit, esimerkiksi. Kauppatieteilijöiden työmäärä opintopistettä kohden on huomattavasti heppoisampi kuin esimerkiksi kielten lukijoilla.

Ja jokainen kauppatieteilijälle suomen kieltä opettanut tietää, millainen itkun paikka se on...

hah-hah-haa kirjoitti:

Kyllä tekniikan väen bisnesosaaminen on niin matalaa tasoa, että heille voi vain ja ainoastaan nauraa.

HAH HAH HAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!

Kyllä täytyy olla melkoinen idiootti, joka heitä nimittää myynnin ja liikkeenjohdon tehtäviin.

Teknikot, insinöörit, diplomi-insinöörit, tekniikan lisensiaatit ja tekniikan tohtorit ovat ihan kaikki samanlaisia idiootteja. Ketään heistä ei ikinä pitäisi päästää mestaroimaan bisneksen puolelle. Pysykööt vain tekniikan parissa kun sille alalle ovat koulunsa käyneet.

Lue lisää

Onneksi me suomalaiset voimme laittaa toivomme sinun kaltaiseesi "valioyksilöön".

Voisitko kertoa, mihin pääsemme havainnoimaan sinun loistavia bisnes- ja johtamiskykyjäsi.

kuvaa sitä kirjoitti:

tyypillisen ylimielisen asennetta, jota ekonomeilla ja kauppatieteen maistereilla on kaikkia muita ja kaikkia muita aloja kohtaan.

Nimitellään toista tomppeliksi.

Lisäksi puuttuu kaikenlainen taju historiasta ja historiallisten lainalaisuuksien ja yhteiskunnallisten rakenteiden vaikutuksista yhteiskunnassa toimimiseen.

Näille, joita kirjoittaja haukkui tomppeliksi, voin sanoa lohdutukseksi, että kauppatieteilijät selviävät opinnoistaan huomattavasti helpommalla kuin humanistit, esimerkiksi. Kauppatieteilijöiden työmäärä opintopistettä kohden on huomattavasti heppoisampi kuin esimerkiksi kielten lukijoilla.

Ja jokainen kauppatieteilijälle suomen kieltä opettanut tietää, millainen itkun paikka se on...

Lue lisää

sekä sekä kielten opiskelleilla ei ne työt ja palkat oikein kohtaa.Näin valitettavasti on.Suomessa kun on totuttu maksamaan suorittavasta tuottavasta työstä.Koulutuksen pituus ei ratkaise.
Itse olen kaupallisella alalla ollut myyntipäällikkönä (tekn.ala)15 vuotta ja melkein kaikki ystäväni hum.kan., fil.mag. etc tekevät puolet pienemmällä palkoilla töitä.Suurin osa viellä määrärahoilla.Ja määräaikaisina...

me suomalaiset kirjoitti:

Onneksi me suomalaiset voimme laittaa toivomme sinun kaltaiseesi "valioyksilöön".

Voisitko kertoa, mihin pääsemme havainnoimaan sinun loistavia bisnes- ja johtamiskykyjäsi.

Lue lisää

Kaupungin lumiauraus auton ratin takaa..

hah-hah-haa kirjoitti:

Kyllä tekniikan väen bisnesosaaminen on niin matalaa tasoa, että heille voi vain ja ainoastaan nauraa.

HAH HAH HAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!

Kyllä täytyy olla melkoinen idiootti, joka heitä nimittää myynnin ja liikkeenjohdon tehtäviin.

Teknikot, insinöörit, diplomi-insinöörit, tekniikan lisensiaatit ja tekniikan tohtorit ovat ihan kaikki samanlaisia idiootteja. Ketään heistä ei ikinä pitäisi päästää mestaroimaan bisneksen puolelle. Pysykööt vain tekniikan parissa kun sille alalle ovat koulunsa käyneet.

Lue lisää

Ihan olen saman havainnu, että inssit ja muut tekun käyneet vain luulevat itsestään helvetin suuria. Eivät ymmärrä talouden asioista kertakaikkiaan mitää. Merkonomeilla näyttää jopa olevan paremmat kaupallisen alan tiedot ja taidot kuin DI:llä ikään. Mrkonomit on sen takia alakynteen jääneet kun he ovat niin häveliäitä, ettei viiti juurikaa paukuttaa poskea.

me suomalaiset kirjoitti:

Onneksi me suomalaiset voimme laittaa toivomme sinun kaltaiseesi "valioyksilöön".

Voisitko kertoa, mihin pääsemme havainnoimaan sinun loistavia bisnes- ja johtamiskykyjäsi.

Lue lisää

En ole bisnesguru enkä valioyksilö. Osaan kuitenkin käyttää tietolähteitä ja ymmärrän sen, että liiketoiminnankin alueella parasta tietoa ja osaamista luodaan kauppakorkeakoulun tutkijankammioissa. Käytännön työn tekijänä on pakko olla nöyrä ja tunnustaa se tosiasia, että kun jokaisen päivän työaika menee käytännön työhön, ei aika mitenkään riitä sellaiseen asioihin paneutumiseen, kuin jota tekevät ne, jotka tekevät tutkimustyötä ammatikseen. Ollakseen oman alansa ammattitaitoinen osaaja, on joka kuukausi luettava jokin liiketoiminnan tutkimusjulkaisu. Paras niistä on ehdottomasti "Harvard Business Review". Sitä F-Securen Risto Siilasmaakin taannoin kehui Kauppalehti Option haastattelussa.

Tässä taannoin kesällä kävivät useammat hyvin tunnetut suomalaiset markkinoinnin asiantuntijat Kauppalehden lukijoilta-palstalla keskustelua suomalaisten yritysten markkinointiosaamisesta. Huomiota herätti erityisesti yhden asiantuntijan kirjoitus, jossa todettiin suunnilleen niin, että jo pelkästään amerikkalaisen Philip Kotlerin kirjoittama yli 700-sivuinen kirja "Marketing Management" antaisi suomalaisille yrityksille todella paljon markkinointitietoa, mutta valitettavasti edes tuota tietolähdettä ei osata eikä ymmärretä käyttää. Tuo kirja nyt on sentään se teos, joka käydään läpi kauppakorkeakoulun ensimmäisen vuosikurssin markkinoinnin perusopinnoissa. Myöhemmillä vuosikursseilla asioihin sitten paneudutaankin paljon tarkemmin ja syvällisemmin.

Tai sitten tätäkään tietolähdettä EI HALUTA käyttää. Voi hyvinkin olla että yrityksissä vallitsee sellainen kakaramaisen typerä harhaluulo, että käytännön työ ja varsinkin käytännön kokemus tarjoaa paremman tiedon.

Onneksi Suomessa on muutamia sellaisia yrityksiä, joissa taloustieteellisen tutkimuksen tuottamaa tietoa arvostetaan. Nämä yritykset ovatkin menestyneitä ja nopeasti kasvaneita. Niille on tyypillistä myös se, että ne palkkaavat nuoria kauppatieteiden maistereita suoraan koulun penkiltä vaativiin asiantuntijatehtäviin

Oma työnantajani lukeutuu niihin ns. heikkoihin yrityksiin, joissa osaamista ei arvosteta. Täällä koulutustausta ei juurikaan korreloi sen kanssa mitä töitä talossa tehdään. Meidän talossa pääsee jylläämään suurella suulla ja insinööritutkinnolla, jotka molemmat ovat asioita jotka eivät le kenellekään mitenkään kunniaksi. Onneksi nämä suupaltit ja insinööri-idiootit tarjoavat tuon tuosta naurunaiheita, mutta ikävä kyllä samalla he toiminnallaan vaarantavat kaikkien työpaikan pysyvyyden.

ja muut huuhaatieteilijät kirjoitti:

sekä sekä kielten opiskelleilla ei ne työt ja palkat oikein kohtaa.Näin valitettavasti on.Suomessa kun on totuttu maksamaan suorittavasta tuottavasta työstä.Koulutuksen pituus ei ratkaise.
Itse olen kaupallisella alalla ollut myyntipäällikkönä (tekn.ala)15 vuotta ja melkein kaikki ystäväni hum.kan., fil.mag. etc tekevät puolet pienemmällä palkoilla töitä.Suurin osa viellä määrärahoilla.Ja määräaikaisina...

Lue lisää

Jos humanismi on huuhaatiedettä, niin mitähän se on taloustiede, tässä maailman tilanteessa, tunteenomaisissa yritysmaailman irtisanomisissa jne.?

Humanistiset tieteenalat on ainoita, jotka perustuvat kestäviin arvoihin, arvoihin, joilla on ja on ollut aina enemmän merkitystä kuin seuraavan vuosikvartaalin.

Syy siihen, miksi humanistit ovat kuvailemassasi asemassa, johtuu niistä aivottomista työnottajista ja johdon tyhmyydestä, josta tässäkin ketjussa on keskusteltu.

...vaan tiedonhakija kirjoitti:

En ole bisnesguru enkä valioyksilö. Osaan kuitenkin käyttää tietolähteitä ja ymmärrän sen, että liiketoiminnankin alueella parasta tietoa ja osaamista luodaan kauppakorkeakoulun tutkijankammioissa. Käytännön työn tekijänä on pakko olla nöyrä ja tunnustaa se tosiasia, että kun jokaisen päivän työaika menee käytännön työhön, ei aika mitenkään riitä sellaiseen asioihin paneutumiseen, kuin jota tekevät ne, jotka tekevät tutkimustyötä ammatikseen. Ollakseen oman alansa ammattitaitoinen osaaja, on joka kuukausi luettava jokin liiketoiminnan tutkimusjulkaisu. Paras niistä on ehdottomasti "Harvard Business Review". Sitä F-Securen Risto Siilasmaakin taannoin kehui Kauppalehti Option haastattelussa.

Tässä taannoin kesällä kävivät useammat hyvin tunnetut suomalaiset markkinoinnin asiantuntijat Kauppalehden lukijoilta-palstalla keskustelua suomalaisten yritysten markkinointiosaamisesta. Huomiota herätti erityisesti yhden asiantuntijan kirjoitus, jossa todettiin suunnilleen niin, että jo pelkästään amerikkalaisen Philip Kotlerin kirjoittama yli 700-sivuinen kirja "Marketing Management" antaisi suomalaisille yrityksille todella paljon markkinointitietoa, mutta valitettavasti edes tuota tietolähdettä ei osata eikä ymmärretä käyttää. Tuo kirja nyt on sentään se teos, joka käydään läpi kauppakorkeakoulun ensimmäisen vuosikurssin markkinoinnin perusopinnoissa. Myöhemmillä vuosikursseilla asioihin sitten paneudutaankin paljon tarkemmin ja syvällisemmin.

Tai sitten tätäkään tietolähdettä EI HALUTA käyttää. Voi hyvinkin olla että yrityksissä vallitsee sellainen kakaramaisen typerä harhaluulo, että käytännön työ ja varsinkin käytännön kokemus tarjoaa paremman tiedon.

Onneksi Suomessa on muutamia sellaisia yrityksiä, joissa taloustieteellisen tutkimuksen tuottamaa tietoa arvostetaan. Nämä yritykset ovatkin menestyneitä ja nopeasti kasvaneita. Niille on tyypillistä myös se, että ne palkkaavat nuoria kauppatieteiden maistereita suoraan koulun penkiltä vaativiin asiantuntijatehtäviin

Oma työnantajani lukeutuu niihin ns. heikkoihin yrityksiin, joissa osaamista ei arvosteta. Täällä koulutustausta ei juurikaan korreloi sen kanssa mitä töitä talossa tehdään. Meidän talossa pääsee jylläämään suurella suulla ja insinööritutkinnolla, jotka molemmat ovat asioita jotka eivät le kenellekään mitenkään kunniaksi. Onneksi nämä suupaltit ja insinööri-idiootit tarjoavat tuon tuosta naurunaiheita, mutta ikävä kyllä samalla he toiminnallaan vaarantavat kaikkien työpaikan pysyvyyden.

Lue lisää

Valitettavasti kirjoituksessa näkyy juuri se harha, joka suomalaisessa kulttuurissa vallitsee:
- nimien pudottelu eli vankkumaton usko auktoriteetteihin (uskottavuus voi akateemisellakin puolella syntyä johdon mielistelyllä, ei oikealla osaamisella), tässä tapauksessa Siilasmaa, juttu Optiossa, Kotler
- nuoruuden yliarvostaminen! johtamiskokemus syntyy myös ja ennen kaikkea elämänkokemuksesta ja ihmistuntemuksesta, jolla luodaan hyvinvointia oikein käytettynä. Ja sitä nämä vastavalmistuneet KTM-geelitukkamiehet eivät kyllä hallitse! Johtaminenhan on ennen kaikkea ihmisten johtamista, asiantuntijoiden johtaminen kaikkein vaikeinta. Sitä ei opita vain kirjoista!

namedroppingia kirjoitti:

Valitettavasti kirjoituksessa näkyy juuri se harha, joka suomalaisessa kulttuurissa vallitsee:
- nimien pudottelu eli vankkumaton usko auktoriteetteihin (uskottavuus voi akateemisellakin puolella syntyä johdon mielistelyllä, ei oikealla osaamisella), tässä tapauksessa Siilasmaa, juttu Optiossa, Kotler
- nuoruuden yliarvostaminen! johtamiskokemus syntyy myös ja ennen kaikkea elämänkokemuksesta ja ihmistuntemuksesta, jolla luodaan hyvinvointia oikein käytettynä. Ja sitä nämä vastavalmistuneet KTM-geelitukkamiehet eivät kyllä hallitse! Johtaminenhan on ennen kaikkea ihmisten johtamista, asiantuntijoiden johtaminen kaikkein vaikeinta. Sitä ei opita vain kirjoista!

Lue lisää

Täällä Suomessa on korkealle kukkulalle nostettu sädekehä päänsä päällä sellainen Tahvo Tavallinen, joka koko ikänsä nyhrää samoilla asioilla, ei koskaan uudistu eikä opi mitään uutta, ei koskaan tunnusta uuden tiedon paremmuutta, ja yrittäjän ominaisuudessa ei koskaan nouse todelliseksi menestyjäksi. Sen sijaan esimerkiksi USA:ssa pienyrityksetkin yrittävät kynsin hampain päästä käsiksi uusimpaan tietämykseen ja soveltamaan tutkijoiden löydöksiä käytäntöön mahdollisimman nopeasti, mieluummin ennen kilpailijoita. Ne maksavat maltaita joillekin yliopistotutkijoille, jotta saavuttaisivat tutkimustiedon hyödyntämisellä etulyöntiaseman markkinoilla ja tekisivät sillä paljon rahaa ja hyvinvointia.

Suomen yritysmaailman vaisuus perustuu paljolti siihen, että täällä tiedettä ja tutkimusta ei liike-elämässä oteta ollenkaan tosissaan eikä arvosteta, ja tutkijana toimineita ei päästetä yritysmaailmaa hyödyttämään, ei sitten millään. USAssa akateemiset tutkijat saavat valita työpaikkansa yritysmaailmassa, mutta Suomessa heistä tekemällä tehdään pitkäaikaistyöttömiä, jos yliopiston määräaikainen virka lopetetaan. On jopa sanontatapa, että jos haluat varmistaa työttömyyden, niin suorita akateeminen jatkotutkinto. Eli vaihtoehtoina on joko työttömyys Suomessa, tai ulkomaille lähteminen työhön johonkin huippuyritykseen. Ja moni onkin lähtenyt, vaikka olisivat halunneet olla ja elää Suomessa ja tuoda osaamisensa suomalaisen yhteiskunnan hyväksi. Ulkomaille työllistyttäessä suomalaisten veronmaksajien maksama koulutus tulee hyödyttämän kilpailijamaiden yrityksiä, ja nämä usein myös käyttävät tätä osaamista suomalaisia yrityksiä vastaan markkinoilla. Kaikki tämä tapahtuu sen takia, että suomalaisissa yrityksissä ollaan niin saatanan tolloja, että tiedettä, tutkimusta, huippukoulutusta ja todellista osaamista ei osata oikeastaan millään tavalla hyödyntää.

Suomessa on toinenkin kummallisuus. Se on se, että ulkomailla ns. ekspatriaatteina työskennelleille ei ole tarjolla paluupaikkoja kotimaassa. Eli ulkomailta hankittu osaaminen ja markkinatietämys ei kelpaa yritysille hyödynnettäväksi. Ennemmin uramahdollisuuksia tarjotaan jollekin homekorvalle, jonka kaikki vähäisetkin tiedot ovat vanhentuneet vähintään neljännesvuosisata sitten.

Suomessa ei todellakaan palkita osaamisesta eikä asiantuntemuksesta!!!

Suomen maassa kirjoitti:

Täällä Suomessa on korkealle kukkulalle nostettu sädekehä päänsä päällä sellainen Tahvo Tavallinen, joka koko ikänsä nyhrää samoilla asioilla, ei koskaan uudistu eikä opi mitään uutta, ei koskaan tunnusta uuden tiedon paremmuutta, ja yrittäjän ominaisuudessa ei koskaan nouse todelliseksi menestyjäksi. Sen sijaan esimerkiksi USA:ssa pienyrityksetkin yrittävät kynsin hampain päästä käsiksi uusimpaan tietämykseen ja soveltamaan tutkijoiden löydöksiä käytäntöön mahdollisimman nopeasti, mieluummin ennen kilpailijoita. Ne maksavat maltaita joillekin yliopistotutkijoille, jotta saavuttaisivat tutkimustiedon hyödyntämisellä etulyöntiaseman markkinoilla ja tekisivät sillä paljon rahaa ja hyvinvointia.

Suomen yritysmaailman vaisuus perustuu paljolti siihen, että täällä tiedettä ja tutkimusta ei liike-elämässä oteta ollenkaan tosissaan eikä arvosteta, ja tutkijana toimineita ei päästetä yritysmaailmaa hyödyttämään, ei sitten millään. USAssa akateemiset tutkijat saavat valita työpaikkansa yritysmaailmassa, mutta Suomessa heistä tekemällä tehdään pitkäaikaistyöttömiä, jos yliopiston määräaikainen virka lopetetaan. On jopa sanontatapa, että jos haluat varmistaa työttömyyden, niin suorita akateeminen jatkotutkinto. Eli vaihtoehtoina on joko työttömyys Suomessa, tai ulkomaille lähteminen työhön johonkin huippuyritykseen. Ja moni onkin lähtenyt, vaikka olisivat halunneet olla ja elää Suomessa ja tuoda osaamisensa suomalaisen yhteiskunnan hyväksi. Ulkomaille työllistyttäessä suomalaisten veronmaksajien maksama koulutus tulee hyödyttämän kilpailijamaiden yrityksiä, ja nämä usein myös käyttävät tätä osaamista suomalaisia yrityksiä vastaan markkinoilla. Kaikki tämä tapahtuu sen takia, että suomalaisissa yrityksissä ollaan niin saatanan tolloja, että tiedettä, tutkimusta, huippukoulutusta ja todellista osaamista ei osata oikeastaan millään tavalla hyödyntää.

Suomessa on toinenkin kummallisuus. Se on se, että ulkomailla ns. ekspatriaatteina työskennelleille ei ole tarjolla paluupaikkoja kotimaassa. Eli ulkomailta hankittu osaaminen ja markkinatietämys ei kelpaa yritysille hyödynnettäväksi. Ennemmin uramahdollisuuksia tarjotaan jollekin homekorvalle, jonka kaikki vähäisetkin tiedot ovat vanhentuneet vähintään neljännesvuosisata sitten.

Suomessa ei todellakaan palkita osaamisesta eikä asiantuntemuksesta!!!

Lue lisää

Kateudesta. Suomessa ei saa menestyä.

...vaan tiedonhakija kirjoitti:

En ole bisnesguru enkä valioyksilö. Osaan kuitenkin käyttää tietolähteitä ja ymmärrän sen, että liiketoiminnankin alueella parasta tietoa ja osaamista luodaan kauppakorkeakoulun tutkijankammioissa. Käytännön työn tekijänä on pakko olla nöyrä ja tunnustaa se tosiasia, että kun jokaisen päivän työaika menee käytännön työhön, ei aika mitenkään riitä sellaiseen asioihin paneutumiseen, kuin jota tekevät ne, jotka tekevät tutkimustyötä ammatikseen. Ollakseen oman alansa ammattitaitoinen osaaja, on joka kuukausi luettava jokin liiketoiminnan tutkimusjulkaisu. Paras niistä on ehdottomasti "Harvard Business Review". Sitä F-Securen Risto Siilasmaakin taannoin kehui Kauppalehti Option haastattelussa.

Tässä taannoin kesällä kävivät useammat hyvin tunnetut suomalaiset markkinoinnin asiantuntijat Kauppalehden lukijoilta-palstalla keskustelua suomalaisten yritysten markkinointiosaamisesta. Huomiota herätti erityisesti yhden asiantuntijan kirjoitus, jossa todettiin suunnilleen niin, että jo pelkästään amerikkalaisen Philip Kotlerin kirjoittama yli 700-sivuinen kirja "Marketing Management" antaisi suomalaisille yrityksille todella paljon markkinointitietoa, mutta valitettavasti edes tuota tietolähdettä ei osata eikä ymmärretä käyttää. Tuo kirja nyt on sentään se teos, joka käydään läpi kauppakorkeakoulun ensimmäisen vuosikurssin markkinoinnin perusopinnoissa. Myöhemmillä vuosikursseilla asioihin sitten paneudutaankin paljon tarkemmin ja syvällisemmin.

Tai sitten tätäkään tietolähdettä EI HALUTA käyttää. Voi hyvinkin olla että yrityksissä vallitsee sellainen kakaramaisen typerä harhaluulo, että käytännön työ ja varsinkin käytännön kokemus tarjoaa paremman tiedon.

Onneksi Suomessa on muutamia sellaisia yrityksiä, joissa taloustieteellisen tutkimuksen tuottamaa tietoa arvostetaan. Nämä yritykset ovatkin menestyneitä ja nopeasti kasvaneita. Niille on tyypillistä myös se, että ne palkkaavat nuoria kauppatieteiden maistereita suoraan koulun penkiltä vaativiin asiantuntijatehtäviin

Oma työnantajani lukeutuu niihin ns. heikkoihin yrityksiin, joissa osaamista ei arvosteta. Täällä koulutustausta ei juurikaan korreloi sen kanssa mitä töitä talossa tehdään. Meidän talossa pääsee jylläämään suurella suulla ja insinööritutkinnolla, jotka molemmat ovat asioita jotka eivät le kenellekään mitenkään kunniaksi. Onneksi nämä suupaltit ja insinööri-idiootit tarjoavat tuon tuosta naurunaiheita, mutta ikävä kyllä samalla he toiminnallaan vaarantavat kaikkien työpaikan pysyvyyden.

Lue lisää

On se merkillistä, miten huonosti tietolähteitä osataan käyttää. Ihmetellään asioilla, joihin helposti löytyisi vastauksia jopa ihan vaan yleisessä kirjastossa käymällä. Mutta tietoa ei haeta, kun siihen suhtaudutaan halveksuvasti tai sitten kuvitellaan, että meidän ala on niin erikoistapaus, että mikään kirjatieto ei siihen sovellu. Ja sitten aletaan keksiä pyörää uudelleen. Ja jos jotakin keksitään, niin se on jotain sellaista, josta muualla ollaan oltu tietoisia jo ties kuinka monta vuotta sitten. Ja sitten vielä kuvitellaan oltavan innovaattoreita ja jopa osaamisen edelläkävijöitä. Hyi hemmetti!!!

Ja kaikkein pahimpia tapauksia tässä asiassa ovat ne, joilla ei ole kaupallista koulutusta!!!

Se on varmasti valtava määrä rahaa, joka Suomessa vuosittain tuhlataan pyörän uudelleen keksimiseen. Jos kirjastoja ja tietoverkkoja osattaisiin tehokkaasti hyödyntää, niin koko valtakunnassa säästettäisiin valtava rahasumma sillä, että pyörän uudelleen keksiminen loppuisi.

Kyllä joo kirjoitti:

On se merkillistä, miten huonosti tietolähteitä osataan käyttää. Ihmetellään asioilla, joihin helposti löytyisi vastauksia jopa ihan vaan yleisessä kirjastossa käymällä. Mutta tietoa ei haeta, kun siihen suhtaudutaan halveksuvasti tai sitten kuvitellaan, että meidän ala on niin erikoistapaus, että mikään kirjatieto ei siihen sovellu. Ja sitten aletaan keksiä pyörää uudelleen. Ja jos jotakin keksitään, niin se on jotain sellaista, josta muualla ollaan oltu tietoisia jo ties kuinka monta vuotta sitten. Ja sitten vielä kuvitellaan oltavan innovaattoreita ja jopa osaamisen edelläkävijöitä. Hyi hemmetti!!!

Ja kaikkein pahimpia tapauksia tässä asiassa ovat ne, joilla ei ole kaupallista koulutusta!!!

Se on varmasti valtava määrä rahaa, joka Suomessa vuosittain tuhlataan pyörän uudelleen keksimiseen. Jos kirjastoja ja tietoverkkoja osattaisiin tehokkaasti hyödyntää, niin koko valtakunnassa säästettäisiin valtava rahasumma sillä, että pyörän uudelleen keksiminen loppuisi.

Lue lisää

kapeasti: puhutaan vain kaupallisesta alasta tai tekniikasta, vaikka Suomessa on muidenkin alojen työntekijöitä.

Vähän kummeksun tuollaista retoriikkaa, että tietoa ei arvosteta. Kai sitten ei joillain aloilla. On kuitenkin paljon myös sellaisia aloja, joilla tietoa yliarvostetaan, ja nimenomaan tutkittua tietoa, vaikka se olisi tutkimusta tyyliin kadun puolella melu on tutkimusten mukaan kovempaa kuin pihan puolella eli joku amerikkalaistutkimus.

Yleensä aloilla, joilla tietoa ja koulutusta arvostetaan, on kuitenkin huonoimmat palkat. Onhan tässäkin ketjussa jo todettu, että asiantuntijuudesta ja osaamisesta ei makseta.

liikutaan valtavan kirjoitti:

kapeasti: puhutaan vain kaupallisesta alasta tai tekniikasta, vaikka Suomessa on muidenkin alojen työntekijöitä.

Vähän kummeksun tuollaista retoriikkaa, että tietoa ei arvosteta. Kai sitten ei joillain aloilla. On kuitenkin paljon myös sellaisia aloja, joilla tietoa yliarvostetaan, ja nimenomaan tutkittua tietoa, vaikka se olisi tutkimusta tyyliin kadun puolella melu on tutkimusten mukaan kovempaa kuin pihan puolella eli joku amerikkalaistutkimus.

Yleensä aloilla, joilla tietoa ja koulutusta arvostetaan, on kuitenkin huonoimmat palkat. Onhan tässäkin ketjussa jo todettu, että asiantuntijuudesta ja osaamisesta ei makseta.

Lue lisää

Kaikilla muilla aloilla kuin liike-elämässä koulutus korreloi suoraan työtehtävien kanssa. Eli terveydenhoidon koulutuksen saaneet työskentelevät terveydenhoitoalalla. Pappiskoulutuksen saaneet työskentelevät pappeina. Kemistit työskentelevät kemisteinä. Ja lainopin koulutuksen saaneet työskentelevät juristeina. Ja tätä listaa voisi jatkaa kuinka pitkäksi tahansa.

Näille mainituille ammattialoille ei ole mitään asiaa kaupallisella koulutuksella - ei tosiaankaan mitään asiaa. Mutta kuitenkin kaupallisissa tehtävissä työskentelee vaikka minkä koulutustaustan omaavia henkilöitä. Tämä kertoo vain siitä, että myynnin, markkinoinnin ja liikkeenjohdon tehtävien kuvitellaan olevan niin yksikertaisia, että niihin voidaan nimittää ihan kenet tahansa. Eli ei ole ymmärretty ollenkaan sitä, että miten suurien vaatimusten alla myynnin, markkinoinnin ja liikkeenjohdon töitä tehdään. On päivänselvää, että vain kaupallinen koulutus voi antaa riittävän pätevyyden näihin tehtäviin.

LUULISI OLEVAN KAIKILLE PÄIVÄNSELVÄÄ, ETTÄ MYÖS KAUPALLINEN ALA ON AMMATTIALAISALA EIKÄ TODELLAKAAN MITÄÄN HARRASTELIJOIDEN PUUHASTELUA!!!

Vertailun vuoksi on aiheellista mainita sellainen tunnettu tosiasia, että esimerkiksi USA:ssa, maailman kilpaillummalla markkina-alueella, tietotekniikan myynti- ja markkinointityötä tekevät yhteistyössä kauppamaisterit ja juristit, kun taas täällä Suomessa vastaavaa työtä tekevät insinöörit ja proviisorit. Kyllä todella hämmästyttää lukea lääkefirmojen työpaikkailmoituksia, kun kaupallisiin tehtäviin haetaan lääkealan koulutuksen saaneita henkilöitä. Lääkeasiantuntijoita toki tarvitaan lääkkeiden markkinoinnissa, mutta vain talon sisäisinä konsultteina ja tuotekehitystehtävistä lainattuna ja tekemään markkinoinnin materiaaleihin teknistä tuotetietoa sisältävät osiot ja antamaan teknistä asiakastukea.

Ja huvittaa todella lukea insinöörien laatimia teknisten tuotteiden esitteitä. Niissä jo heti etusivulle laitetaan kaiken maailman nippelitieto eikä tuotteen käyttäjälleen tuottamista hyödyistä ja eduista ei mainita juuri mitään. Markkinoinnin ammattilainen kun laatii esitteen, niin ensiksi esitellään hyödyt ja sitten käyttäjäedut ja lopuksi pienellä printillä takimmaisen sivun alareunaan ne tekniset nippelitiedot. Insinööreille tämä kirjallisen markkinointiviestinnän perussääntö ei varmaankaan mene kirveelläkään perille. Ei kukaan osta mitään tuotetta sen teknisten ominaisuuksien takia, vaan saavuttaakseen tiettyjä hyötyjä ja etuja, jotka voivat olla luonteeltaan aineellisia ja aineettomia.

Humanisteille liike-elämässä ei ole muuta käyttöä kuin korkeintaan henkilöstökoulutukseen liittyvissä avustavissa tehtävissä. Humanisteilla ei ole sellaista bisneslogiikan ymmärrystä, että heitä voisi mitenkään nimittää myynnin, markkinoinnin tai varsinkaan liikkeenjohdon tehtäviin.

KYLLÄ OLISI KORKEA AIKA NÄHDÄ LIIKE-ELÄMÄKIN AMMATTILAISALANA, JA JÄTTÄÄ MYYNNIN, MARKKINOINNIN JA LIIKKEENJOHDON TYÖT NIIHIN KOULUTUKSEN SAANEIDEN TEHTÄVÄKSI!!!

Kuka tahansa ärsyyntyisi siitä että vieraat tulevat omalle tontille hyppimään.

perustellusti kirjoitti:

Kaikilla muilla aloilla kuin liike-elämässä koulutus korreloi suoraan työtehtävien kanssa. Eli terveydenhoidon koulutuksen saaneet työskentelevät terveydenhoitoalalla. Pappiskoulutuksen saaneet työskentelevät pappeina. Kemistit työskentelevät kemisteinä. Ja lainopin koulutuksen saaneet työskentelevät juristeina. Ja tätä listaa voisi jatkaa kuinka pitkäksi tahansa.

Näille mainituille ammattialoille ei ole mitään asiaa kaupallisella koulutuksella - ei tosiaankaan mitään asiaa. Mutta kuitenkin kaupallisissa tehtävissä työskentelee vaikka minkä koulutustaustan omaavia henkilöitä. Tämä kertoo vain siitä, että myynnin, markkinoinnin ja liikkeenjohdon tehtävien kuvitellaan olevan niin yksikertaisia, että niihin voidaan nimittää ihan kenet tahansa. Eli ei ole ymmärretty ollenkaan sitä, että miten suurien vaatimusten alla myynnin, markkinoinnin ja liikkeenjohdon töitä tehdään. On päivänselvää, että vain kaupallinen koulutus voi antaa riittävän pätevyyden näihin tehtäviin.

LUULISI OLEVAN KAIKILLE PÄIVÄNSELVÄÄ, ETTÄ MYÖS KAUPALLINEN ALA ON AMMATTIALAISALA EIKÄ TODELLAKAAN MITÄÄN HARRASTELIJOIDEN PUUHASTELUA!!!

Vertailun vuoksi on aiheellista mainita sellainen tunnettu tosiasia, että esimerkiksi USA:ssa, maailman kilpaillummalla markkina-alueella, tietotekniikan myynti- ja markkinointityötä tekevät yhteistyössä kauppamaisterit ja juristit, kun taas täällä Suomessa vastaavaa työtä tekevät insinöörit ja proviisorit. Kyllä todella hämmästyttää lukea lääkefirmojen työpaikkailmoituksia, kun kaupallisiin tehtäviin haetaan lääkealan koulutuksen saaneita henkilöitä. Lääkeasiantuntijoita toki tarvitaan lääkkeiden markkinoinnissa, mutta vain talon sisäisinä konsultteina ja tuotekehitystehtävistä lainattuna ja tekemään markkinoinnin materiaaleihin teknistä tuotetietoa sisältävät osiot ja antamaan teknistä asiakastukea.

Ja huvittaa todella lukea insinöörien laatimia teknisten tuotteiden esitteitä. Niissä jo heti etusivulle laitetaan kaiken maailman nippelitieto eikä tuotteen käyttäjälleen tuottamista hyödyistä ja eduista ei mainita juuri mitään. Markkinoinnin ammattilainen kun laatii esitteen, niin ensiksi esitellään hyödyt ja sitten käyttäjäedut ja lopuksi pienellä printillä takimmaisen sivun alareunaan ne tekniset nippelitiedot. Insinööreille tämä kirjallisen markkinointiviestinnän perussääntö ei varmaankaan mene kirveelläkään perille. Ei kukaan osta mitään tuotetta sen teknisten ominaisuuksien takia, vaan saavuttaakseen tiettyjä hyötyjä ja etuja, jotka voivat olla luonteeltaan aineellisia ja aineettomia.

Humanisteille liike-elämässä ei ole muuta käyttöä kuin korkeintaan henkilöstökoulutukseen liittyvissä avustavissa tehtävissä. Humanisteilla ei ole sellaista bisneslogiikan ymmärrystä, että heitä voisi mitenkään nimittää myynnin, markkinoinnin tai varsinkaan liikkeenjohdon tehtäviin.

KYLLÄ OLISI KORKEA AIKA NÄHDÄ LIIKE-ELÄMÄKIN AMMATTILAISALANA, JA JÄTTÄÄ MYYNNIN, MARKKINOINNIN JA LIIKKEENJOHDON TYÖT NIIHIN KOULUTUKSEN SAANEIDEN TEHTÄVÄKSI!!!

Kuka tahansa ärsyyntyisi siitä että vieraat tulevat omalle tontille hyppimään.

Lue lisää

Kyllä sinulla on melko yksioikoinen käsitys siitä, että vain kauppakorkeakoulun suorittaminen pätevöittäisi myynnin, markkinoinnin ja liiketoiminnan johdon ammattilaiseksi.

Sinänsä mielenkiintoinen yhteensattuma tähän kirjoitteluusi liittyen oli, kun kolme kauppakorkean kasvattia (kaikkien ikä n. 40 v) linjasivat omia vastuualueitaan käsittelevän esitteen tekstejä. Tekstit ja argumentointi oli suorastaan surkuhupaista. Kyllä niissä linjauksissa olivat asiakkaan edut ja hyödyt niin kaukana kuin olla ja voi. Miksi näin? Siksi, että asiaa ei oltu alunperinkään mietitty asiakaslähtöisesti. Ehkä nämä henkilöt olivat jättäneet niin myynnin kuin markkinoinninkin kurssit väliin. Jos olivat, niin sen verran olisi pitänyt olla ymmärrystä, että olisivat jättäneet esitteen teon suosiolla ammattilaisille.

Muitakin esimerkkejä plakkaristani löytyisi vaikka kuinka monta.

Ei se, että ei alunperin opiskele esim. kauppakorkeassa, tarkoita sitä, ettei opiskele kauppatieteitä lainkaan. Tiedolle ja osaamiselle utelias ihminen oppii työssään erittäin nopeasti mitä ihmeellisempiä asioita. Myös kauppatieteilijästä voi tällä tavalla tulla jopa parempi tekniikan taitaja kuin insinööristä ja päinvastoin.

Tosiasia kuitenkin on, että työnantajat päättävät, keitä ja minkä koulutuksen saaneita ne johtotehtäviin rekrytoivat. Kauppatieteilijät eivät ole eivätkä ole olleet kärkisijoilla, mutta ovat jossain määrin viime vuosina kuitenkin parantaneet asemaansa. Näin todettiin eräässä sellaisessa lehdessä, jota useamman eri alan akateemiset lukevat.

On myös niin, että jotkut pärjäävät liike-elämässä loistavasti erittäin vähäisellä muodollisella koulutuksella.

melko yksioikoinen kirjoitti:

Kyllä sinulla on melko yksioikoinen käsitys siitä, että vain kauppakorkeakoulun suorittaminen pätevöittäisi myynnin, markkinoinnin ja liiketoiminnan johdon ammattilaiseksi.

Sinänsä mielenkiintoinen yhteensattuma tähän kirjoitteluusi liittyen oli, kun kolme kauppakorkean kasvattia (kaikkien ikä n. 40 v) linjasivat omia vastuualueitaan käsittelevän esitteen tekstejä. Tekstit ja argumentointi oli suorastaan surkuhupaista. Kyllä niissä linjauksissa olivat asiakkaan edut ja hyödyt niin kaukana kuin olla ja voi. Miksi näin? Siksi, että asiaa ei oltu alunperinkään mietitty asiakaslähtöisesti. Ehkä nämä henkilöt olivat jättäneet niin myynnin kuin markkinoinninkin kurssit väliin. Jos olivat, niin sen verran olisi pitänyt olla ymmärrystä, että olisivat jättäneet esitteen teon suosiolla ammattilaisille.

Muitakin esimerkkejä plakkaristani löytyisi vaikka kuinka monta.

Ei se, että ei alunperin opiskele esim. kauppakorkeassa, tarkoita sitä, ettei opiskele kauppatieteitä lainkaan. Tiedolle ja osaamiselle utelias ihminen oppii työssään erittäin nopeasti mitä ihmeellisempiä asioita. Myös kauppatieteilijästä voi tällä tavalla tulla jopa parempi tekniikan taitaja kuin insinööristä ja päinvastoin.

Tosiasia kuitenkin on, että työnantajat päättävät, keitä ja minkä koulutuksen saaneita ne johtotehtäviin rekrytoivat. Kauppatieteilijät eivät ole eivätkä ole olleet kärkisijoilla, mutta ovat jossain määrin viime vuosina kuitenkin parantaneet asemaansa. Näin todettiin eräässä sellaisessa lehdessä, jota useamman eri alan akateemiset lukevat.

On myös niin, että jotkut pärjäävät liike-elämässä loistavasti erittäin vähäisellä muodollisella koulutuksella.

Lue lisää

Kyllä jokaisella alalla on taitamattomia tekijöitä, niin varmasti myös kauppakorkean käyneissä. Kaikilla ei ole taitoa käyttää ja soveltaa tieteen ja tutkimuksen tuottamaa tietoa oikealla tavalla, kun ei ole kykyä nähdä pääpointteja selkeästi. Se on vähän niin kuin tulen kanssa, että tuli on hyvä renki mutta huono isäntä. Kyllä niihin yliteoretisoijiin törmää tuon tuosta. Usein nämä ovat sellaisia, jotka ovat lukiosta päässeet suoraan jatkamaan opiskeluja, eivätkä koskaan ole saaneet mitään tuntumaa suorittavaan työhön.

Omalla kohdallani tähän väliin mahtui kuusi vuotta työtä, ja tutuksi tulivat teollisuuden, kaupan ja palvelualan suorittavat työt. Varsinkin tältä taustalta ottaa pannuun, kun tullaan melkeinpä kysymään, että "Tietääkö se kauppatieteiden maisteri sen, mikä on vasara tai ruuvimeisseli?"

Kauppatieteilijöitä usein syytetään ylimielisyydestä. Itse näkisin asian niin, että kuka tahansa ärähtäisi silmille hyppimisestä. Jos itse menisin neuvomaan sydänkirurgia ohitusleikkauksen tekemisessä, niin varmasti saisin melkoisen äkäisen vastauksen. Jokaisella on oma ammattiylpeytensä ja se on täysin oikeutettua.

Itseäni kauppatieteiden maisterina on tullut neuvomaan jos jonkinlaisia näsäviisaita ja omasta osaamisestaan tolkuttoman suuria kuvittelevia. Välin ihan oppimattomatkin ovat puhutelleetkin ihan kuin jotakin alakoululaista ja yrittäneet syöttää todella paksua puppua, jos ei muuten niin joukkovoimaan turvautuen, kuvitellen että väärä muuttuu oikeaksi kun samaa sanomaa toitottaa useammalla suulla. Mutta ovat sitten saaneet omat opetuksensa (ihan lakituvassa) ja nykyisin pitävät turpansa kiinni.

On myös paljon sellaisia ilman pätevyyttä olevia ihmisiä ja kuitenkin osaavia sellaisia, mutta he ovat myös sen verran sivistyneitä, että eivät käyttäydy niin, että se olisi tulkittavissa halveksunnaksi tai hyökkäykseksi. Heidän kanssaan yhteistyö sujuu ja heidän mielipiteitään kuuntelee ja niistäkin ottaa oppia ja on paljon ottanutkin oppia. Opittavaa on aina vaikka olisi tohtori, mutta on oikeutettua odottaa korrektia käyttäytymistä itseään kohtaan.

Vai onko kauppatieteiden maisteri jotakin sellaista saastaa, että ei ole oikeutta edes omanarvontuntoon?

on aina ollut kirjoitti:

Kyllä jokaisella alalla on taitamattomia tekijöitä, niin varmasti myös kauppakorkean käyneissä. Kaikilla ei ole taitoa käyttää ja soveltaa tieteen ja tutkimuksen tuottamaa tietoa oikealla tavalla, kun ei ole kykyä nähdä pääpointteja selkeästi. Se on vähän niin kuin tulen kanssa, että tuli on hyvä renki mutta huono isäntä. Kyllä niihin yliteoretisoijiin törmää tuon tuosta. Usein nämä ovat sellaisia, jotka ovat lukiosta päässeet suoraan jatkamaan opiskeluja, eivätkä koskaan ole saaneet mitään tuntumaa suorittavaan työhön.

Omalla kohdallani tähän väliin mahtui kuusi vuotta työtä, ja tutuksi tulivat teollisuuden, kaupan ja palvelualan suorittavat työt. Varsinkin tältä taustalta ottaa pannuun, kun tullaan melkeinpä kysymään, että "Tietääkö se kauppatieteiden maisteri sen, mikä on vasara tai ruuvimeisseli?"

Kauppatieteilijöitä usein syytetään ylimielisyydestä. Itse näkisin asian niin, että kuka tahansa ärähtäisi silmille hyppimisestä. Jos itse menisin neuvomaan sydänkirurgia ohitusleikkauksen tekemisessä, niin varmasti saisin melkoisen äkäisen vastauksen. Jokaisella on oma ammattiylpeytensä ja se on täysin oikeutettua.

Itseäni kauppatieteiden maisterina on tullut neuvomaan jos jonkinlaisia näsäviisaita ja omasta osaamisestaan tolkuttoman suuria kuvittelevia. Välin ihan oppimattomatkin ovat puhutelleetkin ihan kuin jotakin alakoululaista ja yrittäneet syöttää todella paksua puppua, jos ei muuten niin joukkovoimaan turvautuen, kuvitellen että väärä muuttuu oikeaksi kun samaa sanomaa toitottaa useammalla suulla. Mutta ovat sitten saaneet omat opetuksensa (ihan lakituvassa) ja nykyisin pitävät turpansa kiinni.

On myös paljon sellaisia ilman pätevyyttä olevia ihmisiä ja kuitenkin osaavia sellaisia, mutta he ovat myös sen verran sivistyneitä, että eivät käyttäydy niin, että se olisi tulkittavissa halveksunnaksi tai hyökkäykseksi. Heidän kanssaan yhteistyö sujuu ja heidän mielipiteitään kuuntelee ja niistäkin ottaa oppia ja on paljon ottanutkin oppia. Opittavaa on aina vaikka olisi tohtori, mutta on oikeutettua odottaa korrektia käyttäytymistä itseään kohtaan.

Vai onko kauppatieteiden maisteri jotakin sellaista saastaa, että ei ole oikeutta edes omanarvontuntoon?

Lue lisää

Minulle KTM on ihmisarvoltaan ihan samanarvoinen kuin kuka tahansa ihminen. Työntekijänä arvioin ihmistä hänen osaamisensa ja tulostensa, en hänen koulutuksensa perusteella. Itseni rekrytoimien ihmisten koulutukset toki tunnen. Jotkut taas tuovat vahvasti esiin omaa koulutustaustaansa, joten sitä kautta tulee siihenkin tutustuttua.

Jos joku tekee poikkeuksellisen hyvää työtä, saatan ihan uteliaisuuttani selvittää ko. henkilön koulutustaustan. Samoin saatan tehdä, jos joku on äärimmäisen huono esimies tai tekee muutoin huonoa jälkeä. Mutta en koskaan vedä näistä "tutkimuksistani" sen kummempia johtopäätöksiä - suuntaan tai toiseen.

Ylimielisyys ei pue ketään, mutta omanarvontuntoinen saa olla - tai itse asiassa pitääkin olla.

on aina ollut kirjoitti:

Kyllä jokaisella alalla on taitamattomia tekijöitä, niin varmasti myös kauppakorkean käyneissä. Kaikilla ei ole taitoa käyttää ja soveltaa tieteen ja tutkimuksen tuottamaa tietoa oikealla tavalla, kun ei ole kykyä nähdä pääpointteja selkeästi. Se on vähän niin kuin tulen kanssa, että tuli on hyvä renki mutta huono isäntä. Kyllä niihin yliteoretisoijiin törmää tuon tuosta. Usein nämä ovat sellaisia, jotka ovat lukiosta päässeet suoraan jatkamaan opiskeluja, eivätkä koskaan ole saaneet mitään tuntumaa suorittavaan työhön.

Omalla kohdallani tähän väliin mahtui kuusi vuotta työtä, ja tutuksi tulivat teollisuuden, kaupan ja palvelualan suorittavat työt. Varsinkin tältä taustalta ottaa pannuun, kun tullaan melkeinpä kysymään, että "Tietääkö se kauppatieteiden maisteri sen, mikä on vasara tai ruuvimeisseli?"

Kauppatieteilijöitä usein syytetään ylimielisyydestä. Itse näkisin asian niin, että kuka tahansa ärähtäisi silmille hyppimisestä. Jos itse menisin neuvomaan sydänkirurgia ohitusleikkauksen tekemisessä, niin varmasti saisin melkoisen äkäisen vastauksen. Jokaisella on oma ammattiylpeytensä ja se on täysin oikeutettua.

Itseäni kauppatieteiden maisterina on tullut neuvomaan jos jonkinlaisia näsäviisaita ja omasta osaamisestaan tolkuttoman suuria kuvittelevia. Välin ihan oppimattomatkin ovat puhutelleetkin ihan kuin jotakin alakoululaista ja yrittäneet syöttää todella paksua puppua, jos ei muuten niin joukkovoimaan turvautuen, kuvitellen että väärä muuttuu oikeaksi kun samaa sanomaa toitottaa useammalla suulla. Mutta ovat sitten saaneet omat opetuksensa (ihan lakituvassa) ja nykyisin pitävät turpansa kiinni.

On myös paljon sellaisia ilman pätevyyttä olevia ihmisiä ja kuitenkin osaavia sellaisia, mutta he ovat myös sen verran sivistyneitä, että eivät käyttäydy niin, että se olisi tulkittavissa halveksunnaksi tai hyökkäykseksi. Heidän kanssaan yhteistyö sujuu ja heidän mielipiteitään kuuntelee ja niistäkin ottaa oppia ja on paljon ottanutkin oppia. Opittavaa on aina vaikka olisi tohtori, mutta on oikeutettua odottaa korrektia käyttäytymistä itseään kohtaan.

Vai onko kauppatieteiden maisteri jotakin sellaista saastaa, että ei ole oikeutta edes omanarvontuntoon?

Lue lisää

kauppatieteilijöitä ei syytetä ylimielisyydestä siksi, että he ärsyyntyvät tontilleen tulosta, vaan siksi, että he suhtautuvat ylimielisesti kaikkiin muihin aloihin, kuten humanisteihin tai teknisiin aloihin, kuten tässäkin keskustelussa on hyvin ilmi käynyt. "ei ole humanisteista kuin avustaviin tehtäviin henkilöstöhallinnossa". tuossa ei ole kyse tontille tulosta, vaan puhtaasta ylimielisyydestä.

syytettyä kirjoitti:

kauppatieteilijöitä ei syytetä ylimielisyydestä siksi, että he ärsyyntyvät tontilleen tulosta, vaan siksi, että he suhtautuvat ylimielisesti kaikkiin muihin aloihin, kuten humanisteihin tai teknisiin aloihin, kuten tässäkin keskustelussa on hyvin ilmi käynyt. "ei ole humanisteista kuin avustaviin tehtäviin henkilöstöhallinnossa". tuossa ei ole kyse tontille tulosta, vaan puhtaasta ylimielisyydestä.

Lue lisää

Kyllä ovat humanistitkin tulleet tutuiksi vuosien varrella. Se heille on ollut yhteistä, että liiketoiminnan logiikan ymmärtäminen ei heille ole ollut ominaista. Puheet ovat olleet hienoja ja hyvin on jaloja arvomaailmoita tuotu esille, mutta samalla kuitenkin on arkirealismi unohtunut. Jos vastaa tulisi sellainen humanisti, joka ymmärtää sen miten yrityksen talous-, raha- ja johtamisprosessit toimivat, niin kyllä sellaista voisi ajatella liiketoiminnan vastuullisiin tehtäviin. Humanistikoulutusta pitäisi kuitenkin sitä ennen kehittää suuntaan, joka mahdollistaisi arkielämän realiteettien paremman ymmärtämisen.

Liikejuridiikkaan suuntautuneet oikeusoppineet ovat tosi osaavia yritysmaailman tehtäviin. He ymmärtävät todella hyvin sen, mistä yritystoiminnassa pohjimmiltaan on kysymys. Eli he ymmärtävät hyvin toimijoiden väliset suhteet, oikeudet ja velvoitteet, jotka yhdessä määräävät yritystoiminnan kannattavuuden ja yrityksen arvon. Ekonomikoulutusta voisi kehittää siihen suuntaan, että kaikilta vaadittaisiin vähintään yhden lukukauden täysiaikaiset opinnot liikejuridiikassa. Silloin kauppakorkeakoulusta tulisi vielä paljon nykyistä korkeatasoisempia osaajia.

Ei sen kummempaa kirjoitti:

Kyllä ovat humanistitkin tulleet tutuiksi vuosien varrella. Se heille on ollut yhteistä, että liiketoiminnan logiikan ymmärtäminen ei heille ole ollut ominaista. Puheet ovat olleet hienoja ja hyvin on jaloja arvomaailmoita tuotu esille, mutta samalla kuitenkin on arkirealismi unohtunut. Jos vastaa tulisi sellainen humanisti, joka ymmärtää sen miten yrityksen talous-, raha- ja johtamisprosessit toimivat, niin kyllä sellaista voisi ajatella liiketoiminnan vastuullisiin tehtäviin. Humanistikoulutusta pitäisi kuitenkin sitä ennen kehittää suuntaan, joka mahdollistaisi arkielämän realiteettien paremman ymmärtämisen.

Liikejuridiikkaan suuntautuneet oikeusoppineet ovat tosi osaavia yritysmaailman tehtäviin. He ymmärtävät todella hyvin sen, mistä yritystoiminnassa pohjimmiltaan on kysymys. Eli he ymmärtävät hyvin toimijoiden väliset suhteet, oikeudet ja velvoitteet, jotka yhdessä määräävät yritystoiminnan kannattavuuden ja yrityksen arvon. Ekonomikoulutusta voisi kehittää siihen suuntaan, että kaikilta vaadittaisiin vähintään yhden lukukauden täysiaikaiset opinnot liikejuridiikassa. Silloin kauppakorkeakoulusta tulisi vielä paljon nykyistä korkeatasoisempia osaajia.

Lue lisää

siitä, että humanistien pitäisi edes olla yritysmaailman palveluksessa. Vaan siitä, että maailmassa on MUITAKIN ALOJA kuin yritysmaailmaa ja niillä muilla aloilla tarvitaan myös osaavaa työvoimaa.

Ylimielisyys-näkökulma tässä tapauksessa tarkoittaa myös juuri tuota eli kaikkea toimintaa ja pätevyyttä tarkastellaan suhteessa yritysmaailmaan. Niin olennaista kuin se ehkä maailman pyörimiseksi onkin, niin usko pois: kaikki eivät edes halua toimia yritysmaailmassa, liikkeenjohdon "vaativissa tehtävissä". Ja ne, jotka eivät halua, tekevät ihan yhtä arvokasta työtä ja palkallaan ja veroillaan osallistuvat tämän yhteiskunnan taloudellisin toiminnan pyörittämiseen.

Minulle ovat tulleet tutuksi sekä ekonomit että humanistit. Molemmista löytyy työntekijöinä sekä tehokkaita että tehottomia yksilöitä.

kuomasein kirjoitti:

Ihan olen saman havainnu, että inssit ja muut tekun käyneet vain luulevat itsestään helvetin suuria. Eivät ymmärrä talouden asioista kertakaikkiaan mitää. Merkonomeilla näyttää jopa olevan paremmat kaupallisen alan tiedot ja taidot kuin DI:llä ikään. Mrkonomit on sen takia alakynteen jääneet kun he ovat niin häveliäitä, ettei viiti juurikaa paukuttaa poskea.

Lue lisää

Esimiehekseni nimitettiin diplomi-insinööri. Hän pääsi tälle paikalle, koska talon johtajana oli niin ikään diplomi-insinööri. Hän ajatteli, että vain DI-koulutuksen saanut henkilö voi olla pätevä esimiestehtäviin.

Hyvin pian tuli kaikille selväksi, että tämä DI ei ollenkaan selviydy tehtävistään. Nyt on jo kaksi vuotta nimityksestä kulunut, eikä hän ole ollenkaan perillä niistä asioista, joita työssä pitäisi käsitellä. Mutta hänen äänensä kuuluu aina ylimmäisenä siellä missä hän on.

Mutta eipä talon johtajanakaan oleva DI ole ollenkaan ajan tasalla asioista. Monta kertaa naurattaa miten vähän hän ymmärtää liiketoiminnan perusasioista. Näin siitäkin huolimatta, että on tuotantotalouden DI. Tuon koulutuksen kun nyt voisi kuvitella tuovan enemmän liike-elämän osaamista kuin mitä muihin aineisiin suuntautuneet DI:t saavat. Mutta kun ei niin ei.

Kumpikaan heistä ei nauti talossa eikä sen ulkopuolella minkäänlaista arvostusta. Heille naureskellaan yleisesti ja talon muita työntekijöitä säälitään sen takia, minkälaisen jyräämisen kohteeksi he työssään ja työpaikallaan joutuvat näiden kahden DI-idiootin taholta.

Insinöörien ja varsinkin diplomi-insiöörien ylimielisyys ja röyhkeys yhdistyneenä liike-elämän tosi heikkoon tuntemukseen on todella hyvin tunnettu tosiasia laajemmaltihin ja ihan yleisestikin.

Ihan oksettaa kirjoitti:

Esimiehekseni nimitettiin diplomi-insinööri. Hän pääsi tälle paikalle, koska talon johtajana oli niin ikään diplomi-insinööri. Hän ajatteli, että vain DI-koulutuksen saanut henkilö voi olla pätevä esimiestehtäviin.

Hyvin pian tuli kaikille selväksi, että tämä DI ei ollenkaan selviydy tehtävistään. Nyt on jo kaksi vuotta nimityksestä kulunut, eikä hän ole ollenkaan perillä niistä asioista, joita työssä pitäisi käsitellä. Mutta hänen äänensä kuuluu aina ylimmäisenä siellä missä hän on.

Mutta eipä talon johtajanakaan oleva DI ole ollenkaan ajan tasalla asioista. Monta kertaa naurattaa miten vähän hän ymmärtää liiketoiminnan perusasioista. Näin siitäkin huolimatta, että on tuotantotalouden DI. Tuon koulutuksen kun nyt voisi kuvitella tuovan enemmän liike-elämän osaamista kuin mitä muihin aineisiin suuntautuneet DI:t saavat. Mutta kun ei niin ei.

Kumpikaan heistä ei nauti talossa eikä sen ulkopuolella minkäänlaista arvostusta. Heille naureskellaan yleisesti ja talon muita työntekijöitä säälitään sen takia, minkälaisen jyräämisen kohteeksi he työssään ja työpaikallaan joutuvat näiden kahden DI-idiootin taholta.

Insinöörien ja varsinkin diplomi-insiöörien ylimielisyys ja röyhkeys yhdistyneenä liike-elämän tosi heikkoon tuntemukseen on todella hyvin tunnettu tosiasia laajemmaltihin ja ihan yleisestikin.

Lue lisää

En tunne yhtään insinööriä, miltään koulutustasolta. Ne varmaan karttelee jotenkin kaltaistani naista, kun en ole sairaanhoitaja. Millaisia miehiä insinöörit ovat, millainen on heidän maailmankuvansa?

En tunne yhtään kirjoitti:

En tunne yhtään insinööriä, miltään koulutustasolta. Ne varmaan karttelee jotenkin kaltaistani naista, kun en ole sairaanhoitaja. Millaisia miehiä insinöörit ovat, millainen on heidän maailmankuvansa?

Lue lisää

Insinöörin maailmankuva on sellainen, että hän ajattelee insinöörien lajina olevan viisaimpia maan päällä eläviä olentoja. Ja kaikista näistä ylivertaisen viisaista olennoista hän kuvittelee juuri itse olevansa se kaikista viisain ja tietävin.

Tämä luo perustan kaikkiin muun koulutuksen saaneisiin kohdistuvalle inholle, halveksunnalle ja jopa vihalle. Insinöörille on tyypillistä ihmisten murjominen mitä häpeämättömimmällä tavalla. Eivätkä he ymmärrä sitä, että takanapäin heille naureksitaan. Naurajina ovat ne, joilla on enemmän sivistystä ja ymmärrystä siitä miten ihmisen pitää käyttäytyä.

Jos olisit sairaanhoitaja, varsinkin mielisairaanhoitaja, olisit varmasti nähnyt heitä useita potilaina. Kaikkien heidän taudinkuvanaan olisi olla vähintään sairaalloinen narsismi, mutta hyvin useissa tapauksissa diagnoosina olisi psykopaatti.

Tämä insinöörien sairaalloisen ylimielinen luonne ja siten kieroutunut persoonallisuus on jo koulussa opittua. Siellä kun heille ihan juurruttamalla juurrutetaan sitä ajattelua, että "henkilö jolla on insinöörin tutkinto, on pätevä ihan missä tahansa". Jos heillä olisi vähänkin realistien kuva oman osaamisen kapea-alaisuudesta ja rajallisuudesta, tuskin he niin ylimielisiä olisivat kuin mitä he kaikkien harmiksi ovat.

tällainen kirjoitti:

Insinöörin maailmankuva on sellainen, että hän ajattelee insinöörien lajina olevan viisaimpia maan päällä eläviä olentoja. Ja kaikista näistä ylivertaisen viisaista olennoista hän kuvittelee juuri itse olevansa se kaikista viisain ja tietävin.

Tämä luo perustan kaikkiin muun koulutuksen saaneisiin kohdistuvalle inholle, halveksunnalle ja jopa vihalle. Insinöörille on tyypillistä ihmisten murjominen mitä häpeämättömimmällä tavalla. Eivätkä he ymmärrä sitä, että takanapäin heille naureksitaan. Naurajina ovat ne, joilla on enemmän sivistystä ja ymmärrystä siitä miten ihmisen pitää käyttäytyä.

Jos olisit sairaanhoitaja, varsinkin mielisairaanhoitaja, olisit varmasti nähnyt heitä useita potilaina. Kaikkien heidän taudinkuvanaan olisi olla vähintään sairaalloinen narsismi, mutta hyvin useissa tapauksissa diagnoosina olisi psykopaatti.

Tämä insinöörien sairaalloisen ylimielinen luonne ja siten kieroutunut persoonallisuus on jo koulussa opittua. Siellä kun heille ihan juurruttamalla juurrutetaan sitä ajattelua, että "henkilö jolla on insinöörin tutkinto, on pätevä ihan missä tahansa". Jos heillä olisi vähänkin realistien kuva oman osaamisen kapea-alaisuudesta ja rajallisuudesta, tuskin he niin ylimielisiä olisivat kuin mitä he kaikkien harmiksi ovat.

Lue lisää

miksi insinöörimiehet karttavat älykkönaisia.

Mutta mitenkäs sitten siltainsinöörien kohdalla, on varmaan myönnettävä - vaikka en insinöörien ajatusmaailmaa muuten tunnekaan - että he ovat kyllä aika kekseliäitä, kun osaavat sen sillan kantavuuden niin hyvin laskea?

Se on kyllä huomattu, että insinööri, kuten kauppatieteilijäkin, halveksii kaikkia muita ihmisiä, paitsi omaa viiteryhmäänsä ja tietysti noita sairaanhoitajia. Paitsi että kauppatieteilijämiehet ei tietenkään ota sairaanhoitajaa, vaan...ehkä...merkonomin? Assistentin?

tällainen kirjoitti:

Insinöörin maailmankuva on sellainen, että hän ajattelee insinöörien lajina olevan viisaimpia maan päällä eläviä olentoja. Ja kaikista näistä ylivertaisen viisaista olennoista hän kuvittelee juuri itse olevansa se kaikista viisain ja tietävin.

Tämä luo perustan kaikkiin muun koulutuksen saaneisiin kohdistuvalle inholle, halveksunnalle ja jopa vihalle. Insinöörille on tyypillistä ihmisten murjominen mitä häpeämättömimmällä tavalla. Eivätkä he ymmärrä sitä, että takanapäin heille naureksitaan. Naurajina ovat ne, joilla on enemmän sivistystä ja ymmärrystä siitä miten ihmisen pitää käyttäytyä.

Jos olisit sairaanhoitaja, varsinkin mielisairaanhoitaja, olisit varmasti nähnyt heitä useita potilaina. Kaikkien heidän taudinkuvanaan olisi olla vähintään sairaalloinen narsismi, mutta hyvin useissa tapauksissa diagnoosina olisi psykopaatti.

Tämä insinöörien sairaalloisen ylimielinen luonne ja siten kieroutunut persoonallisuus on jo koulussa opittua. Siellä kun heille ihan juurruttamalla juurrutetaan sitä ajattelua, että "henkilö jolla on insinöörin tutkinto, on pätevä ihan missä tahansa". Jos heillä olisi vähänkin realistien kuva oman osaamisen kapea-alaisuudesta ja rajallisuudesta, tuskin he niin ylimielisiä olisivat kuin mitä he kaikkien harmiksi ovat.

Lue lisää

Ainakaan itse en ole saanut missään DI-opintojeni vaiheessa sellaista oppia, että sovin mihin tahansa tai että minulla olisi jokin erityinen syy olla ylimielinen. On asioita, jotka osaan huomattavasti paremmin kuin keskivertosuomalainen ja on asioita, joita osaan keskinkertaisesti tai huomattavasti huonommin.

Eihän kukaan (minkä tahansa) tutkinnon suorittanut ole VALMIS yhtään mihinkään. Kun paperit saa käteen, niin ihmisellä on tiettyjä valmiuksia, mutta työntekijänä hän on vielä raakile, olipa koulutus mikä tahansa.

Suomessa on paljon huonoja esimiehiä, varmaan osa heistä on DI-tutkinnon suorittaneita, enemmistönä kuitenkin, uskallan väittää näin, joidenkin muiden tutkintojen suorittaneita.

Mutta jos tämä insinöörien parjaus jonkun elämää helpottaa, niin kai se sitten on sen arvoista.

kuvittelet vaan kirjoitti:

Ainakaan itse en ole saanut missään DI-opintojeni vaiheessa sellaista oppia, että sovin mihin tahansa tai että minulla olisi jokin erityinen syy olla ylimielinen. On asioita, jotka osaan huomattavasti paremmin kuin keskivertosuomalainen ja on asioita, joita osaan keskinkertaisesti tai huomattavasti huonommin.

Eihän kukaan (minkä tahansa) tutkinnon suorittanut ole VALMIS yhtään mihinkään. Kun paperit saa käteen, niin ihmisellä on tiettyjä valmiuksia, mutta työntekijänä hän on vielä raakile, olipa koulutus mikä tahansa.

Suomessa on paljon huonoja esimiehiä, varmaan osa heistä on DI-tutkinnon suorittaneita, enemmistönä kuitenkin, uskallan väittää näin, joidenkin muiden tutkintojen suorittaneita.

Mutta jos tämä insinöörien parjaus jonkun elämää helpottaa, niin kai se sitten on sen arvoista.

Lue lisää

Toivottavasti kaikki insinöörit osaisivat myöntää ja tunnustaa osaamisensa rajallisuuden. Kirjoittajana olet varmasti hyvä esimerkki muille DI-tutkinnon suorittaneille. Rohkenen kuitenkin epäillä, että kaikista diplomi-insinööreistä ei ole lähellekään samaan realistisuuteen ajattelussaan. Niitä ylimielisiä öykkäreitä siinä joukossa on tunnetustikin paljon. Ja siitä on lukuisia käytännön havaintoja.

Ainakin Tampereen teknillisessä korkeakoulussa (vai onko se nykyisin yliopiston nimellä) on opetettu insinöörejä siinä hengessä, että DI-tutkinto on tie parhaimpaan osaamiseen taivaankannen alla ihan alalla kuin alalla. Toivottavasti sinäkin talossa (erityisesti tuotantotalouden osastolla) tarkistetaan sanomaa siihen suuntaan, että kyseinen oppilaitos ei enää tuottaisi työelämän häiriköitä entiseen tapaan.

Mutta kyllä niitä ylimielisiä DI-tutkinnon suorittaneita on tullut muistakin oppilaitoksista. Ja vielä tosi pahoja sellaisia. Onneksi tekniikan opiskelijoiden joukossa on joitakin fiksujakin tyyppejä niin, että kaikki eivät omaksu asennetta, joka työelämässä aiheuttaa ikäviä konflikteja.

Ala kuin ala, ja koulutus kuin koulutus, mutta kyllä nöyryys ja kunnioitus muita ihmisiä kohtaan on se, joka parhaiten edesauttaa kaikkien viihtyvyyttä ja hyvinvointia.

Isottelijat pettävät aina ennenkaikkea itseään. Pitäisi aina muistaa se ikivanha Sun Tsun oppi sodankäynnistä, että vastustajien aliarvioiminen on aina alkuna taistelun häviämiselle. Näitä epäonnistuneita taisteluita suomalaiset yritykset ovat niin monesti käyneet - insinöörien johdolla.

namedroppingia kirjoitti:

Valitettavasti kirjoituksessa näkyy juuri se harha, joka suomalaisessa kulttuurissa vallitsee:
- nimien pudottelu eli vankkumaton usko auktoriteetteihin (uskottavuus voi akateemisellakin puolella syntyä johdon mielistelyllä, ei oikealla osaamisella), tässä tapauksessa Siilasmaa, juttu Optiossa, Kotler
- nuoruuden yliarvostaminen! johtamiskokemus syntyy myös ja ennen kaikkea elämänkokemuksesta ja ihmistuntemuksesta, jolla luodaan hyvinvointia oikein käytettynä. Ja sitä nämä vastavalmistuneet KTM-geelitukkamiehet eivät kyllä hallitse! Johtaminenhan on ennen kaikkea ihmisten johtamista, asiantuntijoiden johtaminen kaikkein vaikeinta. Sitä ei opita vain kirjoista!

Lue lisää

Vaikuttaa siltä, että et oikein noteeraa Kotleria, Siilasmaata ja Kauppalehteä yhtään miksikään. Vaikuttaa myös siltä, että luulet ja kuvittelet kokemusperäisten omien tietojesi olevan jotenkin parempia kuin mitä häikäisevästi menestyneen yritysjohtajan ja maailman ehkä arvostetuimman markkinoinnin asiantuntijan tiedot ovat. Älä kuvittele omaa kokemustasi yhtään miksikään heidän kummankaan rinnalla, ellet ole Suomen varakkaimpien listalla ja kirjoittamiasi liiketoiminnan kirjoja ei ole myyty koko maailmassa kymmeniä miljoonia kappaleita. Jos Siilasmaa olisi tavallinen kadunmies ja Kotler jokin viihdekirjailija, niin silloin halveksunnalle voisi olla perusteita.

Yksi Suomen yliarvostetuimmista asioista on pitkä käytännön kokemus. On todella ikävää, että sen turvin porskutetaan työelämässä eteenpäin. On ollut tosi hienoa nähdä ne monet tapaukset, joissa nuoret vastavalmistuneet ovat pesseet nämä homekorvat kokemustollikat tiedoillaan ns. kymmenen nolla. Miten paljon paremmassa tilassa tämä maa olisi, jos nuoremmille annettaisiin vapaus käyttää osaamistaan ilman, että iäkkäät ovat heitä tölvimässä syrjään ihan vaan sen takia, että ennen eläkkeelle siirtymistä ehtisi ryövätä itselle mahdollisimman paljon rahaa ja sitten kerskailla näillä rahoilla, jotka tosiasiassa kuuluisivat ihan kenelle tahansa muulle kuin heille.

Kysynpä vain... kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että et oikein noteeraa Kotleria, Siilasmaata ja Kauppalehteä yhtään miksikään. Vaikuttaa myös siltä, että luulet ja kuvittelet kokemusperäisten omien tietojesi olevan jotenkin parempia kuin mitä häikäisevästi menestyneen yritysjohtajan ja maailman ehkä arvostetuimman markkinoinnin asiantuntijan tiedot ovat. Älä kuvittele omaa kokemustasi yhtään miksikään heidän kummankaan rinnalla, ellet ole Suomen varakkaimpien listalla ja kirjoittamiasi liiketoiminnan kirjoja ei ole myyty koko maailmassa kymmeniä miljoonia kappaleita. Jos Siilasmaa olisi tavallinen kadunmies ja Kotler jokin viihdekirjailija, niin silloin halveksunnalle voisi olla perusteita.

Yksi Suomen yliarvostetuimmista asioista on pitkä käytännön kokemus. On todella ikävää, että sen turvin porskutetaan työelämässä eteenpäin. On ollut tosi hienoa nähdä ne monet tapaukset, joissa nuoret vastavalmistuneet ovat pesseet nämä homekorvat kokemustollikat tiedoillaan ns. kymmenen nolla. Miten paljon paremmassa tilassa tämä maa olisi, jos nuoremmille annettaisiin vapaus käyttää osaamistaan ilman, että iäkkäät ovat heitä tölvimässä syrjään ihan vaan sen takia, että ennen eläkkeelle siirtymistä ehtisi ryövätä itselle mahdollisimman paljon rahaa ja sitten kerskailla näillä rahoilla, jotka tosiasiassa kuuluisivat ihan kenelle tahansa muulle kuin heille.

Lue lisää

kyse ei ollut tietyistä nimistä sinänsä.

Kyse oli auktoriteettihakuisuudesta, joka on yksi yhteiskuntamme mätäpaiseista, ja siitä, että jokaisen ihmisen henkilökohtainen tieto - riippumatta siitä, kuka hän on - pitää kyseenalaistaa.

Tästä on kysymys myös akateemisessa maailmassa (tosin en tiedä, opetetaanko kauppatieteilijöille kriittisyyttä).

Luen Option viikoittain. Enkä usko kaikkea, mitä lehdissä kirjoitetaan. Myös medialukutaito ja mediakriittisyys ovat nykyaikana tarpeellisia kykyjä (niitä ei ilmeisesti opeteta kauppatieteilijöille).

Lisäksi: en ole iäkäs. Olen nuori, mutta työkokemukseni ja akateeminen loppututkinto ovat kohdallaan. Joskus voi kuitenkin ajatella ja jäsentää maailmaa ulos omasta kokemuksestaan.

sen verran, että kirjoitti:

kyse ei ollut tietyistä nimistä sinänsä.

Kyse oli auktoriteettihakuisuudesta, joka on yksi yhteiskuntamme mätäpaiseista, ja siitä, että jokaisen ihmisen henkilökohtainen tieto - riippumatta siitä, kuka hän on - pitää kyseenalaistaa.

Tästä on kysymys myös akateemisessa maailmassa (tosin en tiedä, opetetaanko kauppatieteilijöille kriittisyyttä).

Luen Option viikoittain. Enkä usko kaikkea, mitä lehdissä kirjoitetaan. Myös medialukutaito ja mediakriittisyys ovat nykyaikana tarpeellisia kykyjä (niitä ei ilmeisesti opeteta kauppatieteilijöille).

Lisäksi: en ole iäkäs. Olen nuori, mutta työkokemukseni ja akateeminen loppututkinto ovat kohdallaan. Joskus voi kuitenkin ajatella ja jäsentää maailmaa ulos omasta kokemuksestaan.

Lue lisää

Talousjournalismin ongelmana on paljolti se, että sitä tekevät toimittajakoulutuksen saaneet henkilöt, joilla ei ole mitenkään kehuttavaa talousasioiden ymmärrystä. Siksi lehdissä kirjoitetaan kaikenlaista. Monesti täyttä puppua. Kyllä jokaisella talouslehdellä pitäisi olla sellainen laatujärjestelmä, että puppu ei mene painokoneelle asti. Päätoimittajan tulisi aina olla taloustieteilijä, jolla on monipuolinen liike-elämän ja talouden asiantuntemus.

Ja sitten muutama sana ikääntyneistä työntekijöistä.

Monet heistä ovat täysin lukittautuneet vanhoihin asioihin, eivätkä kunnolla ymmärrä nykyaikaisia asioita. Oma hegemonia-asemaansa puolustaakseen ja vahvistaakseen he parjaavat nuoria osaajia, koska he kokevat tuoreen koulutuksen saaneet uhkana omalle asemalleen ja taloudelliselle hyvinvoinnilleen. Heidän kannaltaan on parempi pyrkiä torjumaan uhka ennakolta telkeämällä nuorilta etenemistie liike-elämän huipulle, jossa he varmasti pärjäisivät erinomaisesti tuoreilla ja perusteellisilla tiedoillaan.

On ikävää, että vanhoja tekijöitä monesti pidetään automaattisesti oikeassa olevina, ja kaikkia nuorten ihmisten tietoja noteerataan vain kuvitelmiksi. Monta kertaa on saanut kuulla sen, että nuorista ei ole mihinkään ja että millään koulutuksella ei ole mitään merkitystä, ja edelleen niin, että osaaminen voi perustua vain käytännön kokemukseen. Jos tätä maata halutaan jatkossakin pitää asuttuna ja elinkelpoisena, niin vanhojen kaakkien hyysäämisestä ja pönkittämisestä olisi tosi äkkiä päästävä eroon.

muutamia mietteitä kirjoitti:

Talousjournalismin ongelmana on paljolti se, että sitä tekevät toimittajakoulutuksen saaneet henkilöt, joilla ei ole mitenkään kehuttavaa talousasioiden ymmärrystä. Siksi lehdissä kirjoitetaan kaikenlaista. Monesti täyttä puppua. Kyllä jokaisella talouslehdellä pitäisi olla sellainen laatujärjestelmä, että puppu ei mene painokoneelle asti. Päätoimittajan tulisi aina olla taloustieteilijä, jolla on monipuolinen liike-elämän ja talouden asiantuntemus.

Ja sitten muutama sana ikääntyneistä työntekijöistä.

Monet heistä ovat täysin lukittautuneet vanhoihin asioihin, eivätkä kunnolla ymmärrä nykyaikaisia asioita. Oma hegemonia-asemaansa puolustaakseen ja vahvistaakseen he parjaavat nuoria osaajia, koska he kokevat tuoreen koulutuksen saaneet uhkana omalle asemalleen ja taloudelliselle hyvinvoinnilleen. Heidän kannaltaan on parempi pyrkiä torjumaan uhka ennakolta telkeämällä nuorilta etenemistie liike-elämän huipulle, jossa he varmasti pärjäisivät erinomaisesti tuoreilla ja perusteellisilla tiedoillaan.

On ikävää, että vanhoja tekijöitä monesti pidetään automaattisesti oikeassa olevina, ja kaikkia nuorten ihmisten tietoja noteerataan vain kuvitelmiksi. Monta kertaa on saanut kuulla sen, että nuorista ei ole mihinkään ja että millään koulutuksella ei ole mitään merkitystä, ja edelleen niin, että osaaminen voi perustua vain käytännön kokemukseen. Jos tätä maata halutaan jatkossakin pitää asuttuna ja elinkelpoisena, niin vanhojen kaakkien hyysäämisestä ja pönkittämisestä olisi tosi äkkiä päästävä eroon.

Lue lisää

Toimittajan työssä tärkeintä on kirjoittaa kiinnostavia juttuja, joissa asioihin osataan esittää uusi, kiinnostava näkökulma. Toimittajalla pitää olla missä tahansa lehdessä työskennelläkseen hyvä yleissivistys (voi saada koulussa tai opiskelemalla omaehtoisesti) sekä elämänkokemusta sekä mielellään myös työkokemusta eri aloilta, jotta hän ymmärtäisi, miten maailma etenee. Onhan niin, että maailmaa hallitsevat yleiset lainalaisuudet esimerkiksi taloudessa tai millä muulla alalla tahansa. Ei mitään uutta auringon alla, tarkoitan.

Valitettavasti nyt on vain niin, että toimituksiin palkataan nuorta väkeä, jolla ei ole luonnollisestikaan mitään edellä mainitsemistani ominaisuuksista tai kyvyistä. Maisterin tutkinto ei vielä takaa yhtään mitään. Maailmaa kun ei opi kirjoista. Eikä ihmissuhteita yms. toimittajan työssä tarvittavia taitoja. Yleensä mediatalot haluavat toimittajiksi tyyppejä, joita johdon on helppoa käsitellä, kuten millä muulla tahansa alalla. Lahjakkuus ei ole toimittajan yleinen hyve, pikemminkin keskinkertaisuus. Ja siksi mediakriittisyys olisi erittäin tärkeä taito, että ymmärrettäisiin, että lehtiä tekevät samanlaiset vajavaiset ihmiset kuin on ylisuuri osa muustakin ihmismassasta.

Lehtiä, jotta ne myisivät, tehdään massoille. Niitä ei voida tehdä erikoisosaajille, koska sellaisten joukko on häviävän pieni.

Päätoimittajuus on valitettavasti liukumassa toivomaasi suuntaan. Monet päätoimittajat toimivat nykyään toimitusjohtaja-päätoimittaja-tittelillä. Tosin ajattelevimmat yksilöt eli oikeasti lahjakkaat toimittajat eli journalistit eivät sellaisissa pesteissä kauan pysy.

Se mitä sanoit vanhempien työntekijöiden kateudesta ja muusta alhaisesta tunne-elämästä pitää kyllä paikkaansa. Jokaisella työpaikalla.

muutamia mietteitä kirjoitti:

Talousjournalismin ongelmana on paljolti se, että sitä tekevät toimittajakoulutuksen saaneet henkilöt, joilla ei ole mitenkään kehuttavaa talousasioiden ymmärrystä. Siksi lehdissä kirjoitetaan kaikenlaista. Monesti täyttä puppua. Kyllä jokaisella talouslehdellä pitäisi olla sellainen laatujärjestelmä, että puppu ei mene painokoneelle asti. Päätoimittajan tulisi aina olla taloustieteilijä, jolla on monipuolinen liike-elämän ja talouden asiantuntemus.

Ja sitten muutama sana ikääntyneistä työntekijöistä.

Monet heistä ovat täysin lukittautuneet vanhoihin asioihin, eivätkä kunnolla ymmärrä nykyaikaisia asioita. Oma hegemonia-asemaansa puolustaakseen ja vahvistaakseen he parjaavat nuoria osaajia, koska he kokevat tuoreen koulutuksen saaneet uhkana omalle asemalleen ja taloudelliselle hyvinvoinnilleen. Heidän kannaltaan on parempi pyrkiä torjumaan uhka ennakolta telkeämällä nuorilta etenemistie liike-elämän huipulle, jossa he varmasti pärjäisivät erinomaisesti tuoreilla ja perusteellisilla tiedoillaan.

On ikävää, että vanhoja tekijöitä monesti pidetään automaattisesti oikeassa olevina, ja kaikkia nuorten ihmisten tietoja noteerataan vain kuvitelmiksi. Monta kertaa on saanut kuulla sen, että nuorista ei ole mihinkään ja että millään koulutuksella ei ole mitään merkitystä, ja edelleen niin, että osaaminen voi perustua vain käytännön kokemukseen. Jos tätä maata halutaan jatkossakin pitää asuttuna ja elinkelpoisena, niin vanhojen kaakkien hyysäämisestä ja pönkittämisestä olisi tosi äkkiä päästävä eroon.

Lue lisää

Kirjoituksessasi on yleistetty asioita koskien sekä talousjournalismia että iäkkäitä työntekijöitä.

Suomessa on muutamia hyviäkin talousjournalisteja. He ymmärtävät hyvin liiketoiminnan ja talouden substanssin ja myös kirjoittavat asiantuntevasti. Heidän osaamistaan voi hyvin verrata ulkomaisten BusinessWeek ja Forbes Magazine -lehtien toimittajien osaamiseen. He ymmärtävät asioiden pointit todella terävästi ja osaavat rakentaa kiinnostavan jutun näiden ympärille, eivätkä sotke ja taitamattomasti yhdistele asioita toisiinsa. Heidän kirjoituksiaan voi jopa pitää hyvinä tietolähteinä.

Sitten on paljon taloustoimittajia, jotka eivät ymmärrä liiketoiminnan ja talouden asiasisältöä, mutta kuitenkin osaavat kirjoittaa teknisesti hyvän jutun, mutta harmillisesti kyllä siis niin virheellisten tietojen ja suoranaisten väärinkäsitysten ympärille. Nämä ovat niitä toimittajia, jotka on varmaankin otettu töihin ilmaisutaitonsa eikä asiantuntemuksensa perusteella. Kuinkahan monta asiantuntijaa he ovatkaan hyvinä puhujina sivuuttaneet toimittajavalinnoissa.

Talousjournalismin tulisi aina olla faktaperusteista ja sellaisena virheetöntä. Ehdottoman hieno ilmaisutaito on paljon vähemmän merkityksellinen asia, sillä talouslehtien tulee aina olla lukijoille työvälineitä eikä mitään det viihdettä. Ei kaikinkoneurakoitsijallekaan merkitse käytännössä mitään se miten kaunis hänen kaivinkoneensa on, vaan tärkeää on se että kone toimii ja kestää työn rasitukset.

Ja aiheesta toiseen.

Iäkkäistäkään työntekijöistä eivät kaikki sorra itseään nuorempia. On niitäkin eläkeikää lähestyviä esimiehiä ja kollegoita, jotka ihan aidon nöyrästi kysyvät nuorten juuri työelämään tulleiden näkemyksiä ja mielipiteitä, ja ottavat nämä omassa toiminnassaan ihan samalla tavalla kuin vanhempien työntekijöiden näkemykset ja mielipiteet. He ovat kyllin fiksuja tekemään niin. He kun ymmärtävät sen, että uutta tutkimus- ja menetelmätietoa on sovellettava, jotta organisaation tasapainoinen kehitys ja kilpailukykyisyys voidaan parhaalla tavalla varmistaa. He myös ovat ihmisinä niin terveen asenteen omaavia, että he eivät näe työn tekemistä sosiaalisena pelinä jossa toisen voitto on toisen tappio, vaan he näkevät organisaation tiiminä, jossa jokaisen työpanos on tärkeä kaikkien yhteisen hyvän kannalta.

Valitettavasti näin terveeseen ajatteluun kaikki eivät kykene, vaan antavat omaneduntavoittelun, sooloilun ja erilaisen itsetunnon kohotuksen ohjata toimintaansa, tosiasiassa kaikkien vahingoksi, pitkällä tähtäimellä siis myös omaksi vahingoksi. Ilmeisesti se keljuilun tuoma mielihyvä on heille niin suuri nautinto, että suuretkin taloudelliset arvot joutavat heitettäväksi ns. romukoppaan. Tällaiset ihmiset tulisi aina ohjata lähelle sitä kohtaa seinässä, jossa viisi hirttä on poikki, ja esitellä sitä maisemaa, joka oven ulkopuolella avautuu. Valitettavasti he kuitenkin näyttävät niin usein olevan suorastaan työelämän lemmikkejä, ellei peräti messiaita. Siinä se suomalaisen työelämän kieroutuneisuus juuri tuleekin esille.

poikkeuksiakin on kirjoitti:

Kirjoituksessasi on yleistetty asioita koskien sekä talousjournalismia että iäkkäitä työntekijöitä.

Suomessa on muutamia hyviäkin talousjournalisteja. He ymmärtävät hyvin liiketoiminnan ja talouden substanssin ja myös kirjoittavat asiantuntevasti. Heidän osaamistaan voi hyvin verrata ulkomaisten BusinessWeek ja Forbes Magazine -lehtien toimittajien osaamiseen. He ymmärtävät asioiden pointit todella terävästi ja osaavat rakentaa kiinnostavan jutun näiden ympärille, eivätkä sotke ja taitamattomasti yhdistele asioita toisiinsa. Heidän kirjoituksiaan voi jopa pitää hyvinä tietolähteinä.

Sitten on paljon taloustoimittajia, jotka eivät ymmärrä liiketoiminnan ja talouden asiasisältöä, mutta kuitenkin osaavat kirjoittaa teknisesti hyvän jutun, mutta harmillisesti kyllä siis niin virheellisten tietojen ja suoranaisten väärinkäsitysten ympärille. Nämä ovat niitä toimittajia, jotka on varmaankin otettu töihin ilmaisutaitonsa eikä asiantuntemuksensa perusteella. Kuinkahan monta asiantuntijaa he ovatkaan hyvinä puhujina sivuuttaneet toimittajavalinnoissa.

Talousjournalismin tulisi aina olla faktaperusteista ja sellaisena virheetöntä. Ehdottoman hieno ilmaisutaito on paljon vähemmän merkityksellinen asia, sillä talouslehtien tulee aina olla lukijoille työvälineitä eikä mitään det viihdettä. Ei kaikinkoneurakoitsijallekaan merkitse käytännössä mitään se miten kaunis hänen kaivinkoneensa on, vaan tärkeää on se että kone toimii ja kestää työn rasitukset.

Ja aiheesta toiseen.

Iäkkäistäkään työntekijöistä eivät kaikki sorra itseään nuorempia. On niitäkin eläkeikää lähestyviä esimiehiä ja kollegoita, jotka ihan aidon nöyrästi kysyvät nuorten juuri työelämään tulleiden näkemyksiä ja mielipiteitä, ja ottavat nämä omassa toiminnassaan ihan samalla tavalla kuin vanhempien työntekijöiden näkemykset ja mielipiteet. He ovat kyllin fiksuja tekemään niin. He kun ymmärtävät sen, että uutta tutkimus- ja menetelmätietoa on sovellettava, jotta organisaation tasapainoinen kehitys ja kilpailukykyisyys voidaan parhaalla tavalla varmistaa. He myös ovat ihmisinä niin terveen asenteen omaavia, että he eivät näe työn tekemistä sosiaalisena pelinä jossa toisen voitto on toisen tappio, vaan he näkevät organisaation tiiminä, jossa jokaisen työpanos on tärkeä kaikkien yhteisen hyvän kannalta.

Valitettavasti näin terveeseen ajatteluun kaikki eivät kykene, vaan antavat omaneduntavoittelun, sooloilun ja erilaisen itsetunnon kohotuksen ohjata toimintaansa, tosiasiassa kaikkien vahingoksi, pitkällä tähtäimellä siis myös omaksi vahingoksi. Ilmeisesti se keljuilun tuoma mielihyvä on heille niin suuri nautinto, että suuretkin taloudelliset arvot joutavat heitettäväksi ns. romukoppaan. Tällaiset ihmiset tulisi aina ohjata lähelle sitä kohtaa seinässä, jossa viisi hirttä on poikki, ja esitellä sitä maisemaa, joka oven ulkopuolella avautuu. Valitettavasti he kuitenkin näyttävät niin usein olevan suorastaan työelämän lemmikkejä, ellei peräti messiaita. Siinä se suomalaisen työelämän kieroutuneisuus juuri tuleekin esille.

Lue lisää

Miten, muuten, perustelet sen, että kaivinkoneiden muotoiluun kiinnitetään nykyään erittäin paljon huomiota ja muotoilu muutenkin on noussut yrityksissä ja heidän tuotteidensa suunnittelussa eräänlaiseksi valttikortiksi?

Ja kyllä: yleistän sen, että työelämä on erittäin kieroa. Koska ihminen on omahyväinen ja hänen kaikki toimintansa tähtää siihen, miten saisi edistettyä enemmän omaa etuaan kuin asiaa, jonka takia on työhön palkattu. Siksi asiantuntijuuden alasajo on Suomessa hyvässä vauhdissa, alalla kuin alalla.

ja muotoilusta kirjoitti:

Miten, muuten, perustelet sen, että kaivinkoneiden muotoiluun kiinnitetään nykyään erittäin paljon huomiota ja muotoilu muutenkin on noussut yrityksissä ja heidän tuotteidensa suunnittelussa eräänlaiseksi valttikortiksi?

Ja kyllä: yleistän sen, että työelämä on erittäin kieroa. Koska ihminen on omahyväinen ja hänen kaikki toimintansa tähtää siihen, miten saisi edistettyä enemmän omaa etuaan kuin asiaa, jonka takia on työhön palkattu. Siksi asiantuntijuuden alasajo on Suomessa hyvässä vauhdissa, alalla kuin alalla.

Lue lisää

Tottakai muotoilu on kaikkien tuotteiden kohdalla markkinointivaltti. Kyllä kaivinkoneen muotoilu on osa Image Managementtia ja sillä on jopa vaikutusta valmistajan yrityskuvaan. Kuitenkin urakoitsija pyrkii ostamaan toimivan koneen, jolloin rungon elegantit kaarrokset ovat merkityksetön asia verrattuna esimerkiksi hydrauliikkaventtiilistön toimintavarmuuteen arktisissa oloissa tai dieselmoottorin käyttöominaisuuksiin korkeissa lämpötiloissa. Vaikka kone olisi yhtä kaunis kuin Miss Maailma, jää se varmasti ostamatta jos hydrauliikan tai moottorin toimintavarmuus ei ole hyvä tai erinomainen. Jos koneen luotettavuus on huippuluokkaa, löytyy sille ostaja vaikka ulkomuoto olisi kuin Rosvo Roopella (Tosin sekin laulun mukaan oli kaunis kasvoiltaan... :-))

Ja sitten lopuksi toisesta teemasta. On hyvä että asiantuntijuuden alasajoa tuodaan esille, jos ei muualla niin tällä palstalla. Toivottavasti sekin auttaisi tekemään Suomesta paremman maan kaikille ja auttaisi pitämään maan elinkelpoisena tulevillekin sukupolville. Nyt työnantajat arvostavat suupalttipellejä ja muita öykkäreitä, mutta tivottavasti työnantajat vielä joskus oppivat arvostamaan asiantuntijuutta sillä tavoin kuin kaikkien täysjärkisten voisi olettaa sitä arvostavan.

on aina ollut kirjoitti:

Kyllä jokaisella alalla on taitamattomia tekijöitä, niin varmasti myös kauppakorkean käyneissä. Kaikilla ei ole taitoa käyttää ja soveltaa tieteen ja tutkimuksen tuottamaa tietoa oikealla tavalla, kun ei ole kykyä nähdä pääpointteja selkeästi. Se on vähän niin kuin tulen kanssa, että tuli on hyvä renki mutta huono isäntä. Kyllä niihin yliteoretisoijiin törmää tuon tuosta. Usein nämä ovat sellaisia, jotka ovat lukiosta päässeet suoraan jatkamaan opiskeluja, eivätkä koskaan ole saaneet mitään tuntumaa suorittavaan työhön.

Omalla kohdallani tähän väliin mahtui kuusi vuotta työtä, ja tutuksi tulivat teollisuuden, kaupan ja palvelualan suorittavat työt. Varsinkin tältä taustalta ottaa pannuun, kun tullaan melkeinpä kysymään, että "Tietääkö se kauppatieteiden maisteri sen, mikä on vasara tai ruuvimeisseli?"

Kauppatieteilijöitä usein syytetään ylimielisyydestä. Itse näkisin asian niin, että kuka tahansa ärähtäisi silmille hyppimisestä. Jos itse menisin neuvomaan sydänkirurgia ohitusleikkauksen tekemisessä, niin varmasti saisin melkoisen äkäisen vastauksen. Jokaisella on oma ammattiylpeytensä ja se on täysin oikeutettua.

Itseäni kauppatieteiden maisterina on tullut neuvomaan jos jonkinlaisia näsäviisaita ja omasta osaamisestaan tolkuttoman suuria kuvittelevia. Välin ihan oppimattomatkin ovat puhutelleetkin ihan kuin jotakin alakoululaista ja yrittäneet syöttää todella paksua puppua, jos ei muuten niin joukkovoimaan turvautuen, kuvitellen että väärä muuttuu oikeaksi kun samaa sanomaa toitottaa useammalla suulla. Mutta ovat sitten saaneet omat opetuksensa (ihan lakituvassa) ja nykyisin pitävät turpansa kiinni.

On myös paljon sellaisia ilman pätevyyttä olevia ihmisiä ja kuitenkin osaavia sellaisia, mutta he ovat myös sen verran sivistyneitä, että eivät käyttäydy niin, että se olisi tulkittavissa halveksunnaksi tai hyökkäykseksi. Heidän kanssaan yhteistyö sujuu ja heidän mielipiteitään kuuntelee ja niistäkin ottaa oppia ja on paljon ottanutkin oppia. Opittavaa on aina vaikka olisi tohtori, mutta on oikeutettua odottaa korrektia käyttäytymistä itseään kohtaan.

Vai onko kauppatieteiden maisteri jotakin sellaista saastaa, että ei ole oikeutta edes omanarvontuntoon?

Lue lisää

Kaupallisen alan koulutusjärjestelmässä olisi korjattavaa monessakin kohdin. Seuraavassa muutamia havainnointeja omien opintojen kautta.

Lukion jälkeen olin muutaman vuoden töissä teollisuuden ja kaupan alalla. Sitten pääsin kauppaopistoon. Opiskelukavereiksi oli tullut monia suoraan lukiosta, hyvien yo-papereiden tuottamilla valintapisteillä. Oli suorastaan käsittämätöntä, miten vaikeaa heille oli oppia yksinkertaisia asioita. Vielä päättäjäispäivän aamuna parille heistä oli epäselvää, saavatko he edes päättötodistusta. Sen he kuitenkin saivat, lähinnä armosta, mutta todella huonoilla arvosanoilla.

Mitä tästä opitaan: Yo-todistuksen arvosanojen ei ikinä luulisi olevan mikään pisteytysperuste, vaan kaikki valinnat olisi aina tehtävä pelkästään pääsykokeilla.

Sitten menin kauppakorkeakouluun jatkamaan opintoja. Sekin paikka tuotti muutamia pettymyksiä. Kokemusten pohjalta kyllä rohkenen väittää, että opetuksen menetelmissä olevat virheellisyydet johtavat siihen, että koulutuksen anti suhteessa opiskeluun kuluvaan aikaan ei ole ihan kohdallaan. Koulutus tavallaan ohjaa sellaiseen "puhetta ilman tietoa" -toimintatapaan. Pahimmin tämä pätee markkinoinnin opetuksessa. Tässä oppiaineessa myös opettajat laiminlyövät tehtäviään. He he pyrkivät välttelemään varsinaista opetustyötä teettämällä ryhmätöitä ja istumalla sitten itse takapenkissä kun opiskelijat luennoivat. Ja näitä ryhmätöitä tehdään jo ihan opintojen alkuvaiheessa, ja sitten puhutaan pahojakin epätotuuksia ryhmätöitä purettaessa. Ilmeisesti tämä tausta vaikuttaa siihen, että osa maistereista on täysin todellisuudesta irrallaan työelämään siirryttyään. Pahimpia varmaankin ovat ne lukiosta suoraan kauppakorkeaan päässeet.

Onneksi enää ei tuoreille ylioppilaille saa antaa lisäpisteitä valinnassa. Valintajärjestelmääkin pitäisi kehittää siihen suuntaan, että opiskelijat valitaan ainoastaan pääsykokeen perusteella. Ja opetusmenetelmiä pitäisi kehittää siihen suuntaan, että opettajat opettavat 100 prosenttia työajastaan ja ryhmätöitä tehdään vasta opintojen loppuvaiheessa ja sittenkin vain case-harjoituksina. Ja esiintymistaitojen opettaminen pitäisi olla ihan oma opintokokonaisuutensa niin, että sitä ei tehdä aineopintojen yhteydessä.

Tämä opintojärjestelmän kehittäminen olisi äärimmäisen tärkeää sen edistämiseksi, että osaaminen ja todellisuudentaju olisi kaupan maistereilla nykyistä parempaa tasoa.

sitten kun valtiolla ei ole enää verotuloja eikä henkilökuntaa lopetamme koulut, terveyden ja sairaanhoidot, teiden rakentamiset jne.