länsi ei mitään suuruuden hulluudessaan. Mutta ehkä lama tekee nöyremmäksi jenkkilänkin!
Presidentti Dmitri Medvedev pani viime kesänä liikkeelle aloitteensa uuden oikeudellisesti sitovan Euroopan turvallisuussopimuksen aikaansaamiseksi. Tätä varten tarvittaisiin osapuolten yhteinen kokous vuoden 2009 aikana.
Presidentti Medvedev on esitellyt aloitettaan kesän ja syksyn mittaan eri Euroopan maissa. Niistä toistaiseksi vain Kypros on ilmoittanut tukevansa täysin aloitetta. Ranska puolestaan on Venäjän aloitetta myötäillen ehdottanut Euroopan turvallisuutta käsittelevää huippukokousta, joka pidettäisiin ensi vuoden puolenvälin tienoilla.
Aloitteen mukaan sopimus koskisi 1) siihen liittyvien maiden keskinäisten suhteiden periaatteita sekä 2) turvallisuusalueeseen kuuluvien valtioiden ja järjestöjen keskinäisiä velvoitteita.
Sopimus perustuisi YK:n peruskirjan määräyksiin ja se sisältäisi vuoden 1975 Helsingin Ety-kokouksen päätösasiakirjan keskeiset periaatteet, ennen kaikkea turvallisuuden jakamattomuuden.
Venäjän mielestä sopimuksen tulisi taata yhdenvertainen turvallisuus eli mikään maa tai sotilasliitto ei saisi varmistaa omaa turvallisuuttaan toisten kustannuksella.
Venäjä haluaisi sopimuksen myös vahvistavan, ettei millään valtiolla tai kansainvälisellä järjestöllä – Venäjä mukaan lukien – olisi yksinoikeutta pitää yllä rauhaa ja järjestystä Euroopassa.
Presidentti Dmitri Medvedev pani viime kesänä liikkeelle aloitteensa uuden oikeudellisesti sitovan Euroopan turvallisuussopimuksen aikaansaamiseksi. Tätä varten tarvittaisiin osapuolten yhteinen kokous vuoden 2009 aikana.
Presidentti Medvedev on esitellyt aloitettaan kesän ja syksyn mittaan eri Euroopan maissa. Niistä toistaiseksi vain Kypros on ilmoittanut tukevansa täysin aloitetta. Ranska puolestaan on Venäjän aloitetta myötäillen ehdottanut Euroopan turvallisuutta käsittelevää huippukokousta, joka pidettäisiin ensi vuoden puolenvälin tienoilla.
Aloitteen mukaan sopimus koskisi 1) siihen liittyvien maiden keskinäisten suhteiden periaatteita sekä 2) turvallisuusalueeseen kuuluvien valtioiden ja järjestöjen keskinäisiä velvoitteita.
Sopimus perustuisi YK:n peruskirjan määräyksiin ja se sisältäisi vuoden 1975 Helsingin Ety-kokouksen päätösasiakirjan keskeiset periaatteet, ennen kaikkea turvallisuuden jakamattomuuden.
Venäjän mielestä sopimuksen tulisi taata yhdenvertainen turvallisuus eli mikään maa tai sotilasliitto ei saisi varmistaa omaa turvallisuuttaan toisten kustannuksella.
Venäjä haluaisi sopimuksen myös vahvistavan, ettei millään valtiolla tai kansainvälisellä järjestöllä – Venäjä mukaan lukien – olisi yksinoikeutta pitää yllä rauhaa ja järjestystä Euroopassa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
luota hullukaan. Georgian tapaukset todistavat, ettei kannatakkaan luottaa.
"Venäjän mielestä sopimuksen tulisi taata yhdenvertainen turvallisuus eli mikään maa tai sotilasliitto ei saisi varmistaa omaa turvallisuuttaan toisten kustannuksella."
Venäjä tietää, että Nato ei hyökkää Venäjälle, mutta rajoittaa Venäjän touhuja ns. lähiulkomailla (esimerkiksi Viro.)
Steve Lindberg:
Isovenäläinen Venäjä
Tälle uusnomenklatuuralle on luonteenomaista se isovenäläinen
perinne, joka perustuu autokratiaan, ortodoksiaan ja
imperialistiseen suurvaltanäkemykseen (esim. Parland 1993).
Tällaiselta Venäjältä puuttuu demokraattinen perinne,
markkinataloudellinen perinne ja oikeusvaltion perinne - kaikki
ainesosia, jotka vuosisatojen mittaan ovat muokanneet länsimaita
(esim Hedlund 1993).
Ne valtionduuman jäsenet, jotka haluavat palauttaa tsaarin
Venäjän historiallisia rajapaaluja, eivät täten suinkaan edusta
poliittista äärimmäisyyttä kuten lännessä kuvitellaan. Nämä
kansanedustajat toimivat parlamentissa enemmänkin
uusnomenklatuuran propagandisteina kuin varsinaisina ääriryhminä.
Tshirinovskin liberaalidemokraatit hakevat puolueensa
tunnuskuvalla tsaarin Venäjän ääriviivoja, suuriruhtinaskuntaa,
johon myös Suomi ja Baltian maat kuuluisivat. Ja entisen
varapresidentti Rutskoin kesällä 1994 perustama puolue
"Derzhava", suurvalta, on liberaalidemokraattien kanssa vain
jäävuoren huippua.
Tunnettu akateemikko Arbatov totesikin jo vuonna 1993, että
olisi suoranaista poliittista itsemurhaa vastustaa jo tuolloin
vallinnutta suurvaltaunelman paluuta (Hbl 16.2.1993, 9).
"Tshirinovskin liberaalidemokraatit hakevat puolueensa..."
Tshirinovski kuuluu Kommunistiseen puolueeseen. Venäjällä on kolme vahvaa puoluetta: Yhtenäinen Venäjä, Liberaalidemokraatit ja Kommunistinen puolue. Lisäksi on monta pientä puoluetta.
Kerropa, miksi Usa aseisti Georgiaa jo ennen Georgian hyökkäystä Etelä-Ossetiaan?
Georgiasta vielä.
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Kronologia_kelloaikoineen_GS08.htm
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Georgian_sota_2008.htm
Lainauksia, mutta hyviä ja sensuroimattomia.
Mistä lähtien Georgia on käyttänyt Naton univormuja???
Käypä katsomassa Kansainvälinen politiikka-palstalla yks dokumentti Georgian sodasta.
Enenkuin alkaa hörhöilemään Venäjän puolesta.
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Georgian_sota_2008.htm
lähdettä tai tutkimusta!
Taikka mieti ihan omilla aivoilla:)
Huomasin joskus, että Putkinen kertoo tosiasiat yksipuolisesti. Toisin sanoen: poistaa oleellisia tietoja.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000040036740
osoittautuneet valheeksi. Niihin ei usko muut kuin venäläiset historiankirjoittajat.
kommunistiseen puolueeseen.
Kirjoitus voi tuntua yksipuoliselta 1973-1995 kestäneen sensuuriajan kannattajasta.
LEHDISTÖPYKÄLÄ:
Kolumni 12.9.2004
Zyskowicz sohaisi
ampiaispesään
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz sohaisi viime tiistaina eduskunnassa ampiaispesään puhuessaan Yleisradion suomettuneesta roolista 1960- ja 70-luvulla.
Zyskowiczin mukaan Yleisradion Moskovan kirjeenvaihtajat valehtelivat Suomen kansalle kertoessaan sosialismin saavutuksista ja pimittäessään tietoisesti epäkohtia.
Zyskowicz piti tärkeänä, että Yleisradio tekee tiliä menneisyytensä kanssa ja tuo suomettumisen ajan epäkohdat esiin. Sen julkisen palvelun laitos on hänen mielestään velkaa Suomen kansalle.
Zyskowiczin vaatimuksella on toki puolensa. Yleisradiohan meni ystävyyssuhteiden vaalimisessa pidemmälle kuin esimerkiksi sanomalehdet. Ylen lähetti kanaviltaan Naapurineljännestä ja muita kiiltokuvaohjelmia.
Yle oli linjassaan esimerkiksi Helsingin Sanomia, Uutta Suomea ja Suomen Sosialidemokraattia sekä osin myös Kansan Uutisia neuvostomyönteisempi.
Tosin lehtien linja pehmeni varsinkin 70-luvulla, kun Neuvostoliitto kiristi otettaan Suomesta ja puuttui yhä hanakammin sisäpolitiikkamme.
Arvostellessaan Yleä Zyskowicz unohti kokonaan sen historiallisen taustan ja ne olosuhteet, joissa Yleisradio ja muut suomalaiset tiedotusvälineet tuolloin toimivat.
Yleisradio toimi eduskunnan alaisuudessa, ja sen tuli noudattaa omistajansa linjaa.
Omistajan linja kristallisoitui vuonna 1973, kun Keijo Korhonen Suomen edustajana allekirjoitti yya-juhlan loppukommunikean, jossa lehdistöpykälällä kahlittiin suomalaisen median kädet.
Kriittisenä aikana syntynyt lehdistöpykälä valjasti yksiselitteisesti Suomalaiset mediat, ei vain ylläpitämään, vaan nimenomaan edistämään maittemme välisiä suhteita.
Lehdistöpykälä meni lävitse olankohautuksin, vaikka se soti jyrkästi vastaan esimerkiksi Neuvostoliiton Etyk-pöydässä hyväksymää päätösasiakirjaa, jonka kolmannessa korissa oli maininta lehdistövapaudesta lähes länsimaisen mallin mukaan.
Sen, minkä itäinen naapuri salli kansainvälisesti, se ei sallinut Suomelle. Ja Neuvostoliitto vahti lehdistöpykälän noudattamista pilkuntarkasti. Kuvaavaa oli, että Neuvostoliitosta lähti heti lehdistöpykälän allekirjoituksen jälkeen Suomen suurlähetystöön valitus, jonka mukaan 11 lehteä oli kirjoittanut neuvostovastaisesti. Lisäksi Urho Kekkonen sai Kremlistä lisäevästyksen opastaa Uuden Suomen, Suomen Sosialidemokraatin ja muutamat muut asian yli potkineet lehdet neuvostomyönteisen linjan taakse.
UKK teki työtä käskettyä. Hän muun muassa kutsui kaikki sanomalehtien päätoimittajat luokseen vaatien sovitun linjan noudattamista. Jos viesti ei mennyt perille, lähti toimitukseen vihainen myllykirje. Jos sekään ei auttanut, oli toimittajan, päätoimittajan tai molempien työsuhde katkolla.
Muun muassa Suomen Sosiaalidemokraatin kolumnisti Simo Juntunen irtisanottiin neuvostovastaisen kirjoittelun takia suuren kohun saattelemana.
Keijo Korhonen on myöhemmin todennut, että lehdistöpykälä kirjoitettiin Neuvostoliiton ankaran painostuksen alla. Sen hyväksyminen oli nimenomaan korkeimman poliittisen johtomme tahto.
Myymällä lehdistövapauden Suomi sai Korhosen mukaan vastalahjaksi muuta. Käsitykset vastalahjan sisällöstä vaihtelevat arvioijan mukaan. Yksiselitteistä vastausta ei ole.
Kekkoselle sopimus oli eduksi kahdellakin tapaa. Hän vahvisti omaa erityisasemaansa Kremliin nähden, ja hän sai toivomansa niskalenkin kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien päälehdistä.
Luottamus Kekkoseen ei ollut sataprosenttista neuvostojohdossa. Muun muassa Jukka Seppinen valottaa tuoreessa kirjassaan, että varsinkin DDR:n arkistoista löytyy useita Kekkosta epäileviä selvityksiä.
Epäilyksiä Kekkosen vilpittömistä pyrkimyksistä neuvostosuhteiden vaalimiseen lisäsi sekin, että Kekkonen ajoi voimakkaasti EEC-vapaakauppasopimuksen hyväksymistä ja Suomen suhteiden lujittamista myös länteen.
Arvoitukseksi jää, miten paljon tiedotusvälineiden kahlitseminen palveli kauppapoliittisia päämääriä. Ainakin punaiset vuorineuvokset olivat hyvillään siitä, että Kekkonen vaali hyvä suhteita itään jopa demokraattisia perusoikeuksia polkemalla.
Zyskowiczin puhe oli yksipuolisuudestaan huolimatta tervetullut herätys. Poliittisesta lähimenneisyydestämme ei näet ole tehty tiliä riittävän syvältä ja laajalta.
Tilintekoa on haitannut erityisesti se, että suomettuminen reunailmiöineen oli maan tapa. Synnittömiä löytyy kovin vähän; kokoomuksesta kommunisteihin tehtiin toistuvia ylilyöntejä.
Ajan hengestä antaa hyvän kuvan se, että Suomi oli ainoa länsimaa, jossa puolueet laidasta laitaan olivat ryhtyneet tai ryhtymässä yhteistyöhön Neuvostoliiton kommunistipuolueen kanssa, tai niin kuin lännessä nähtiin, syömään Nkp:n kädestä.
Suomen menneisyyttä ja tiedotusvälineiden roolia pitää tarkastella maan omaksuman peruslinja kautta. Yksittäisten tapausten tikunnokkaan nostaminen ei tee oikeutta kenellekään ja hämärtää helposti sen, mistä itse asiassa olikaan kyse.
Lehdistöpykälä oli ilman muuta rasitus Suomen puolueettomuudelle ja uskottavuudelle, ja se hyväksyttiin ilman keskusteluja. Olisiko vähempikin hinta riittänyt suhteiden säilymiseen ja kaupan sujumiseen?
Zyskowiczin mielestä kyllä. Moni muu on epäilevämpi.
PAULI UUSI-KILPONEN
Kirjoittaja on Länsi-Suomen vastaava päätoimittaja.
Opettelepa sitten kyseenalaistamaan kaikkia lähteitä ja tee kysymys: Mihin tämän tekijä pyrkii?
On yhtä tärkeää tutkia venäläisiä lähteitä ja amerikkalaisia lähteitä. Tehdä niistä oma suomalainen kanta.
Muistaakseni monet amerikkalaiset viisaat ovat kovasti arvostelleet USA:n hallituksen toimia, mutta täällähän hampurilaisilla kasvaneet eivät sitä välitä tehdä.