Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    tämäkin vielä..

    isäni on sairastanut syöpää seitsemän vuotta ja kesällä saimme kuulla sen edenneen ja levinneen luustoon. äitini sai kuulla toissa päivänä sairastavansa syöpää.. leikataan reilun viikon päästä. joskus tuntuu, että elämä lyö raskaimmalla otteella suoraan takaraivoon. olisin toivonut vanhemmilleni todella hyvää myöhempää keki-iän elämää, koska heillä on ollut elämässä jo kylliksi tuskaa!( mm.kahden lapsen kuolema) Miten tästä eteenpäin? alkaa olla usko ja toivo jo koetuksella..
    3585
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    sinua jotenkin lohduttaa? Ei taida voimani sinne saakka riittää... Kirjoittele tänne jos täältä saisit jotain lohtua elämääsi..

    Äänestä

    toivottovasti asiat alkaa sujumaan ja jotain hyvääkin tapahtuu..voimia!!eihän tässä oikein muuta voi sanoa..koita jaksaa!!joskus murheet osuvat niille ketkä sitä vähiten kaipaa!mutta hyviäkin hetkiä tulee!

    Äänestä

    • Elät nyt varmasti elämäsi raskainta aikaa. Jos ja kun joku päivä tuo ahdistava elämänvaihe muuttuu surullisiksi muistoiksi, olen voimakkaampi kuin koskaan ja kovin pienet tuulet eivät sinua heilauta. Sinulla on vielä oma elämäsi ja tuleva perheesi, ystäväsi ym. jotka tuovat joku päivä sinulle jopa onnen, vaikka nyt varmasti tunnet, ettet voi enää olla onnellinen. Näin ainakin itse tunsin raastavan menetyksen koettuani, katsottuani miten rakas ihminen kärsi suunnattomasti ennen kuin kuoli. Silloin tajusin, ettei kuolema ole pahinta vaan sellainen "elämä" mitä hänen viimeiset vuotensa olivat.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    kyynel kirjoitti:

    isäni on sairastanut syöpää seitsemän vuotta ja kesällä saimme kuulla sen edenneen ja levinneen luustoon. äitini sai kuulla toissa päivänä sairastavansa syöpää.. leikataan reilun viikon päästä. joskus tuntuu, että elämä lyö raskaimmalla otteella suoraan takaraivoon. olisin toivonut vanhemmilleni todella hyvää myöhempää keki-iän elämää, koska heillä on ollut elämässä jo kylliksi tuskaa!( mm.kahden lapsen kuolema) Miten tästä eteenpäin? alkaa olla usko ja toivo jo koetuksella..

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu