Raamatussa näyttäisi olevan kaksi hyvinkin ristiriitaista luomiskertomusta.
Ensimmäisessä (1. Mooseksen kirja, 1. luku) Jumala luo evoluutiokehitystä viitoittaen ensin merieläimet, liskot, linnut, lopulta maaeläimet ja viimeiseksi ihmisen. Maan tomusta muovautui lopulta Jumalan kuva. (Eikö sinänsä ole jännää, että Raamattu on kirjoitettu tuhansia vuosia sitten ja luomisjärjestys vastaa kutakuinkin nykytietämystä?)
Toinen luomiskertomus (1. Mooseksen kirja, 2. luku) kääntää sitten kaiken ympäri. Edes ruoho ei vielä ollut noussut, kun Jumala antoi sateen kastella maan pinnan, muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.
Kutsuiko siis Jumala toisinaan ihmistä ihmiseksi jo silloin, kun ihminen oli vasta jonkinlainen jakautumalla lisääntyvä alkueläin? Ja edelleen, oliko Eeva alkuunsa identtinen kopio alkuperäisestä ihmisestä? Ja vielä, jos siis ihminen oli ihminen jo paljon ennen kuin, ihminen oli varsinaisesti ihminen, polveutuiko ihmisestä ajan saatossa lukuisampi lajien rikkaus kuin vain ihminen?
Myöhemmin nimittäin Raamattu kertoo niinkin, että Jumala nimesi jo Jaakobin Israeliksi, vaikkei Jaakob vielä ollut kansa, vaan vasta yksittäinen mies. Lisäksi Jumala sanoi Israelille silloin, kun Israel oli vasta vain Jaakob, näin: "Ole hedelmällinen, ja tulkoon sukusi suureksi. Monet kansat saavat sinusta alkunsa, ja sinusta tulee kuninkaiden kantaisä."
Eli niinkuin Abrahamista, Iisakista ja Jaakobista polveutui kansojen rikkaus ja vain yhdestä haarasta Israel, niin myös ensimmäisestä ihmisestä polveutui lajien rikkaus ja vain yhdestä haarasta ihminen? Mitäs ajattelet tästä?
Ensimmäisessä (1. Mooseksen kirja, 1. luku) Jumala luo evoluutiokehitystä viitoittaen ensin merieläimet, liskot, linnut, lopulta maaeläimet ja viimeiseksi ihmisen. Maan tomusta muovautui lopulta Jumalan kuva. (Eikö sinänsä ole jännää, että Raamattu on kirjoitettu tuhansia vuosia sitten ja luomisjärjestys vastaa kutakuinkin nykytietämystä?)
Toinen luomiskertomus (1. Mooseksen kirja, 2. luku) kääntää sitten kaiken ympäri. Edes ruoho ei vielä ollut noussut, kun Jumala antoi sateen kastella maan pinnan, muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.
Kutsuiko siis Jumala toisinaan ihmistä ihmiseksi jo silloin, kun ihminen oli vasta jonkinlainen jakautumalla lisääntyvä alkueläin? Ja edelleen, oliko Eeva alkuunsa identtinen kopio alkuperäisestä ihmisestä? Ja vielä, jos siis ihminen oli ihminen jo paljon ennen kuin, ihminen oli varsinaisesti ihminen, polveutuiko ihmisestä ajan saatossa lukuisampi lajien rikkaus kuin vain ihminen?
Myöhemmin nimittäin Raamattu kertoo niinkin, että Jumala nimesi jo Jaakobin Israeliksi, vaikkei Jaakob vielä ollut kansa, vaan vasta yksittäinen mies. Lisäksi Jumala sanoi Israelille silloin, kun Israel oli vasta vain Jaakob, näin: "Ole hedelmällinen, ja tulkoon sukusi suureksi. Monet kansat saavat sinusta alkunsa, ja sinusta tulee kuninkaiden kantaisä."
Eli niinkuin Abrahamista, Iisakista ja Jaakobista polveutui kansojen rikkaus ja vain yhdestä haarasta Israel, niin myös ensimmäisestä ihmisestä polveutui lajien rikkaus ja vain yhdestä haarasta ihminen? Mitäs ajattelet tästä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Että sinun kannattaisi ajoittain avata raamatun lisäksi kirjoja joilla on jotain vastinetta täällä todellisessa maailmassa ...
Voiko luomiskertomusta ottaa teksturiaalisena totuutena?
Ehkä enemmin symbolisena kertomuksena maailmankaikkeuden pitkästä synnystä.
Esimerkiksi ne seitsemän viikonpäivää voisivat symboloida valtavia, pitkiä ajanjaksoja.
Syntiinlankeemus voisi kuvata sitä, miten ensimmäiset alku-ihmiset kehittivät moraalin ja oppivat oikean ja väärän eron - ja miten näin alku-ihmisistä tuli tietoisempia ja näin suhteiden määritys ole"massa"oloon alkoi hahmottua ja he tajusivat mm. oman kuolevaisuutensa.
Heistä tuli enemmän kuin biologiansa ja sen tarpeiden summa, he alkoivat itse määrittää oikeaa ja väärää.
Edelleen meissä on tuo elukan luonne ja siksi "evoluutiopaine" on olemassa, se, joka panee[vai laittaa :)] meidät kehittymään erhdyksen ja onnistumisen kautta.
Käsittääkseni [syvällisemmin] raamatussa johtavana ajatuksena on Itse tuntemuksen korostaminen, eli eläimellisyytemme voittaminen tietoisuuden kasvun myötä, tämä on edelleen kasvua kohti jotain hyvin erillaista.