Jumalaa tarvitaan?
Jos hän nyt maailmamme loi, mihin hän katosi?
Ja mitä me hänestä enää hyödymme? Eivät nuo uskovat pärjää elämässä sen paremmin kuin muutkaan. Samat huolet.
Tuskin kuoltuamme Jumala sielläkään ketään on vastassa ja antamassa autuaita maita.
Mihin siis Jumalaa tarvitaan? Siihenkö, että on joku, johon turvaa ja jonka luulee rakastavan kaikesta huolimatta?
Eikö olisi viisainta opetella rakastamaan ihan itse itseään ja otettava itseään niskasta kiinni, että osaa olla ihmisten kanssa niin, että välttyisi mahdollisiman paljon muiden vihalta?
Jos aina vaan ajattelee, että Jumala sitä ja Jumala tätä, vastuu siirtyy pois itsestään.
ole itsesi Jumala ja rakasta ja tuomitse vain itsesi.
Jos hän nyt maailmamme loi, mihin hän katosi?
Ja mitä me hänestä enää hyödymme? Eivät nuo uskovat pärjää elämässä sen paremmin kuin muutkaan. Samat huolet.
Tuskin kuoltuamme Jumala sielläkään ketään on vastassa ja antamassa autuaita maita.
Mihin siis Jumalaa tarvitaan? Siihenkö, että on joku, johon turvaa ja jonka luulee rakastavan kaikesta huolimatta?
Eikö olisi viisainta opetella rakastamaan ihan itse itseään ja otettava itseään niskasta kiinni, että osaa olla ihmisten kanssa niin, että välttyisi mahdollisiman paljon muiden vihalta?
Jos aina vaan ajattelee, että Jumala sitä ja Jumala tätä, vastuu siirtyy pois itsestään.
ole itsesi Jumala ja rakasta ja tuomitse vain itsesi.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kun vapautuu rakastamaan Itseään, rakastaa samalla käsittämätöntä Jumalaa.
Jos rukoileva kääntyy rukouksessaan sisäisen Itsensä puoleen, niin hän samalla kääntyy Jumalan puoleen.
Taivasten valtakunta on sisäisesti teissä, näinhän Mestari Jeesuskin opetti aikalaisiaan.
seuraa Jeesuksen opetuksia vaan Paavalin. Siinä se ongelma on.
mitä uskovat seuraavat? Olet ilkein tyyppi palstalla, joka on ottanut tehtäväkseen vain haukkua uskovia.
Sinun ongelmasi on tässä.
raamattua ja myös seurannut uskovaisten kirjoituksia. Ja tuo ei ollut mitään uskovaisten haukkumista vaan totesin vain asian niin kuin se on. Ei sen kummempaa.
Ajattelet minut ilkeäksi vain siksi kun en usko niin kuin sinä ja myös sanon sen.
opetuksia esim. minä seuraan!
Sitä paitsi Paavali seurasi Jeesuksen opetuksia mutta koska sinä et tiedä etkä ymmärrä Jeesuksen opetuksia – tämän olen havainnut kirjoituksistasi – niin vääristelet että Paavalin opetus olisi erilaista Jeesukseen verrattuna.
Et edes itse huomaa milloin sorrut uskovien parjaamiseen.
Saat uskoa miten tahdot, mutta ilkeytesi huomaa jokainen silmät auki kulkeva.
niin sitten on niin. Sinähän sen tiedät. Itse tiedän kuitenkin että en hauku uskovaisia, arvostelen heidän uskoaan.
>>Ja mitä me hänestä enää hyödymme?>Eivät nuo uskovat pärjää elämässä sen paremmin kuin muutkaan. Samat huolet.
Uskovat pärjäävät yhtä hyvin tai huonosti kuin muutkin ihmiset tässä elämässä. He ovat yhtä huonoja ihmisiä kuin kaikki muutkin. Eivät he ole sen parempia kuin muutkaan. Uskovat eivät ole puhtaita, he tekevät syntiä niinkuin muutkin.
Ainoa ero uskovien ja ei uskovien välillä on Toivo. Toivo siitä, että on Joku joka rakastaa. Toivo siitä, että on joku, joka on ennalta suunnitellut kaiken tulevan. Toivo kuoleman jälkeisestä elämästä. Toivo Ylemmästä olennosta, joka on oikeudenmukainen. Toivo Jostakusta joka pystyy kaikkeen, joka voi kaiken muuttaa, korjata, parantaa jne..
Uskovat eivät harhaile tässä ajassa etsien tyydytystä kaikesta mahdollisesta. He ovat löytäneet sen, mitä monet etsivät. Monet uskovat ovat todenneet ns. "maailmassa" harhailtuaan: -Tätä minä etsin sieltä ja sieltä. Hetkeksi luulin sen löytäneeni, se olikin harhaa vain. Mutta tämä pysyy. Enää minun ei tarvitse etsiä.
Ja sitä paitsi. Mitä menetettävää siitä on, jos kokeilee uskomista. Ainakaan Suomessa ei menetä mitään vaikka uskookin. Ainakin on toivoa siitä, että saa sisäisen rauhan. Senhän Jeesus on luvannut antaa häneen uskovalle. Ja sen Hän antaa.
Eli lyhyemmin: On helppoa elää toivossa.
Mutta toisia ihmisiä ei pitäisi sotkea henkilökohtaiseen toivoon. Samoin kuin muillekaan ei kuulu oma henkilökohtainen toivo. Ei, ellei vastapuoli halua puhua siitä. Jos tämä raja rikotaan, on perusteltua kysyä todisteita tai vastapuolen olla antamatta niitä.
Luin tuossa aiemmin erittäin hyvän vertauskuvan seurakunnista ja kirkosta:
Ne ovat tikapuut Jumalan luokse. Ylös päästyä voi tikapuut heittää menemään.
tietävät käyttävät hissiä.
Ylös ja alas.
Niin? Ja mikäs ajatus tuossa nyt oli?
siitä tikkaiden poisheittämisestä.
Kun tänne nimittäin tullaa takaisin.
Minä ainakin tulen.
Jos haluaa päätellä, mikä uskonnoista ei varmasti pidä paikkaansa, niin jälleensyntyminen. Jos jaksaa yhtään miettiä asiaa ja osaa laskea, voi laskea mokoman jälleensyntymisen huitulan sanonko minne. Sitä paitsi, kun sanotaan, että jälleensyntyminen on fiksu juttu, niin milläköhän tapaa. Oikeasti se on riesa, josta haluaisi pois. Mutta ei tarvitse haluta pois siitä, koska sitä ei ole. Matemaattinen mahdottomuus!
josta haluaa pois. Mutta siitä ei pääse pois muuten kuin kokemalla.
Kaikkein mahdottominta on minusta uskoon tuleminen. On esim täysin mahdotonta saada kaikki maailman ihmiset uskoon yhden elämän aikana.
On myös aika epäreilua Jumalalta kääntää selkänsä niille joilla ei ole ymmärrystä tulla uskoon. Ja se on humaaninen mahdottomuus. Ja henkinen mahdottomuus.
Ymmärryksen saa vain kokemalla ja elämällä elämää.
Jumalalle KAIKKI on mahdollista. Jumala ehtii kutsua kaikkia ihmisiä heidän elämänsä aikana. On ihmisistä kiinni sitten, miten he vastaavat kutsuun. Et sinä voi tietää kenelle Jumala selkänsä kääntää. Hän ottaa täydellisessä oikeudenmukaisuudessaan huomioon ihmisten ymmäryksen, esim. kehitysvammat ym.
Yksinkertaista.
Laskeppa vaikka tähdet taivaalta. Niitähän on jo niin paljon, että niitä ei voi olla millään niin paljon. Tai miten joku solukin voi jakautua käytännössä loputtomasti ja yhtä hyvin miten jotain tietekoneohjelmaa voi kopioida rajattomasti.
Onhan se reinkarnaatio hyvin käytännöllinen sillä sehän perustuu sielujen kierrättämiseen. Taivaassa tai helvetissä(jos niitä nyt on olemassa siten kuin ns. "hihhulit" kuvittelevat) taas käy hirveä kuhina kun uutta porukkaa on kokoajan lappaamassa sisään. Ja jos se sama jatkuu vielä vuosimiljardeja niin huhhuh! ;)
En yhtään ihmettelis jos sieluja olis maailmankaikkeudessa enemmän kuin on tähtiä. Mikä siinä on niin vaikeaa käsittää?
Jälleensyntyminen on vielä siinä mielessä fiksu juttu, että jos ihminen tietäisi syntyvänsä uudelleen tänne maan päälle, hän ei EHKÄ toimisi niin itsekkäästi tuhoten ympäristöään. Ja jos hän tietäisi syntyvänsä kurjan ihmisen osaan tehtyään tuhmia, hän ei EHKÄ tekisi tuhmia. Usko yhteen ainoaan elämäänhän merkitsee sitä, että tee mitä tahdot kun elät vain kerran: Ole ahne ja itsekäs paskiainen ja nauti kaikesta niin paljon kuin ehdit!
Usko yhteen elämään on erittäin lohduton usko. Millään ei ole oikeasti mitään merkitystä. Kaikki on vain turhuutta. Silloin ei tarvitse ottaa mistään mitään vastuuta koska kohta sinuahan ei kuitenkaan kohta enää ole olemassa. Kehittyneempi sielu, joka voi olla vaikkapa aivan hyvin ateisti saattaa kuitenkin ajatella muita ihmisiä, koska hänellä on kyky myötätuntoon. Ateistikin voi toimia tietämättään hyvinkin henkisellä tasolla. Ihan vain pyrkimällä hyvään ja vastuulliseen elämään.
Uskovien jutut taas ovat omalla tavallaan lapsellisia. Toki ne sisältävät pienen totuuden siemenen. Reinkarnaatioonkaan ei ole helppo uskoa ja sekin voi tuntua hyvin lohduttomalta. Se kuitenkin johtuu vain siitä, että ei tiedä tarpeeksi. Ihminenhän pelkää tuntematonta, mutta tieto lopulta poistaa senkin pelon. Reinkarnaatio on erittäin kiehtova ja lohdulinen asia kun sitä alkaa ymmärtää. Se asettaa kaikki lopulta samalle viivalle kun kaikki joutuvat kokemaan laidasta laitaan erilaisia elämiä. Siihen sisältyy niin kurjat kuin paremmatkin elämät. Miksi kadehtia niitä joilla on nyt hyvä elämä? Reinkarnaation mukaan he ovat sen elämänsä jollain tavalla ansainneet ja myöskin kurja elämä on jollain tavalla ansaittu. Tietenkin tämäkin saattaa tuntua lohduttomalta, mutta asia ei tietenkään ole aivan niin yksinkertainen. Ihminen voi nousta kohtalonsa yläpuolelle ponnistelemalla kohti jumaluutta. Omasta mielestäni on kuitenkin lapsellista väittää, että ihminen olisi jumala. Jeesuskin sanoi, että Jumala on hyvä, mutta samalla hän kielsi olevansa itse hyvä. Ihmiset tietenkin nostivat hänet jumalaksi sillä se on ihmisten tapa. He usein korottavat kovasti ihailemiaan ihmisiä joskus jopa jumaliksi. Sehän ei ole mitään uutta.
Ja onhan se kieltämättä riesa tai siitä lopulta tulee sellainen. Tämä planeettamme on vielä lähinnä "nuorten" sielujan asuttama. Vaivoin "lastentarhavaiheensa" ohittanut. Joukossamme on kuitenkin kehittyneempiä sieluja, jotka eivät enää viihdy täällä kovinkaan hyvin. Jeesuskin puhui tästä asiasta mainiten siitä kuinka "orvoksi" hän itsensä täällä tunsi. Miltä itsestäsi tuntuisi jos joutuisit elämään keskenkasvuisten joukossa ainoana kypsänä ihmisenä?
Tilanne on nyt suunnilleen tämä tällä planeetallamme. Nämä "nuoret" sielut ovat usein kiihkoilijoita ja sotaisiakin. Toisaalta he myös saavat myös paljon aikaiseksi edistystäkin. Se ei ole mitenkään kummallista, että joku tiedemies on tällainen "nuori" sielu. Yksi asia kuitenkin paljastaa sielun kehityksen: Se on kyky korkeamapaan myötätuntoon. Jeesus ja Buddha ovat hyviä esimerkkejä tästä kyvystä. He olivatkin "vanhoja" sieluja, jotka olivat poistumassa tältä planeetalta "kaiken" tehneinä. Enkä usko heidän palaavan tänne ainakaan kovinkaan pian. Tulevaisuudesta on vaikeaa sanoa mihin tämä "sielujen koulu" on menossa. Ehkä jonain päivänä nämä "kierrosta poistuneet" vielä palaavat tänne nauttimaan vielä hetken maallisista iloista silloin kun kaikki "paha" on jo mennyt pois. Sen saamme kuitenkin nähdä.
Mutta usko sinä tai kuka tahansa muukin näistä asioita miten tahdot. Se vain auttaa kestämään tätä ihmisen osaa täällä. Harhassa on usein paljon helpompi elää kuin totuudessa. Ei kaikkea tarvitse tietää heti vaan tietoonkin on kasvettava. Tietenkin se voi sapettaa, että joku on jo "pidemmällä". Uskoisin vielä, että elämämme täällä ei todellakaan tule helpommaksi elämä elämältä. Me vain tulemme vahvemmiksi. Mutta sekään vahvuus ei ole aivan sitä mitä ihmiset vahvuudella usein tarkoittavat: Siihen vahvuuteen sisältyy niin nöyryys kuin viisauskin joita ei ole helppoa saavuttaa. Siihen vahvuuteen liittyy myös kaiken pahan ja hyvän kokeminen minkä täällä vain voi kokea. Halautko sinä kokea kaiken hyvän ja pahan omalla kohdallasi minkä voit vain täällä ikinä kokea? Pelottaako sellainen ajatus?
Niin pitääkin koska mikään todella tärkeä ei voi tulla helpolla. Mutta lopussa kaikki on kuitenkin hyvin ja kaikki hyvin selkeää. Huomaat samat sielut ympärilläsi ja tajuat, että et koskaan ole ollut oikeasti yksin. Opit tuntemaan mitä tarkoittaa Jumalan Rakkaus ja kaikki muukin arvokas. Luuleko joku, että kaikki se saavutetaan vain yhden elämän aikana täällä maan päällä? Ei todellakaan saavuteta. Tietysti Jumala sallii meille lohduttavia harhoja kuten ateismit ja kaikki uskonnotkin, että jaksaisimme elää täällä useampia elämiä. Unohdus on usein hyvin lempeä asia. Kuka haluaisikaan muistaa eläneensä lukuisia elämiä täällä? Muistaa kuolleensa keskitysleirillä tai olleensa Hitler. Sehän olisi erittäin raskasta ja siksi emme muistakaan juuri mitään. Sehän vain suojelee meitä meiltä omalta itseltämme. Jotkut kuitenkin kykenevät muistamaan jotain koska heidän tuleekin muistaa.
Mutta reinkarnaatiokin on "verhottu" kuten kaikki muukin tässä maailmassa. Kuka tahansa ei pääse siihen käsiksi. Se on jopa valheilla kyllästytty siksi, että se pysyisi salassa. Tasapainon ylläpitämiseksi sen on oltavakin näin. Ihmiskunta lamautuisi jos totuus ei olisi ollut aina näin "verhottu". Uskonnot ja ismit ovatkin se "verho" jolla totuus on pimitetty siihen päivään saakka jolloin se ei enää aiheuta ihmisille liian suurta ahdistusta. Totuus voi olla äärimmäisen ahdistava sille, joka ei pysty sitä sulattamaan. Rakkauden tehtävä onkin suojella meitä erilaisin uskonnoin ja ismien kautta puhtaalta totuudelta, joka polttaa auringon tavoin kaiken ilman suojaa. Aivan kuten tämän planeetan ilmakehäkin suojelee meitä auringon polttavalta säteilyltä. Samat säännöt pätevät niin henkisessä kuin materiaalisessakin maailmassa.
Hullun jorinoitako? Voi ihan hyvin ollakin...
;)
Ihmisen geeniperimä ei kestä vuosimiljardeja, se on heikentynyt koko ajan syntiinlankeemuksesta lähtien. Mahdotonta matematiikkaa osa 1.
Ei usko yhteen elämään merkitse sitä että "tee mitä tahdot, ole itsekäs paskiainen". Kun ihminen oivaltaa olevansa vastuussa tekemisistään Jumalalle, se saa hänet toimimaan vastuullisesti. Kun ihminen tulee uskoon, varas palauttaa varastamansa, liikkeenharjoittaja lopettaa tiliensä manipuloinnin, huumediileri lopettaa huumeiden myynnin ym. Ei uskovan elämä ole lohdutonta ja toivotonta "millään ei ole mitään väliä" -ajattelua! Vain Jumala saa sielut "kehittymään", ei monet elämät. Myötätuntoa ja pyrkimystä hyvään ja vastuulliseen elämään löytyy nimenomaan uskovilta.
Reinkarnaatio laittaa ihmisen vastuuttomuuden tilaan. Ei tarvitse tai oikeastaan ei saa auttaa kärsiviä, koska siinä puututaan toisen ihmisen karmaan ja kehitykseen. Intian kastilaitos on siitä oiva esimerkki. Tuo se vasta toivoton ja lohduton uskomus on.
Jotensakin järjetöntä tuo oppi on. Miksi kierrosta poistuneet tulisivat tänne nauttimaan ja miten paha täältä minnekään poistuisi? Eihän täällä nautita kun täällä kasvetaan ja kehitytään.
Myös tuo kasvamisen tulokset kummeksuttavat kun uskova ymmärtää omasta kokemuksesta että kasvua ei ihminen itse kykene itsestään pusertamaan. Eihän meidän tarvitsekaan täydellistyä itse vaan sen tekee Jumala. Hän on meidät luonut ja Hän meidät kerran tekee täydellisiksi, itse emme kykene edes miljardien elämien aikana itseämme muuttamaan. Mahdotonta matematiikka osa 2.
Yksi elämä riittää ottamaan pelastus vastaan. Se on tehty niin yksinkertaiseksi, mutta ihmiset sen tekee monimutkaiseksi. Ei tarvita satoja elämiä ymmärtääkseen Jumalan rakkauden kun sen saa kokea uskoontulon jälkeen.
Jos karmajutut esitetäänkin vain " asiaan vihkiytyneille", onneksi Jumala ei piilota pelastustaan vaan se on tarjolla jokaiselle.
Ootko kuullu geenitutkimuksesta? Mistäs tiedät jos jossain tulevaisuudessa ihminen pystyy itse muuttamaan geenit paremmiksi ja kaikki elää silloin pitkään ja terveenä.
Enkä kiellä uskoontulemisen positiivisia vaikutuksia. Uskollahan on valtaisa voima vaikka se perustuisikin huuhaahan.
En usko uskontoihin, mutta ne voivat toimia kainalosauvoina niin kauan kun jalkamme eivät toimi. En usko edes niihin uskontoihin jotka puhuvat karmasta ja jälleensyntymästä. Ja se "vanha" sielu voi ihan hyvin olla kristittykin, mutta vähän erikoinen sellainen. Ehkä joku mystikko tai muu vastaava.
Ja kehityskin menee usein aivan omalla painollaan. Arjen haasteissa se sielumme vasta kasvaakin.
Ja nautintokin on osa tätä elämäämme. Kukaan ei pysy järjissään ilman jonkinlaista nautintoa. Kohtuus tietenkin kaikessa. ;)
Eikä tässä mitään vihkimyksiä tarvita. Riittää, että etsii totuutta. Ne "mambojambojutut" on ihan erikseen.
Maailmassa on niin paljon ihmisiä ja joka kolossa. Ja suurimmalla osalla heistä on vielä eri uskonto kuin kristinusko. Joten niin yksinkertaista se ei ole.
Vähättelet Jumalaa. Jumala on kaikkivaltias ja hän hallitsee jokaisen ihmisen ja jokaisen atomin ja enemmänkin. Se on sitten eri asia, jos ei usko Jumalaan. Mutta jos Jumalasta puhutaan, silloin Jumala on Jumala ja Hän on Kaikkivaltias. Jos hän olisi yhtään vähempää, ei olisi Jumalakaaan. Se on kyllä näissä keskusteluissa käynyt ilmi, että sinun nk. jumalasi ovat ihan eri väristäkin joukkoa. Mutta itsehän olet valinnut. Enkä sano, etten säälisi...
Uskomatonta, että joku voi olla niin (piip - sensuroitu), että kuvittelee, että Jumala ei pystyisi!
Aika yleinen juttu tuo kuvitelma, että geenitekniikalla saataisiin korjattua ihminen alkuperäiseen "ehjään" geenitilaansa ja saataisiin samalla ikuinen tai ainakin käsittämättömän pitkä elämä. Ei onnistu. Jos geenit ovat menneet rikki, ne menevät uudestaan. Ja jos ne korjataan, se on aikaansaatu olosuhde, joka menee ohitse. Tulee olosuhde, jossa geenit menevät taas rikki ja lopulta ne menevät niin rikki, että ihmissuku katoaa. Jokaisella ihmisellä on nimittäin jo nyt 10-20 kuolettavaa geeniä. Ne ehkä voitaisiin korjata, mutta ei voida korjata syytä joka geenit rikkoo eikä syytä joka on sen takana eikä syytä, joka jne.
Koska takimmaisena on Jumala, joka päätti, että ihminen tulkoon toimeen itsekseen kun kerran niin päätti. Ja ikuinen elämä onnistuu vain Jumalan korjaamana ja sen kautta, että tekee sovinnon hänen kanssaan. Jumala ei päästä valtakuntaansa ketään kapinallista, muutenhan sielläkin olisi kohta sama ralli kuin täällä... Kaikille "tänne" jääville on osana kaiken rikkoutuminen yhä enemmän ja epätoivo siinä kun yritellään paikata ja paikata, mutta laiva hörppää vettä yhä enemmän, yhä uusista aukoista. Katsokaa uutisia!
jumalasi on kaikkivaltias. Ei hän ole tähänkään mennessä ehtinyt esitellä itseään kaikille maailman ihmisille.
"Uskomatonta, että joku voi olla niin (piip - sensuroitu), että kuvittelee, että Jumala ei pystyisi!"
Vaikuttaa siltä että tiedän enemmän Jumalasta kuin sinä.
Eikä tarvitse sääliä. Ihan turhaan. En minäkään sääli sinua vaikka oletkin seonnut vuosituhansien suurimpaan bluffiin.
Ootat vissiin tuomiopäivää ja silleen? :/
Ootkin aikamoinen profeetta kun tiedät mihin tiede pystyy ja mihin ei!
Enkä mä tiedä, että haluaisinko itse ikuisesti elää täällä jos tiede tekis sen mahdolliseksi.
Oon aina ihmetelly miksi on teikäläisiä perusnegatiivisia uskovia niin paljon näillä palstoilla. On muakin hullua ihmistä potkittu ja syrjitty koko ikäni mutta en mä tommosii juttuihin menis ikinä mukaan. Negatiivisuus on meikäläisen mielestä ihan "saatanasta" ja sitä pitää välttää kuin ruttoa konsanaan. Negatiivisuus onkin pahimman laatuinen "mielen syöpä".
Uskovien maailmanlopun lietsontaahan tää maailman nykyinen tila vielä tarvitseekin. Huoh...
niin on mukavampaa eikä pelota!
Miksi Raamatun negatiiviset ennustukset tekisi ihmisistä perusnegatiivisia? Sehän on realismia kun kykenee ymmärtämään maailman kehityksen, josta meille on annettu tietoa.
Jumalahan luo uudet taivaat ja uudet maat, sehän on peruspositiivinen asenne!
Itse ihmettelen ihmisiä, jotka kykenevät sulkemaan silmänsä selviltä tosiasioilta. Uskovat ei lietso maailmanloppua, se on kirjoitettu Raamattuun ja jos ei sitä esiintuoda, me saamme itse siitä kerran kantaa vastuun.
"Ootkin aikamoinen profeetta kun tiedät mihin tiede pystyy ja mihin ei!"
Tuossahan edellinen kirjoittaja kertoo vain sen, että geenikorjaus on lopulta mahdotonta ja Raamattu kertoo syyn siihen. Sinähän se profeettana esiinnyt sanoessasi että tiede mahdollisesti tulevaisuudessa kykenee geenejä korjaamaan.
En yhdy noihin näkemyksiin. :(
Aikakaudet tulevat ja menevät ja ainoa mikä pysyy on muutos. Sitä se "Jumala luo uudet taivaat ja uudet maat" minusta tarkoittaa. Eihän tää nykyinen maailmantila hyvältä näytä, mutta maailmanlopun saarnaajat tuskin ainakaan parantavat sitä. Pikemminkin päinvastoin. Saavat herkimmät ihmiset vain entistä enemmän suunniltaan.
Joskus tuntuu, että ihmiset elää vielä henkisesti ja hengellisesti keskiajalla eikä meinaa päästä millään siitä eroon. Katsokaa millaisessa hyvinvoinnissa me nyt oikein elämme. Itse en lakkaa ihmettelemästä tätä kaikkea ihmeellistä ja mukavaa kehitystä. Tottakai tähänkin kehitykseen liittyy lieveilmiöitä. Sehän on selvä! Niin, että kuka elääkään pää pussissa? Kysyn vaan...
Eihän sinunkaltaiset tule koskaan uskoon. Se on sula mahdottomuus. Vaikket uskokaan niin Jeesus on sinullekin totta, ei auta kieltämisesi. Sinun uskomuksesi ovat harhaa.
Minkä ymmärryksen saa vain kokemalla ja elämällä? Sen ymmärryksenkö jonka me kaikki saamme kokemalla ja elämällä, siis elämällä tavallista elämää. Vai tarkoitatko noita miljoonia eri elämiä jota kuvittelet eläväsi?
Jumala ei käännä sinulle selkääsi, itse olet sen tehnyt.
Kyllä se riitti minulle.
Eikä Jumala voikaan kääntää selkäänsä kenellekään koska hän on meissä. Emmekä mekään siis voi kääntää selkäämme Jumalalle.
"Minkä ymmärryksen saa vain kokemalla ja elämällä? Sen ymmärryksenkö jonka me kaikki saamme kokemalla ja elämällä, siis elämällä tavallista elämää. Vai tarkoitatko noita miljoonia eri elämiä jota kuvittelet eläväsi?"
Rakkauden ymmärryksen. Monilla on vielä matkaa siihen ja jokuset ovat melkein perillä. Miljoonia elämiä emme kyllä täällä elä mutta satoja kuitenkin. Ja niissä elämissä opimme ja kehitymme.
Monilla ihmisillä on sisäänrakennettu tarve pyrkiä jotain korkeampaa kohti. Tätä korkeampaa voi nimittää nirvanaksi tai Jumalaksi, vaikka toki ne ovat eri asioita, mutta kuitenkin uskonnollisesti orientoituneelle ihmiselle tavoiteltavin asia.
Jumala on kuollut, Hänen äänensä ei ole kuulunut taivaankannelta aikoihin. 1800-luvulla viimeistään Jumala tukehtui kuoliaaksi. Lääketieteen edistymisen ansiosta meille kuitenkin tulee jatkuvasti tietoa rajan tuolta puolen, siitä että jonkinlainen Jumala on olemassa; elvytystoimenpide on alkanut. Mitään todistusta ne kokemukset eivät Jumalasta anna, mutta ovat hyvin lohduttavia ja antavat hyviä ohjeita elämään. Sillä jos Jumalaa ei ole, kaikki on sallittua, kuten Dostojevski sanoi. Korkeamman voiman kunnioitus pitää elämelliset vietit kurissa. Ihmisen on hyvä pitää yllä kuvitelmaa suuremmasta voimasta, jolle on vastuussa tekemisistään. Kuvitelmaa siksi, että siitä ei ole mitään todisteita. Itse en voi olla kristitty, koska en enää pelkästään tyydy uskomaan johonkin. Vasta kokemus vapauttaa meidät skepsiksestä, mutta kokemuksetkin ovat vain subjektiivisia eivätkä anna mitään oikeaa tietoa olemassaolon todellisesta luonteesta. Tärkeää onkin löytää oma mielenrauha eikä takertua mihinkään ihmisten luomiin kuvitelmiin ja varttitotuuksiin. Kristinusko ja islam tuudituttavat meidät uneen kultaisilla lupauksilla! Ei ole mitään varmuutta siitä, että heidän opetuksensa olisivat tosia. Miksi ihmeessä uskoa niihin?
Käännyn luottavaisena idän lämpimän auringon puoleen, jonka säteet, buddhalaisuus ja hindulaisuuden askeettinen siipi, eivät vaadi pelkästään uskomaan mitään vaan harjoittelemaan kärsivällisesti ja testaamaan, onko heidän uskomuksissaan mitään perää! Jumala ilmestyy jos on ilmestyäkseen - ja en ymmärrä, mitä Hän hyötyisi siitä, että minä palvoisin Häntä. Jumalista ei ole apua valaistumisen tiellä, kuten Buddha tiesi. Työ pitää tehdä itse, ellei halua elää ainaisessa epävarmuudessa.
Take nothing on faith. Vain kokemalla voi saavuttaa mielenrauhaa, mutta siitä seuraava kokemususkokaan ei ole välttämättä mikään totuus. Epäilen objektiivisen totuuden olemassaoloa.
Jumala, onko tappaminen--- jumala, monelle ahmed on se ja kaikille uskovaisille, jotka huutavat jumalaa, tappaminen on jumala, missä on järki: sitä ei ole. Jumalan avulla olette murhanneet miljarder ja miljarder MIKSI?
On kyllä k u v a Jumalasta, ja se on kuva rakastavasta Jumalasta. En kuitenkaan usko siihen, että Jumalakuvani on oikea, koska se on vain mielikuva. Miksi minulla siis on edes sellainen, joka pysyy yllä mutta johon en oikein usko? En tiedä. Mietiskelyni jälkeen huomaan aina rukolevani, että "tulkoon Jumalan rakkaus jne.", ei ihmisen tai jonkun valaistuneen olion, koska en oikein näe yksittäisissä ihmisissä tai pienissä jumalissa, ts. Buddhat ja muut sellaiset, minkäänlaista voimaa muuttaa maailmaa paremmaksi.
Juutalaiset saivat oikeuden tappaa ja raiskata Jahvelta. Muhammed tapatti tuhansittain vääräuskoisia ihmisiä, jotta hänen sanomansa saisi elää hänen jälkeensä. Se oli radikaali teko, mutta on vähän vaikea sanoa näin ulkopuolisena kannattiko se.
Ihmiset tappavat suuressa mittakaavassa, koska ovat auktoriteettiuskoisia. Kun ei ole sotilaita, johtajat eivät voi käskeä ketään tappamaan. Harva uskaltaa vastustaa aseita täällä Suomessakin. "Jumala" on tietenkin se suurin auktoriteetti, jonka nimissä voi tehdä mitä vain, vaikka toimia omaatuntoaan vastaan.
Katsokaa muuten huviksenne tämä video mielenhallinnasta ja auktoriteettiuskosta.
http://www.youtube.com/watch?v=XwcavMjz0tE&feature=PlayList&p=D80FED8E00AFCAF5&index=0&playnext=1
Sattuu olemaan tuoretta tietoa tuosta auktoriteettijutusta.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200812198807374_ul.shtml
Miettikää tätä jumalien, valtioiden jne. kontekstissa!
Ja minä yhdyn tähän. Näin se on.