Lapsi tapasi kuolleen isänsä.

Varmaan hän on nähnyt isänsä. Olen juuri lukenut kirjan, jossa kerrotaan vastaavanlaisista tapauksista lasten kokemana. Lapset pystyvät helpommin näkemään epätavallisia asioita kuin aikuiset, koska he eivät epäile ja yritä selitellä tapahtunutta. Aikuiset eivät uskalla myöskään usein kertoa epätavallisiista kokemuksista,koska pelkäävät, että heitä ei uskota. Ihana kokemus lapsellasi, lohduttava teille kaikille. Voimia teille

Erilaisten kuolemaan liittyvien ilmiöiden olemassaoloa ja lohduttavaa vaikutusta on tutkittu ja julkaistu arvostetuissa lääketieteen sarjoissa. Vaikka ei tiedetä, mitä ilmiöissä tapahtuu, tiedetään sen verran, että tapahtumien lohdullisuus on omaisille voimakas ja pysyvä. Siitä kannattaa iloita lapsen kanssa eikä pilata kokemusta omalla hämmennyksellään (joka on tietysti varsin ymmärrettävää, jos tällaisesta ei ole ennen kuullut). Näin kehoittavat monet, etenkin lapsia tutkineet lääkärit etenkin Amerikassa. Meillä taitaa koululääketiede olla vielä sormi suussa,koska ei osata selittää näitä ilmiöitä. Mielestäni kaiken lohdun hyväksyminen ja vastaan ottaminen on selvästi järkevämpää, vaikkei lähdettä tuntisikaan.

Niin toivottavasti lapsi kykenee muistamaan isänsä vielä vanhempana. Ehkä tämä auttaa muistamaan tulevaisuudessa isää mikä on varmasti tärkeää lapselle.

Meillä 2-vuotias näki kuolleen pappansa 2-vuotissyntymäpäivillään vastapäätä puhaltamaansa kakkua (kynttilät) ja riemastui kovasti, me muut näimme vain tyhjää.Samoin hän näki papan lattialla leikkimässä kanssaan ja ripustamassa silloiseen joulukuuseemme koristepallon.Tässä pallo-asiassa erikoista oli se, että kyseinen pallo heilui kovasti, minä sen siihen olin aiemmin ripustanut (viikkoa aiemmin).Emme nähneet kyseisissä tapauksissa muut mitään mutta lapsi ihan selvästi näki.Näyttäytyvätkö he jotenkin lapsille vai voiko lapsen ikävä, mielikuvitus ja tosi sekoittua, en voi tietää.Uskon todella, että hän näki pappansa, koska näin hänen ilmeensä silloin.

"Tiedämme myöskin, että kaikkina aikoina ja kaikkien kansojen keskuudessa on uskottu kummituksiin; ihminen on kuoleman jälkeen näyttäytynyt, tehnyt itsensä tunnetuksi ei ainoastaan unessa, vaan myöskin hereillä oleville ihmisille täydessä päivänvalossa. Ja tämäkin on puolestaan osoittanut ihmisille, että kuoleman jälkeen on elämää, että vainajat ovat yhä olemassa".

http://www.ruusuristi.net/pages/Tiedostot/Elamaa_kuoleman_jalkeen.pdf

"Siitä on nyt jo yli vuosi...
Minä todella, todella kaipaan sinua isi.
Äiti kertoi, että olet turvassa nyt,
kauniissa paikassa, jota kutsutaan taivaaksi.

Voitko sinä nähdä minut isi?
Kannan kuvaasi mukanani.
Olet parhain isi.

Yritän olla itkemättä...
vaikka äiti sanookin, että se on ihan ok.
Tiedän, ettet halua minun itkevän.
Et koskaan halunnut minun olevan surullinen.
Minä yritän isi, mutta se sattuu.

Onko totta, ettet sinä tule enää kotiin?
Ehkä jonain päivänä?
Voisinnhan minä vierailla luonasi taivaassa,
vai mitä?

Nyt minun aika mennä nyt nukkumaan.
Nukun valot päällä siltä varalta,
että sinä tulet kotiin
ja annat minulle hyvänyön suukon.
Rakastan sinua niin paljon.
Minulla on ikävä sinua isi".