Lipeäkalan voisi nostaa taasen kunniapaikalle joulupöytään - jos ei ihan aattopöytään niin joulupäivän juhlapöytään.
Olen kai jo pariinkin kertaan tarjoillut lipeäkalasta vähän erilaisempia muunnoksia ja varsinkin tätä anjovisvoikastiketta, joka on aivan ihanaa lipeäkalan kanssa. Ohje on ruotsinkokki Mannerströmiltä ja olenpa syönyt sitä hänen paikassaan Göteborgissa. Jos joku käy siellä nyt vuodenvaihteessa, niin pistäytykääpä Sjömagasinetissa, missä on taatusti pohjoismaitten parhaat merenherkut tarjolla.
Nostetaanpa se uudelleen siis pöydälle:
* hienonnettua shalottisipulia
*2 rkl valkoviinietikkaa
*1 rkl valkoviiniä - noin, tai vähän enemmän
*150 gr voita
*muutama anjovis - 4-5
*hiennonnettua tilliä
*hiennonnettua ruohosipulia
*suolaa
*mustapippuria
Kasariin valkoviinietikka, valkoviini ja shalottisipuli. Keitä tovi kokoon ja lisää voi ja anjovikset. Keitä niin, että anjovis sulaa seoksen joukkoon - pieni tuli. Mausta tillillä ja ruohosipulilla ennen tarjolle panoa.
Lipeäkalan valmistus ihan normaaliin tapaan. Kalan kanssa vihreitä herneitä. Paista kuivaksi ja rapeaksi pekoninsiivuja ja murustele niitä lipeäkalan päälle, valele anjovisvoikastike kalan kasteeksi.
Mielestäni on parempi rikkoa vähän joulutraditioitamme ja tehdä lipeäkalasta maukkaampaa näin kuin perinteisellä valkokastikkeella saatikka jättää lipeäkala tyystin pois joulupöydästä.
Eikö?
Lipeäkala
11
2096
Vastaukset
Lipeäkalaan olen jostain syystä suhtautunut vakaalla ja harkitulla epäluulolla koko ikäni. Ehkä syynä oli lapsena kuultu tarina eräästä sukulaisestani, joka poikasena aikoinaan erehtyi juomaan pullosta pyykkilipeää. Tuolloin takavuosina lipeää käytettiin varsin yleisesti valkopyykin pesuaineena. Poikasen ruokatorvi paloi pahasti.Jossain mieleni perukoissa kai olen nähnyt itseni kieriskelemässä tuskaisena lipeäkalan polttaessa nieluani. Tiedä häntä.
Lipeäkalantuskani helpottui hivenen, kun katsoin wikipediasta selityksen mitä tuo ruokalistani peikko ja mustapekka pitää sisällään. Varsinkin kun tuossa netin tietopankissa mainittiin ruoka-aineen sukulaisuus portugalin kansallisruokaan bachalau'hun aloin potemaan orastavaa kiinnostusta.
Kai se tänä vuonna on sitten pakko ottaa haarukka karvaiseen käteen...Olen päässyt elämäni aikana syömään sikäli monta bacalao-ruokaa, että olen alkanut arvostamaan tätä herkkua ihan toisella tavalla. En väitä, etteikö oma jouluinen tapamme valmistaa sitä olisi hyvä, mutta se on taatusti varsin yksipuolinen arvonanto kunnon eväälle.
Kuivakalasta/kalliokalasta olisi varsin moneen vuoden ympäri - siitä on osoituksena Espanjan, Portugalin ja Italiankin keittiön sille antama arvostus. Samat ruoat saa aikaan omasta lipeäkalastamme.
Muistan erään kapakalaruoan, jota tarjottiin alkuruokana eräässä melkoisen arvostetussa barcelonalaisessa klubiravintolassa. Silkkaa likokalaahan se oli, mutta miten mainiosti valmistettu!
Kyse on vain siitä, miten kalansa valmistaa - ja viitsiikö siihen ryhtyä?
- mutta anteeksi
maalaisuuteni, mikä on shalottisipuli ? En suinkaan kuule sitä ensimmäistä kertaa, eipä vaan ole näkynyt sillä nimellä koskaan torin tai kaupan tiskillä.
Voiko sen tilalla käyttää isoa mietoa ns. "salaattisipulia" ?Shalottisipuli on niitä pieniä, miedommanmakuisia sipuleita, joita yleensä myydään sellaisissa pienissä loorissa, jossa on muovi päällä.
Käytetään juuri salaatteihin ja kastikkeisiin. Kaikki vähän miedommat kuin normaalit puna- ja keltasipuli käyvät tähän hyvin. Joissakin kaupoissa on näkynyt jo näitä helmisipuleitakin, jotka ovat aivan erinomaisia kaikkiin tällaisiin ruokiin.
Keltasipulikin käy kun sen silppuamisen jälkeen panee hetkeksi kylmään veteen, jolloin kitkeryys huuhtoutu pois.
- 2 kertaa !
Sinulla on mukavia ehdotuksia ja ajatuksia ruoasta.
En ole yhtä "valistunut" ruoan suhteen, mutta usein takaraivossani on kehitteillä uusia variaatioita tai ihan uuttakin, ei vain variaatioita. Mitä ruokaan tulee tulee, kaikki taitaa jo olla keksitty, jossain päin maapalloa. Välikö sillä, jos oma varaationi on jonkun toistoa, minulle se kuitenkin uusi makuelämys, löytö.
Aina ei suinkaan onnistu hyvin, joskus yllättyy mieluisasti.
Kaksi kertaa testasin lipeäkalaohjeesi.
Ensimmäisen kerran en liottanut pussilipeäkalaa ja lipeän maku olikin aika päällekäyvä. Antamasi ohjeellinen paistoaika oli liian lyhyt minun kaloilleni, annoinkin olla uunissa kauemmin.
Hyvästä kastikeohjeestasi onnistuin tekemään pistävän etikkaisen makuisen, maku kyllä tasaantui voin lisäämisen jälkeen.
Eihän noin pientä nestemäärää millään edes pysty keittämään kokoon, ihmettelin aluksi, vai onko tarkoitus, että nestettä ei jää enää yhtään ?
Toinen versio onnistui:
3-4 rkl valkoviiniä ja 1 rkl valkoviinietikkaa.
Kaloja liotin 6-7 tuntia kylmässä vedessä, maku parani huomattavasti, kala "aukesi", lipeän maku hävisi sopivasti.
Itse kala maistui ihan erilaiselle (hyvälle) liotuksen jälkeen.
Noin 50 minuuttia pidin uunissa.
Tuli hyvää !
Kiitos ohjeesta !
Hyvä ohje !
Teen toistekin !Suuri kiitos palautteesta - se vie aina asioita eteenpäin vaikka tietysti kyse onkin makuasioista.
Lipeäkaloja on kovin erilaisia kaupassa ja itse pidän mahdollisimman kiinteästä kalasta, jonka vuoksi en sitä paljoakaan liottele. Luin tuossa juuri, että yksi konsti poistaa nestettä ja kiinteyttää kalaa on ripotella suolaa kalakimpaleen päälle ja antaa sen vaikuttaa hetken. Suola imee kalasta ulos nestettä ja sitä "lipeänmakua". Sitten kala huuhdellaan.
Se kastike - kyseessä on periaatteessa maustettu voikastike, jossa voi juuri näyttelee pääosaa. Perinteisestihän eräissä resepteissä kalan päälle valutetaan puhdasta sulatettua voita - tässä sitä on myös maustettu sipulilla, viinillä ja happamuutta haettu etikalla, suolaisuus anjoviksilla.
Kun tein itse ensi kerran ihmettelin itsekin kastikkeen vähäistä määrää, mutta lisäämällä viiniä ja voita saa kastiketta "jatkettua" kummasti haluttuun suuntaan. Siksi panin reseptiin tuon valkoviinin: "1 rkl valkoviiniä - noin, tai vähän enemmän". Ohje on suoraan Mannerströmin reseptistä - kuten kerroin - ja eihän sitä suuren gurun reseptiä voi ihan heti ruveta sormeilemaan.
Kiitos, että kokeilit ja hyväksi katsoit.- Sama kokeilija. . .
crudo kirjoitti:
Suuri kiitos palautteesta - se vie aina asioita eteenpäin vaikka tietysti kyse onkin makuasioista.
Lipeäkaloja on kovin erilaisia kaupassa ja itse pidän mahdollisimman kiinteästä kalasta, jonka vuoksi en sitä paljoakaan liottele. Luin tuossa juuri, että yksi konsti poistaa nestettä ja kiinteyttää kalaa on ripotella suolaa kalakimpaleen päälle ja antaa sen vaikuttaa hetken. Suola imee kalasta ulos nestettä ja sitä "lipeänmakua". Sitten kala huuhdellaan.
Se kastike - kyseessä on periaatteessa maustettu voikastike, jossa voi juuri näyttelee pääosaa. Perinteisestihän eräissä resepteissä kalan päälle valutetaan puhdasta sulatettua voita - tässä sitä on myös maustettu sipulilla, viinillä ja happamuutta haettu etikalla, suolaisuus anjoviksilla.
Kun tein itse ensi kerran ihmettelin itsekin kastikkeen vähäistä määrää, mutta lisäämällä viiniä ja voita saa kastiketta "jatkettua" kummasti haluttuun suuntaan. Siksi panin reseptiin tuon valkoviinin: "1 rkl valkoviiniä - noin, tai vähän enemmän". Ohje on suoraan Mannerströmin reseptistä - kuten kerroin - ja eihän sitä suuren gurun reseptiä voi ihan heti ruveta sormeilemaan.
Kiitos, että kokeilit ja hyväksi katsoit.Gurut on guruja, mutta eivät mitään pyhiä ihmisiä sentään !
Siitä voinemme olla samaa mieltä ?
Minä, taatiainen, mutta aika kunnianhimoinen ja hyvin ennakkoluuloton, kaikelle valmis uuden kokeilija, aion tehdä uudenvuodenaaton vierailleni sinun reseptistäsi oman sovelletun versioni lipeäkalasta.
Eikös luovuus ja sovellus ole käyttöä varten ?
Pehmentelen anjoviksia (ja mietoa sipulia) voissa, laitan tillit ja ruohosipulit, jätän sen "kokoonkeittämisvaiheen" etikkoineen kokonaan pois. Ehkä lorautan valkoviiniä korkillisen tai kaksi....
Voi olla, että "terä" menee maulta, mutta vieraani ovat 70-80 vuotiaita nuoria kohteliaita ja sydämellisiä hupakkoja, jotka tuskin valittavat, että joku vaihe jäi pois.
Jos kirpeää kaipaavat, tarjoan joka tapauksessa kylmät kossusnapsit :)
Luovuus ja hulluus, sitä voi toteuttaa monin tavoin muitten ja omaksi onnekseen, eikö vain ? Sama kokeilija. . . kirjoitti:
Gurut on guruja, mutta eivät mitään pyhiä ihmisiä sentään !
Siitä voinemme olla samaa mieltä ?
Minä, taatiainen, mutta aika kunnianhimoinen ja hyvin ennakkoluuloton, kaikelle valmis uuden kokeilija, aion tehdä uudenvuodenaaton vierailleni sinun reseptistäsi oman sovelletun versioni lipeäkalasta.
Eikös luovuus ja sovellus ole käyttöä varten ?
Pehmentelen anjoviksia (ja mietoa sipulia) voissa, laitan tillit ja ruohosipulit, jätän sen "kokoonkeittämisvaiheen" etikkoineen kokonaan pois. Ehkä lorautan valkoviiniä korkillisen tai kaksi....
Voi olla, että "terä" menee maulta, mutta vieraani ovat 70-80 vuotiaita nuoria kohteliaita ja sydämellisiä hupakkoja, jotka tuskin valittavat, että joku vaihe jäi pois.
Jos kirpeää kaipaavat, tarjoan joka tapauksessa kylmät kossusnapsit :)
Luovuus ja hulluus, sitä voi toteuttaa monin tavoin muitten ja omaksi onnekseen, eikö vain ?Toki - ruoanlaitto on taiteen ja tieteen yhdistelmä ilman juurikaan eksakteja sääntöjä.
- eksakteja
crudo kirjoitti:
Toki - ruoanlaitto on taiteen ja tieteen yhdistelmä ilman juurikaan eksakteja sääntöjä.
eksakteja juu
- KaMaJu
eksakteja kirjoitti:
eksakteja juu
Lipeäkalan haju ennen kypsennystä on sellainen että äkkinäinen saatta kauhistua.
Kypsänä on herkullista ja saa monelle nuoruuden mieleen.
Kannattaa kokeilla ja olla säikähtämättä sitä hajua kun pussi avataan. - pari vuorokautta
KaMaJu kirjoitti:
Lipeäkalan haju ennen kypsennystä on sellainen että äkkinäinen saatta kauhistua.
Kypsänä on herkullista ja saa monelle nuoruuden mieleen.
Kannattaa kokeilla ja olla säikähtämättä sitä hajua kun pussi avataan.kylmässä puhtaassa vedessä sekä vaihtaa puhdas vesi usein.niin ei paljon haise.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 445795
- 455305
- 483698
- 133653
Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?
Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise903201- 313126
- 592874
- 572720
- 532370
- 381834