Nykyisin ei edes tapella reilusti kuten 50 ja 60 luvuilla, kun minä olin erään kaupungin katujen ja kapakoitten kunkku. Kymmenittäin voitettuja katu- ja kapakkatappelua, eikä kertaakaan tullut itselle turpiin, vaikka joskus läheltä pitikin.
Vastustajat vain kovenivat, kun maineeni jatkuvasti kasvoi, mutta sehän sopi minulle, sillä painijan taikka nyrkkeilijn nujertaminen vain kasvatti katu- uskottavuuttani.
Nykyjärjellä ajeteltuna se oli tietenkin melkoisen typerää ja lapsellista, sillä siinä olisi voinut käydä itsellekin heikosti, jos joku olisi kostanut vaikka ampumalla, taikka puukottamalla.
Olin ja olen yhä 182 senttinen ja painoa noin 80 kg, eli en ollut mikään bodari taikka lihaskimppu, mutta tappelussa tarvittavat muut ja tärkeimmät avut olivat sitäkin paremmin geeneissä ja myös hyvin treenattuna.
Nykyään potkitaan raukkamaisesti maassa jo makaavia. Silloin ei tullut mieleenkään potkia. Kun vastustaja otti lukua ja oli niin sitkeä, että alkoi nousta vähitellen ylös, niin ainakin minä odottelin kunnes vastustaja oli kunnolla pystyssä ja sen jälkeen vasta jatkettiin.
Minua huvittavat elokuvien monien minuuttien tappelut ja siellä vastaat otetut kovat iskut ja potkut. Käytännössä tappelu on usemmiten ohi jo ensimmäisen kunnon osuman jälkeen. Pää ei kestä paljaan nyrkin iskua kovinkaan hyvin.
On myös harhakäsitys, että isot miehet kestävät paljon paremmin iskuja päähän. Oikeaan kohtaan pään alueelle osuva nyrkinisku ja riittävän kovana pudottaa isonkin miehen. Kaatuessaan väärään kohtaan he yleensä luokkaantuvat vielä lisää.
Asia on todellisuudessa kaduilla ja kapakoissa tapellessa niin, että kerran kunnolla maahan, taikka lattiaan lyöty harvoin enää kykenee voittamaan, sillä se vaikuttaa ihmisen psyykeen ja itseluottamukseen lamauttavasti.
Poliisille eivät turpiinsa saaneet juurikaan niihin aikoihin vasikoineet, vaikka muutama joutuikin vellikuurillekin, kun leukaluut olivat murtuneet. Vain muutama sakko ja yksi ehdollinen, olivat saldona yli kymmenen vuoden ajanjaksolta.
Nykyään istuisin linnassa jos olisin pahoinpidellyt useita kymmeniä, sillä vasikointi on tullut nykyään maan tavaksi, vaikka turpiin saanut olisi itse aloittanut riitelyn ja käynyt ensin toisen kimppuun.
Minun periaatteeni oli aina puolustaa heikompia ja niitä joille porukoissa vittuiltiin, taikka pantiin muuten halvalla. Siitä ne tappelut usein myös alkoivat.
En koskaan aloittanut itse tappelua ja siksi minua myös arvostettiin kaduilla. Viinaa en käyttänyt, sillä se olisi voinut olla hyvinkin syynä ensimmäiseen turpiinsaantiin, jota tietenkin koitin välttää.
Humalaisella ovat nimittäin luulot omista kyvyistään paljon suuremmat kuin kyky tapella tehokkaasti.
Ei siihen aikaan edes puhuttu psykologiasta, taikka muusta nykyajan humpuukista, vaikka silloinkin ihmisiä tapettiin ja kuoli onnettomuuksissa aivan kuten nykyäänkin.
Nykyajan lapset ja nuoret kasvatetaan jo kotona valittajiksi ja kantelijoiksi. Äidit ovat kouluissakin varsinaisena riesana kun heidän kullannmurujaan ei kohdella äidin mieleisesti.
Sain itse kotona aina selkääni, kun tein sellaista, mistä kotona oli jo kielletty. Lähes samaa fyysistä kurittamista jatkoin myös kolmelle pojalleni.
He ovat ottaneet muutamat saamansa selkäsaunat myöhemmin aivan oikeutettuna ja arvostamme toisiamme, kuten minäkin arvostan jo kuollutta isääni.
Löysä kuri kotona, eikä kunnon rangaistuksia, vähän aikaa lapsille, opettajien valtuuksien radikaali vähentäminen räyhäävien ja häiriköivien lasten suhteen ovat saaneet aikaan ilman muuta myös koulukiusaamista, joka jäljet ovat olleet todella ikäviä.
Kun minä oli kuolussa, niin opettajia vastaan ei liiemmin pullikoitu, taikka tuli karttakepistä ja sen jälkeen nurkkaan koko tunniksi, taikka jälki-istuntoon.
Kun tiesi jo etukäteen mitä pullikointi tunnilla taikka koulun pihamaalla toisi tullessaan, niin eipä siinä paljoa huvittanut tehdä sellaista, mistä opettaja saattoi hermostua.
Kova, mutta oikeudemukainen kuri kasvattaa oikeita miehiä. Kurin löysäämisestä ja aiheettomasta lellimisellä kasvatetaan päin vastaisia miehiä, joita nämä mummojen potkijat ja maassa potkijat kaduilla ovat.
Vastustajat vain kovenivat, kun maineeni jatkuvasti kasvoi, mutta sehän sopi minulle, sillä painijan taikka nyrkkeilijn nujertaminen vain kasvatti katu- uskottavuuttani.
Nykyjärjellä ajeteltuna se oli tietenkin melkoisen typerää ja lapsellista, sillä siinä olisi voinut käydä itsellekin heikosti, jos joku olisi kostanut vaikka ampumalla, taikka puukottamalla.
Olin ja olen yhä 182 senttinen ja painoa noin 80 kg, eli en ollut mikään bodari taikka lihaskimppu, mutta tappelussa tarvittavat muut ja tärkeimmät avut olivat sitäkin paremmin geeneissä ja myös hyvin treenattuna.
Nykyään potkitaan raukkamaisesti maassa jo makaavia. Silloin ei tullut mieleenkään potkia. Kun vastustaja otti lukua ja oli niin sitkeä, että alkoi nousta vähitellen ylös, niin ainakin minä odottelin kunnes vastustaja oli kunnolla pystyssä ja sen jälkeen vasta jatkettiin.
Minua huvittavat elokuvien monien minuuttien tappelut ja siellä vastaat otetut kovat iskut ja potkut. Käytännössä tappelu on usemmiten ohi jo ensimmäisen kunnon osuman jälkeen. Pää ei kestä paljaan nyrkin iskua kovinkaan hyvin.
On myös harhakäsitys, että isot miehet kestävät paljon paremmin iskuja päähän. Oikeaan kohtaan pään alueelle osuva nyrkinisku ja riittävän kovana pudottaa isonkin miehen. Kaatuessaan väärään kohtaan he yleensä luokkaantuvat vielä lisää.
Asia on todellisuudessa kaduilla ja kapakoissa tapellessa niin, että kerran kunnolla maahan, taikka lattiaan lyöty harvoin enää kykenee voittamaan, sillä se vaikuttaa ihmisen psyykeen ja itseluottamukseen lamauttavasti.
Poliisille eivät turpiinsa saaneet juurikaan niihin aikoihin vasikoineet, vaikka muutama joutuikin vellikuurillekin, kun leukaluut olivat murtuneet. Vain muutama sakko ja yksi ehdollinen, olivat saldona yli kymmenen vuoden ajanjaksolta.
Nykyään istuisin linnassa jos olisin pahoinpidellyt useita kymmeniä, sillä vasikointi on tullut nykyään maan tavaksi, vaikka turpiin saanut olisi itse aloittanut riitelyn ja käynyt ensin toisen kimppuun.
Minun periaatteeni oli aina puolustaa heikompia ja niitä joille porukoissa vittuiltiin, taikka pantiin muuten halvalla. Siitä ne tappelut usein myös alkoivat.
En koskaan aloittanut itse tappelua ja siksi minua myös arvostettiin kaduilla. Viinaa en käyttänyt, sillä se olisi voinut olla hyvinkin syynä ensimmäiseen turpiinsaantiin, jota tietenkin koitin välttää.
Humalaisella ovat nimittäin luulot omista kyvyistään paljon suuremmat kuin kyky tapella tehokkaasti.
Ei siihen aikaan edes puhuttu psykologiasta, taikka muusta nykyajan humpuukista, vaikka silloinkin ihmisiä tapettiin ja kuoli onnettomuuksissa aivan kuten nykyäänkin.
Nykyajan lapset ja nuoret kasvatetaan jo kotona valittajiksi ja kantelijoiksi. Äidit ovat kouluissakin varsinaisena riesana kun heidän kullannmurujaan ei kohdella äidin mieleisesti.
Sain itse kotona aina selkääni, kun tein sellaista, mistä kotona oli jo kielletty. Lähes samaa fyysistä kurittamista jatkoin myös kolmelle pojalleni.
He ovat ottaneet muutamat saamansa selkäsaunat myöhemmin aivan oikeutettuna ja arvostamme toisiamme, kuten minäkin arvostan jo kuollutta isääni.
Löysä kuri kotona, eikä kunnon rangaistuksia, vähän aikaa lapsille, opettajien valtuuksien radikaali vähentäminen räyhäävien ja häiriköivien lasten suhteen ovat saaneet aikaan ilman muuta myös koulukiusaamista, joka jäljet ovat olleet todella ikäviä.
Kun minä oli kuolussa, niin opettajia vastaan ei liiemmin pullikoitu, taikka tuli karttakepistä ja sen jälkeen nurkkaan koko tunniksi, taikka jälki-istuntoon.
Kun tiesi jo etukäteen mitä pullikointi tunnilla taikka koulun pihamaalla toisi tullessaan, niin eipä siinä paljoa huvittanut tehdä sellaista, mistä opettaja saattoi hermostua.
Kova, mutta oikeudemukainen kuri kasvattaa oikeita miehiä. Kurin löysäämisestä ja aiheettomasta lellimisellä kasvatetaan päin vastaisia miehiä, joita nämä mummojen potkijat ja maassa potkijat kaduilla ovat.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoita novelli, siitä voisi tulla ihan luettava...
Ihan oikeasti;)
Amazing !