Individualismi vai kollektivismi.
Kumpi on parempi vaihtoehto ja miksi?
Itse olen individualisti ja vaikkei tämä varsinaisesti kosketakkaan ateismia sinänsä, tosin ei kosketa kyllä mikään muukaan, niin haluaisin kysellä mitä palstan lukijat ovat mieltä kyseisestä aiheesta.
Kumpi on parempi vaihtoehto ja miksi?
Itse olen individualisti ja vaikkei tämä varsinaisesti kosketakkaan ateismia sinänsä, tosin ei kosketa kyllä mikään muukaan, niin haluaisin kysellä mitä palstan lukijat ovat mieltä kyseisestä aiheesta.
Vastaukset 20
Vanhimmat
että yksilöllisyys eli persoonallisuus, joka on itselleen sopivassa yhteisössä osana sitä, on täydellinen olotila minulle.
Tajusin sen justiin viikonloppuna. Mulla on sellainen yhteisö, mutta olen ollut muutaman vuoden poissa sieltä ja yksilöllisyyteni on ollut hieman ikävissään sen takia. Miesystäväni sen kiteytti sanomalla että "tämä on sun henkinen koti". Se kyllä kolahti kun se on niin totta. Henkisellä en tietenkään tarkoita mitään yliluonnollista, vaan sitä että ihminen sopii johonkin ympäristöön paremmin kuin muualle. Tekee mieli jo alkaa pakkaamaan kamoja. Sinnehän näytän olevan menossa takaisin, ja lisäksi aina kun käyn siellä puolitututkin pyytävät muuttamaan takaisin. Se on hyvin koskettavaa.
Itse olen varsin paljon miettinyt tätä nimeno maista kysymystä ja päädyin individualismiin siitä syystä että vaikka otetaan minkä kokoinen yhteisö jokainen yhteisö koostuu yksilöistä jotka muodostavat ryhmän, kokoonpanon, yhteisön taikka sitten yhteiskunnan.
Minä olen individualisti sen takia että tunnistan jokaisen yksilön yksilöllisyyden riippumatta siitä missä yhteisössä taikka rymhässä hän sitten on osana.
Mitä tulee henkisyyteen niin ymmärrän kyllä mitä tarkoitat mutta minulle koko sana saa aikaiseksi päänsärkyä ja pyrin välttämään sitä mahdollisimman tarkasti.
"Itse olen varsin paljon miettinyt tätä nimeno maista kysymystä ja päädyin individualismiin siitä syystä että vaikka otetaan minkä kokoinen yhteisö jokainen yhteisö koostuu yksilöistä jotka muodostavat ryhmän, kokoonpanon, yhteisön taikka sitten yhteiskunnan."
Joilla on yhteiset säännöt ja toimintaperiaatteet sekä asioita, joita voi hoitaa vain ryhmänä. Eiköhän ryhmä joudu olemaan käytännön syistä molempia periaatteita käyttävä.
Syystä että jokainen yksilä tämän tietyn ryhmän sisällä omaa ryhmän oikeuksista huolimatta omat henkilökohtaiset oikeudet joita ryhmällä ei ole oikeus kumota.
Kyse ei olekkaan siitä mitä ryhmä voi ryhmänä saavuttaa taikka mitä hyötyä ryhmästä taikka järjestöstä voi olla. En myöskään tarkoita että ryhmien ja järjestöjen muodostaminen olisi jotenkin haitallista.
Tarkoitan että huolimatta muodostetusta ryhmästä yksilöillä on olemassa yksilöllisiä oikeuksia ja jokainen yksilö ryhmästään huolimatta on tunnustettava yksilöksi ja persoonaksi.
"En sekoittanut."
Meinasin vain sitä, että käytännössä tehdään kompromissisekoitus.
"Syystä että jokainen yksilä tämän tietyn ryhmän sisällä omaa ryhmän oikeuksista huolimatta omat henkilökohtaiset oikeudet joita ryhmällä ei ole oikeus kumota. "
Eikös tämä kuitenkin toimi toiseen suuntaan. Ryhmä määrittelee jäsenilleen oikeuksia, joiden yli ei voi jyrätä yksilön oikeuksien nojalla. Eikä yksilö voi kumota ryhmän oikeuksia.
"Eikös tämä kuitenkin toimi toiseen suuntaan."
Eikös tämä toimi MYÖS toiseen suuntaan.
Oli ryhmä kuitenkin kuinka iso yksilöt jotka ovat osana tätä ryhmää määrittävät mitä oikeuksia tällä ryhmällä on ei toisinpäin.
Ryhmä saa siis oikeutensa yksilöiltä jotka muodostavat kokonaisuuden, ryhmän, mutta siitä huolimatta säilyttävät oman yksilöllisyytensä ja oikeudet omaan persoonaan ja yksilöllisyyteen riippumatta siitä mihin kokonaisuuteen he ottavat osaa.
kun siinä on niin paljon eri yksityiskohtia mietittävänä.
Kollektiivisuus saattaa olla vankila, mutta myös turva. Ei ole hyvä, jos yksilöllisyyttä aletaan kahlita joidenkin keksimien sääntöjen mukaan. Siitähän paljon on kyse juuri uskonnoissa.
Kysymys ei ehkä kuitenkaan ole vaikea siinä on vaan paljon mietittävää ja olen itse pohtinut tätä kyseistä seikkaa varsin paljon.
Minulle kollektiivisuus ei ole vaihtoehto johtuen siitä että minä en näe ryhmää taikka yhteiskuntaa kokonaisuutena vaan yksilöiden muodostamana järjestelmänä.
Uskonnot ovat varsin kollektiivisia varsinkin monoteistiset uskonnot johtuen nimen omaan siitä etteivät ne omaa minkäänlaisia vaihtoehtoja.
Kollektiivisissa järjestelmissä valtuudet eivät ole kollektiivisesti jakautuneet vaan valta tehdä, no oikeastaan mitä tahansa, on annettu jollekkin tietylle henkilölle taikka eliitille.
Totalitarismi on tässä varsin sopiva kuvaus.
yhteisöllisyyttä. Onhan siinä hyvätkin puolensa, jos se siis toimisi. Eli olisi hyväksi kaikille jäsenilleen. Mutta kuten monissa lahkoissa on käynyt ilmi, niin ne ovat muutamien pomojen hallitsemia yhteisöjä, joissa ei erilaisuutta suvaita, eikä varsinkaan kritiikkiä.
Olen nuoruuteni asunut pienessä kyläyhteisössä, eikä se ollut kivaa ollenkaan. Eikä varsinkaan sen jälkeen, kun en sopeutunut muottiin. Sanomista tuli ja sehän ei ole sopivaa.
Kaupungissa asuminen on siitä hyvä, että täällä ei tarvitse olla kenenkään silmätikkuna ja saa olla omassa rauhassaan, jos siltä tuntuu.
Jossain kollektiivissa asuminen ei olisi koskaan ollut minun juttuni. Kaksin asuminenkin tuottaa joskus hankaluuksia. Kyllä se niin tuppaa menemään, että missä on kymmenenkin ihmistä kasassa, niin hierarkia alkaa jo muodostua melko nopeasti.
Kokemuksia kiinalaisista: ei tarvitse olla kymmentäkään yliopistolla vaan ainoastaan kolme kiinalaista samassa tohtoriryhmässä, niin alkaa hierakiaa syntymään.
Hehän ovat erittäin kollektiivisia.
Uskonnot ylipäätään ovat yhteisöllisiä eikä minulla oikeastaan ole mitään sitä vastaan.
Yhteisöt ovat hyödyllisiä myös yksilöille jotka siihen kuuluvat se mitä uskonnot oman yhteisönsä sisällä tekevät on kuitenkin se minkä takia uskonnolliset yhteisöt eivät ole hyviä vaikka ne näyttävätkin noin numeraalisesti toimivan.
Uskonnolliset yhteisöt eivät toimi yhteisössä olevien yksilöiden hyväksi vaan yhteisön taikka ryhmän hyväksi. Mitään ryhmää ei kuitenkaan varsinaisesti ole olemassa jolloin tämä yhteisö hyödyttää jotakin tiettyä/ tiettyjä yksilöitä jotka päättävät siitä miten ryhmä itsessään toimii.
Uskonnoissa yhteisön johtajaksi asetetaan jokin jumala/ jumalat, koska varsinaisesti mitään tälläistä päätöksen tekijää ei ole olemassa varsinainen valta päättää siirtyy yhteisön johtohahmolle kuten Paaville taikka mikä ikinä onkin ylin johtava elementti yhteisön sisällä.
Tätä samaa mallia on käytetty sekä uskonnollisiin että uskonnottomiin tarkoitukseen kuten Natsi Saksassa, Neuvostoliitossa, Maon Kiinassa ja nykyään islamistisissa valtioissa joissa Koraania käytetään laki kirjana.
Ääri sosialistisissa taikka kommonistisissa valtiojärjestelmissä kollektiivisuus on yksi perus tekiöistä.
Itse en arvosta kovinkaan korkealle kulttuuria taikka järjestelmää jossa yksilö on uhrattavissa kokonaisuuden hyväksi.
Hiukan toisenlaisista ympyröistä on kokemusta.
Mutta usein ihan huomaamatta joku valitsee itsensä pomoksi. Työyhteisöt ovat usein sellaisia. Vaikka olisi ihan samassa asemassa olevia työntekijöitä, niin jostain kumman syystä se porukka hajoaa kahteen tai kolmeen klikkiin.
Ne voivat olla vaikeita paikkoja jollekin aralle ihmiselle, jota pomon lisäksi pompottaa ryhmän epävirallinen kymppi.
Periaatteessa molemmissa jokin asetetaan jonkin edelle, eikä arvoa anneta sille, että yhteisön tuki on ensiarvoisen tärkeä yksilön tekemisten onnistumisen kannalta.
... minusta tässä on kysymys jatkumosta, jossa kumpikaan ääripää ei ole paras mahdolinen tila.
Tarvitaan kumpaakin. Ja elämä on yleensä tasapainoilua näiden välillä.
Kysymys ei olekkaan siitä etteikö yhteisöjen olemassaolosta ole mitään hyötyä eikä siitä että yhteisöllisyys olisi jotenkin haitallista.
Kysymys on siitä että onko yhteisöllä oikeus mielivaltaisesti ja täysin rajoituksetta oikeus antaa ja ottaa pois yksilöiden oikeuksia.
Riippumatta mistä yhteisöstä ja päämäärästä on kyse jokainen yhteisö voidaan jakaa yksilöihin jotka toimivat tämän päämäärän saavuttamiseksi.
Otetaan esimerkiksi jokin suuryritys.
Vaikka tämä yritys X toiminnallaan palkkaa huomattavan määrän työntekiöitä jokainen tämän yrityksen X työntekijä on oikeutettu omiin yksilöllisiin oikeuksiinsa. Työstä maksetaan palkka jokaiselle yksilölle erikseen jolloin työpanos muutetaan valuutaksi mutta yrityksellä X ei ole oikeutta muodostaa kollektiivista tiliä jolle kaikki sen tuottama hyöty kerätään.
Riippumatta siis siitä että kaikki yrityksen X työntekijät tekevät työtä yrityksen X hyväksi he hyödyttävät myös itseään ja säilyttävät omat yksilölliset oikeutensa joihin yrityksellä X ei ole oikeutta puuttua.
Mitä tulee yhteisön tukeen yksilön onnistumisen kannalta niin olen osittain samaa mieltä kanssasi. Yhteisöjen tuki on hyödyllistä muttei ensiarvoista. Ensiarvoisen tärkeää on se että kyseinen yksilö haluaa toimia myös itsenäisesti oman hyvinvointinsa hyväksi eikä ainoastaan oleta että ympäröivä yheisö pitää huolen kaikista hänen tarpeistaan, huolimatta siitä mitä hän itse asiansa hyväksi tekee tai on tekemättä.
Äärimmäisyyksiin vietynä mikätahansa toiminta on haitallista tässä olen samaa mieltä.
En kuitenkaan voi hyväksyä perus periaatetta joka kollektivismista löytyy. Ryhmä, järjestö taikka yhteisö ei ole yksi kokonaisuus vaan muodostuu aina yksilöistä.
"Kysymys on siitä että onko yhteisöllä oikeus mielivaltaisesti ja täysin rajoituksetta oikeus antaa ja ottaa pois yksilöiden oikeuksia."
Voisi myös esittää kysymyksen, onko yksilöllä velvoitteita yhteisöään kohtaan mielivaltaisesti ja täysin rajoituksitta. Haetko absoluuttista totuutta? Jokainen yhteisöhän jakaa oikeudet tavallaan.
Yhteisö pysyy yhteisönä silloinkin kun sen jäsen tai jäsenet sooloilee. Yhteisö vain siinä heikkenee.
"Yhteisöjen tuki on hyödyllistä muttei ensiarvoista. Ensiarvoisen tärkeää on se että kyseinen yksilö haluaa toimia myös itsenäisesti oman hyvinvointinsa hyväksi"
Noita ei kannata asettaa tärkeysjärjestykseen. On helppo ymmärtää, että oma motiivi on ensiarvoisen tärkeää menestyäkseen haluamassaan tehtävässä. Vaikeammin ymmärrettävää on se, kuinka tärkeä ympäristön - tiimin tuki tässä on. Se on enemmän kuin hyödyllistä.
"eikä ainoastaan oleta että ympäröivä yheisö pitää huolen kaikista hänen tarpeistaan, huolimatta siitä mitä hän itse asiansa hyväksi tekee tai on tekemättä."
Yhteisö, joka ei saa tuollaista käytöstä loppumaan, ei menesty. Yksilö pilaa yhteisön menestymismahdollisuuden.
>> Voisi myös esittää kysymyksen, onko yksilöllä velvoitteita yhteisöään kohtaan mielivaltaisesti ja täysin rajoituksitta. > Haetko absoluuttista totuutta? > Jokainen yhteisöhän jakaa oikeudet tavallaan.> Vaikeammin ymmärrettävää on se, kuinka tärkeä ympäristön - tiimin tuki tässä on. Se on enemmän kuin hyödyllistä. > Yhteisö, joka ei saa tuollaista käytöstä loppumaan, ei menesty. Yksilö pilaa yhteisön menestymismahdollisuuden.