Hei. Olen syönyt nyt puoli vuotta Marevan lääkkeitä, olen 17-vuotias. Nyt joudun sitten syömään vielä ainakin 0,5-2 vuotta noita lääkkeitä, ellen sitten lopun elämää.
Haluaisin tietää, että kuinka paha on juoda alkoholia näiden lääkkeiden kanssa? Harrastin alkoholin juomista ennen (kyllä olen nuori, älkää tulko arvostelemaan), enkä tahdo syrjäytyä minulle läheisistä ihmisistä sen takia, etten tykkää olla yksin selvinpäin kännisten seurassa. Läheisimmät ystäväni juovat lähes joka viikonloppu, enkä ehdi yleensä nähdä heitä arkisin.
Tykkään juoda, ihan huvin vuoksi. Välillä on kiva tyhjentää aivot ihan kokonaan kaikesta paskasta mitä nyt elämässäni tapahtuukaan. Pelottaa, että joudun syödä marevan lääkkeitä lopun elämääni, se olis pahin pelkoni. Vaikka olen ollut jo puoli vuotta selvänä, ei ole mulle tullut sellasta ajatusta kunnolla että "kyllä mä selvinpäin voin olla, tosi kivaa", lähinnä vituttaa kun jään ulkopuolelle kaikista porukoista. Niin on käynyt mulle pienempänäkin, enkä todellakaan tahdo kokea sitä uudelleen, mieluumin vaarannan vaikka fyysistä terveyttänikin, kuin että olen henkisesti sairas ja onneton (masentunut syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä).
Anteeksi jos olen liian nuori kirjoitellakseni tänne tämmösiä juttuja, mutta kaipaisin oikeasti apuja saman kokeneilta. Tämän ikäinen ei kuitenkaan ehkä uskalla kysyä ihan lääkäreiltä että "saanko ryypätä", "haittaako jos juon alkoholia", varmasti tulis kommenttia iästäni, ei kiitos.
Kokemuksia? Kiitos jo valmiiksi vastauksista.
Haluaisin tietää, että kuinka paha on juoda alkoholia näiden lääkkeiden kanssa? Harrastin alkoholin juomista ennen (kyllä olen nuori, älkää tulko arvostelemaan), enkä tahdo syrjäytyä minulle läheisistä ihmisistä sen takia, etten tykkää olla yksin selvinpäin kännisten seurassa. Läheisimmät ystäväni juovat lähes joka viikonloppu, enkä ehdi yleensä nähdä heitä arkisin.
Tykkään juoda, ihan huvin vuoksi. Välillä on kiva tyhjentää aivot ihan kokonaan kaikesta paskasta mitä nyt elämässäni tapahtuukaan. Pelottaa, että joudun syödä marevan lääkkeitä lopun elämääni, se olis pahin pelkoni. Vaikka olen ollut jo puoli vuotta selvänä, ei ole mulle tullut sellasta ajatusta kunnolla että "kyllä mä selvinpäin voin olla, tosi kivaa", lähinnä vituttaa kun jään ulkopuolelle kaikista porukoista. Niin on käynyt mulle pienempänäkin, enkä todellakaan tahdo kokea sitä uudelleen, mieluumin vaarannan vaikka fyysistä terveyttänikin, kuin että olen henkisesti sairas ja onneton (masentunut syrjäytymisestä ja yksinäisyydestä).
Anteeksi jos olen liian nuori kirjoitellakseni tänne tämmösiä juttuja, mutta kaipaisin oikeasti apuja saman kokeneilta. Tämän ikäinen ei kuitenkaan ehkä uskalla kysyä ihan lääkäreiltä että "saanko ryypätä", "haittaako jos juon alkoholia", varmasti tulis kommenttia iästäni, ei kiitos.
Kokemuksia? Kiitos jo valmiiksi vastauksista.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ensimmäinen ajatus on että pystyy muistamaan lääkkeen ottamisen ajat
siis juu, kyllä mä muistan ottaa niitä lääkkeitä, ei siinä mitään ongelmaa. kuitenkin sillein aika päivällä ne/sen aina otan, ettei se sijoittuis silleen sen juomisen ajoille.
Lääkkeen ohjeessa sanotaan, että pari olutta tai lasi viiniä ruuan kanssa ei haittaa.
Mutta sitä enemmän ei oikein voi ryypiskellä.
Paitsi, että se pistää inr-tason sekaisin, niin se on myös ihan vaarallistakin, koska marevan ja alkoholi yhdessä ohentavat verta entisestään ja sehän aiheuttaa vuotoriskin.
Ja se vuotoriski on, vaikka et mitenkään loukkaisi itseäsi, koska voi tulla esim. sisäisiä verenvuotoja, mahassa, päässä...ihan vain siitä syystä, että veri ei hyydy, vaan tulee läpi.
Lääkken ottamisen ajankohdalla ei ole mitään väliä sen suhteen, voiko juoda vai ei, et myöskään voi ajatella, että jätät lääkkeen tänään ottamatta ja sitten voit juoda.
INR laskee "normaali-ihmisen" tasolle hiljalleen parin viikon ajan, vaikka lopettaisi lääkkeen oton kokonaan.
Marevania ei määrätä ihan pikkuseikkojen vuoksi, joten ota asia vakavasti, kyse on kuitenkin terveydestäsi, elämästäsi.
Nuorena sitä ei vain osaa laittaa asioita oikeaan arvojärjestykseen, kun porukka vetää mukaansa.
Ymmärrettävää kyllä.
Niin, en tietenkään halua vaarantaa terveyttäni, tai olla tyhmä tekemällä niin. Mutta en myöskään halua syrjäytyä, jäädä porukoitten ulkopuolelle. Ja tiedän kyllä että kavereita voi hankkia muidenkin harrastuksien kautta, mutta ei se niin helppoa ole. Ja kyllä niitä KAVEREITA voi hankkia ties mistä, mutta ystäviä heistä harvoin tulee. Ja nämä harvat ystävät joita mulla on, juovat usein.
Mua välillä kyllä pelottaa ottaa se 1-2 annostakin, kun tuntuu että sekin nousee mulle päähän. Normaalia? Vaikuttaako lääkitys niin vahvasti että nousee nopeammin pienempi määrä päähän?
Itse,silloin harvoin, kun jotain otan, niin olen todella varovainen.
Voin mennä sekaisin parista kulauksesta kaljaa, tai sitten kaksi lasia viiniäkään ei tunnu missään. Alkoholin vaikutus vaihtelee ja on joka"juonti kerralla" erilainen. Lisäksi"juomisen" pitää olla hyvin, hyvin hidastahtista, esim.yksi kalja/2 h, koska täytyy kokoajan kuulostella kroppaansa, miten se reagoi milläkin kertaa.
Kerran otin kulauksen(n.½ desiä!) lonkeroa ja sen jälkeen humahti päässä ja rinnassa ja ilta oli pilalla, olin ihan muissa maailmoissa ja olo tuli todella epämiellyttäväksi.
Välillä tosiaan pienikin määrä tekee humalan tapaisen tilan, mutta pelottavan siitä tekee se, että aivot toimii ja tietää, että on selvinpäin.
Tähän liittyy minulla aina se, että sydän lyö tiheästi ja lyönnit tuntuvat voimakkaina rinnassa ja kaulassa, pelottavina, ikäänkuin suonet pullistelisivat.
Ja jotain sellaistahan se onkin varmaan...ainakaan ei silloin tunnu yhtään terveeltä olo.
Jos pystyt pitämää hauskaa ilman humalaa, niin voit olla erottumatta porukasta sillä, että juot sitä yhtä tai kahta kaljaa koko illan. Sillä voit hämätä muita ja "esittää", niin ei tarvitse selitellä muille.
Tosin, eihän se tunnu samalta, mutta jotain korviketta juomiselle on vaan keksittävä. kun se ei kerran ole sallittua.
Mun on kyllä kans helppo sanoa noin, koska en ikinä ole ollut innokas juomaan humalaan itseäni, eikä viina ole maistunut. Joten erottautuminen siitä vähästä juonnista ei ole ollut vaikeaa.
Marevan-lääkityksen takia ei kenenkään ole pakko alkaa absolutistiksi. Itse söin marevaneja ollessani 18-21-vuotias ja tuona aikana tuli kyllä elettyä hurjaa aikaa ja alkoholia kului runsaasti, joten nyt jälkeenpäin voin vain ihmetellä miksi inr-arvot olivat kuitenkin pääosin hoitotasolla, vaikka juuri alkoholin sanottiin ohentavan verta entisestään.
että ei käynyt mitään.
venäläinen ruletti on suunnilleen yhtä turvallista.