Tämän palstan suosio

”mutta mediassa siitä ei puhuta vakavasti”

Oletko seurannut TV7:mää? Kristillinen kanava, joka kulkee vastavirtaa tässäkin asiassa.

Ruotsissa on ollut ja on kanava 4 , jossa on hyvin tätä asiaa koskeva- asia, suomeksi kummittelu. Kaikki totta ja monta kertaa todistettu olevan totta.
Kuinka on meidän tieto? Onko meillä vain tämä ruumis (keho) vain on toinen ympärillä, jota emme tiedä. Eräisiin kiinalaisiin parannus oppeihin perustuen meillä olisi toinen "ruumis".

kiinnostunut tästä kuolemanjälkeisestä elämästä aiheena, ei vain sopivan tuntuista keskusteluseuraa helposti saatavissa. Minä en koskaan ole sitä pitänyt huuhaana, koska äitini puolelta enneunet ym. ovat kulkeneet jo usean sukupolven mukanamme. Se on ollut siis meillä luontevaa. Siis se että on tässä elämässä sittenkin jotain selittämätöntä, minkä tiedostaminen auttaisi huimasti ihmisiä tässä nykyisessä elämässään ja aikanaan sitten kuolemassaankin. Ei olisi pelkoja ja voisi rauhallisin mielin edetä vanhuuteen tai jos sinne asti ei pääse, niin sekään ei ole kaiken loppu. Mutta jokaisella on vapaa valinta siihen mitä uskoo ja haluaa uskoa. Itsekin vuosien saatossa erkaannuin näistä asioista, menin naimisiin, sain lapsia jne. elämän täyttivät elämän ruuhkavuodet, ja täyttävät vieläkin, mutta jostain syvältä sisältä kumpuaa uudelleen nyt taas halu etsiä vastauksia kysymyksiin ja olenkin lukenut paljon kirjallisuutta aiheesta, varsinkin juuri uudelleensyntymisestä ja karman laista. Ja samalla palannut niiden ajatusten ääreen, mitkä ovat olleet minussa jo lapsesta, mutta ainainen materian perässä juoksu ja elämän hektisyys saivat vain kauemmaksi minut niistä. Ja nyt tosiaan tiedän mistä tässä jo pitkään kokemani sisäinen tyhjyys johtui, olin hukannut vaan jotain tosi oleellista minuun kuuluvaa. Siis paras joululahja tälle vuodelle, on tämä sisäinen rauha mitä näiden asioiden äärelle palattuani sain. Ja mikä ihaninta, mieheni kanssa on voitu jutella mukavasti näistä asioista, eikä hän pidä minua lainkaan pöllönä. Eilen hän tokaisikin minulle, että mehän ollaan taas kuin vastarakastuneet (16 vuotta yhteiselämää)! Ja korostan nyt vielä, että en koskaan ole ollut mikään suuri uskovainen, sellainen henkilö, joka käy usein kirkossa, hengellisissä kokouksissa, lukee paljon raamattua, tunnustaa uskoaan julkisesti, olen ihan tavallinen suomalainen nainen, heikkouksineni ja kaikkine piirteineni ja siksi tämä onkin niin vapauttavaa. Voin uskoa itse mihin haluan. Lisäksi eihän tämä uskoni ihan puhdasta luterilaista oppia noudatakaan, taitaa olla sekoitus monia uskontoja ja omaa uskoa. Elämä on siis kaikkine piirteineen mahtavaa oppia!