Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, viimeksi tänä aamuna.
Huomaan vasta-argumenteista, että globaaliin markkinatalouteen jotenkin uskonomaisesti suhtautuvat eivät usein näe sen niitä vaikutuksia, jotka tukahduttavat (markkina)talouden toiminnan. Vedotaan myös siihen, että teollinen kehitys ja yritysten rakenne on aivan toinen kuin 20 -luvulla, jolloin viimeksi yritettiin globalisaatiota. Lisäksi suoritetaan vertailuja suljettuihin talouksiin, aivan kuin maailmassa ei olisi muusta kokemusta kuin globaalista, täysin avoimesta markkinataloudesta ja suljetuista talouksista.
Markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä. Renki tarvitsee selkeät ohjeet, valvonnan ja kurin. Markkinatalous ilman pelisääntöjä, valvontaa ja ohjausta ei ratkaise kaikkia ongelmia.
Globaalit, vapaasti toimivat markkinat johtavat keskittymiseen, yhä suurempiin yksiköihin. Suurella on varaa mainostaa, suurella on varaa patentoida ja mallisuojata, suurella on varaa testauttaa tuotteet direktiivien ja sertifikaattien mukaisiksi ja lobata direktiivit sekä sertifikaatit itselleen mieluisaksi ja niin kalliiksi, ettei niihin ole uusilla, aloittavilla, pienillä kilpailijoilla varaa, eikä isoja kilpailijoita synnytetä, koska rahoitusmarkkinat ovat keskittyneessä bisneksessä toimivien, markkinoita hallitsevien tahojen käsissä.
Suuret kaappaavat pienempiä kilpailijoita rahalla ja lopulta tukahduttavat kilpailun edellämainituilla keinoilla. Globaalin talouden avautumisvaiheessa suuremmat yksiköt siirtävät kustannustehokkuutensa hintoihin, jolloin ne saavat myös kuluttajat ostamaan tuotteitaan ja pienemmät kilpailijat kuolevat.
Kun globaalit pelurit ovat kasvaneet tarpeeksi suureksi, ei enää ole merkittäviä kilpailijoita, eikä helpolla tule juuri esim. direktiivien vuoksi, jotka yltävät myös palvelupuolelle erilaisten sertifiointien ym. kautta. Lisäksi jättimäiset pelurit halllitsevat vähitellen myös rahamarkkinoita ja mainontaa. Kun tähän vaiheeseen on päästy, alkaa lehmän lypsäminen ja yrityksillä ei ole tarvetta siirtää kustannustehokkuushyötyä kuluttajille, sen sijaan työvoima pistetään kilpailemaan entistä verisemmin työpaikoista. Joka muuta väittää, ei ole seurannut talouselämää, koska tämä kehityshän näkyy selkeästi jo suuryritysten katteissa ja tuloksissa. Markkinoiden valtauksien ja yksikkökoon kasvun vaiheessa katteet on tiukilla ja tulokset ja osingot pieniä, mutta kun kilpailusta on pääosin päästy, katteet ja tulokset paisuvat valtaviksi. Yksittäisen yrityksen kannaltahan tämä on tietysti hyväksyttävä tavoitetila, mutta kansantalouden toiminnan kannalta myrkkyä silloin, kun kilpailu on nujerrettu. Yritykset eivät voi toimivassa markkinataloudessa ja kilpailutilanteessa saavuttaakaan huimia katteita, tuloksia ja osinkoja noin laajassa ja yleisessä mittakaavassa. Yksittäiset poikkeamat esim. tuotteiden uutuusarvon aikana ovat toki mahdollisia silloinkin.
Jokaisen asioita pohtivan pitäisi ymmärtää kansantalouden periaatteita, tuotantosektorin, kulutussektorin, kansantalouden tulonjaon jne. periaatteita. Jokainen, joka ymmärtää riittävästi kansantaloudesta, tajuaa ettei kansan- ja maailmantalous voi toimia pitkään ajautumatta vakavaan kriisiin, jos kulutussektorille ei tule velatonta ostovoimaa riittävästi tuotantoon nähden ja vielä oikealla tavalla jakautuneena. Pääomien keskittyminen johtaa aina vääristymiin tuossa suhteessa ja tämä taas liittyy olennaisesti globaalin talouden sudenkuoppaan, jota ei vielä ole ratkaistu millään tavalla, vaan siihen kävellään samalla tavalla kuin 20 -luvullakin. Puheet siitä, että kaikki olisi toisin kuin 20 -luvulla, ovat yhtä pinnallisia kuin oli taannoin kuvitelma, ettei talouselämän lainalaisuudet päde IT-alalla. Nyt on toistettu ja toistetaan samoja virheitä, eikä uusia keinoja noiden virheiden estämiseksi ole esiintynyt.
Vertailut suljettuihin talouksiin tyyliin P-korea eivät sovi tähän tilanteeseen. Parempi vertailukohta ovat läntiset teollisuusmaat ja se ajankohta, jolloin niiden kehitys ja kasvu ovat olleet parhaat, vuosikymmeniin ennen 80 -luvun puolta väliä, jolloin globalisaatiokuplaa alettiin laajemmin, pikkuhiljaa puhaltamaan maailmaan.
Globaali talous on jo ajantu aika pahon karille ja nyt nähdään, löytyykö maailmasta elementtejä, jolla se saadaan selville vesille. Tämä karikko on ollut juuri kilpailun kuivaminen kokoon, eli markkinatalouden halvaantuminen ja sitä seurannut voitonjaon maksimoiminen ilman terveen kilpailun vaikutusta maailmankaupassa, noita ilmiöitä seurannut pääomien keskittyminen ja ostovoiman hiipuminen sekä rahoittaminen velalla pääomien tuoton maksimoimisen pyrkimyksessä. Tämä on niin älyttömän yksinkertainen juttu, että jokainen sen käsittää, jos vähän käyttää aivonystyröitään. Ostovoimaa on tultava laajasti ja tasaisesti kulutussektorille, vieläpä ilman velkaantumista, sen verran, että tuotetut tavarat ja palvelut voidaan ostaa. Kun voitot maksimoituvat markkinavoimien halvauksen vuoksi edellä kuvatulla tavalla, tuo mekanismikaan ei toimi. Ahneus iskee itseään nilkkaan, mutta kärsijöiksi joutuvat melkein kaikki maailman ihmiset.
Globalisaation myrkkyä on vaikea estää. Voitaisiin säätää lakeja, joilla rajoitettaisiin yritysten kokoa niin, että kilpailijoita olisi aina vähintään kymmeniä markkinoilla, mutta olisi vaikea valvoa, ettei näiden "kilpailijoiden" taustalla olisivat samat rahoittajat, jolloin kilpailu olisi näennäistä samojen rahoittajien ja/tai omistajien ohjatessa näennäisesti toistensa kanssa kilpailevien yritysten toimintaa. Yritysten maksimi katteisiin tai palkan- ja voitonmaksun suhteeseen voitaisiin vaikuttaa lainsäädännöllä, mutta sen valvonta olisi vaikeaa ja koko periaate kyseenalainen.
Läntisten teollisuusmaiden ylivoimaisesti parasta aikaa on ollut se, kun kansallisvaltioilla on ollut sopivia protektionistisia elementtejä käytössään, joka on estänyt maailmanmarkkinat halvaannuttavien keskittymisten syntymisen. Samalla on pystytty estämään pääomien määräävä asema kansantalouksien päätöksenteossa, suojelemaan omia talouksia siltä, ettei kansan työn tulokset mene muiden maiden ja niiden kansalaisten hyväksi, vaan kunkin kansan elintaso on oikeasti vastannut sen tuottavuutta.
Toistaiseksi kukaan ei ole keksinyt, miten voidaan säilyttää toimiva markkinatalous/kilpailu globaalissa, avoimessa maailmantaloudessa. 20 -luvun virheet toistuvat ja uhkaavalta näyttää, että myös seuraukset toistavat historiaa. Usko vapaiden markkinavoimien kaikki korjaavaan vaikutukseen on todellakin täyttä uskontoa, mitään näyttöä sen toimivuudesta vapaana ei ole, mutta siitä on paljon näyttöä, että vapaa markkinatalous vailla kunnollisia pelisääntöjä, ohjausta ja kontrollia tappaa itse itsensä, halvaannuttaa markkinavoimien kannalta tarpeelliset rakenteet ja johtaa yrityksiin, jotka vapailla markkinoilla kilpaillen toimimisen sijasta kontrolloivat markkinoita ja luovat sinne omat sääntönsä, joilla pysyvät käytännössä monopoliasemassa markkinoilla voiden hinnoitella voittonsa melkein vapaasti. Tuhoisin seurauksin. Näin ne toki lopulta sahaavat omankin oksansa ajaessaan maailman suurlamaan, mutta vetävät upoksiin koko maailman väestön. Yhteiskuntien ja niiden päättäjien tehtävä olisi estää se ja pitää niin yritykset kuin markkinavoimatkin hyvänä renkinä, demokraattisesti valittujen päättäjien käyttäessä isännän valtaa.
Huomaan vasta-argumenteista, että globaaliin markkinatalouteen jotenkin uskonomaisesti suhtautuvat eivät usein näe sen niitä vaikutuksia, jotka tukahduttavat (markkina)talouden toiminnan. Vedotaan myös siihen, että teollinen kehitys ja yritysten rakenne on aivan toinen kuin 20 -luvulla, jolloin viimeksi yritettiin globalisaatiota. Lisäksi suoritetaan vertailuja suljettuihin talouksiin, aivan kuin maailmassa ei olisi muusta kokemusta kuin globaalista, täysin avoimesta markkinataloudesta ja suljetuista talouksista.
Markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä. Renki tarvitsee selkeät ohjeet, valvonnan ja kurin. Markkinatalous ilman pelisääntöjä, valvontaa ja ohjausta ei ratkaise kaikkia ongelmia.
Globaalit, vapaasti toimivat markkinat johtavat keskittymiseen, yhä suurempiin yksiköihin. Suurella on varaa mainostaa, suurella on varaa patentoida ja mallisuojata, suurella on varaa testauttaa tuotteet direktiivien ja sertifikaattien mukaisiksi ja lobata direktiivit sekä sertifikaatit itselleen mieluisaksi ja niin kalliiksi, ettei niihin ole uusilla, aloittavilla, pienillä kilpailijoilla varaa, eikä isoja kilpailijoita synnytetä, koska rahoitusmarkkinat ovat keskittyneessä bisneksessä toimivien, markkinoita hallitsevien tahojen käsissä.
Suuret kaappaavat pienempiä kilpailijoita rahalla ja lopulta tukahduttavat kilpailun edellämainituilla keinoilla. Globaalin talouden avautumisvaiheessa suuremmat yksiköt siirtävät kustannustehokkuutensa hintoihin, jolloin ne saavat myös kuluttajat ostamaan tuotteitaan ja pienemmät kilpailijat kuolevat.
Kun globaalit pelurit ovat kasvaneet tarpeeksi suureksi, ei enää ole merkittäviä kilpailijoita, eikä helpolla tule juuri esim. direktiivien vuoksi, jotka yltävät myös palvelupuolelle erilaisten sertifiointien ym. kautta. Lisäksi jättimäiset pelurit halllitsevat vähitellen myös rahamarkkinoita ja mainontaa. Kun tähän vaiheeseen on päästy, alkaa lehmän lypsäminen ja yrityksillä ei ole tarvetta siirtää kustannustehokkuushyötyä kuluttajille, sen sijaan työvoima pistetään kilpailemaan entistä verisemmin työpaikoista. Joka muuta väittää, ei ole seurannut talouselämää, koska tämä kehityshän näkyy selkeästi jo suuryritysten katteissa ja tuloksissa. Markkinoiden valtauksien ja yksikkökoon kasvun vaiheessa katteet on tiukilla ja tulokset ja osingot pieniä, mutta kun kilpailusta on pääosin päästy, katteet ja tulokset paisuvat valtaviksi. Yksittäisen yrityksen kannaltahan tämä on tietysti hyväksyttävä tavoitetila, mutta kansantalouden toiminnan kannalta myrkkyä silloin, kun kilpailu on nujerrettu. Yritykset eivät voi toimivassa markkinataloudessa ja kilpailutilanteessa saavuttaakaan huimia katteita, tuloksia ja osinkoja noin laajassa ja yleisessä mittakaavassa. Yksittäiset poikkeamat esim. tuotteiden uutuusarvon aikana ovat toki mahdollisia silloinkin.
Jokaisen asioita pohtivan pitäisi ymmärtää kansantalouden periaatteita, tuotantosektorin, kulutussektorin, kansantalouden tulonjaon jne. periaatteita. Jokainen, joka ymmärtää riittävästi kansantaloudesta, tajuaa ettei kansan- ja maailmantalous voi toimia pitkään ajautumatta vakavaan kriisiin, jos kulutussektorille ei tule velatonta ostovoimaa riittävästi tuotantoon nähden ja vielä oikealla tavalla jakautuneena. Pääomien keskittyminen johtaa aina vääristymiin tuossa suhteessa ja tämä taas liittyy olennaisesti globaalin talouden sudenkuoppaan, jota ei vielä ole ratkaistu millään tavalla, vaan siihen kävellään samalla tavalla kuin 20 -luvullakin. Puheet siitä, että kaikki olisi toisin kuin 20 -luvulla, ovat yhtä pinnallisia kuin oli taannoin kuvitelma, ettei talouselämän lainalaisuudet päde IT-alalla. Nyt on toistettu ja toistetaan samoja virheitä, eikä uusia keinoja noiden virheiden estämiseksi ole esiintynyt.
Vertailut suljettuihin talouksiin tyyliin P-korea eivät sovi tähän tilanteeseen. Parempi vertailukohta ovat läntiset teollisuusmaat ja se ajankohta, jolloin niiden kehitys ja kasvu ovat olleet parhaat, vuosikymmeniin ennen 80 -luvun puolta väliä, jolloin globalisaatiokuplaa alettiin laajemmin, pikkuhiljaa puhaltamaan maailmaan.
Globaali talous on jo ajantu aika pahon karille ja nyt nähdään, löytyykö maailmasta elementtejä, jolla se saadaan selville vesille. Tämä karikko on ollut juuri kilpailun kuivaminen kokoon, eli markkinatalouden halvaantuminen ja sitä seurannut voitonjaon maksimoiminen ilman terveen kilpailun vaikutusta maailmankaupassa, noita ilmiöitä seurannut pääomien keskittyminen ja ostovoiman hiipuminen sekä rahoittaminen velalla pääomien tuoton maksimoimisen pyrkimyksessä. Tämä on niin älyttömän yksinkertainen juttu, että jokainen sen käsittää, jos vähän käyttää aivonystyröitään. Ostovoimaa on tultava laajasti ja tasaisesti kulutussektorille, vieläpä ilman velkaantumista, sen verran, että tuotetut tavarat ja palvelut voidaan ostaa. Kun voitot maksimoituvat markkinavoimien halvauksen vuoksi edellä kuvatulla tavalla, tuo mekanismikaan ei toimi. Ahneus iskee itseään nilkkaan, mutta kärsijöiksi joutuvat melkein kaikki maailman ihmiset.
Globalisaation myrkkyä on vaikea estää. Voitaisiin säätää lakeja, joilla rajoitettaisiin yritysten kokoa niin, että kilpailijoita olisi aina vähintään kymmeniä markkinoilla, mutta olisi vaikea valvoa, ettei näiden "kilpailijoiden" taustalla olisivat samat rahoittajat, jolloin kilpailu olisi näennäistä samojen rahoittajien ja/tai omistajien ohjatessa näennäisesti toistensa kanssa kilpailevien yritysten toimintaa. Yritysten maksimi katteisiin tai palkan- ja voitonmaksun suhteeseen voitaisiin vaikuttaa lainsäädännöllä, mutta sen valvonta olisi vaikeaa ja koko periaate kyseenalainen.
Läntisten teollisuusmaiden ylivoimaisesti parasta aikaa on ollut se, kun kansallisvaltioilla on ollut sopivia protektionistisia elementtejä käytössään, joka on estänyt maailmanmarkkinat halvaannuttavien keskittymisten syntymisen. Samalla on pystytty estämään pääomien määräävä asema kansantalouksien päätöksenteossa, suojelemaan omia talouksia siltä, ettei kansan työn tulokset mene muiden maiden ja niiden kansalaisten hyväksi, vaan kunkin kansan elintaso on oikeasti vastannut sen tuottavuutta.
Toistaiseksi kukaan ei ole keksinyt, miten voidaan säilyttää toimiva markkinatalous/kilpailu globaalissa, avoimessa maailmantaloudessa. 20 -luvun virheet toistuvat ja uhkaavalta näyttää, että myös seuraukset toistavat historiaa. Usko vapaiden markkinavoimien kaikki korjaavaan vaikutukseen on todellakin täyttä uskontoa, mitään näyttöä sen toimivuudesta vapaana ei ole, mutta siitä on paljon näyttöä, että vapaa markkinatalous vailla kunnollisia pelisääntöjä, ohjausta ja kontrollia tappaa itse itsensä, halvaannuttaa markkinavoimien kannalta tarpeelliset rakenteet ja johtaa yrityksiin, jotka vapailla markkinoilla kilpaillen toimimisen sijasta kontrolloivat markkinoita ja luovat sinne omat sääntönsä, joilla pysyvät käytännössä monopoliasemassa markkinoilla voiden hinnoitella voittonsa melkein vapaasti. Tuhoisin seurauksin. Näin ne toki lopulta sahaavat omankin oksansa ajaessaan maailman suurlamaan, mutta vetävät upoksiin koko maailman väestön. Yhteiskuntien ja niiden päättäjien tehtävä olisi estää se ja pitää niin yritykset kuin markkinavoimatkin hyvänä renkinä, demokraattisesti valittujen päättäjien käyttäessä isännän valtaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
esille monia tärkeitä asioita. Pariin kohtaan on kuitenkin kiinnitettävä huomiota.
Markkinatalous tarvitsee rajoja ja ohjausta. Puoli vuotta sitten ei yleensä näin ajateltu, mutta sen jälkeen on viisutta tullut lisää.
Puhut siitä, että markkinatalous johtaa keskittymiseen. Sitä voidaan estää kilpailulainsäädännöllä.
Sitä en ymmärrä, miten voit sanoa, että parasta aikaa länsimaille on ollut aika, jolloin oli sopivasti protektionistisia elementtejä. Mitä ne olisivat? Ajaako Suomen etua se, että muut maat asettaisivat suojatulleja Nokiaa vastaan? Kokonaisuudessaan viimeisimmät vuodet ovat olleet maailmantaloudessa erityisen hyvää aikaa. Maailman BKT on kasvanut erityisen nopeasti ja ei se selity pelkästään sillä, että jenkit ovat eläneet yli varojensa.
"Kokonaisuudessaan viimeisimmät vuodet ovat olleet maailmantaloudessa erityisen hyvää aikaa"
Miten niin? Millä tavoin? Kenelle? Eivät ainakaan kansalaisten enemmistölle, tavallisille työläisille ja pienyrittäjille.
Ei nimittäin ole hyväksi kenellekään se, että joutuu tekemään entistä enemmän töitä entistä pienemmällä kompensaatiolla ja entistä vähemmällä vapaa-ajalla. Se on kyllä pääoman tehokasta käyttöä, mutta ei ihmisten.
Sanotaan, että friedmanilainen täysin "vapaa" markkinatalous on tehokkaampaa kuin keynesiläinen, valtion valvoma ja ohjaama markkinatalous.
Jälleen pitää kysyä, kenelle? Ja myös se pitää kysyä, että kuinka pirun tehokkaita meidän oikein pitää ollakaan yrittäessämme ajaa itseämme loppuun polttamalla kynttilää molemmista päistä?
Suurpääoman omistajille Neuvostoliiton romahduksen jälkeiset vuodet kyllä ovat olleet hyvää aikaa. Ne ovat vihdoinkin onnistuneet tavoitteissaan täydellisesti: kansalaisten ja koko maailman ostokyky on imetty tyhjäksi, voitot on kaikki onnistuttu haalimaan "kotiin". Ei ole enää mitään imettävää. Rahat ovat nyt kaikki turvallisesti Disneyn ja muiden Roope Ankkojen holveissa, betoniaitojen ja yksityisarmeijoiden suojaamina.
Game over. Leikkisetelipainot uudelleen käyntiin kuten 20-luvulla...
Jospa useammat ymmärtäisivät, mistä on kysymys.
tuotannon kasvu BKT:n kasvulla mitattuna on ollut erityisen voimakasta. Käytännössä sadat miljoonat absoluuttisessa köyhyydessä eläneet ihmiset ovat voineet nousta köyhyydestä. Ei sellaisessa köyhyydessä ole mitään ihannoitavaa.
Sinä olet yksi ihminen miljardien joukossa. Koet että sinulla on vapaa-aikaa liian vähän. Uskon, että monilla ihmisillä on mahdollisuuksia vähentää tyäntekoa ja saada sen jälkeen enemmän vapaa-aikaa. Tietenkään ei pidä olettaa, että saisi edelleen saman aineellisen elintason.
Ajatuksesi siitä, että maailman ostovoima on imetty tyhjiin ja nyt muutamat superkapitalistit elelevät tuolla jossain rahakosojensa päällä, on erikoinen. Kyllä tuottajien on huolehdittava siitä, että jatkossakin ostovoima säilyy. Näin on erityisesti USA:ssa.
"Käytännössä sadat miljoonat absoluuttisessa köyhyydessä eläneet ihmiset ovat voineet nousta köyhyydestä."
Diktatuurimaan hikipajatyöläinen elää edelleen absoluuttisessa köyhyydessä, vaikka tekeekin työtä jopa 20 tuntia vuorokaudessa.
"Kyllä tuottajien on huolehdittava siitä, että jatkossakin ostovoima säilyy. Näin on erityisesti USA:ssa."
Voitko vähän laajentaa/tarkentaa?
Miksi tuottajien pitäisi huolehtia "ostovoimasta"? Sen pitää huolehtia tuotannostaan ja työntekijöistään ja noudattaa lakeja.
Globaali pääomahan ei enää tuota itse yhtään mitään. Se on jo ajat sitten ulkoistanut tehtaansa alihankinta-hikipajoihin diktatuurimaihin, joissa työvoimaa on helpompi hallita, tarvittaessa asevoimin.
Yhteiskunnan pitää huolehtia, että se itse säilyy elinkelpoisena ja kansalaisilleen tasa-arvoisena. Yhteiskunnan pitää ruveta verottamaan myös globaalia pääomaa, tavalla tai toisella, tarvittaessa vaikka protektionistisilla suojatulleilla. Muuten "hyvinvointimaailma" - sellaisena kuin me sen tunnemme - kuolee, ja vain globaalin pääoman omistajilla menee hyvin.
löydät paljon mainitsemiasi esimerkkejä kurjissa oloissa työtään tekevistä työläisistä. Erityisesti Kiinaan ja Intiaan on kuitenkin syntynyt laaja joukko ihmisiä, jotka ovat päässeet irtautumaan köyhyydestä.
Toiseen kohtaan voin tietysti muotoilla sanomiseni paremmin: tuottajien on oltava kiinnostunut siitä, että ostovoimaa säilyy. Johonkinhan ne roinat on saatava myytyä.
Loppuosassa käsittelet tärkeää asiaa. Elämme globalisaatiossa nyt huonoa vaihetta. Yritykset ovat globalisoituneet ja sijoittaneet tuotantonsa minne haluavat. Yhteiskunnassa on tosiaan oltava myös joku julkisen sektorin taho, joka kontrolloi niiden toimintaa ja asetta rajoja. Sinä ehdotat kansallista kontrollia. Eihän se voi onnistua, koska yritykset voisivat vapaasti mennä sinne, missä rajoituksia ei ole. Minusta myös kontrolli on oltava kansainvälinen. Mikä tähän sitten pystyy? YK:n varaan en laske mitään. Ehkä IMF:stä tai WTO:sta voisi löytyä tarvittavaa ryhdikkyyttä.
Markkinatalous, raha, politiikka...
Onko niillä loppujen lopuksi mitään merkitystä?
Ollenkaan...?
Haluaako ihminen elää siinä oravanpyörässä, jonka ihminen itse on luonut itsensä ja muiden kiusaksi ja illuusioksi..
Ja haluaako ihmiset edelleen elää siinä oravanpyörässä, jota pyörittää pankkiirit ja markkinatalous. Joka saa ihmiset stressaantumaan ihan turhaan ja tekemään typeriä asioita, koska heidät on aivopesty.
Minä en!
Joillakin on rahaa kuin roskaa..
Raha on ei ole mitään muuta kuin roskaa!!
Tämän maapallon resurssit kaikkien hyvinvointiin on saatavilla ja teknologia on paljon pidemmällä mitä on annettu ymmärtää!
Miksi näihin asioihin ei sitten kiinnitetä huomiota?
Tai pikemminkin miksi näihin asioihin EI anneta kiinnittää huomiota..
Koska raha tuo valtaa ja ne keillä sitä on, eivät halua, että se otetaan niiltä pois!
Selviää, että tässä maailmassa on pirusti salaisia ja peiteltyjä tietoja, joista media on vaiennettu!
Mutta Rahahan on roskaa, paperia joka asettaa kaikki velkoihin jo sitä luodessa..
Ja mikä on velka.. luotu sekin..
Kuulostaa mielestäni jo aika järjettömältä, joten minkä takia haluaisin elää siinä harhakuvassa?
En haluakaan! Ja toivon, että kukaan muukaan ei halua!
Suhtautukaa skeptisesti kaikkeen median tietoon (etenkin mikä tulee Usa:sta).
Ja Ajatelkaa itse ja ottakaa asioista selvää!
Suhtautukaa skeptisesti myös seuraavan elokuvan tietoihin, joka EHDOTTOMASTI kannattaa katsoa!
Se on lähinnä suuntaa antava ja voi olla silmiä avaava kokemus.
Mikä tässä maailmassa voisi olla vikana.
--> http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000352&posting=22000000041895488
lännen lokari. suomalaiset on kiertänyt tän pallon jo parisataa vuotta ympäri mitääs me ollaan ulkomailla. lännen lokari