Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, viimeksi tänä aamuna.
Huomaan vasta-argumenteista, että globaaliin markkinatalouteen jotenkin uskonomaisesti suhtautuvat eivät usein näe sen niitä vaikutuksia, jotka tukahduttavat (markkina)talouden toiminnan. Vedotaan myös siihen, että teollinen kehitys ja yritysten rakenne on aivan toinen kuin 20 -luvulla, jolloin viimeksi yritettiin globalisaatiota. Lisäksi suoritetaan vertailuja suljettuihin talouksiin, aivan kuin maailmassa ei olisi muusta kokemusta kuin globaalista, täysin avoimesta markkinataloudesta ja suljetuista talouksista.
Markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä. Renki tarvitsee selkeät ohjeet, valvonnan ja kurin. Markkinatalous ilman pelisääntöjä, valvontaa ja ohjausta ei ratkaise kaikkia ongelmia.
Globaalit, vapaasti toimivat markkinat johtavat keskittymiseen, yhä suurempiin yksiköihin. Suurella on varaa mainostaa, suurella on varaa patentoida ja mallisuojata, suurella on varaa testauttaa tuotteet direktiivien ja sertifikaattien mukaisiksi ja lobata direktiivit sekä sertifikaatit itselleen mieluisaksi ja niin kalliiksi, ettei niihin ole uusilla, aloittavilla, pienillä kilpailijoilla varaa, eikä isoja kilpailijoita synnytetä, koska rahoitusmarkkinat ovat keskittyneessä bisneksessä toimivien, markkinoita hallitsevien tahojen käsissä.
Suuret kaappaavat pienempiä kilpailijoita rahalla ja lopulta tukahduttavat kilpailun edellämainituilla keinoilla. Globaalin talouden avautumisvaiheessa suuremmat yksiköt siirtävät kustannustehokkuutensa hintoihin, jolloin ne saavat myös kuluttajat ostamaan tuotteitaan ja pienemmät kilpailijat kuolevat.
Kun globaalit pelurit ovat kasvaneet tarpeeksi suureksi, ei enää ole merkittäviä kilpailijoita, eikä helpolla tule juuri esim. direktiivien vuoksi, jotka yltävät myös palvelupuolelle erilaisten sertifiointien ym. kautta. Lisäksi jättimäiset pelurit halllitsevat vähitellen myös rahamarkkinoita ja mainontaa. Kun tähän vaiheeseen on päästy, alkaa lehmän lypsäminen ja yrityksillä ei ole tarvetta siirtää kustannustehokkuushyötyä kuluttajille, sen sijaan työvoima pistetään kilpailemaan entistä verisemmin työpaikoista. Joka muuta väittää, ei ole seurannut talouselämää, koska tämä kehityshän näkyy selkeästi jo suuryritysten katteissa ja tuloksissa. Markkinoiden valtauksien ja yksikkökoon kasvun vaiheessa katteet on tiukilla ja tulokset ja osingot pieniä, mutta kun kilpailusta on pääosin päästy, katteet ja tulokset paisuvat valtaviksi. Yksittäisen yrityksen kannaltahan tämä on tietysti hyväksyttävä tavoitetila, mutta kansantalouden toiminnan kannalta myrkkyä silloin, kun kilpailu on nujerrettu. Yritykset eivät voi toimivassa markkinataloudessa ja kilpailutilanteessa saavuttaakaan huimia katteita, tuloksia ja osinkoja noin laajassa ja yleisessä mittakaavassa. Yksittäiset poikkeamat esim. tuotteiden uutuusarvon aikana ovat toki mahdollisia silloinkin.
Jokaisen asioita pohtivan pitäisi ymmärtää kansantalouden periaatteita, tuotantosektorin, kulutussektorin, kansantalouden tulonjaon jne. periaatteita. Jokainen, joka ymmärtää riittävästi kansantaloudesta, tajuaa ettei kansan- ja maailmantalous voi toimia pitkään ajautumatta vakavaan kriisiin, jos kulutussektorille ei tule velatonta ostovoimaa riittävästi tuotantoon nähden ja vielä oikealla tavalla jakautuneena. Pääomien keskittyminen johtaa aina vääristymiin tuossa suhteessa ja tämä taas liittyy olennaisesti globaalin talouden sudenkuoppaan, jota ei vielä ole ratkaistu millään tavalla, vaan siihen kävellään samalla tavalla kuin 20 -luvullakin. Puheet siitä, että kaikki olisi toisin kuin 20 -luvulla, ovat yhtä pinnallisia kuin oli taannoin kuvitelma, ettei talouselämän lainalaisuudet päde IT-alalla. Nyt on toistettu ja toistetaan samoja virheitä, eikä uusia keinoja noiden virheiden estämiseksi ole esiintynyt.
Vertailut suljettuihin talouksiin tyyliin P-korea eivät sovi tähän tilanteeseen. Parempi vertailukohta ovat läntiset teollisuusmaat ja se ajankohta, jolloin niiden kehitys ja kasvu ovat olleet parhaat, vuosikymmeniin ennen 80 -luvun puolta väliä, jolloin globalisaatiokuplaa alettiin laajemmin, pikkuhiljaa puhaltamaan maailmaan.
Globaali talous on jo ajantu aika pahon karille ja nyt nähdään, löytyykö maailmasta elementtejä, jolla se saadaan selville vesille. Tämä karikko on ollut juuri kilpailun kuivaminen kokoon, eli markkinatalouden halvaantuminen ja sitä seurannut voitonjaon maksimoiminen ilman terveen kilpailun vaikutusta maailmankaupassa, noita ilmiöitä seurannut pääomien keskittyminen ja ostovoiman hiipuminen sekä rahoittaminen velalla pääomien tuoton maksimoimisen pyrkimyksessä. Tämä on niin älyttömän yksinkertainen juttu, että jokainen sen käsittää, jos vähän käyttää aivonystyröitään. Ostovoimaa on tultava laajasti ja tasaisesti kulutussektorille, vieläpä ilman velkaantumista, sen verran, että tuotetut tavarat ja palvelut voidaan ostaa. Kun voitot maksimoituvat markkinavoimien halvauksen vuoksi edellä kuvatulla tavalla, tuo mekanismikaan ei toimi. Ahneus iskee itseään nilkkaan, mutta kärsijöiksi joutuvat melkein kaikki maailman ihmiset.
Globalisaation myrkkyä on vaikea estää. Voitaisiin säätää lakeja, joilla rajoitettaisiin yritysten kokoa niin, että kilpailijoita olisi aina vähintään kymmeniä markkinoilla, mutta olisi vaikea valvoa, ettei näiden "kilpailijoiden" taustalla olisivat samat rahoittajat, jolloin kilpailu olisi näennäistä samojen rahoittajien ja/tai omistajien ohjatessa näennäisesti toistensa kanssa kilpailevien yritysten toimintaa. Yritysten maksimi katteisiin tai palkan- ja voitonmaksun suhteeseen voitaisiin vaikuttaa lainsäädännöllä, mutta sen valvonta olisi vaikeaa ja koko periaate kyseenalainen.
Läntisten teollisuusmaiden ylivoimaisesti parasta aikaa on ollut se, kun kansallisvaltioilla on ollut sopivia protektionistisia elementtejä käytössään, joka on estänyt maailmanmarkkinat halvaannuttavien keskittymisten syntymisen. Samalla on pystytty estämään pääomien määräävä asema kansantalouksien päätöksenteossa, suojelemaan omia talouksia siltä, ettei kansan työn tulokset mene muiden maiden ja niiden kansalaisten hyväksi, vaan kunkin kansan elintaso on oikeasti vastannut sen tuottavuutta.
Toistaiseksi kukaan ei ole keksinyt, miten voidaan säilyttää toimiva markkinatalous/kilpailu globaalissa, avoimessa maailmantaloudessa. 20 -luvun virheet toistuvat ja uhkaavalta näyttää, että myös seuraukset toistavat historiaa. Usko vapaiden markkinavoimien kaikki korjaavaan vaikutukseen on todellakin täyttä uskontoa, mitään näyttöä sen toimivuudesta vapaana ei ole, mutta siitä on paljon näyttöä, että vapaa markkinatalous vailla kunnollisia pelisääntöjä, ohjausta ja kontrollia tappaa itse itsensä, halvaannuttaa markkinavoimien kannalta tarpeelliset rakenteet ja johtaa yrityksiin, jotka vapailla markkinoilla kilpaillen toimimisen sijasta kontrolloivat markkinoita ja luovat sinne omat sääntönsä, joilla pysyvät käytännössä monopoliasemassa markkinoilla voiden hinnoitella voittonsa melkein vapaasti. Tuhoisin seurauksin. Näin ne toki lopulta sahaavat omankin oksansa ajaessaan maailman suurlamaan, mutta vetävät upoksiin koko maailman väestön. Yhteiskuntien ja niiden päättäjien tehtävä olisi estää se ja pitää niin yritykset kuin markkinavoimatkin hyvänä renkinä, demokraattisesti valittujen päättäjien käyttäessä isännän valtaa..
Huomaan vasta-argumenteista, että globaaliin markkinatalouteen jotenkin uskonomaisesti suhtautuvat eivät usein näe sen niitä vaikutuksia, jotka tukahduttavat (markkina)talouden toiminnan. Vedotaan myös siihen, että teollinen kehitys ja yritysten rakenne on aivan toinen kuin 20 -luvulla, jolloin viimeksi yritettiin globalisaatiota. Lisäksi suoritetaan vertailuja suljettuihin talouksiin, aivan kuin maailmassa ei olisi muusta kokemusta kuin globaalista, täysin avoimesta markkinataloudesta ja suljetuista talouksista.
Markkinatalous on hyvä renki, mutta huono isäntä. Renki tarvitsee selkeät ohjeet, valvonnan ja kurin. Markkinatalous ilman pelisääntöjä, valvontaa ja ohjausta ei ratkaise kaikkia ongelmia.
Globaalit, vapaasti toimivat markkinat johtavat keskittymiseen, yhä suurempiin yksiköihin. Suurella on varaa mainostaa, suurella on varaa patentoida ja mallisuojata, suurella on varaa testauttaa tuotteet direktiivien ja sertifikaattien mukaisiksi ja lobata direktiivit sekä sertifikaatit itselleen mieluisaksi ja niin kalliiksi, ettei niihin ole uusilla, aloittavilla, pienillä kilpailijoilla varaa, eikä isoja kilpailijoita synnytetä, koska rahoitusmarkkinat ovat keskittyneessä bisneksessä toimivien, markkinoita hallitsevien tahojen käsissä.
Suuret kaappaavat pienempiä kilpailijoita rahalla ja lopulta tukahduttavat kilpailun edellämainituilla keinoilla. Globaalin talouden avautumisvaiheessa suuremmat yksiköt siirtävät kustannustehokkuutensa hintoihin, jolloin ne saavat myös kuluttajat ostamaan tuotteitaan ja pienemmät kilpailijat kuolevat.
Kun globaalit pelurit ovat kasvaneet tarpeeksi suureksi, ei enää ole merkittäviä kilpailijoita, eikä helpolla tule juuri esim. direktiivien vuoksi, jotka yltävät myös palvelupuolelle erilaisten sertifiointien ym. kautta. Lisäksi jättimäiset pelurit halllitsevat vähitellen myös rahamarkkinoita ja mainontaa. Kun tähän vaiheeseen on päästy, alkaa lehmän lypsäminen ja yrityksillä ei ole tarvetta siirtää kustannustehokkuushyötyä kuluttajille, sen sijaan työvoima pistetään kilpailemaan entistä verisemmin työpaikoista. Joka muuta väittää, ei ole seurannut talouselämää, koska tämä kehityshän näkyy selkeästi jo suuryritysten katteissa ja tuloksissa. Markkinoiden valtauksien ja yksikkökoon kasvun vaiheessa katteet on tiukilla ja tulokset ja osingot pieniä, mutta kun kilpailusta on pääosin päästy, katteet ja tulokset paisuvat valtaviksi. Yksittäisen yrityksen kannaltahan tämä on tietysti hyväksyttävä tavoitetila, mutta kansantalouden toiminnan kannalta myrkkyä silloin, kun kilpailu on nujerrettu. Yritykset eivät voi toimivassa markkinataloudessa ja kilpailutilanteessa saavuttaakaan huimia katteita, tuloksia ja osinkoja noin laajassa ja yleisessä mittakaavassa. Yksittäiset poikkeamat esim. tuotteiden uutuusarvon aikana ovat toki mahdollisia silloinkin.
Jokaisen asioita pohtivan pitäisi ymmärtää kansantalouden periaatteita, tuotantosektorin, kulutussektorin, kansantalouden tulonjaon jne. periaatteita. Jokainen, joka ymmärtää riittävästi kansantaloudesta, tajuaa ettei kansan- ja maailmantalous voi toimia pitkään ajautumatta vakavaan kriisiin, jos kulutussektorille ei tule velatonta ostovoimaa riittävästi tuotantoon nähden ja vielä oikealla tavalla jakautuneena. Pääomien keskittyminen johtaa aina vääristymiin tuossa suhteessa ja tämä taas liittyy olennaisesti globaalin talouden sudenkuoppaan, jota ei vielä ole ratkaistu millään tavalla, vaan siihen kävellään samalla tavalla kuin 20 -luvullakin. Puheet siitä, että kaikki olisi toisin kuin 20 -luvulla, ovat yhtä pinnallisia kuin oli taannoin kuvitelma, ettei talouselämän lainalaisuudet päde IT-alalla. Nyt on toistettu ja toistetaan samoja virheitä, eikä uusia keinoja noiden virheiden estämiseksi ole esiintynyt.
Vertailut suljettuihin talouksiin tyyliin P-korea eivät sovi tähän tilanteeseen. Parempi vertailukohta ovat läntiset teollisuusmaat ja se ajankohta, jolloin niiden kehitys ja kasvu ovat olleet parhaat, vuosikymmeniin ennen 80 -luvun puolta väliä, jolloin globalisaatiokuplaa alettiin laajemmin, pikkuhiljaa puhaltamaan maailmaan.
Globaali talous on jo ajantu aika pahon karille ja nyt nähdään, löytyykö maailmasta elementtejä, jolla se saadaan selville vesille. Tämä karikko on ollut juuri kilpailun kuivaminen kokoon, eli markkinatalouden halvaantuminen ja sitä seurannut voitonjaon maksimoiminen ilman terveen kilpailun vaikutusta maailmankaupassa, noita ilmiöitä seurannut pääomien keskittyminen ja ostovoiman hiipuminen sekä rahoittaminen velalla pääomien tuoton maksimoimisen pyrkimyksessä. Tämä on niin älyttömän yksinkertainen juttu, että jokainen sen käsittää, jos vähän käyttää aivonystyröitään. Ostovoimaa on tultava laajasti ja tasaisesti kulutussektorille, vieläpä ilman velkaantumista, sen verran, että tuotetut tavarat ja palvelut voidaan ostaa. Kun voitot maksimoituvat markkinavoimien halvauksen vuoksi edellä kuvatulla tavalla, tuo mekanismikaan ei toimi. Ahneus iskee itseään nilkkaan, mutta kärsijöiksi joutuvat melkein kaikki maailman ihmiset.
Globalisaation myrkkyä on vaikea estää. Voitaisiin säätää lakeja, joilla rajoitettaisiin yritysten kokoa niin, että kilpailijoita olisi aina vähintään kymmeniä markkinoilla, mutta olisi vaikea valvoa, ettei näiden "kilpailijoiden" taustalla olisivat samat rahoittajat, jolloin kilpailu olisi näennäistä samojen rahoittajien ja/tai omistajien ohjatessa näennäisesti toistensa kanssa kilpailevien yritysten toimintaa. Yritysten maksimi katteisiin tai palkan- ja voitonmaksun suhteeseen voitaisiin vaikuttaa lainsäädännöllä, mutta sen valvonta olisi vaikeaa ja koko periaate kyseenalainen.
Läntisten teollisuusmaiden ylivoimaisesti parasta aikaa on ollut se, kun kansallisvaltioilla on ollut sopivia protektionistisia elementtejä käytössään, joka on estänyt maailmanmarkkinat halvaannuttavien keskittymisten syntymisen. Samalla on pystytty estämään pääomien määräävä asema kansantalouksien päätöksenteossa, suojelemaan omia talouksia siltä, ettei kansan työn tulokset mene muiden maiden ja niiden kansalaisten hyväksi, vaan kunkin kansan elintaso on oikeasti vastannut sen tuottavuutta.
Toistaiseksi kukaan ei ole keksinyt, miten voidaan säilyttää toimiva markkinatalous/kilpailu globaalissa, avoimessa maailmantaloudessa. 20 -luvun virheet toistuvat ja uhkaavalta näyttää, että myös seuraukset toistavat historiaa. Usko vapaiden markkinavoimien kaikki korjaavaan vaikutukseen on todellakin täyttä uskontoa, mitään näyttöä sen toimivuudesta vapaana ei ole, mutta siitä on paljon näyttöä, että vapaa markkinatalous vailla kunnollisia pelisääntöjä, ohjausta ja kontrollia tappaa itse itsensä, halvaannuttaa markkinavoimien kannalta tarpeelliset rakenteet ja johtaa yrityksiin, jotka vapailla markkinoilla kilpaillen toimimisen sijasta kontrolloivat markkinoita ja luovat sinne omat sääntönsä, joilla pysyvät käytännössä monopoliasemassa markkinoilla voiden hinnoitella voittonsa melkein vapaasti. Tuhoisin seurauksin. Näin ne toki lopulta sahaavat omankin oksansa ajaessaan maailman suurlamaan, mutta vetävät upoksiin koko maailman väestön. Yhteiskuntien ja niiden päättäjien tehtävä olisi estää se ja pitää niin yritykset kuin markkinavoimatkin hyvänä renkinä, demokraattisesti valittujen päättäjien käyttäessä isännän valtaa..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nykyinen äärimmilleen viritetty kapitalistinen talousjärjestelmä eroaa lopulta hyvin vähän muinaisten luonnon kansojen uskonnoista. Markkinat toimivat uskoen ikuiseen kasvuun ja näkymättömän käden (laissez-faire) autuaaksi tekevään hyvyyteen. Aivan samoin kuin luonnon kansat uskoivat milloin piruun milloin mörköön. Tosi elämässä äärikapitalismin voittajia väestöpopulaatioista on vain vajaa yksi prosentti. Noin parisataa maailman varakkainta omistaa jo nyt ehkä saman verran varallisuutta kuin noin 41 prosenttia maapallon kaikesta muusta väestöstä. Omistava ja valtaa pitävä eliitti toteuttaa nämä markkinauskontoon perustuvat riittinsä juuri niin kuin parhaaksi näkee, ostamalla hallituskoneistot, sekä median. Näistä yhdessä muodostuu suurinta osaa maksumiehistä aasi-keppi-porkkana-yhtälön avulla kurittava viheliäinen mafiokratia.
Suomessakin politiikkaa ja lähes kaikkea muuta yhteiskunnan toimintaa hallitaan mediakratian (infokratia) avulla. Jatkuva taustoittamattomien uutisten tulva on verrattavissa fasistisen propagandan tavoin totalitaariseen aivopesuun. Koska mediakratiassa aika ja näkyvyys ovat kaupan, vain ne joilla on riittävästi rahaa, voivat käyttää tällaisen systeemin palveluksia omiin tarkoituksiinsa rajattomasti.
Kun tähän soppaan lisätään verovaroin näkyvyytensä ja hallinnan regiiminsä ylläpitävä kolmipuoluediktatuuri, on kansa oikeasti puserrettu kenkkuun satimeen. Lumetaloudessa kasvu on näennäistä, koska se tapahtuu ankaralla velkaantumisella. Noin kymmenen vuoden välein kriisiytyva järjestelmä tässä muodossaan on veronmaksajille läpimätä.
Viihtellistetty politiikan harrastaminen, vieläpä verovaroin (betonoiduin puoluetuin) on irvokasta katseltavaa. Ei voi kuin ihmetellä masokismin määrää, jonka kansa kestää, vai kestääkö enää pitkään? Tapahtui sentään Myyrmanni, Jokela ja Kauhajoki. Koska tapahtuu Arkadinmäki? Nuoret miehet ja 1,3 miljoonainen prekariaatti muodostavat tikittävän aikapommin.
ovat se voima, joka pitäisi herättää ja saada toimimaan kaduilla ja toreilla samoin kuin Kreikassa, eikä niin kuin Suomessa ampumaan koulukavereitaan.
Mutta miten herätät nuorukaisen, jolle lenkkarin merkki on tärkeämpi kuin se, mitkä puolueet novat hallituksessa?
Kaikkein voimakkaimpien instituutioidemme jatkuvasti propagoima mantra tuo mieleen sadun keisarin uusista vaatteista, kyvyn ihmismielen kyvystä pettää itseään. Moinet meistä ovat kuin keisarin alamaisia, jotka näkevät totuuden, mutta heiltä puuttuu rohkeus puhua. Nyt on aika sanoa julkisesti totuus, jonka monet tietävät sisimmässään. Vaikka kapitalismina tunnettu seireeni kietoutuu markkinoiden, demokratioiden ja maailmanlaajuisen hyvinvoinnin valekaapuun, se on tosiasiassa niiden vihollinen. Me siedämme sen voittokulkua vastoin parempaa tietoamme.
Kun ymmärtää, että markkinat ja kapitalismi ovat paljolti toisensa poissulkevia taloudellisen järjestäytymisen muotoja, pystyy vastaamaan niille, jotka väittävät, ettei globaalille kapitalismille ole vaihtoehtoja. Itse asiassa ilmeisin ja lupaavin vaihtoehto sille on markkinatalous.
työttömyyteen ja lamaan löytyy sossudemareista ja porvareista jotka suorastaan kilvan möivät valtion omaisuutta ja ulkoistivat kaikki toiminnot kuten em terveydenhuollon,muutoinkin hallituksen etelä-suomi keskeinen ajattelutapa on koitunut suomelle kohtalokkaaksi näiden byrokraattien hallitessa maata mm sotaveteraaneille he eivät anna arvoa ja kansa jaetaan kahtia huonotuloisiin ja niihin jotka ansaitsevat mammonaa valtionomasuuden myynnistä saaduilla tuloilla,kaikki tämä on ihan omiaan antamaassa kuvaa porvareiden itsekeskeisyydestä ja sosialisten paskanjauhannasta kuinka he muka olisivat demokraattisia ja se kaikki on täyttä paskaa!! eusta senverrran että eusta mm esko aho lupasi kaikkia hyvää mutta onko mitään eusta luvattu hyöty tullut tavalliselle kansalle? vastaus on ei! hinnat ovat nousseet ja nousevat edelleenkin kyllä euta suomessa kannattaneet ovat syyllisiä isänmaam petturuuteen!!
mikä puolue on ollut pisimpään yhtäjaksoisesti hallituksessa? Se lienee syyllisistä suurin!
Pitäisi vilkuttaa SOS-merkkiä Euroopan laajuisesti. Kun uusliberaali hullunmyllytys ryöstäytyi huippuunsa, oli noin kolmessatoista EU maassa vallassa sosdem puolue. Käytännössä vilkutettiin vasemmalle, mutta käännyttiin katalasti äärioikealle. Oikeasti mittauksia pitäisi puolueiden kannatuksissa tehdä realistisesti siltä pohjalta, jossa vain vähän yli 60 prosenttia äänestää. Lukemat kolmipuoluediktatuurin isoille puolueille olisivat parhaillaankin siten vain noin 12 - 14 prosenttia. Tämähän on totuus. Tätäkään ei uutisissa kerrota, vaan lässytetään suurten puolueiden yli parinkymmenen prosentin kannatuksia. Näinhän asia ei oikeasti ole.
Kaikki suuret puolueet ovat uskoneet aikansa eläneeseen angloamerikkalaiseen systeemiin. Mikä on uskoessa, kun tällä markkinauskonnolla voi loputtomien tehostamistoimien, kuntauudistuksen ja mielettömien palkkojen turvin kietoutua ihaniin unelmiin. Pärjääminen ja järkyttävän epätasa-arvoinen kakun jako ja rikastuminenhan ei ole kuulemma keltään pois. Vai olisiko se sittenkin? Olen pohtinut, että huoltosuhteemme on ehkä huonompi kuin aurinkokuninkaan hovissa 1600- luvun lopulla. Silloisessa Ranskassa suurempi väestöpopulaatio loi pienemmän yltäkylläisyyden pienemmälle hoville, kuin nyt meillä. Suomessa yhä vähemmät ihmiset ja hienommat koneet tekevät nyt yhä enemmät työt. Tällaisen järjestelmän, jossa insinööri pannaan keksimään kone, joka siirtää keksijänsä kortistoon on vailla mieltä. Tämä luo lisää osattomia. Mutta kuten jo aiemmin totesin, vain ne joilla on media hallussa, on mahdollisuuksia oikeasti tehdä asioille jotakin. Muiden tehtäväksi jää puristaa kätensä nyrkkiin taskuissa.
Toisaalta täältä kautta ehkä tietoa saa vielä nyt edes vähän leviämään, mutta jo nyt eliitti on pohtinut tietoverkkojen sulkemista, mikäli maata uhkaa esim. taloudellinen, tai jokin muu kriisi ja uhkaahan se. 80:20 maa siintää uhkaavasti tulevaisuuden skenaarioissa, mikäli johdon todellinen osaaminen ei tästä muutu. Työvoimapula ja kuntauudistus ovat älyttömyyksiä, samoin kuin noin 14 vuotta yhtä soittoa jatkettu ... kotitalouksien usko omiin..., uutisointi, joka mediassa jne... Kun näemme, että yli 650.000 köyhää ja 1,3 miljoonainen prekariaatti surkeasti juustohöylätty eläkeläisten armeija muodostavat yli puoli kansaa, ei voi kuin todeta ostovoiman pakenemisen ja hyvinvoinnin sen siliän tien liian monilta.
seurannaisvaikutus globaalista taloudesta on tuloerojen kasvu ja siitä seuraava kulutuksen väheneminen ja siitä edelleen tuotannon hiipuminen, josta päästäänkin sitten vähitellen taantumaan ja lamaan.
USA:n mediassa väläytettiin taantuman alkuvaiheessa vapaan markkinatalouden rajoitusten tarpeellisuudesta, mutta asia taidettiin painaa "villaisella" joltakin taholta.
Maailmalla olisi kyllä viisaita talousasiantuntijoita selvittämään tätä asiaa ja tekemään siitä toteutussuunnitelman, jos halutaan.
Poliittisin perustein valitut valtiovarainministerit eivät ole siihen kykeneviä, sillä he ovat omalta osaltaan olleet luomassa mahdollisuuksia sille globaalille markkinamafialle, joka on pelannut maailmantalouden lamaan.
Näyttää siltä, että suuryritysten johtoon on aina tarjolla moraalinsa kadottaneitä, rajatonta valtaa tavoittelevia pyrkyreitä. Suomestakin olisi helppo kerätä listä näistä ahneista.
Talouden diktatuuri johtaa demokratian kaventumiseen, näennäisdemokratiaan.
Näitä ismejä käytetään houkuttamaan ihmisiä mukaan projekteihin.Eihän kukaan lähtisi vapaaehtoisesti työntämään rahojaan vahingollisen rojun ostamiseen ilman uskonlahkolaisuutta.Mitä järkeä on tuhlata elämänsä kokonaan työn tekoon,kun olisi mahdollisuus tulla paremmin toimeen vähällä työllä? Moniko ajattelee edes sitä,onko tehty työ hyödyllistä vai vahingoittaako se meitä.
Koko paska onkin suunniteltu vain orjuuttamaan mahdollisimman moni.Nytkin on jo hilkulla kaiken romahtaminen pienen energiapelin vuoksi.Öljyhän loppuu pian ja sen jälkeen seuraa suunnaton nälänhätä koko maailmaan.Siksi että kukaan ei välitä tulevaisuudesta eikä toisistaan.Ja eikös jo instanssit ole ennustaneetkin miljardille ihmiselle nälkää ensi vuodeksi? Lienee jo siis meneillään lopullinen jako.
Suomen päättäjät eivät aja suomalaisten etua,vaan ulkomaisten yritysten etuja.Ja siksi että ne saavat rikkauksia globaaleilta yrityksiltä.Suomalaiset vaan köllöttelevät muun maailman mukana hukkuvassa paatissa.Olisi pitänyt heittää yli laidan jo 90-luvun poliitikot ja puolueet.Näiden EU-jäsenyys on viemässä meidät mukanaan syöveriin,eikä sieltä pois pääse tämän tyhmän päätöksen vuoksi.Itsenäinen ja omavarainen Suomi selviytyisi helposti tästä kehityksestä metsiensä ja muiden luonnonvarojen avulla.Nyt niillä ei ole mitään arvoa enää.Luuleeko kansa vieläkin että kännykät tuovat turvallisuutta Suomeen?