YKSI SEURAKUNTA SUOMESSA
Vanhan liiton päivinä Israelin kansa oli Jumalan seurakunta maan päällä (2.Moos.12:1-6, 1.Kun.8:14). Israel edusti myös Jumalan valtakuntaa maan päällä (Ps.114:1-2, 1.Aik.28:5). Jokainen, joka oli syntynyt israelilaiseen perheeseen, syntyi samalla myös Israelin seurakunnan jäsenyyteen. Jos joku muukalainen, joka ei ollut syntyjään israelilainen, tahtoi liittyä Israelin seurakuntaan, hänen tuli kääntyä Israelin uskoon ja ympärileikkauttaa miehenpuolensa (2.Moos.12:43-49). Vaikka Israelin seurakunta oli suuri ja siinä oli 12 sukukuntaa, oli se silti yksi ainoa Israelin seurakunta, jonka tuli palvella Herraa, Israelin Jumalaa ja totella Hänen käskyjänsä (2.Moos19).
Vanhan liiton Israelin seurakunta oli monta kertaa tottelematon Herran Sanalle, eikä kantanut Hengen hedelmää ja Jumala joutui usein sitä kurittamaan. Kun Messias (Kristus) saapui, Hän joutui sanomaan sen ajan tottelemattomille, että "Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä" (Mat.21:33-46). Tämä ei tarkoita sitä, niinkuin usein virheellisesti luullaan, että Jumalan valtakunta otetaan pois Israelilta ja annetaan pakanakristikunnalle.
Matteuksen evankeliumin vertaus osoittaa selvästi, että Jeshua (Jeesus) osoitti sanansa juutalaisen kansan rappeutuneille ja tottelemattomille hengellisille johtajille, nimittäin fariseuksille, kirjanoppineille ja saddukeuksille, jotka Mooseksen istuimella hallitsivat kansaa (Mat.21:45; 23:1-7, Ap.t.4:1-7; 23:8). Näiltä Jumalan valtakunta ja Israelin seurakunnan hallitseminen otettiin pois ja annettiin niille, jotka kantavat Hengen hedelmää (Gal.5:22, Room.6:22, Efes.5:9).
Kenelle sitten Jumalan valtakunta annettiin ? Sille piskuiselle laumalle, joka uskoi ja uskoo Jeshua Messiasta (Jeesusta Kristusta) ja tottelee Hänen Sanaansa (Luuk.12:31-32). Uuden liiton Israelin Jumalan valtakunnan ja seurakunnan hallinta uskottiin 12 Karitsan apostolille, jotka saivat tuomita sitä 12 valtaistuimella (Luuk.22:28-30). Uuden liiton seurakunta ei myöskään ole irti todellisesta Jumalan Israelista. Paavalin öljypuuvertauksen mukaan Israel on se pyhä öljypuun juuri, jossa on jaloja öljypuun oksia eli israelilaisia messiaanisia uskovia ja oksastamisen kautta mukaan päässeitä epäjalon öljypuun oksia eli pakanauskovia (Room.11:17-29). Pakanat ovat päässeet näin uskon kautta Messiaaseen Jeshuaan (Jeesukseen) todelliseen uuden liiton Israelin perheeseen (Efes.2:11-22). Sekä juutalaisuskovat että pakanasyntyiset uskovat ovat kastetut yhdessä Hengessä yhdeksi Messiaan (Kristuksen) ruumiiksi eli uuden liiton seurakunnaksi, jossa Herra itse on päänä (Efes.1:22-23, Kol.1:14-18). Tämä on uuden liiton Israel, uuden liiton Jumalan valtakunta ja uuden liiton seurakunta.
Lukuisat Raamatun paikat osoittavat, että uuden liiton seurakunta on yksi (Room.12:4-5, Efes.4:1-6, Joh.17:20-23). Apostolisen alkuseurakunnan aikana tämä uskovien yhteys ja ykseys olikin luonnollinen tosiasia (Ap.t.2:37-47; 4:32-35). Tämä seurakunnan ykseys on tosiasia sekä maailmalaajuisesti että kansallisella tasolla. Erityisen tärkeää seurakunnan ykseys on paikallisella tasolla. Kun pakanain apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä eri paikkakunnille, hän osoitti kirjeensä aina sen paikkakunnan uskoville eli sen paikkakunnan seurakunnalle (Room.1:1-7, 1.Kor.1:1-2, Efes.1:1, jne.). Kullakin paikkakunnalla oli alkuseurakunnan päivinä vain yksi uskovien joukko eli yksi paikallinen seurakunta, jota vanhimmat johtivat (1.Tim.3:1-7, Tiitus.1:5-9). Seurakunnan tavallisia kokoontumispaikkoja olivat kodit, joissa kokoonnuttiin yhteisestä uskosta rakentumaan, rukoilemaan ja leipää murtamaan (Ap.t.2:46; 12:12, Room.16:3-5).
Näin oli alkuseurakunnan päivinä, kun seurakunta oli Sanan mukaisessa tilassa. Jos jossakin pyrki tulemaan hajaannusta, Paavali nuhteli, kuten korinttolaisia (1.Kor.1:10-13; 3:1-4). Paavalin ennustama laittomuuden henki, antikristillinen henki, kuitenkin teki työtään ja alkoi yhden Messiaan (Kristuksen) ruumiin pirstoutuminen ja myös harhaantuminen Sanan alkuperäisistä totuuksista (2.Tes.2:1-12). Monia antikristuksia oli ilmaantunut jo viimeisen Karitsan apostolin Johanneksen eläessä ja nämä "pikku antikristukset" eivät olleet enää yhtä ruumista toisten uskovien kanssa (1.Joh.2:18-19). Kun Messiaan (Kristuksen) Henki kastaa yhdeksi ruumiiksi eli seurakunnaksi, pyrkii sielunvihollisen henki, antikristuksen henki, pirstomaan yhden ruumiin eli seurakunnan. Tässä se on hyvin onnistunutkin, sillä maailmassa on nykyään eräiden arvioiden mukaan vähintään yli 4.000 kristillistä kirkkokuntaa, lahkoa ja harhaoppia. Tosin paavin kirkko pyrkii viimeisenä suurena eksytyksenä nyt kokoamaan katolisen kirkon siipien suojaan lopun ajan maailmankirkon eli suuren porttobabylonin, koko laajasta luopuneesta kristikunnasta, joka tulee vallan saatuaan vainoamaan todellisia uskovia yhdessä maallisen petovallan kanssa (Ilm.17).
Seurakunnan Herra ei kuitenkaan jätä tilannetta tähän pirstoutuneeseen ja luopuneeseen tilaan. Hän asettaa ennalleen todellisen seurakuntansa yhdeksi laumaksi juuri ennen tulemustaan (Ap.t.3:19-21, Joh.10:16). Herra uudistaa ja puhdistaa Sanallaan seurakuntansa totuudelle kuuliaiseksi kirkastetuksi morsiusjoukoksi tulemustaan varten (Efes.5:25-27, Ilm.19:6-9). Lopun ajassa on oleva jälleen yksi Messiaan (Kristuksen) ruumis eli seurakunta, joka koostuu kaikista vilpittömistä uskovista. Herran Henki vaikuttaa niin, että lahkohenki poistuu todellisten Jumalan lasten sydämistä ja he yhtyvät yhdeksi toisiaan rakastavaksi ja sanalle kuuliaiseksi laumaksi. Se on oleva lopun ajan ennalleenasetettu apostolinen seurakunta, joka toimii hetken suurella voimalla viimeisessä ja rajussa herätyksessä juuri ennen ylösottoa vaikeiden aikojen keskellä (Ilm.14:14-16, Dan.12:1-3).
Mitä sitten Suomessa tapahtuu tämän asian suhteen ? Jo vuosien ajan on ollut käynnissä ennalleenasettamisprosessi maassamme. Monet yksilöuskovat ja pienryhmät ovat tulleet tyytymättömiksi nykyiseen menoon. Heitä ei ole tyydyttänyt se muotomeno tai oman "kuppikunnan" kristillisyys, jossa he ovat olleet mukana. Maassamme on käsitykseni mukaan satoja, luultavasti jopa tuhansia sellaisia uskovia, jotka joko yksinään tai yhdessä pienryhmän kanssa ovat pohtineet näitä asioita. Monilla paikkakunnilla kokoontuu pienryhmiä kodeissa, kuten alkuseurakunnan päivinä, ilman mitään rajoja. Nämä uskovat eivät edusta mitään maan leirejä, vaan yksinkertaisesti ovat uskovia ja Jumalan lapsia, jotka kokoontuvat yhdessä Sanaa tutkimaan, rukoilemaan, leipää murtamaan eli ehtoollista viettämään ja yhteisestä uskosta rakentumaan (1.Kor.14:26).
Raamatun mukaan on selvää, että vastustuksesta huolimatta nämä pienryhmät tulevat lisääntymään ja lopulta muodostuu kaikista vilpittömistä uskovista koostuva yksi seurakunta. Se ei ole mikään uusi kirkkokunta, vaan Pyhän hengen yliluonnollisella tavalla yhdistämä, toisiaan rakastavien uskovien joukko (Joh.13:35). Se on samalla mahdollisesti myös lopun ajan maanalainen seurakunta, jota tuleva maailmankirkko vainoaa, koska he eivät alistu sen komentoon. Kaikki todelliset uskovat joutuvat jättämään lopulta lopun ajassa nousevan maailmankirkon, "porttobaabelin", eteivät joutuisi sen tuomion alle. (Ilm.18:1-4).
Loppusuoralla ennen Herran tulemusta rajat eivät tule käymään kirkkokuntarajojen mukaan, vaan sydänten rajojen mukaan. On oleva vain kaksi leiriä: Messiaan ruumis eli todellinen Jumalan seurakunta ja toisaalta porton ruumis eli lopun ajan maailmakirkko, joka joutuu Jumalan tuomion alle (1.Kor.5:15-17, Ilm.14:8). Pitäkäämme huoli siitä, että kuulumme todelliseen seurakuntaan, yhteen Messiaan (Kristuksen) ruumiiseen ja toimikaamme sen mukaan, rakentaen yksilöinä ja pienryhminä vain yhtä ruumista, lopun ajan ennalleenasetettua apostolista seurakuntaa (Efes.4:11-16).
Keijo Lindeman
Vanhan liiton päivinä Israelin kansa oli Jumalan seurakunta maan päällä (2.Moos.12:1-6, 1.Kun.8:14). Israel edusti myös Jumalan valtakuntaa maan päällä (Ps.114:1-2, 1.Aik.28:5). Jokainen, joka oli syntynyt israelilaiseen perheeseen, syntyi samalla myös Israelin seurakunnan jäsenyyteen. Jos joku muukalainen, joka ei ollut syntyjään israelilainen, tahtoi liittyä Israelin seurakuntaan, hänen tuli kääntyä Israelin uskoon ja ympärileikkauttaa miehenpuolensa (2.Moos.12:43-49). Vaikka Israelin seurakunta oli suuri ja siinä oli 12 sukukuntaa, oli se silti yksi ainoa Israelin seurakunta, jonka tuli palvella Herraa, Israelin Jumalaa ja totella Hänen käskyjänsä (2.Moos19).
Vanhan liiton Israelin seurakunta oli monta kertaa tottelematon Herran Sanalle, eikä kantanut Hengen hedelmää ja Jumala joutui usein sitä kurittamaan. Kun Messias (Kristus) saapui, Hän joutui sanomaan sen ajan tottelemattomille, että "Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä" (Mat.21:33-46). Tämä ei tarkoita sitä, niinkuin usein virheellisesti luullaan, että Jumalan valtakunta otetaan pois Israelilta ja annetaan pakanakristikunnalle.
Matteuksen evankeliumin vertaus osoittaa selvästi, että Jeshua (Jeesus) osoitti sanansa juutalaisen kansan rappeutuneille ja tottelemattomille hengellisille johtajille, nimittäin fariseuksille, kirjanoppineille ja saddukeuksille, jotka Mooseksen istuimella hallitsivat kansaa (Mat.21:45; 23:1-7, Ap.t.4:1-7; 23:8). Näiltä Jumalan valtakunta ja Israelin seurakunnan hallitseminen otettiin pois ja annettiin niille, jotka kantavat Hengen hedelmää (Gal.5:22, Room.6:22, Efes.5:9).
Kenelle sitten Jumalan valtakunta annettiin ? Sille piskuiselle laumalle, joka uskoi ja uskoo Jeshua Messiasta (Jeesusta Kristusta) ja tottelee Hänen Sanaansa (Luuk.12:31-32). Uuden liiton Israelin Jumalan valtakunnan ja seurakunnan hallinta uskottiin 12 Karitsan apostolille, jotka saivat tuomita sitä 12 valtaistuimella (Luuk.22:28-30). Uuden liiton seurakunta ei myöskään ole irti todellisesta Jumalan Israelista. Paavalin öljypuuvertauksen mukaan Israel on se pyhä öljypuun juuri, jossa on jaloja öljypuun oksia eli israelilaisia messiaanisia uskovia ja oksastamisen kautta mukaan päässeitä epäjalon öljypuun oksia eli pakanauskovia (Room.11:17-29). Pakanat ovat päässeet näin uskon kautta Messiaaseen Jeshuaan (Jeesukseen) todelliseen uuden liiton Israelin perheeseen (Efes.2:11-22). Sekä juutalaisuskovat että pakanasyntyiset uskovat ovat kastetut yhdessä Hengessä yhdeksi Messiaan (Kristuksen) ruumiiksi eli uuden liiton seurakunnaksi, jossa Herra itse on päänä (Efes.1:22-23, Kol.1:14-18). Tämä on uuden liiton Israel, uuden liiton Jumalan valtakunta ja uuden liiton seurakunta.
Lukuisat Raamatun paikat osoittavat, että uuden liiton seurakunta on yksi (Room.12:4-5, Efes.4:1-6, Joh.17:20-23). Apostolisen alkuseurakunnan aikana tämä uskovien yhteys ja ykseys olikin luonnollinen tosiasia (Ap.t.2:37-47; 4:32-35). Tämä seurakunnan ykseys on tosiasia sekä maailmalaajuisesti että kansallisella tasolla. Erityisen tärkeää seurakunnan ykseys on paikallisella tasolla. Kun pakanain apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä eri paikkakunnille, hän osoitti kirjeensä aina sen paikkakunnan uskoville eli sen paikkakunnan seurakunnalle (Room.1:1-7, 1.Kor.1:1-2, Efes.1:1, jne.). Kullakin paikkakunnalla oli alkuseurakunnan päivinä vain yksi uskovien joukko eli yksi paikallinen seurakunta, jota vanhimmat johtivat (1.Tim.3:1-7, Tiitus.1:5-9). Seurakunnan tavallisia kokoontumispaikkoja olivat kodit, joissa kokoonnuttiin yhteisestä uskosta rakentumaan, rukoilemaan ja leipää murtamaan (Ap.t.2:46; 12:12, Room.16:3-5).
Näin oli alkuseurakunnan päivinä, kun seurakunta oli Sanan mukaisessa tilassa. Jos jossakin pyrki tulemaan hajaannusta, Paavali nuhteli, kuten korinttolaisia (1.Kor.1:10-13; 3:1-4). Paavalin ennustama laittomuuden henki, antikristillinen henki, kuitenkin teki työtään ja alkoi yhden Messiaan (Kristuksen) ruumiin pirstoutuminen ja myös harhaantuminen Sanan alkuperäisistä totuuksista (2.Tes.2:1-12). Monia antikristuksia oli ilmaantunut jo viimeisen Karitsan apostolin Johanneksen eläessä ja nämä "pikku antikristukset" eivät olleet enää yhtä ruumista toisten uskovien kanssa (1.Joh.2:18-19). Kun Messiaan (Kristuksen) Henki kastaa yhdeksi ruumiiksi eli seurakunnaksi, pyrkii sielunvihollisen henki, antikristuksen henki, pirstomaan yhden ruumiin eli seurakunnan. Tässä se on hyvin onnistunutkin, sillä maailmassa on nykyään eräiden arvioiden mukaan vähintään yli 4.000 kristillistä kirkkokuntaa, lahkoa ja harhaoppia. Tosin paavin kirkko pyrkii viimeisenä suurena eksytyksenä nyt kokoamaan katolisen kirkon siipien suojaan lopun ajan maailmankirkon eli suuren porttobabylonin, koko laajasta luopuneesta kristikunnasta, joka tulee vallan saatuaan vainoamaan todellisia uskovia yhdessä maallisen petovallan kanssa (Ilm.17).
Seurakunnan Herra ei kuitenkaan jätä tilannetta tähän pirstoutuneeseen ja luopuneeseen tilaan. Hän asettaa ennalleen todellisen seurakuntansa yhdeksi laumaksi juuri ennen tulemustaan (Ap.t.3:19-21, Joh.10:16). Herra uudistaa ja puhdistaa Sanallaan seurakuntansa totuudelle kuuliaiseksi kirkastetuksi morsiusjoukoksi tulemustaan varten (Efes.5:25-27, Ilm.19:6-9). Lopun ajassa on oleva jälleen yksi Messiaan (Kristuksen) ruumis eli seurakunta, joka koostuu kaikista vilpittömistä uskovista. Herran Henki vaikuttaa niin, että lahkohenki poistuu todellisten Jumalan lasten sydämistä ja he yhtyvät yhdeksi toisiaan rakastavaksi ja sanalle kuuliaiseksi laumaksi. Se on oleva lopun ajan ennalleenasetettu apostolinen seurakunta, joka toimii hetken suurella voimalla viimeisessä ja rajussa herätyksessä juuri ennen ylösottoa vaikeiden aikojen keskellä (Ilm.14:14-16, Dan.12:1-3).
Mitä sitten Suomessa tapahtuu tämän asian suhteen ? Jo vuosien ajan on ollut käynnissä ennalleenasettamisprosessi maassamme. Monet yksilöuskovat ja pienryhmät ovat tulleet tyytymättömiksi nykyiseen menoon. Heitä ei ole tyydyttänyt se muotomeno tai oman "kuppikunnan" kristillisyys, jossa he ovat olleet mukana. Maassamme on käsitykseni mukaan satoja, luultavasti jopa tuhansia sellaisia uskovia, jotka joko yksinään tai yhdessä pienryhmän kanssa ovat pohtineet näitä asioita. Monilla paikkakunnilla kokoontuu pienryhmiä kodeissa, kuten alkuseurakunnan päivinä, ilman mitään rajoja. Nämä uskovat eivät edusta mitään maan leirejä, vaan yksinkertaisesti ovat uskovia ja Jumalan lapsia, jotka kokoontuvat yhdessä Sanaa tutkimaan, rukoilemaan, leipää murtamaan eli ehtoollista viettämään ja yhteisestä uskosta rakentumaan (1.Kor.14:26).
Raamatun mukaan on selvää, että vastustuksesta huolimatta nämä pienryhmät tulevat lisääntymään ja lopulta muodostuu kaikista vilpittömistä uskovista koostuva yksi seurakunta. Se ei ole mikään uusi kirkkokunta, vaan Pyhän hengen yliluonnollisella tavalla yhdistämä, toisiaan rakastavien uskovien joukko (Joh.13:35). Se on samalla mahdollisesti myös lopun ajan maanalainen seurakunta, jota tuleva maailmankirkko vainoaa, koska he eivät alistu sen komentoon. Kaikki todelliset uskovat joutuvat jättämään lopulta lopun ajassa nousevan maailmankirkon, "porttobaabelin", eteivät joutuisi sen tuomion alle. (Ilm.18:1-4).
Loppusuoralla ennen Herran tulemusta rajat eivät tule käymään kirkkokuntarajojen mukaan, vaan sydänten rajojen mukaan. On oleva vain kaksi leiriä: Messiaan ruumis eli todellinen Jumalan seurakunta ja toisaalta porton ruumis eli lopun ajan maailmakirkko, joka joutuu Jumalan tuomion alle (1.Kor.5:15-17, Ilm.14:8). Pitäkäämme huoli siitä, että kuulumme todelliseen seurakuntaan, yhteen Messiaan (Kristuksen) ruumiiseen ja toimikaamme sen mukaan, rakentaen yksilöinä ja pienryhminä vain yhtä ruumista, lopun ajan ennalleenasetettua apostolista seurakuntaa (Efes.4:11-16).
Keijo Lindeman
Vastaukset 11
Vanhimmat
tuumaa paaavin kolminaisuusopista, uskotko siihen vai et? Se hyväksyttiin 300-luvulla Nikaiassa ja Konstantinopolissa.
Älähän karkaa vaan vastaile.
Raamatun Jumala on aina ollut, eikä ole luotu ?
olet sen ymmärtänyt.
Katso siitä täältäkin:
http://www.jeesus-on-herra.com/kirjoitukset/ajatuksiajumalasta.htm
Onkohan Jeesus todella kiinnostunut tuosta Jumalan kuva "teemasta"."Älä tee itsellesi mitään Jumalan kuvaa....".
Ymmärrän ja uskon, mitenb Jeesus on kiinnostunut miten olemme tehneet tämän Jumalan tahdon, jonka kuvaa monet mieluimmin haluavat tehdä.
Uskovalle ihmiselle riittänee tieto Jumalasta, että Jumala on Henki,- ei persoona.
Todella mielenkiintoinen ja hyvä kirjoitus, mutta valitettavasti liian pitkähkö.Moni ei paneudu ylipitkiin viesteihin,- vaikka aihetta olisi.
Itse näen Jumalan seurakunnan samoin, mutta lisäisin erään asian, josta on lähes vaiettu.
Lopun aikana kysymys ei ole "oikeasta opista", vaan uskosta Jeesukseen.Tämä asia on selkeimmin tuotu esiin Matt.25 luvussa ja muuallakin.Huomioikaapa Matt 25 luvun loppuosa ja mitä Jeesus ilmoittaa.Ei sanaakaan opillisista asioita tms, vaan ainoastaan uskon elämään liittyviin hedelmiin.
Siis Kristuksen mieli ja sen ilmentyminen käyttäytymisessä.Todella monelle on yllätys miten laaja-alainen oikea oppi on ollut esillä, mutta siitä huolimatta Jeesus sanoo:"Minä en tunne teitä, te laittomuuden tekijät".
Erikoisesti tänä aikana tulisi tiedostaa ja arvostaa hedelmien merkitys opetuksessa ja yleensä elämässä.
"Ei hyvä puu saata tehdä huonoja hedelmiä".Juuri hedelmien merkitys tulee nousemaan arvoon arvaamattomaan, koska näitä hedelmiä ei ihminen voi tehdä kuin Pyhässä Hengessä, kuuluipa hän vaikka Hottentotti puolueeseen.
Jos ihinen on sydämestään Jeesuksen seuraaja, niin hän luontaisesti joutuu vaikeuksiin näiden puolueiden/yhteisöjen kanssa.Yhteisöt maallistuvat ja ohjautuvat luopumaan uskosta ja taas sydämmessään Jeesuksen seuraaja kulkee päin vastaiseen suuntaan.
"Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan. Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen OPISSA, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä OPISSA pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä OPPIA, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa."
"Jos joku muuta OPPIA opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen OPPIIN, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen."
Juuri noin.Se "oikea oppi" onkin se mitä ihnmnen lukee ja ymmärtää Raamatun jakeista/ilmoituksista.
Oikea oppi on, että ihminen USKOO Raamatun jakeiden sisältöön ja toteuttaa siten elämässään sen.Siis ilmentyy hedelmissä.
Seurailkaapa ja tutkikaa, miten opillisten asioiden "kiivailijat" elävät oppiaan teoriassa.Siis he eivät reagoi Kristuksen mielen mukaisesti toisen ihmisen elämän tilanteisiin.Empaattisuus on korvattu "oikealla opilla".
Niin, jos ihmisen sisimmässä on Pyhä Henki, niin hänen arjessaan/käyttäytymisessään ilmentyy Kristuksen mieli.Yksinkertaisesti ilmaisten.
Oikean opin ja oikean opetusksen tunnistaa tänäkin päivänä tästä.Siis hdelemistä.
"Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville; TULKAA,..........MINUN ISÄNI SIUNATUT JA OMISTAKAA SE VALTAKUNTA, JOKA ON OLLUT TEILLE VALMISTETTUNA MAAILMAN PERUSTAMISESTA ASTI,
Sillä minun oli ..........
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: "Herra , milloin me näimme sinut".....
Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille:"Totisesti minä sanon teille; kaikki, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähäisistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle".
Missä on Pyhän Hengen opetusta, niin hedelmät seuraavat mukana.Siis ihmisen sydämentila on oikea Jumalan edessä.
eikä tarvitse menna Keuruun Raamattuopistolle opettelemaan "muuta evankeliumia"..
Todellinen seurakunta on kuitenkin piilossa.
ESILLE SIELTÄ!
herkkua. Älkää säikähtäkö kirjoituksen pituutta, sillä kaikki on täyttä asiaa ja lukemisen arvoista. Kehotan kaikkia; Lukekaa ja rukoillen!