Jumalan viha
"Sinun pitää kuolemalla kuoleman." Tämän pitäisi olla itsestään selvä asia kaikille, mutta laittomuuden evankeliumi on saanut monet uskomaan, että Jumala rakastaa pahantekijää, vaikka vihaakin hänen pahoja tekojaan.
Vaietkaa te, jotka sanotte: "Ei Jumala tuomitse. Hän rakastaa kaikkia." Herätkää ja nähkää: Jumalan viha on koko ihmiskunnan jokapäiväinen kokemus. Jumala on kironnut luomakunnan meidän pahuutemme tähden ja sinä sanot, että missä on tuomion Jumala. Joka päivä Hän lyö meitä sairauksilla ja onnettomuuksilla meidän kapinallisuutemme tähden ja sinä sanot, ettei Jumala tuomitse, ei ole kuolemaa!?
"Sinun pitää kuolemalla kuoleman." Tämän pitäisi olla itsestään selvä asia kaikille, mutta laittomuuden evankeliumi on saanut monet uskomaan, että Jumala rakastaa pahantekijää, vaikka vihaakin hänen pahoja tekojaan.
Vaietkaa te, jotka sanotte: "Ei Jumala tuomitse. Hän rakastaa kaikkia." Herätkää ja nähkää: Jumalan viha on koko ihmiskunnan jokapäiväinen kokemus. Jumala on kironnut luomakunnan meidän pahuutemme tähden ja sinä sanot, että missä on tuomion Jumala. Joka päivä Hän lyö meitä sairauksilla ja onnettomuuksilla meidän kapinallisuutemme tähden ja sinä sanot, ettei Jumala tuomitse, ei ole kuolemaa!?
Vastaukset 27
Vanhimmat
mutta ihminen on hengellisessä sokeudessaan ja syntisyydessään niin avuton ymmärtämään omaa tilaansa. Meissä vaikuttaa se sama Aatamin ja Eevan seli-seli-peittely-yritys pimittää tekojamme ja haluttomuus tunnustaa niitä. Avuttomimmillaan haluttomuus näyttäytyy pahuuden kieltämisenä, vaikka se on näkyvillä ja tunnettavissa jokaiselle joka päivä sekä toivekuvitteluna että eihän hyvä rakkauden Jumala voi vihata. Miten tällainen kieltäjä itse toimii tilanteessa, jossa jollekin läheiselle on tehty pahaa? Eiköhän ensi reaktio ole viha. Miksi Jumala ei saisi tuntea vihaa pahuutta kohtaan? Jumalan viha ei ole kuitenkaan samanlaista kuin ihmisen vaan se on pyhää vihaa, pyhyydestä kumpuavaa ja pyhyyttä puolustavaa. Ihminen vailla pyhyyttä ei voi sitä ymmärtää vaan projisoi omat vajavaiset inhimilliset tunteensa Jumalan tunteiksi.
Rehellisyys, joka koki kovan kolauksen ensimmäisillä ihmisillä, olisi ensimmäinen askel kohti Jumalaa. Rehellisyys, joka myöntää että on itse totaalisen avuton muuttamaan omaa tilaansa, joka ei omilla kasvuyrityksillä ja uskomuksilla useiden elämien avulla kasvamiseen ja 'vahvistumiseen', joka tuntuu olevan joillekin elämän tarkoitus ('sielun vahvistus'), ole mahdollista.
Totuus sen sijaan on tämä: "Kaikki minä voin Hänessä, joka minua vahvistaa". Fil.4:13
Meidän kyvyttömyys lepyttää Jumalan pyhää vihaa on tosiasia. Olemme riippuvaisia Hänen armostaan, emme itsemme 'hyvyydestä'. Jumala teki sen, mikä ihmiselle on mahdotonta: sovitti meidät omalta vihaltaan lähettämällä Jeesuksen, joka teki sovitustyön meidän puolestamme. Jeesus ei pelasta meitä helvetiltä vaan Hän pelastaa meidät meidän omilta synneiltämme, joita Jumala vihaa. Kun vihan kohteet (synnit) pyyhitään pois, pääsee Jumalan rakkaus kohtaamaan meidät. Kysymyksessä on restauraatio, ihmisen alkuperäisen olemuksen palauttaminen, joka kestää Jumalan pyhyyden edessä myös kuoleman jälkeen. Jos viemme synnit mukanamme kuoleman tuolle puolelle, ne ovat Jumalan edessä, ja sitä emme kestä.
Kaikkein suurin synti on että ihminen ylenkatsoo Jumalan pelastusteon Jeesuksessa.
Kiitos ystäväiseni, tähän ei voi sanoa kuin Amen, halleluja!
>>toivekuvitteluna että eihän hyvä rakkauden Jumala voi vihata.
vihaavaa Jumalaa. Rakastavan kylläkin. Missähän se kiukkuinen tyranni oikeastaan on?
Ja kun minä kerran tiedän että Jumala on vain Rakkaus niin en myöskään vaikene. On tärkeää että kaikki saavat sen tietää.
On oikein että jumala vihaa syntiä ihmisessä, mutta ei kokonaisuudessa ihmistä. Aritta tietämättään kapinoi samalla tavalla, kuin Saatana aina on kapinoinut ja omassa typeryydessä ihminen tuhoaa itsensä, niin kuin teki Saatanakin, ellei myönnä että olen vajavainen, joka tarvii voimakkaan ohjaajan oli se sitten Jumala tai Saatana.
Älä taas syytä uskovaisia tästä.
vaan teidän uskoanne. Teidät on manipuloitu uskomaan vihaavaa jumalaa koska muuten kirkko ei olisi pystynyt pitämään ihmisiä kurissa ja herran nuhteessa. Mutta sellaista jumalaa ei ole olemassakaan. Vain rakkauden Jumala.
Ja on se ihme että minua koko ajan syytetään saatanan kaveriksi vaikka en edes usko pahuuteen.
Saatana pitää suurena voittonaan jokaista, joka ei usko pahuuteen!
että elätte sellaisessa harhassa.
Hyvin sanottu ja pitää paikkansa, mutta Aritta on kovin käärmeissään.
Aritta ei viitsi katsoa ikkunasta ulos. Tai TV:tä. Muuta ei tarvita. Kukaan täysipäinen ei voi kiistää pahuuden olemassaoloa. Menköön Aritta kertomaan jollekin keskistysleiriltä pelastuneelle juutalaiselle, ettei pahuutta ole olemassa.
Muuten on tietysti turha hätyyttää koko Arittaa. Onhan se nähty, että hänessä se ei tiety kerry!
En ole.
Jos Jumala ei vihaisi syntiä, taivaskin alkaisi muuttua helvetin kaltaiseksi, missä olisi syntiä. Meidän olisi oltava iloisia että Jumala vihaa syntiä, jos olemme Totuudessa, meidän olisi tehtävä samaa.
että pahuutta on kun lukee teikäläisten viestejä. Ne ovat niin täynnä ilkeyttä mutta kun nyt satun tietämään että kukaan ei voi olla muuta kuin sitä mihin heidän ymmärryksensä riittää niin en kutsu sitä pahuudeksi. Tyhmyydeksi, oppimattomuudeksi ja ymmärtämättömyydeksi kylläkin.
Se "pahuus" mitä on ikkunani ulkopuolella ja keskitysleireissä on tyhmyyttä, oppimattomuutta ja ymmärtämättömyyttä. Sen "pahuuden" tekijät eivät osaa tehdä toisin. Ei Hitlerkään ollut paha vaan luuli tekevänsä hyvän teon. Hänen ymmärryksensä ei riittänyt käsittämään tekojaan.
Toivoisin että teikäläisten ymmärrys olisi jonkin verran suurempi mutta kirjoituksenne näyttävät toisin.
Meidän on rakastettava myös sitä mitä kutsumme pahuudeksi koska se ei kestä valoa ja rakkautta ja häipyy.
Jos vain vihaamme niin viha ja pahuus ei koskaan häviä.
Jumala joka on vain rakkautta ei voi vihata sillä jos hän tekisi sen olisi taivas täynnä pahuutta. Hän vetäisi sen luokseen. Nyt hän poistaa kaiken sellaisen rakkaudellaan.
Nyt tämä "Hävyttäuhon ajattelija" jo tunnustaa, että on sellaisiakin asioita kuin pahuutta ja vihaa.
Kohta se jo paloittelee perhettään fileerausveitsen kanssa ja huutelee "Pahaa ei ole olemassakaan!"
Heh haa
sen mitä kirjoitan niin älyäisit mitä tarkoitan. Mutta jäät kiinni vain pikkuasioihin etkä näe kokonaisuutta koska olet riidanhaluinen.
lapsellista porukkaa täällä on. Mene jo leikkimään siitä kavereittesi kanssa ja anna aikuisten keskustella rauhassa henkisistä asioista.
Ei Luoja ihmistä vihaa, ei edes rankaise mistään.
Ihmiskunnan kärsimys johtuu siitä, että ihmiset eivät yksilöinä halua elää siten ettei kärsimystä olisi.
Ihminen antaa itsessään olevan eläimen hallita kokonaisuuttaan, siksi me kärsimme samoin kuin muutkin eläimet.
Jokaisessa on sisimmässään tieto oikeasta, mutta sielun heikkous vie vääryyteen. Jumala antaa ihmisen hakata päätään seinään kunnes tämä päättää sisäistää oikean ja ryhtyy elämään henkensä mukaisesti. Kun hyväksyy totuuden, ei enää tarvitse kärsiä mistään. Kärsimys on seurausta totuuden kieltämisestä.
Jokainen voi kasvattaa itseään totuuden kunnioittamiseen, Tämä aineellisuus mahdollistaa jokaiselle vahvuuden. Mahdollisuutta pitää vain itse käyttää.
Voisihan tuossa olla joku järkikin, mutta tuolla tavalle se on pelkkää puppua!
Miksi Jumala vihaa?
Miksi Jumala tuomitsee?
Mikä on hänen tavoitteet, motiivi vihallensa?
Mitä hän vihallaan saa aikaan?
Mitä ihminen oppii/hyötyy Jumalan vihasta?
Onko Jumalalla kyky rakastaa, antaa anteeksi, suhtautua kevyesti, huumorilla?
Osaako Jumala myötätuntea, katua, nauraa myös itselleen?
Mihin Jumala tarvitsee vihaa? Miten hän vihalla rikkoo kapinallisuutemme? Eikö viha juuri aiheuta kapinaa?
(harvassa rakastavassa ilmapiirissä kukaan alkaa kapinoimaan sitä onnea vastaan, mutta heti kun viha astuu kuvaan alkaa kapina.)
Kyllä se on niin, että Jumala on kaukana vihasta. Viha kuuluu ihmisille. se on järjen vajaavuutta.
Kun ihminen kehittyy ihmisenä, hänen ei enää tarvi näyttää olevansa hyvä, hän on sitä. Viisas ihminen ei puhu itsestään vaan on kiinostunut muista. Viisas ihminen ei tavoittele omaa etuaan, vaan antaa omastaan muille. Viisas ihminen ei nosta itseään muiden yläpuolelle, vaan on kaikkien kanssa samalla tasolla (ei edes alapuolella) Viisas ihminen ei vihaa, tuomitse, syytä tai kapinoi ketään vastaan, hän rakastaa itseään ja niin hän myös kykenee rakastamaan muita. (kun on sinut itsensä kanssa, hyväksyy muutkin ihmiset)
Miksei Jumala sitten sinusta olisi viisas? Miksi kuvittelet Jumalassa olevan vihaa? Miksi luulet Jumalan olevan niin pirun vajaavainen? Narsistinen olento.
Mitä ihmettä kuvittelet Jumalasta?
jumala on oikeasti paljon viisaampi kuin sinä.
Jo muinoin Intiassa tiedettiin tämä: millainen ihminen on, sellainen on hänen jumalansakin. Matti Hyrck on osoittanut, että jumalakuva kehittyy, kun ihminen kehittyy psykologisesti. Tämän päivän jumala on huomisen epäjumala.
sanomasi oli yksinkertaisen selvä. Ei ole mitään kysyttävää, mutta paljon ajateltavaa.
Niin se varmaan on, että näemme Jumalan omassa valossa, emme jumalan valossa. (vaikka sama valo kuitenkin on kyseessä)
Ja joskus tulee (miljoonan vuoden päästä?) aika, kun näemme Jumalan niinkuin Jumala on.
Jumalan vihaa ei voi ymmärtää jos sitä vertaa ihmisen tuntemaan vihaan. Täällä kirjoittajien viesteissä tavan takaa nähdään vedetyn yhtäläisyysmerkit kahden ääripään vihalle.
Pitäisi oppia erottamaan Jumalan viha ja ihmisen viha, ne eivät ole samanlaisia. Laitan linkin, jossa on hyvin kerrottu aiheesta, kannattaa lukea:
http://www.kotisatama.net/fi/raamattujasana/viikonsana/sana.php?paivays=2000-04-30
Jumala rikkoi ihmisen kapinallisuuden kohdistamalla vihansa itseensä lähettämällä Jeesuksen kuolemaan puolestamme. Ihmisessä kapinaa ylläpitää meidän syntiinlangennut luontomme ja itsekkäät himomme.
Jumalaa voidaan kuvata vain meidän inhimillisillä käsitteillä: Hän vihaa, katuu, rakastaa mutta ei ihmisten tavalla. Täällä usein kuvataan Raamatun Jumala verta ja lihaa olevaksi, vaikka kyseessä on kielen kuvat! Niin tyhmä on ihminen! Ei meillä ole olemassa mitään jumalallista kielen käsitteistöä, toimeen on tultava ihan tällä ihmisten kielellä. On hupaisaa miten toisaalta inhimillisin käsittein kirjoitetun Raamatun jumalakuva tulkitaan inhimilliseksi, mutta sitten oma toisenlainen jumalakuva ihan samoilla inhimillisen kielen käsitteillä kuvattuna koetaan mukamas ei-inhimilliseksi.
Ihmisen tunne-elämä on irvikuva Jumalan vastaavasta. On siis varottava omien inhimillisten tunteiden siirtoa absoluutin tasolle.
Kun Raamatussa puhutaan esim. että Jumala katuu:
1.Moos.6:5-6
"Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä."
Heprean sana 'katuminen' merkitsee 'olla pahoillaan, surra, murehtia'. Jos ajatellaan taas inhimillistä katumista, nousee mieleen että eikö Jumala olekaan kaikkivaltias, kun Hän katuu tekojaan. Mutta käännökset eivät aina ole ihan kohdallaan. Jumala tuli murheelliseksi ihmisten pahuudesta, joka on vastakohta Hänen rakkaudelleen.
Jos ihminen saisi kokea hetken Jumalan pyhyyttä, silloin Hänen vihansakin voisi avautua paremmin inhimillisen ymmärryksen tasolle. Jumalan olemus on pyhä, synti sen täydellinen vastakohta. Pyhyys kärsii sellaisesta joka sotii tuota pyhyyttä vastaan. Jumala ei voi toimia vastoin luontoaan eli sallia syntiä. Avautuuko?
Viisainkin ihminen vihaa, tuomitsee, syyttää, kapinoi ilman Jeesusta. Me olemme kapinassa koko ihmissuku Luojaamme vastaan. Omin avuin emme tuosta kapinasta kykene ponnistelemaan totuuteen. Vain "lainahöyhenissä" se onnistuu, jolloin on mahdollisuus kasvaa niin ettei vihaa, tuomitse, syytä tai kapinoi ketään vastaan.
ole väärin puhua Jumalan vihasta, jos se ei ole samaa kuin ihmisen tuntema viha?
Olisiko sopivampaa ilmaista Jumalan tunteet ihmistä kohtaa jotenkin näin: Rakastaa ihmisen kuoliaaksi.
Rakastaa niin, ettei anna armoa. Rakastaa ihmistä niin, että tahtoo kasvattaa/kouluttaa hänestä täydellisen.
Viha on vihaa, vaikka voissa paistaisi. Viha kuuluu ihmisille.
edelleenkin Jumalan vihan samanlaiseksi kuin ihmisen tuntema viha. Samoin teet rakkaudelle: ihminen voi "rakastaa" toisen kuoliaaksi, mutta täydellisen Jumalan rakkaus ei tapa!
Jumala tuli ihmiseksi, koki ihmisten tuntemukset, ihmisten vihat, ihmisten kielen. On oikein puhua ihmisille heidän omalla kielellään, omilla käsitteillään. Mutta ihmiseltä odotetaan myös järjen käyttöä, jotta saa oikeanlaista tietoa Jumalasta, eikä itsekkäästi pidä kiinni vääristä luuloistaan haluamatta niitä edes muuttaakaan.
mitä Jumalan viha saattaisi olla, mutta kun ajattelee meidän maapalloamme ja miettii sen veristä historiaa, niin siitä tuli vaan ajatus muuttaa Jumalan viha sanaksi Jumalan rakkaus.
Ei sen enempää.
- En aina ajattele asioita vaan omasta näkökulmasta, vaan ajattelen sen laajemmassa mittakaavassa. Kun hämmästelen Raamatun sanomaa (mooseksen kirja) jumalasta, hämmästelen sitä, miten suuri vaikutus sen sanomalla on ollut ihmisissä yleensä. Miten paljon pahuutta se kirja onkaan saanut aikaan.
Raamatun tulkinta on jätetty niin avoimeksi, jokaiselle lähes henkilökohtaiseksi asiaksi... ja niitä tulkitsijoita riittää...
Eikä siinä auta sanoa, että he eivät ole uskossa, jotka väärin kirjaa lukevat, koska he osaavat lukevat ja myös lukevat.... ja toimivat sen mukaisesti mitä ymmärtävät.