Kun seurailee Venäjän tempoilua demokratian opettelussaan ja kun aina välillä pohtii, mitä tapahtuisi, jos Venäjällä FSB:n ja kiihkonationalistisen ryhmittymän voimat saisivat vallan, muistuu etsimättä mieleen Suomen tilanne ennen Talvisotaa, jolloin me optimistisesti kuvittelimme, ettei meitä kukaan todellisuudessa uhkaa.
Väitetään, että moni kuitenkin olisi nähnyt viisaaksi lähestyä länttä ja samalla varautua ikäviinkin mahdollisuuksiin.
Näin ei kuitenkaan tehty, ja seurauksethan tiedetään.
N-liitto hyökkäsi kimppuumme erilaisin verukkein ja suomalaiset saivat yksin puolustautua melkein siviilivaatteissa ja museotasoa olevalla aseistuksella.
Silloin syntyi käsite "Talvisodan ihme".
Voimmeko odottaa samanlaista ihmettä tulevinakin aikoina, jos pahimmat skenaariot toteutuvat?
Eikö meidän olisi aika herätä Ruususen unesta ja todeta, että maailman aseteknologia on edennyt niin huimin harppauksin, ettei maailmassa tosiasiassa ole kuin yksi valtio, jota voi pitää sotilaallisen tasonsa puolesta ylivoimaisena:USA.
Kun USA on teknologiallaan NATO:n supervaltio, ovat Baltian maat, ehkä historiastaan viisastuneina myös liittymässä Atlanttiseen sotilasliittoon.
Miksi meidän pitäisi muutaman pikkuvaltion seurana jäädä ulkopuolelle ja sitten ehkä aikanaan harrastaa jälkiviisautta sen suhteen, mitä olisi kannattanut tehdä?
Nyt alkaisi olla korkea aika saada suomalaisten lapsenomainen usko NATO:n ulkopuolella pysymisen autuudesta muuttumaan.
Presidentti Koivisto ennusti tänään, että NATO:sta tullaan käymään "inhottavaa" keskustelua
lähiaikoina.
Hän on tunnetusti NATO-vastainen, mutta aikoinaanhan hän luuli myös Baltian maiden itsenäistymishankkeiden olevan epärealistisia.
Vaikka muuten arvostan Koivistoa, olen sitä mieltä, että mitään vastenmielistä keskustelua ei olisi tarve Suomessa käydä NATOOn liittymisestä, jos eduskunta ilman kansanäänestystäkin vain yksinkertaisesti ilmoittaisi Suomen hakevan NATO:n jäsenyyttä.
Nyt meillä olisi kenties ainutlaatuinen historiallinen mahdollisuus saada suojaava sateenvarjo maamme ylle sotilaallista interventiota vastaan.
Miten selitämme aikoinaan jälkipolvillemme, että hylkäämällä tämän mahdollisuuden vaaransimme heidän mahdollisuutensa elää turvattua tulevaisuutta ?
Väitetään, että moni kuitenkin olisi nähnyt viisaaksi lähestyä länttä ja samalla varautua ikäviinkin mahdollisuuksiin.
Näin ei kuitenkaan tehty, ja seurauksethan tiedetään.
N-liitto hyökkäsi kimppuumme erilaisin verukkein ja suomalaiset saivat yksin puolustautua melkein siviilivaatteissa ja museotasoa olevalla aseistuksella.
Silloin syntyi käsite "Talvisodan ihme".
Voimmeko odottaa samanlaista ihmettä tulevinakin aikoina, jos pahimmat skenaariot toteutuvat?
Eikö meidän olisi aika herätä Ruususen unesta ja todeta, että maailman aseteknologia on edennyt niin huimin harppauksin, ettei maailmassa tosiasiassa ole kuin yksi valtio, jota voi pitää sotilaallisen tasonsa puolesta ylivoimaisena:USA.
Kun USA on teknologiallaan NATO:n supervaltio, ovat Baltian maat, ehkä historiastaan viisastuneina myös liittymässä Atlanttiseen sotilasliittoon.
Miksi meidän pitäisi muutaman pikkuvaltion seurana jäädä ulkopuolelle ja sitten ehkä aikanaan harrastaa jälkiviisautta sen suhteen, mitä olisi kannattanut tehdä?
Nyt alkaisi olla korkea aika saada suomalaisten lapsenomainen usko NATO:n ulkopuolella pysymisen autuudesta muuttumaan.
Presidentti Koivisto ennusti tänään, että NATO:sta tullaan käymään "inhottavaa" keskustelua
lähiaikoina.
Hän on tunnetusti NATO-vastainen, mutta aikoinaanhan hän luuli myös Baltian maiden itsenäistymishankkeiden olevan epärealistisia.
Vaikka muuten arvostan Koivistoa, olen sitä mieltä, että mitään vastenmielistä keskustelua ei olisi tarve Suomessa käydä NATOOn liittymisestä, jos eduskunta ilman kansanäänestystäkin vain yksinkertaisesti ilmoittaisi Suomen hakevan NATO:n jäsenyyttä.
Nyt meillä olisi kenties ainutlaatuinen historiallinen mahdollisuus saada suojaava sateenvarjo maamme ylle sotilaallista interventiota vastaan.
Miten selitämme aikoinaan jälkipolvillemme, että hylkäämällä tämän mahdollisuuden vaaransimme heidän mahdollisuutensa elää turvattua tulevaisuutta ?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oletko sinä reppana tosissasi sitä mieltä, että joku hyökkää Suomeen? Milläköhän maalla olisi siihen tarvetta ja intressejä? Montakohan vuosikymmentä sotahullut kapiaiset saavat uskoteltua typerille päättäjille ja myös kansalle, että Suomeen hyökätään idästä? Nykyisessä, taikka tulevassakaan maailmantilantessa mikään maa ei ole kahjo, että hyökkää Suomeen.
Jos venäjä Suomeen hyökkää, niin eiköhän eurooppalaiset ystävämme auta. Venäjä ei pysty niille korvapuustia antamaan, niin suuri on teknologian ylivoima Länsi-Euroopassa. Ja voipi olla, ettemme edes apua tarvitse, eihän Venäjä pärjää edes Tshetsheniassa. Ja niillä ei edes ole armeijaa.
Eikö kannattaisi pelätä jotain vahvempaa?
Miksi ihmeessä Venäjä olisi meille uhka pitkään aikaan, vaikka siellä olisi vallassa kuka? Eiköhän niillä riittäisi pikku puuhastelua niiden menetettyjen imperiumin osien palauttamisessa. Voisivat siellä kokeilla voimiaan. Ja todeta ne aika mitättömiksi.
EU-maista jokainen on kiinnostunut vain omasta edustaan. Sieltä suunnalta on siis turha apua odottaa. Tämä nähtiin jo Kosovossa.
valtaan nousee sekopää. Noita on jo nähty liikaa. no jos olemme polueettomia voimme turhaan jotua taisteluihin, mutta jos takana on iso liitto pysyy tilanne rauhallisena. :)
Ei se auta, jos vastassa on sekopää...
, jotka eivät ole päässeet vielä eroon siitä Neuvostoliiton aikaisesta ajattelusta. Mutta tilanne on muuttunut. No onhan noita muitakin jämähtäneitä. Oliko todella viisasta, että Suomeen joudutaan ottamaan nykyäänkin paljon ns. inkeriläisiä, jotka tuskin mitään oikeita inkeriläisiä edes ovat. No mene ja tiedä. Mutta Suomen varustus sopii yhteen NATO:n kanssa ja jos asiaa kysytään polustusvoimilta niin he ovat valmiita liittymään. Vastutusta esiintyy yleensä entisillä kommunisteilla.
aloittanut taas ilmapommitukset Irakissa.
>Miten selitämme aikoinaan jälkipolvillemme, että hylkäämällä tämän mahdollisuuden vaaransimme heidän mahdollisuutensa elää turvattua tulevaisuutta
Olisi siinä meille G.oldman tyylistä moraalista ongelmaa kyllikseen. Miksi minä en päässyt tappamaan Irakin lapsia, ettekä te hankkineet edes isäinpäivän kunnniaksi minulle sinkkiarkkua Suomeen paluuta varten.
Minä puhuin Venäjän arvaamattomuudesta ja siitä turvatekijästä, jonka läntinen sotilasliitto antaa, jos tilanteet Venäjällä alkaisivat mennä meidän kannalta huolestuttavaan suuntaan.
En tajua, mitä Irakin lapsilla tai sinkkiarkuilla, kun mietitään idän karhun mahdollista raivostumista.