Puolivalmiit kehitysmuodot.

Ensimmäinen askel on lehti, joka ei avaudu normaalisti, vaan jää reunoistaan kiinni, muodostaen kuppimaisen muodon jonne jää vettä. Kaikkein yksinkertaisimmat tunnetut kannukasvit ovatkin tällaisia. Vastaavia lehtiä ilmenee jopa kasveilla, jotka eivät tarvitse eläinperäistä ravintoa, ja kannumaisia pyydyksiä on ilmaantunut monille kasveille toisistaan riippumatta, joten mistään monimutkaisesta tai epätodennäköisestä mutaatiosta ei ole kyse.

Pienikin luonnon tarkkailu osoittaa, että vesiastiaan ilmestyy nopeasti hukkuneita tai hukkuvia hyönteisiä. Käytännössä kaikki kannukasvit käyttävät bakteereita tai eläimiä pyydystettyjen hyönteisten käsittelijöinä ja käyttävät hyväkseen tämän "ruuansulattajan" jätökset lannoitteena. Tähän ei tarvita lisämutaatioita, vain näiden raadonhajottajien ilmaantumista lehtikannuun. Kuinkahan monen lehden pinta on bakteereista ja muista pieneläjistä vapaa?

Okei, siis ensimmäinen kannumainen lehti alkaa heti toimia kömpelönä hyönteisansana, mutta miksi se on hyödyllistä? No, kaikkia lihansyöjäkasveja yhdistää yksi tekijä. Kuka arvaa? Ravinneköyhä ympäristö. Ne tarvitsevat eläinperäistä ravintoa voidakseen hyvin. Köyhässä maaperässä itänyt kasvi, jonka lehdet mutaation vuoksi muodostavat vettä keräävän astian, jonne kuolee hyönteisiä jotka toiset eliöt hajottavat... joko alkaa valjeta, miten kehityskulku saa alkunsa?

Väite siitä että jokaisen mutaation olisi oltava hyödyksi on muuten silkkaa hevonkakkaa. Suuri osa mutaatioista on neutraaleja, mitenkään hengissäselviämisen todennäköisyyteen vaikuttamattomia. Geneettisen ajautumisen ja perustajaefektin ansiosta ensimmäisten hyönteisansana toimimisen kannalta hyödyllisten mutaatioiden ei tarvitse olla ilmaantunut auttamaan hyönteisten sieppaamista. Ne voivat olla kasvin perimässä aiheuttamatta sen enempää hyötyä kuin haittaakaan, kunnes jokin toinen mutaatio tekee niiden vaikutuksesta hyödyllisen. Evoluutio perustuu jopa suuremmassa määrin näihin hetkeään odottaviin mutaatioihin kuin kerralla oikeaan paikkaan oikeaan aikaan tapahtuviin muutoksiin.

Mikähän on se valmis muoto alati muuttuvassa maailmassa? Sitä voi vain väitteen esittäjä miettiä itsekseen. Eli,A) muuttuuko, tai B) millaiseksi muuttuu nykyään olemassaoleva kasvi, jos aikajanalla warpattaisiin miljoona vuotta eteenpäin?

Ja lyhyt päättelyketju kannukasveista; kasvin kannumaiseen lehteen kerääntyy nestettä. Nesteeseen liukenee kasvin lehdestä vihermassaa, joka bakteeritoiminnan vaikutuksesta alkaa mätänemään. Ja se taas houkuttelee hyönteisiä, jotka kuolevat tähän nesteeseen. Ja näinollen hajotessaan vapauttavat kasvuun tarvittavia ravinteita. Eli, koko rakenne ei tarvitse kasvilta kuin muutamia rakenteellisia mutoksia, eli kuppimaisen lehden, ja kyvyn käyttää lehtiään juuriston tavoin. Onko se nyt sitten loppupeleissä ylivoimaista? Kun tiedostamme, että luonto pyrkii monimuotoisuuteen, erilaistumiseen, sattumanvaraiseen muunteluun, josta luonnonvalinnan avulla muodostuu uusia lajeja. Makroevoluutio, vai rappeutuminen.. miksikö sitä ikinä haluaakaan nimittää...