Repullinen rakkautta

Oli mielenkiintoinen tutkielma..Oliko unta..elettyä elämää..unelmiako vain..Hyvä runo..pisti miettimään,
Onko niin,että rakastaessa,toisella on eriunelmat kuin toisella..Yhteistä säveltä ei tunnu löytyvän..
Luen tämän uudestaan vielä..Kiitos runostasi..
Oikein hyvää sunnuntaipäivää ..iloa harmauteen (vain täälläkö? ) Voi hyvin..hei hei...t.Irkku

Nyt taitaapi olla Joulu
hyvin lähellä,kun heittäydyt
monenlaisiin tunnekuohuihin.

Reppusi pursuaa rakkauden
kultaisia hippusia,joita
jaossa kaikille kilteille
ihmisille ... ollaankohan
me oltu kilttejä...no
pianpa tuokin nähtänee.

jonka kunniaksi kipataan runossasi.

Mahtavaa tekstiä Jouni, kertakaikkiaan.
Jos jotain nostan tästä erikseen, niin se on eh-
dottomasti toinen säkeistö. Sehän vie
lukijankin jo villiin aatoksiin =)

Ja miten tuo otti ja tarttuikin minuun
' et ennenkään juuttunut lillukan varsiin '
ja ' sylissäsi uinuvat kaikki myrskyt '

Kyllä olet onnistunut !

Reppuusi mahtuu paljon rakkautta ja hellyyttä,
kuin myös unelmia reppusi on tulvillaan!

Kaunis ja herkkä on runosi, rakkaus on rikkaus!

Vaikka olen yksin ja siipeni
eivät kanna juhlaan. Mieleni
siihen iloon ja leikkiin. Olen
silti onnellinen. Vaikka en itse
olekkaan siinä mukana.

Tiedän miltä tuntuu, kun on
Hän vierellä. Kuinka hyvä, kun
on toinen. Puhtaaseen hankeen
jää kahdet jäljet. Seinällä,
kynttilöiden valossa tanssii kaksi.

Vaikka istun juhlaa yksin, on
minulla muistoni. Joille voin
sytyttää kynttilän ja rauhoittua.
Käydä läpi asioita ja ajatella
muiden iloista, hauskaa leikkiä.

Vaipua ajatuksissa jonnekkin
pois. Jonnekkin merenneidon
pyrstön kisailuun ja leikkiin.
Nauruunsa ja iloon. Palmuja ja
lempeää tuulta. Kookoksen tuoksua.

Ja jotakin olemisesta katoaa ja
unohtuu. Yksin, mutta aurinko
paistaa ja hyväilee. Värikkäiden
lintujen ääniä ja aaltojen
vyöryä. Suolan makua huulilla.

Ykisn ja siivettömänä juhlassa.
Syrjäössä ja poissa, mutta kuitenkin
sisällä palaa kynttilä. Omia hetkiä
ja muistoja. Hiljaisa ajatuksia
heille, joilla on leikkinsä ja
naurunsa. Leikkivät pyrstönsä.

Oli minullakin Rakkaus kerran.


http://www.youtube.com/watch?v=jxfdDrKO8uM&feature=related



Kiitos runostasi.

Hyvin vaikea lopulta sanoa,
Miten suhtautua R¤akkauteen.

Kai se on lopulta tilannekohtaista
ja vapaata liitoa. Tietynlaista
juhlaa koko ajan.

Taas oli hienosti ja hyvistä
aineista rakennettu Runo sinulta.

Varmasti tähän aikaan ja hetkeen
juuri sopiva ja oikea. Kovasti
pidin ja nautinnolla luin.

Hyvä runosi.

Oikeen kovasti iloa ja
voimia päivääsi.

tietysti sydämen tilavuutta on hieman hankala arvioida, mutta kyllä sinne mahtuu...enemmän kuin yksi repullinen. Mahtuuhan sinne ne meret ja avaruus ja pyykkinarut ja leivinuunit ynnä muut...

Runossasi toteutunut unelma sanoiksi saatettuna,
hyvin positiivinen runo sävyltään.
Pidän tästäkin.