Miten saa erään huonossa asemassa olevan sukulaisen ymmärtämään ettei hänellä ole minkäänlaisia oikeuksia puuttua, neuvoa, vaatia, udella tai yleensäkään luulla olevansa muiden yläpuolella ja kaikkitietävä? Luulee nimittäin että verisukulaisuudellaan hän voi sanoa mielipiteensä kysymättä joka on ainut oikea mielipide ja mennä kyselemään toisten yksityisasioihin liittyvää muilta kuin asianomaiselta asioista jotka ei edes kuulu hänelle.
Kukaan ei uskalla sanoa suoria sanoja eikä ilmaista sitä ettei asiat hänelle yksinkertaisesti kuulu. Suuttuu todella paljon jos vastustaa hänen mielipiteitä.
Eikö tuollainen käytös ole jo sairautta? Vai onko se sitä ettei ole omaa elämää?
Kukaan ei uskalla sanoa suoria sanoja eikä ilmaista sitä ettei asiat hänelle yksinkertaisesti kuulu. Suuttuu todella paljon jos vastustaa hänen mielipiteitä.
Eikö tuollainen käytös ole jo sairautta? Vai onko se sitä ettei ole omaa elämää?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Eikö olisi parempi panna nyt stoppi sille sekaantumiselle? Mitä väliä sillä oikeasti olisi, jos hän vetäisi herneen nenäänsä? Anna vetää. Ehkä oppii siitä jotakin.
mielipiteen kai saa sanoa
kyselen. Onko hänen mielipiteen ilmaisunsa sellaisia, että hän odottaa toisten tekevän jonkin jutun hänen sanomallaan tavalla? Jos hän muuten vain ilmaisee mielipiteensä asiasta kuin asiasta, niin siihenhän on jokaisella oikeus, mutta eihän niihin tarvi vastata mitään.
ja jos hän odottaa sinun toimivan sanomallaan tavalla, niin älä väitä vastaan, mutta tee asia niinkuin itse parhaaksi näät.
Eräs sukulaistätini sanoi aikanaan, että hän kuunteli niin anoppinsa, äitinsä ja vanhemman sisarensa (=äitini) jatkuvat ohjeet, neuvot, käskyt, mielipiteet kyllä sujuvasti, mutta toimi kodinhoidossa, lastenhoidossa ja työssään niinkuin itse näki parhaaksi.
Joskus on hyvä että on suora linja toisesta korvasta sisään toisesta ulos samantien. Mutta ei ala inttään toisen kanssa, koska hän ei muuksi muutu.
Sukulaisesi on aivan kuin äitini. Hän puuttuu täysi-ikäisen tyttönsä asioihin niin kauan kuin elää. Samoin äidilläni on luulo, että hän osaa kaiken, myös minun ammattialani. Hän ei anna esim. minun määrätä kaapin paikkaa kiinteistössäni.
Sano suoraan mitä ajattelet. Vaihtoehtoisesti älä ole kuulevinasi. Anna hänen puhua itsekseen tyhjille seinille. Hänen pitää opetella "small talk" ja oppia välttämään yksityisasioiden utelua.
Pidän äitini käytöstä sairautena. Monet ovatkin sanoneet, että äiti kuuluisi psykiatriseen hoitoon, mutta hän pitää itseään täydellisenä. Ainakin elinikäisessä oppimisessa äidilläni on vaikeuksia.
No mikähän sairaus sitten mahtaisi olla kysymyksessä?
Minä en ainakaan tiedä sellaista sairautta...
Vastaan tällaiseen vanhaan ketjuun, koska googletin asiaa (toisten asioihin puuttuminen) kun se oli kahvipöytä keskustelussa kovasti esillä ja varmaankaan tuo sama ihminen ei tuohon tietenkään vastaa... Eihän hän välttämättä ole edes elossakaan enää, ikinä ei voi tietää sitäkään...
Mutta jos jollekkin muulle tulee mieleen, mikä sairaus voisi olla, niin mikään ei estä muitakaan vastaamasta... Itselle tulee mieleen lähinnä alzaimer, mutta se ei kyllä vaadi psyk. hoitoa... Kai?
Sitten on myös tietenkin sekin pointti, että kuka ottaa ja minkäkin asioihin puuttumisena ja jostakin voi vain tuntua siltä, vaikka toinen ei tarkoittaisi mitään sellaista...
Se on semmonen sairaus että ei ymmärrä että lapsi on täysi-ikäinen ja määräysvalta on loppunut siihen kun lapsi täytää 18v ja jos sen jälkeen vanhemmat yrittää määräillä niin pitää ottaa luulot pois ja sanoa ihan suoraan ja lopettaa kokonaan niiden määräysten toteuttaminen ja sanoa että ei kiinnosta.
Niiin. Mutku vanhemmuus on sellainen juttu, laji, että se ei lopu koskaan. Vaikka lapsista tulee ns. aikuisia, niin he ovat vanhemmilleen aina lapsia, siis siinä jälkeläismielessä.
Se ei ole "sairaus", se on välittämistä, huolen kantamista, ajattelemista sydämellä, toivomista että kaikki on ja menee parhain päin ... Lapsi, jonka kasvu on jäänyt kesken ei tätä ymmärrä eikä tajua on enemmän kipeä, tunneköyhä, tajunnan tason alenema surullisen alhainen.
Itseäni ei vois ivähempää kiinostaa täysi-ikäisen laspeni asiat kun osaa ne itsekkin hoittaa ja en puutu hänen elämäänsä millään lailla muuten kun rahaa antamalla kun opiskelee niin ei tule riitaa mistään kun kaikki elävät omaa elämäänsä.
"määräysvalta on loppunut siihen kun lapsi täytää 18v"
Monet 18-vuotiaat asuvat vielä vanhempiensa luona. Silloin noudatetaan talon sääntöjä. Niistä voi tietysti neuvotella, mutta lopullinen määräysvalta on vanhemmilla.
Itse en ainakaan nousattanut vaan tein ja menin niinkuin itse hyvitti ja se siitä. Ei taysi-ikäiselle mitään saantöjä voi laittaa kun määrää itse tekemisistään tai tekemättä jättämisistään niin helpottaa.
Määrääkö ns. täysikasvuinen silloinkin "itse tekemisistään tai tekemättä jättämisistään" kun jutut alkavat luisua kohti alamäkeä ja selvää syrjäytymistä? Sellainen nuori tarvitsee oikeasti aikuiseksi kasvaneen ihmisen vierelleen tukemaan, ohjaamaan ja selvittämään, miten tässä elämässä ja maailmassa toimitaan ja ollaan.
Kaikki nuoret eivät saa sitä ilman apua ja ohjausta itse selville. Siksi on niin paljon ns. aikuisia ihmisiä, joilla on pallo pahasti hukassa.
Voi olla nämä nuoret aikuiset ovat saaneet kaiken liian helpolla ja sitten kun pitäisi elättää ittensä niin pallo hukassa ja pitää ottaa myös vastuu itsestään ja on sellaisia henkilöitä jotka eivät 50 kymppisenäkään osaa ottaa vastuuta mistää ja ovat jääneet kehityksessä väärälle tasolle.
kaikille. Myös sinulle.
Tosin sitä kannattaa harjoittaa vain jos omaa riittävän itsetunnon. (Sitä sinä et omaa, sen huomaa jo siitä että tarvitsee netissä marista)
Ja jos menet aukomaan päätäsi tälle sukulaisellesi, jäät sata varmasti kakkoseksi.
Siksi suosittelenkin että opettelet itsehillintää, ihan omaksi parhaaksesi.
tai pelosta jäädä kakkoseksi. Taitaa olla ihan päinvastoin ja siksi kirjoittaja purkaa sen tänne tietäen että toimimalla yhtä typerästi kuin tuo sukulainen ei kanna minkäänlaista hedelmää.
Toisaalta suosittelisin sitä suoraan sanomista ja eritääin ystävälliseen sävyyn mutta päättäväisesti. Eihän kukaan ole sanonut tuolle moukalle vielä mitään suoraan....
itsetunto kyllä tiedetään.
Jos ap:llä olis ollut rahtunenkaan sitä, hän olisi kohdistanut marinansa oikeaan osoitteeseen. = ei tänne.
Turha selitellä muuta, ei kukaan usko kuitenkaan.
kolahtanut jonkun itsetunnolle, hah, hah
Mitä tarkoittaa "huonossa asemassa"? Onko joku jotenkin sinuun nähden alemmassa asemassa joten hän ei ole oikeutettu neuvomaan ja kertomaan mielipidettään sinulle vai..?
Aina löytyy heitä joiden kanssa "ei synkkaa". Jotkut puuttuu, utelee, neuvoo jne. rasittavuuteen asti, ja sitten on niitä jotka tulkitsevat kaiken puuttumiseksi, uteluksi ja neuvomiseksi vaikkei sitä sellaiseksi olisi tarkoitettukaan. Ei neuvot ja utelut ketään vahingoita. Hyvistä neuvoista kannattaa otta opiksi ja huonot voi unohtaa. Jos toinen ei kestä eriävää mielipidettä niin eihän se ole sinun ongelma. Jos taas sinä loukkaannut toisen neuvoista niin se on sinun ogelma. Jokainen on vastuussa omista tunteistaan.
Jos niin on, kehotan vielä kestämään tietynlaista`"asioihin sekaantumista". Kun tulet täysi-ikäiseksi, voit alkaa itse kantaa vastuuta asioistasi.
Ainahan voit koettaa ilmaista kantasi kyseiselle henkilölle, mutta ole valmis keskustelemaan ja kuuntelemaan hänenkin mielipiteensä. Se on viisautta....
naapurisopu on yleisesti vaikeaa. Ilmeisesti joukossamme on paljon ihmisiä jotka luulevat että voivat astua yksityisyyden ylitse jo sukulaisuuden takia.
Kyllä onkin paljon opittavaa lähimmäisen kunnioittamisessa jos ei ymmärretä minkälainen on hyvä käytös lähimmäistä kohtaan. Samat ihmiset varmaan taivastelevat nuorten ja lasten käyttäytymistä ja heidän ongelmiaan. En ihmettele jos näinkin suhtaudutaan siihen miten voi käyttäytyä.
huh huh.ei kun yhteis tuumin jos on tausta joukkoja mielipiteet esiin ja kovalla äänellä.monesti on,jos annetaan hyppiä nokille, niin se jatkuu vaikka loppuelämän.se on raskasta,mutta ei nenille hyppiälle.harmittaa sinun puolesta.
siinä että yksi perheen sisaruksista katsoo omakseen neuvoa muita ja sen perusteella mitä tekevät myös sättiä heitä siitä....järkyttävää!
Olemme tehneet kaikkemme siinä jotta tuo "tyranni" lopettaisi sen koska muut sisarukset ovat jättämässässä häntä kaiken ulkopuolellle.
Olemme yrittäneet selittää asiaa tuolle "tyrannille" mutta hän katsoo parhaakseen tietää asioiden oikan tavan/ tiedon!
Välit ovat tulehtuneet jos monta kertaa mutta tämä kaikkitietävä ei hellitä...
Se loppuu sillä kun joku sisaruksista laittaa tätä tyrannia kunnola turpiin niin oppii tavoile tai porukalla otatte vastaväitteillä luulot pois ja eikä piiruakaan periksi.
Kuka näitä ikivanhoja keskusteluja oikein nostaa esiin? Haloo, tämäkin on vuodelta 2008!
Sinä
Jos lähisukulaisella ei ole lupaa sanoa niin kuin hän tuntee tai tahtoo asiat kertoa ja ilmaista, niin kenellä on? Ihmisiä tarvitaan vierellä mm. siksi että voi miettiä ja alkaa ajattelemaan, onko sanojan sanoilla ja asioilla jotain pohjaa vai ei.
Jos on, voi ottaa opiksi. Jos ei, voi päästää toisesta korvasta sisälle ja toisesta ulos. Yleensä ainakin vanhemmat tahtovat pääsääntöisesti hyvää "puuttumisellaan". Huoli on ikävä seuralainen ja sen voi poistaa vain kommunikoimalla ja ottamalla selvää - tässä tapauksessa sinusta.
Aina kannattaa kuunnella, päätöksen kuitenkin teet itse asioissa. Joskus se kuuntelu todella auttaa, useampi mielipide auttaa hahmottamaan sitä omaa päätöstä ja aina ei edes tule ajatelleeksi toista vaihtoehto.
On väärin ottaa kaikki loukkauksena, kuuntelu on paras tapa oppia.
Tulette itse huomaamaan jatkossa, että teette samaa omillenne lapsillenne, huolehditte heistä, sillä vanhemmuus kestää koko iän.
Terveen itsetunnon omaava lapsi kuuntelee ja arvostaa vanhempiaan ja osaa päättää itse asioistaan. Kuuntelu ei pahenna ketään.
Minusta tuo jatkuva omien vanhempien parjaaminen on todella väärin, miten olette päätyneet noin vihaamaan ja halveksumaan vanhempianne.
Kun omat lapsenne tekevät tuota, sitten kyllä huomaatte että se satuttaa kovasti.
Tuskin on kovin monia vanhempia, jotka todella haluavat määrätä aikuisten lastensa elämää. Jos lapsella on ongelmia pärjätä, usein vanhemmat lähtevät liikaankin huolenpitoon, lastaan rakastaa aidosti.
Hienosti ymmärretty.
Kerro nyt toki vielä miten se terve itsetunto nyt kehittyikään esim. lapselle jonka vanhempi aloittajan mukaan (jos vanhemmuudesta edes on kyse) suuttuu niin kovin jos ei saa tahtoaan läpi että oikein kukaan ei uskalla enää omaa mielipidettään mistään edes ilmaista? Tältä pohjalta vaikuttaa myös vähän siltä että kaipa häntä myös kuunnellaan sillä ei kai siinä ole vaihtoehtoja kuin istua hiljaa ja kuunnella. Ihan hauska että mielipiteenne muotoutuu lähinnä sen perusteella onko puheenaiheena oleva ihminen samassa elämäntilanteessa kuin te. Tuo "tuskin kovin moni vanhempi tekee niin tai näin blaa blaa".... Perustuuko käsitys mihinkään järkevään tietoon? Vai onko se vaan niin että aikuinen ihminen voi käyttäytyä toiselle aikuiselle ihan miten vaan jos tietyt ehdot, esim. sukulaisuus täyttyy. Tai jos on syntynyt 80-luvulla tai on horoskoopiltaan neitsyt tai leijona. Koska ne on niinku hyviksii. Ihan yhtä älykästä kuin vanhemmuuden autuaaksi tekevä voima....
Käsittämättä täysin mistä paasaat "höhhhhhh", sanon vain että yksinkertaista ja ymmärrä, niin alkaa helpottamaan.
Mistä asioista sinä järjestit yhteisen, tunteja kestävän neuvottelupalaverin omien ja puolisosi vanhempien ja kaikkien sisarustesi kanssa? Mikä oli niin vaikea asia, että sen ratkaisemiseen tarvittiin useampi, iältään monta vuosikymmentä vanhempi ihminen päättämään teidän puolestanne? Kenen näkemys voitti? Kenen asioita sinä olet auttanut ratkaisemaan, omien lastesi ja näiden puolisoiden asiat?
Tähän mennessä on mieheni vanhemmilta on tullut niiiin auttavaa palautetta ja käskyjä tyyliin, että miehen pitäisi ajaa sekä vanhempiensa että yksinelävän 50-v mammanpoikaveljensä nurmikot, mutta miehen veljen ei tarvitse. tehdä kumpaakaan. No, arvaa mitä mieheni teki? Ei mennyt ajamaan, eikä mene. Tadaa.
Näin on ja usein alkoholisoituneet haukkuu omia vanhemia, vaikka itse ovat jo eläkeikäsiä.
Juoppo ainakin syyllistää, että vois juoda, sillä juopolle viina on tärkein ja syy aina muissa kun juo, ei säästy edes vanhemmat syyllistämiseltä muista puhumattakaan.
Onhan sellainen rasittavaa, että jos on sukulaisia, jotka alkaa lähes määräämään mitä elämässäsi saat tehdä, harrastaa ja hankkia. Jos on kyse esim. auton hankinnasta, niin siihenkin tuppaavat sanomaan minkälaisen auton saa ostaa, että siitähän tulee heti ajatus, että heillekö se auto tulee ja he sillä meinaavat ajaa.
Varmaan kesällä tulevat käymään ja luulevat, että on auto vaihdettu, mutta siinäpä saavat ihmetellä, kun kohta 30 vuotta vanha auto on edelleen pihassa.
Muut sukulaiset on siinä mielessä mukavempia, että he elävät omaa elämäänsä, eivätkä ole joka asiassa määräämässä. Autokaupan osalta eivät puutu asiaan, vaan jos heiltä kysyy, niin uudempaa suosittelevat vaihtamaan.
Sympatiani on täysin sinun puolellasi. Kenelläkään ei ole oikeuksia puuttua toisen ihmisen yksityisasioihin ja alkaa neuvomaan mitä pitäisi tehdä.
Sinä elät omaa elämääsi ja saat sillä tehdä mitä haluat. Se miten elämääsi elät, kuuluu vain sinulle. Sinä päätät kuka on ystäväsi, rakastettusi jne. Sinä päätät kenen kanssa haluat olla ja elää. Sinä päätät kenet otat elämääsi ja keta rakastat.
Älä kuuntele muita. Kuuntele sydämesi ääntä. Toivon sulle onnea ja kaikkea hyvää.
https://www.youtube.com/watch?v=wKEQw5jv2es
Ei saa puuttua! :)
Varmaankin peitellään vaan omia ongelmia jos ei sukulaisten ja tuttavien luona jatkuvalla syötöllä niin aina joku aloittaa riidan. Onko laumaeläin vai Erakko? Kenties välimalleja ei oole