Tali-Ihantalan 44 ja Lapin sodan välissä. Ketkä joutuivat välillä Ilomantsin taisteluihin ?
Musta-aukko 3 .Divisioonan
Tiedoissa
142179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei kai ketään. Ilomantsissa suomalaisjoukoista taistelivat vetäytyvä 21.Pr (Ekman) ja RvPr (Tähtinen) sekä kaksi pataljoonaa käsittänyt Osasto Partinen. Lisäksi ilmavoimat osallistuivat.
Tiivistelmä (lainaus):
"Neuvostoliiton puna-armeija teki viimeisen suurhyökkäyksen Ilomantsin suunnassa heinä-elokuun vaiheessa vuonna 1944 alun alkaen kahden divisioonan (176. ja 289. D) voimin. Puna-armeija yritti vallata Ilomantsin tärkeän tienristeyksen ja edetä sieltä Suomen VI AK (armeijakunta) selustaan, joka oli pysäyttänyt puna-armeijan hyökkäyksen.
Jääkärikenraalimajuri, Mannerheim-ristin ritari, Erkki Raappanan johtamat tilapäisjoukot - viivytystaisteluissa kulunut ja väsynyt 21. Pr (noin 7 000 miestä) ja Karjalankannakselta apuun siirretty levännyt ja täydennetty Ratsuväkiprikaati (Rv.Pr, noin 6 000 miestä) sekä kaksi pataljoonaa käsittänyt Osasto Partinen kävivät rohkeaan kaksinkertaiseen kaksipuoliseen saarrostukseen perustuvaan vastahyökkäykseen tehden ensin molemmista divisioonista omat mottinsa Leppävaaran-Lutikkavaaran ja Vellivaaran-Lehmivaaran alueille ja pilkkoen sekä tuhoten sitten näitä divisioonia. Tämä Ilomantsin taistelu käytiin noin 40 km leveällä ja noin 30 km syvällä alueella.
Samanaikaisesti idästä yritti tulla motitetuille puna-armeijan divisioonille apuun kolme merijalkaväkiprikaatia (69., 70. ja 3.), sekä panssariprikaati ja pioneeriprikaati, nämä kuitenkin torjuttiin.
Lopulta venäläiset näkivät tilanteensa toivottomaksi ja divisioonien henkilöstön rippeet tekivät läpimurron itään (eli pakenivat taistelukentältä). Divisioonien raskas kalusto jäi suomalaisten sotasaaliiksi (mm. yli 100 tykkiä ja lähes sata kranaatinheitintä), ja taistelukenttä jäi taistelun voittaneiden suomalaisten haltuun.
Ryhmä Raappanan tykistö ampui kymmenen vuorokauden aikana 36 000 kranaattia ja venäläinen tykistö noin 10 000 kranaattia. Venäläisen tykistön vähäiseen tulitoimintaan oli syynä mm. suomalaisten sissien suorittamat ammuskolonnien tuhoamiset. Esimerkiksi Mannerheimristin ritari, luutnantti Kaarlo Nykäsen johtama sissiosasto tuhosi 30 kuorma-auton kolonnan, joka oli kuljettamassa tykistön ammuksia."
Jääkäreitä oli valikoitu Ilomantsin taisteluihin. Jostain syystä kantakorteissa ei Ilomantsin paikkoja ole mainittu. Jääkärit olivat Ilomantsin tapahtumista vaitonaisia.
pohjoisen joukkoina 3D:n osastoja oltaisiin varattu/ suunniteltu Ilomantsiin, mutta heitä ei sinne koskaan siirretty eivätkä ottaneet osaa Ilomantsin taisteluihin. Yhtenä sekaannuksen mahdollisuutena voisi olla se ,että pataljoona/JR33/6D (silloin 1D:n kuuluvana)otti osaa kyseisiin taisteluihin.
Nykäsen sissiosasto näyttäisi olevan linkki 3.Divisisioonan sotilaisin. Nykänen käytti jo Uhtuan suunnalla ko.divisioonasta valittuja miehiä joukoissaan. Esim.Jääkäreitä 5.URR . Radisti EK/Rj.P7.Tarkka-ampuja 2.JR 53. Löytyneeko luetteloa Ilomantsin taisteluihin osallistuneista Nykäsen miehistä.
Ilomantsissa taistelivat Raappanan komennossa aluksi ainakin:
- 21. prikaati
- Ratsuväkiprikaati
- Rajajääkäripataljoona 3
- Jääkäripataljoona 6
- osia 14. divisioonasta (osasto Partinen, kaksi pataljoonaa)
Myöhemmin tuli jonkin verran vahvistuksia, muistaakseni pataljoonan verran.
Vastassa olivat aluksi:
- 176. divisioona
- 289. divisioona
myöhemmin paikalle saapui neljä puna-armeijan merijalkaväkiprikaatia.
Roope
"Vastassa olivat aluksi:
- 176. divisioona
- 289. divisioona"
Lisäksi alkuvaiheessa oli 55. Jalkaväkirykmentti.
Nämä kuuluivat 32. Armeijaan
"Myöhemmin paikalle saapui neljä merijalkaväkiprikaatia"
Pakalle siirrettiin 3, 69 ja 70 merijalkaprikaatit ja lisäksi pioneeriprikaati ja panssarivaunuprikaati.
5.8 tulivat prikaati 1236. Kenttätykistörykmentin I Patteriston, 821. Kenttätykistörykmentin I Patteriston, 29. Panssariprikaatin komppanian (7 tankkia) sekä 90. Prikaati.
Kilinin selvityksistä.....
Kiitos tarkennuksista. Vielä tarkennusten tarkennuksena:
Kilinin mukaan "176. Divisioonan Jalkaväkirykmentti 55 jatkoi aamulla 25.7. hyökkäystä länteen..."
Roope
Ilomantsiin perustettuun Ryhmä Raappanaan (Ryhmä R) kuuluivat Porajärveltä vetäytynyt eversti Torvald Ekmanin komentama 21. Prikaati (21. Pr), Viipurinlahdelta siirretty Ratsuväkiprikaati
(Rv.Pr) johtajanaan eversti Urho Tähtinen sekä kaksi pataljoonaa 14. Divisioonasta, joista muodostettiin Osasto Partinen (Os.P) johtajanaan everstiluutnantti Väinö Partinen.
Ryhmä R:n kokonaisvahvuus oli 13 000 miestä ja
56 kenttätykkiä.
Jatkosodan torjuntataisteluita
ajatellen Ilomantsin taistelut heinä–elokuun 1944
vaihteessa olivatkin siinä mielessä harvinaisia, että suomalaisilla oli jopa pieni miesylivoima venäläisiin nähden. Tykistön osalta voimasuhteet olivat 1:2 venäläisten eduksi. Raappanan nimitys oli aika lailla erikoinen. Hän pysyi oman divisioonansa (14. D) komentajana Rukajärvellä, mutta toimi samalla II rmeijakuntaa
komentaneen kenraalimajuri Einar Mäkisen alaisena johtaessaan Ryhmä R:ää Ilomantsissa.
Toimintakäskynsä Raappana sai suoraan Päämajasta, ei Mäkiseltä.379 Porajärveltä vetäytynyt 21. Pr oli 27.7.1944 linjalla Koitajoki–Kitsanlampi–Luovejärvi–Ilajanjärvi–Ilajansuo. Korentovaaran–Vellivaaran 65
tien suunnassa III Pataljoonan (III/21. Pr) varmistusosastot joutuivat väistymään Niemijärveltä kolme kilometriä länteen, kun 176 D:n osastojen onnistui ensimmäisenä ylittää Moskovan rauhan raja.
Tohtori Kokkosen Koitajoki tutkimuksista poimittua.
Ryhmä Raappanan joukot olivat toisaan noin. Mutta taisteluun todellakin osallistui varsinkin "aattopäivinä" heinäkuussa järvikannasta sulkenut Rajajääkäripataljoona 3.
Sen tehtävä oli tärkeä, sillä muussa tapauksessa RvPr olisi saanut tavata venäläiskärjen jo Ilomantsin kirkolla tai Kallioniemen lossilla!
Jouduin pari vuotta sitten pöyhimään järvikannaksen tapahtumia, tosin vain RajaJP3:n ja JP6:n osalta.
Ensimmäisenä hyökkääjistä Ilajanjärven-Luovejärven taistelualueelle tuli "kreivin aikaan" 27.7 ErJP6, josta Raappana määräsi RajaJP3:lle alistettavaksi pikapikaa 2. Jääkärikomppanian vahvistettuna parilla 4.K:n konekiväärillä (stpk:t ristiriitaisia: 4.K:n päiväkirja puhuu komppanian lisäksi kahdesta kkpuolijoukkueesta, mutta JP6:n pataljoonakohtainen kirja, joka hävisi Lutikkavaarassa ja on kirjoitettu takakäteen, puhuu muistaakseni vain siitä komppaniasta).
Paine yöllä 27.-28.7 järvikannaksella oli kova. 2.K tuli jo välillä taaksepäin, mutta 4.K:n konekiväärit pysyivät aamuun paineen hellitettyä, jolloin 2.K otti asemat takaisin (4.K:n stpk). Lopulta kaikki joukot työnnettiin hiukan taaksepäin. JP6:n osien alistus RajaJP3:lle purettiin 28.7 ja sitten sen taistelu jatkui Utriossa yhdessä ratsumiesten kanssa (vastahyökkäykset).
Järvikannas läpäistiin 30.7 ja rajajääkärien osuus jäi kaiketi siihen. JP6 katkaisi Kuolismaan tien ja piti katkaisukohdan. Taistelut olivat kiivaita. JP6:n komentaja vaihtui Peitsarasta majuri Virkkuseen. Virkkunen jatkoi pataljoonan liikettä Lutikkavaaraan.
Peitsara lähti rykmentinkomentajaksi, ei siis joutunut pois Ilomantsista hidastelun takia, kuten HRR:n komentaja. Raappanan mielestä muuten Partinenkaan ei ollut tarpeeksi hyökkäyshenkinen.
Tuleva "asekätkijä" Virkkunen oli varmasti mieleinen ja sotaisa Raappanalle. Nuoret jääkärit eivät juuri levänneet ja JP6:n tappiot olivat suhteellisesti Ilomantsin suurimmat. Pataljoona sopi korpisotaan kuin nenä päähän, koska se käytti hevosia, veljespataljoonan (JP1) huoltopäällikkö olisi antanut kuusi amerikkalaista kuorma-autoa yhdestä hevosesta. Ei tullut kauppoja.
Määrätyllä tavalla sota oli hyvin erikoista ja raakaa. Jääkäreitten osalla ei ollut selkeitä rintamalinjoja, vaan joukot saattoivat olla limittäin naapurin kanssa. Alueelle pyrkivät merijalkaväen joukot olivat hyvin koulutettuja ja varustettuja. Venäläiset eivät sitoutuneet tiehen niin paljon kuin ennen. Partiot kahakoivat. Toisaalta tien katkaisukohdassa 4./JP6:n konekiväärit ampuivat punaisina 2.-4.7, kun "ne tuli vaan". Mikä ettei, kun se oli niiden ainoa henkireikä se tie.
Sotapäiväkirjat eivät anna kunnollista kuvaa siitä, mitä ruohonjuuritasolla tapahtui, mutta tarkempi yleiskuva on alkanut hahmottua paremmin ihan viime vuosina. Eikö se ollut muuten juuri "Roopen" tekstiä, missä selkeimmin oli puhetta tästä aattopäivien vaarasta?
......." Ilajanjärven pohjoispuolella ollut Rajajääkäripataljoona
3 (RajaJP 3) sai partiokosketuksen viholliseen Niemijärvellä 27.7.380 Kun Raappana otti joukot komentoonsa Ilomantsissa 26.7.1944 klo 12, 21. Pr jatkoi Kuolismaan tien suunnassa vetäytymistään lounasta kohti. Nähtyään vetäytyvien joukkojen kunnon Raappana halusi, että Ekmanin prikaati viivyttäisi vihollista sitkeästi ja samalla vetäisi päävoimansa
ja raskaan kalustonsa viivytyksen takarajalle Ontrovaara–Konnukka–Sysmäjärvi. ......."
Tuossa koko paketti jos kiinnostaa.
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=66701&la n=fi
Ja Pussinperän poimimana vain Ilomantsin syksyn 1944 taisteluista tästä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000030527041
Kun taistelukenttä on purskeena, asiaa pitää parsia joka nurkalta saadakseen vielä paremman kuvan. Hullarin suunnan ja alapuolisen motin tapahtumista minulla on ainesta paljonkin, mutta aattopäivien taistelut järvikannaksella, Utrion taistelu ja Kuolismaan tien katkaisuun liittyvät toimet ovat jääneet vähemmälle. Tietä kai yrittivät ensin muutkin poikki kuin kuutosen jääkärit? Painoteoksissa mainitaan aina, että 2.-4.7 tien katkaisukohdassa käytiin "ankaraa taistelua", ja kai tuollaisesta voi päätelläkin jotakin vaikka ei ole enää kertojia!
Tiehän oli divisioonan ainoa huoltotie.
Musta aukko Pajarin 3. divisioonan historiassa johtunee siitä, että divisioona oli levossa 19. heinäkuuta - 26. elokuuta. Tämän jälkeen divisioona otti rintamavastuun Puroman (Vihma oli kaatunut) 6. divisioonalta.
Siitä pääsemmekin sitten Tornion maihinnousuun.
Roope
tietoja salatuiksi kuvittelevan päässä.
Ilmiselvästi 2. pataljoona.